Wikipedia

McLaren

brittiläinen Formula 1 -valmistaja ja -talli
(Ohjattu sivulta Marlboro McLaren International)
14 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 3. marraskuuta 2024.
Tämä artikkeli käsittelee Formula 1 -tallia. Sivu McLaren Automotive käsittelee McLaren-urheiluautojen valmistajaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

McLaren on brittiläinen Formula 1 -talli, jonka perusti uusiseelantilainen Bruce McLaren.

Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Mercedes
Koko nimi McLaren F1 Team
Päämaja Yhdistynyt kuningaskunta Woking, Englanti
Tallipäällikkö Italia Andrea Stella[1]
Tekninen johtaja Yhdistynyt kuningaskunta Rob Marshall[2]
Yhdistynyt kuningaskunta Peter Prodromou (aerodynamiikka)
Ranska David Sanchez (suorityskyky)
Perustaja Uusi-Seelanti Bruce McLaren
Kilpakuljettajat 4. Yhdistynyt kuningaskunta Lando Norris
81. Australia Oscar Piastri
Testikuljettajat Meksiko Pato O’Ward
Japani Ryō Hirakawa
Yhdistynyt kuningaskunta Will Stevens
Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Turvey
Runko MCL38
Moottori Mercedes-AMG F1 M15 E Performance
Renkaat P Pirelli
Ensimmäinen kilpailu Monacon GP 1966
Kilpailuja 974 (970 starttia)
Valmistajien
maailmanmestaruuksia		 9 (1974, 1984, 1985, 1988, 1989, 1990, 1991, 1998, 2024)
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia		 12 (1974, 1976, 1984, 1985, 1986, 1988, 1989, 1990, 1991, 1998, 1999, 2008)
Voittoja 189
Paalupaikkoja 164
Nopeimpia kierroksia 171
Sijoitus kaudella 2024 1. (666 p.)

McLaren tunnetaan erityisesti Formula 1 -tallina, mutta se on kilpaillut myös Indianapolis 500 -kilpailuissa, Can-Am-sarjassa ja Le Mansin 24 tunnin ajossa. Vaikka tallin perustaja oli uusiseelantilainen, talli kilpailee Britannian lipun alla.

McLaren International -yhtiö (nykyään McLaren Racing) perustettiin vuonna 1963, jolloin aloitettiin McLarenin ensimmäisen Formula 1 -auton rakennustyöt. Debyyttinsä auto teki Monacon Grand Prix’ssä vuonna 1966.

Talli käytti kauteen 1983 asti pääosin Ford-Cosworthin moottoreita, kunnes siirtyi TAG-Porschen moottoreihin kauden 1983 lopussa, joita talli käytti vuoteen 1987 asti[3]. Sen jälkeen Hondan moottorit toivat menestyksekkään jakson kausina 1988–1992.[3] Ford-Cosworth toimitti tallille moottorit vuonna 1993 ja Peugeot vuonna 1994, jonka jälkeen kausina 1995–2014 tallille moottorit toimitti Mercedes.[3] Kausiksi 2015–2017 McLaren palasi Hondan moottoreihin. Kaudet 2018–2020 McLaren ajoi Renault’n moottoreilla ja kaudesta 2021 alkaen taas Mercedesin moottoreilla.

Historia

muokkaa

1960-luku

muokkaa

McLaren perusti oman tallinsa vuonna 1963 Teddy ja Timmy Mayerin kanssa. F1-luokassa hän ajoi vielä parin kauden ajan Cooperilla, kunnes McLaren-talli laajensi urheiluautoista formula ykkösiin kaudeksi 1966. Bruce McLaren ajoi nimeään kantavan tallin ensimmäisen osakilpailuvoiton jo Belgiassa 1968. Menestystä tuli myös Can-Am-sarjan urheiluautojen puolelta, jossa McLaren yhdessä Denny Hulmen kanssa voitti mestaruudet vuosina 1967–1969.

1970-luku

muokkaa

Kauden 1970 alussa McLaren-talli saalisti säännöllisesti hyviä sijoituksia F1:stä, mutta traaginen käänne koettiin kesällä. Bruce McLaren oli Goodwoodin radalla testaamassa Can-Am-autoa, kun takakate irtosi itsestään täydessä vauhdissa. Auto syöksyi hallitsemattomasti ulos radalta surmaten Bruce McLarenin.

Teddy Mayer alkoi Brucen kuoleman jälkeen vetää tallia ja sai sen kurssin käännettyä ylöspäin kiinnitettyään kuljettajaksi Emerson Fittipaldin. Kausi 1974 toi Fittipaldille kuljettajien ja McLarenille valmistajien mestaruuden. Vuosikymmenen lopulla McLaren-talli kuitenkin hukkasi voittamisen reseptin. Ratkaisuna oli fuusioituminen nuoren Ron Dennisin vetämän Project Four -tallin kanssa.

1980-luku

muokkaa

Nykyinen McLarenin F1-talli syntyi McLarenin tallista ja Ron Dennisin omistamasta Project 4 -tallista vuonna 1981. Tämä aiheutti pientä sekaannusta autourheilufanien keskuudessa, sillä vuodesta 1981 kaikki McLarenin autot ovat kantaneet tyyppimerkintää "MP4/xx". Tässä tapauksessa lyhenne P4 on peräisin Project 4:stä, eikä siis ole korimallin kehitysnumero.

 
McLaren-TAG-Porsche 1980-luvun puolivälistä.

McLarenin historian menestyksekkäin aika sijoittuu Ron Dennisin ensimmäisille vuosille McLarenilla. John Barnard suunnitteli vallankumouksellisen MP4/1-auton. Se oli ensimmäinen F1-auto, jonka kori oli valmistettu kokonaan hiilikuitukomposiitista. Kokonaisuus kruunattiin TAG/Porschen turboahdetulla moottorilla ja auto oli erittäin suorituskykyinen.[3] Taidokkaat kuljettajat Niki Lauda, Alain Prost, Keke Rosberg ja Stefan Johansson auttoivat myös tiimiä menestymään. McLaren-Porsche voitti valmistajien mestaruuden vuonna 1984 ja Lauda voitti maailmanmestaruuden. Vuonna 1985 sama toistui jälleen, valmistajien mestaruus lipui McLarenille ja Alain Prost voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Vuonna 1986 Prost voitti jälleen kuljettajien maailmanmestaruuden.

 
Alain Prost ajamassa McLaren MP4-2B -autoa vuonna 1985.

Hävittyään kahtena peräkkäisenä vuotena valmistajien mestaruuden Williams-tallille vuosina 1986 ja 1987 McLaren suostutteli Hondan tukemaan McLarenia Williamsin sijasta vuonna 1988. McLaren voitti 16:sta kisasta uskomattomat 15, joista kymmenen oli kaksoisvoittoja. Ayrton Senna voitti kuljettajien maailmanmestaruuden ensimmäisenä vuotenaan McLarenilla. Seuraavana vuonna Honda esitteli uuden 3,5-litraisen vapaastihengittävän moottorin FIA:n kiellettyä turboahdetut moottorit. McLaren voitti jälleen molemmat tittelit, joista kuljettajien mestaruus ratkesi Alain Prostin eduksi Japanissa.

1990-luku

muokkaa

Vuonna 1990 Ayrton Senna voitti uransa toisen maailmanmestaruuden McLaren-Hondalla. Eroa toiseksi tulleeseen Alain Prostiin oli seitsemän pistettä. McLaren voitti myös valmistajien mestaruuden. Ayrton Sennan tallikaverina ajoi Gerhard Berger.

Kaudella 1991 Ayrton Senna voitti toisen peräkkäisen ja kolmannen maailmanmestaruuden McLaren-Hondalla. McLarenin pahin vastustaja oli Williams-Renault. Eroa oli 14 pistettä. Tallin kauden päätteeksi ottama neljäs perättäinen valmistajien mestaruus oli aikansa ennätys.

Kaudella 1992 Williams ja Nigel Mansell olivat ylivoimainen vastus kaikille talleille. Ayrton Senna oli pisteissä neljäs jääden huimat 58 pistettä Mansellille.

Kaudella 1993 Honda vetäytyi moottoritoimittajan roolista ja McLaren joutui tyytyään Fordin asiakasmoottoreihin Benettonin ollessa etuoikeutettu tehdastiimi. Ayrton Sennan tallikaveriksi palkattiin CART-mestari Michael Andretti. Andretti oli kuitenkin auttamattoman hidas, joten McLaren antoi hänelle potkut Italian GP:n jälkeen. Andrettin tilalle nostettiin testikuljettajan paikalta Mika Häkkinen. Andrettin jälkeen McLaren ei ottanut F1-tulokkaita suoraan kisakuljettajakseen, kunnes vuonna 2007 valitsi toiseksi kuljettajakseen Lewis Hamiltonin. Sennan päätöskisasta ottama voitto nosti McLarenin F1-historian voitokkaimmaksi talliksi yhteismäärällä 104 ohi Ferrarin. Kauden jälkeen Senna jätti tallin ja siirtyi kilpailemaan Williamsille.

 
Häkkinen Silverstonessa 1994.

Kaudella 1994 McLaren vaihtoi jälleen moottoritoimittajaa ranskalaiseen Peugeot'hon.[3] Moottorit osoittautuivat kuitenkin tehottomiksi ja epäluotettaviksi eikä autosta ollut mestaruuskamppailuun. Häkkisen tallikaverina ajoi tuolloin Martin Brundle.

Kaudeksi 1995 McLaren valitsi moottoritoimittajakseen Mercedes-Benzin.[3] Käytännössä moottorit valmisti Mercedes aluksi osittain ja myöhemmin kokonaan sen omistama Ilmor, joka on jatkanut moottoritoimittajana tähän päivään saakka, vuodesta 2005 Mercedes-Benz High Performance Engines -nimellä. Vuonna 2000 Mercedes-Benzin omistaja DaimlerChrysler AG osti 40% McLaren Groupista. Tallilla oli vaikeuksia kauden alussa, kun kuljettaja Nigel Mansell ei mahtunut ahtaaseen ohjaamoon, minkä vuoksi hänen tilallaan ajoi ensimmäisten osakilpailujen aikana Mark Blundell.[4] Italian osakilpailussa Häkkinen ajoi palkintokorokkeelle sijoittuen toiseksi.[4]

Vuonna 1996 McLarenilla oli muutamia mahdollisuuksia katkaista kolmatta vuotta kestänyt voitoton ajanjakso, mutta McLarenin ja Mercedeksen ensimmäistä yhteistä voittoa jouduttiin kuitenkin odottamaan kauden 1997 alkuun, jolloin edellisvuonna Häkkisen tallikaveriksi tullut David Coulthard voitti Australiassa.[4] Ennen voittoa Häkkinen oli ajanut Mercedeksen moottorilla paalupaikan Luxemburgin osakilpailussa.[4]

McLarenin sponsoriksi asettui tupakkayhtiö West. Uuteen nousuun tallin siivitti muun muassa aerodynamiikkanero Adrian Neweyn siirtyminen tiimin palvelukseen kaudesta 1998 eteenpäin. Häkkinen kävi raivoisan taistelun mestaruudesta Michael Schumacherin kanssa. Ratkaisevassa päätöskilpailussa Schumi sammutti autonsa lähtöruudukkoon, jolloin Häkkisen oli helppo ajaa mestarina maaliin. Tallitoveri David Coulthard oli kolmas. Tallin ansioluetteloon merkittiin myös saman vuoden tallimestaruus, joka on toistaiseksi myös McLarenin viimeinen valmistajien ykköstila.

Seuraavalla kaudella 1999 Häkkinen jatkoi mestaruustaistoa Michael Schumacherin kanssa. Tilanne muuttui kuitenkin Britannian GP:ssä, jossa Schumacher loukkasi jalkansa. Häkkisen haastajaksi nousi Schumacherin tallikaveri Eddie Irvine, joka haastoi Häkkisen aina viimeiseen kilpailuun asti. Jännittävien vaiheiden jälkeen Häkkinen kuitenkin otti toisen mestaruurensa McLarenille, mutta valmistajien sarjan voitto menetettiin Suzukan-päätöskisassa Ferrarille.

2000-luku

muokkaa
 
Häkkinen vuonna 2000 Yhdysvaltain GP:ssä.

Kaudella 2000 Häkkinen tavoitteli kolmatta perättäistä mestaruutta. Kausi lähti kuitenkin vaikeasti käyntiin, kun Häkkinen keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher pääsi pisteissä karkuun. Tilanne kuitenkin muuttui Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua, jolloin Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.

Kaudella 2001 Häkkinen ei enää pystynyt haastamaan ylivoimaisia Ferrari-tallin autoja. McLarenin luotettavuusongelmat söivät miehen mahdollisuudet mestaruuteen, mikä vei Häkkisen motivaation. Suoritukset jäivätkin odotettua vaisummiksi. Häkkinen ilmoittikin siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle, mutta odotetusti ilmoitti vuoden jälkeen lopettavansa lopullisesti. Englannin Silverstonessa ja USA:n Indianapolisissa hän tosin kuittasi kaksi hienoa voittoa. Kolmaskin oli erittäin lähellä; hän keskeytti Espanjan Barcelonassa johtopaikalta viimeisellä kierroksella moottoririkon takia.

Kaudella 2002 Häkkisen korvaajaksi tuli Sauber-tallista siirtynyt Kimi Räikkönen, jolloin tapahtui nuoren suomalaisen lopullinen läpimurto. Räikkönen toi autonsa kolmantena maaliin heti kauden avauskilpailussa Australiassa päästen näin ensimmäistä kertaa urallaan F1-kisan palkintokorokkeelle. Mestaruusmahdollisuudet söi McLarenin epäluotettavuus, joka johti 11 keskeytykseen. Aika-ajovertailussa nuori suomalainen voitti kokeneen tallikaverinsa David Coulthardin 10–7. MM-pisteitä kertyi yhteensä 24 kappaletta, joilla irtosi kokonaistuloksissa kuudes sija. Ranskan GP:ssä Kimi oli jo lähellä osakilpailuvoittoakin, mutta loppukierrosten liukastuminen öljyläikkään siirsi sen haaveen toteutumista vielä tulevaisuuteen.

Kaudella 2003 Räikkönen taisteli tosissaan maailmanmestaruudesta. McLaren aloitti vanhan auton kehitysversiolla, mutta auto oli kohtuullisen nopea ja varma. Räikkönen sijoittui kauden neljässä ensimmäisessä, vaiheikkaissa kilpailuissa kaikissa palkintokorokkeelle ja voitti ensimmäisen kilpailunsa Malesian GP:ssä. Räikkönen nousi palkintokorokkeelle peräti kymmenen kertaa ja haastoi kokeneen Michael Schumacherin aina päätöskisaan asti. Räikkönen joutui kuitenkin taipumaan Schumacherille vain kahdella pisteellä.

Kaudella 2004 McLarenista ei ollut kamppailemaan mestaruudesta. Mahdollisuudet vei auton luotettavuusongelmat. Räikköselle kauden 2004 huippuhetki osui Belgiaan Span radalle, jossa hän ajoi uransa toisen GP-voiton. Kauden ensimmäinen puolikas oli Räikköselle erittäin vaikea. Auto oli lupaavista talvitesteistä huolimatta susi. Kauden seitsemästä ensimmäisestä GP-kilpailusta viisi päättyi Räikkösen osalta keskeytykseen, mikä tarkoitti mestaruusmahdollisuuksien hautaamista. Kun McLaren sai vihdoin sinnikkäällä kehitystyöllä radalle kilpailukykyisen ajokin MM-sarjan jälkimmäiselle puoliskolle, näkyi se myös tuloksissa. Räikkönen ajoi Britannian GP:ssä paalupaikan ja sijoittui toiseksi. Hieman myöhemmin hän teki Belgiassa hienon nousun 10. lähtöruudusta voittoon. Britannian, Belgian ja Brasilian GP-kisojen ohella Räikkönen nousi palkintokorokkeelle vain Kiinan GP:ssä, jossa hän oli kolmas.

Kaudella 2005 Räikkönen taisteli jälleen mestaruudesta. Räikkönen nousi monen mielestä kauden parhaaksi kuljettajaksi, mutta mestaruus jäi saamatta. Räikkönen saavutti peräti seitsemän voittoa, tasan yhtä paljon kuin mestaruuden napannut Fernando Alonso. Palkintokorokkeelle suomalainen nousi 12 kertaa. Räikkönen voitti kolmantena suomalaisena Monacon GP:n johdettuaan kisaa lähdöstä maaliin. Japanin GP:ssä Räikkönen nousi hienolla ajolla 17:stä lähtöruudusta voittoon ohittaen viimeisellä kierroksella Giancarlo Fisichellan.

 
Kimi Räikkönen McLareninsa ratissa 2006.

Kausi 2006 oli pettymys McLarenille. Talvitestit eivät sujuneet eikä moni uskonut McLarenista olevan kärkitaistoon. Kausi sai surkean alun, kun Bahrainin avauskilpailussa Räikkösen autosta petti takaripustus aika-ajon ensimmäisellä nopealla kierroksella. Räikkönen kuitenkin ajoi kilpailun kolmanneksi ja Australian GP:ssä toiseksi. Auton luotettavuus oli hyvällä tasolla, mutta vauhti oli usein kateissa ja hopeanuolet joutuivat tyytymään lähinnä jäännöspisteisiin. USA:n GP:ssä Räikkösen tallikaveri Juan Pablo Montoya törmäsi Räikkösen perään ja molempien kisa päättyi ensimmäiseen mutkaan. Tuon tapahtuman jälkeen McLarenin kärsivällisyys loppui, ja kolumbialaisen ilmoitettua siirtyvänsä seuraavaksi kaudeksi NASCAR-sarjaan hyllytti McLaren hänet ja korvasi loppukauden ajaksi testikuljettaja Pedro de la Rosalla. Kokonaiskuvan autojen vauhdista antoi tallin jääminen kokonaan ilman voittoa ensimmäistä kertaa sitten kauden 1996.

Kaudeksi 2007 McLaren sai uusia haasteita saadessaan kuljettajakseen Renault'lla tuplamestariksi ajaneen Fernando Alonson. Toiseksi kuljettajaksi talli palkkasi GP2-sarjan mestari Lewis Hamiltonin. Talli teki talven aikana ahkerasti töitä estääkseen edellisvuoden pettymyksen uusiutumisen. Testeissä Ferrari piti huippuvauhtia, mutta McLaren nousi kakkossuosikiksi alkavalle kaudelle. Muutaman kerran myös McLarenit olivat testien kärjessä, vaikka kärsivät myös lukuisista luotettavuusongelmista. Kauden avauskilpailussa Australiassa McLaren-autot pitivät aika-ajossa hyvää vauhtia valloittamalla lähtöruudut 2 ja 4. Kilpailussa ylivoimaiseen voittoon ajoi Ferrarin Räikkönen, mutta Alonso peesasi toiseksi ja Hamilton kolmanneksi. Kautta sävytti McLaren-tallin vakoiluepäilyt, joista tallia rankaistiin 13. syyskuuta 100 miljoonan dollarin sakoilla ja valmistajan MM-pisteiden menetyksellä kyseisellä kaudella. Kuljettajapisteisiin tuomio ei vaikuttanut.[5]

Kaudella 2008 McLarenin kuljettajina toimivat edelliskaudella talliin tullut Lewis Hamilton sekä Renault’lta saapunut Heikki Kovalainen. Kauden aikana moni eri kuljettaja oli ajoittaan kiinni mestaruudessa, mutta loppukautta kohden vain Hamiltonilla ja Ferrarin Felipe Massalla oli mahdollisuus mestaruuteen. Taisto ratkesikin vasta kauden viimeisessä, Brasilian Grand Prix'ssa, jossa Hamilton viimeisellä kierroksella viimeisessä mutkassa ohitti Toyotan Timo Glockin ja voitti kuljettajien maailmanmestaruuden. Mestaruus oli McLarenin ensimmäinen sitten vuoden 1999. Valmistajien maailmanmestaruuden voitti tosin Ferrari.

Kaudelle 2009 tultaessa tallipäällikkö Ron Dennis ilmoitti jättävänsä tallipäällikön paikan Martin Whitmarshille[6]. Kausi 2009 alkoi McLarenilta vaisusti. Hamiltonin kolmossija Australiassa hylättiin valehtelun takia ja Kovalainen keskeytti kaksi kilpailua putkeen avausmutkassa. McLaren paransi kuitenkin vauhtiaan kauden loppua kohden osoituksena Hamiltonin voitot Unkarista ja Singaporesta. McLaren oli lopulta valmistajien sarjan kolmas pisteen edellä Ferraria.

2010-luku

muokkaa

Ennen kauden 2010 alkua McLaren osti itselleen Mercedes-Benzin osuuden tallista Mercedeksen ostettua Brawn GP -tallin itselleen ja nimettyään sen Mercedes GP:ksi. Hallitseva maailmanmestari Jenson Button korvasi Heikki Kovalaisen McLarenin toisena kuljettajana.

Kauden 2012 jälkeen koko siihen astisen uransa McLarenilla ajanut Hamilton vaihtoi Mercedes GP -talliin, jolloin hänen paikkansa toisessa McLaren autossa otti meksikolainen Sergio Pérez. Kauden aikana McLaren teki uuden ennätyksen ajamalla pisteille 58 peräkkäisessä kilpailussa rikkoen Ferrarin 55 peräkkäisen pistekilpailun ennätyksen. Ennätysputki, johon kuului yhteensä 64 peräkkäistä pistesijaa katkesi vasta kaudella 2013 Kanadan GP:ssä. Kaudella 2013 McLaren teki myös historiaa olemalla ensimmäinen talli F1-historiassa, jonka molemmat autot ajoivat maaliin kauden jokaisessa kilpailussa. (Tosin Monacon GP:ssä 2013 Perez joutui jättämään autonsa radan varteen muutama kierros ennen loppua, mutta sai silti luokituksen kilpailusta.)

Kaudesta 2014 McLaren-talli toivoi parempaa kuin 2013, jolloin talli ei saanut yhtään voittoa eikä paalupaikkaa. Kausi alkoi lupaavin merkein tanskalaisen Kevin Magnussenin ajaessa avauskisassa Australiassa kolmanneksi ja Buttonin neljänneksi. Sijoitukset muuttuivat kuitenkin 2. ja 3., kun Red Bullin autoa ajanut Daniel Ricciardo hylättiin liian suuren bensiinin virtausnopeuden vuoksi. Kauden aikana talli ei saavuttanut edellisen kauden tavoin yhtään voittoa eikä paalupaikkaa, mutta kauden kohokohdiksi nousivat Buttonin 3. sija Britannian GP:n aika-ajoissa sekä tämän keski- ja loppukaudesta keräämät 4.–5. kisasijoitukset. Kausi 2014 oli myös samalla viimeinen kausi, jolloin talli käytti Mercedeksen moottoria ennen Hondan moottoriin vaihtamista kaudeksi 2015. Hondan moottori osoittautui kuitenkin hitaaksi ja epäluotettavaksi. Talli ei saavuttanut vuosina 2015-2017 yhtään palkintosijaa. Kaudesta 2018 lähtien McLaren ajaa Renaultin moottoreilla.

Suomalaiskuljettajia ajoi McLarenilla vuodesta 1993 vuoteen 2009 asti, poikkeuksena vuosi 2007 jolloin kuljettajina toimivat Alonso ja Hamilton.

Marraskuussa 2016 tallia 35 vuotta johtanut Ron Dennis sai potkut ja hänen tilalleen nimitettiin yhdysvaltalainen Zak Brown. Dennis on McLaren Group-yhtiön osaomistaja, mutta menetti muiden omistajien luottamuksen. Hänen sopimuksensa päättyi tammikuussa 2017.[7]

McLaren nimitti suomalaisen Kari Lammenrannan pääkisamekaanikokseen helmikuussa 2017.[8]

McLarenin kilpailutoimenjohtaja Éric Boullier erosi tehtävästään 4. heinäkuuta 2018 ja talli nimetti tilalle urheilutoimenjohtajaksi Gil de Ferranin ja ratatoiminta- ja kehitysjohtajaksi Fernando Alonson kisainsinöörin Andrea Stellan sekä operatiivisen johtajan Simon Robertsin vastuuseen suunnittelusta, tuotannosta ja logistiikasta.[9][10]

2020-luku

muokkaa

McLaren Group ajautui vuonna 2020 taloudellisiin vaikeuksiin ja joutui laittamaan Wokingissa sijaitsevan, vuonna 2004 valmistuneen McLaren Technology Center -nimisen päämajansa myyntiin pelastaakseen toimintansa. Rakennuskompleksia myydään 200 miljoonalla punnalla.[11] Kauden avauskilpailuksi suunnitellussa Australian osakilpailussa tallin henkilökunnalla todettiin koronavirustartunta, minkä seurauksena talli vetäytyi ennen vapaita harjoituksia (kilpailu jouduttiin lopulta perumaan).[12] Toukokuussa 2020 uutisoitiin, että tallin kuljettaja Carlos Sainz siirtyy Ferrarille kausiksi 2021 ja 2022.[13] Samoihin aikoihin ilmoitettiin myös, että hänet korvaa Renault’lla ajanut Daniel Ricciardo.[14] Kauden avauskilpailu siirtyi Itävaltaan, jossa Lando Norris ajoi kolmanneksi.[15] Myös Sainz ajoi kauden aikana palkintokorokkeelle toisena, kun hän taisteli Italian osakilpailussa voitosta AlphaTaurin Pierre Gaslya vastaan.[16] Talli sijoittui valmistajien MM-tuloksissa kolmanneksi.[17]

Kaudella 2021 talli saavutti ensimmäisen voittonsa sitten kauden 2012 kun Daniel Ricciardo ajoi voittoon Italian GP:ssä. Tallin toinen kuljettaja Norris saavutti neljä palkintosijaa ollen lähellä voittaa Venäjän GP:n, kunnes hän liukasteli ulos loppukierroksilla sateen takia. Talli sijoittui valmistajien sarjan neljänneksi keräten 275 pistettä. Kaudella 2022 tallin parhaaksi tulokseksi jäi Norrisin kolmossija Emilia-Romagnan GP:stä.

Kaudella 2023 Oscar Piastri korvasi Ricciardon tallin toisena kuljettajana. Norris ajoi kauden aikana seitsemän palkintosijaa, kuusi kakkossijaa ja yhden kolmossijan ja Piasti ajoi kolmanneksi Japanin GP:ssä ja toiseksi Qatarin GP:ssä. Talli saavutti kauden aikana 304 pistettä sijoittuen valmistajien sarjan neljänneksi.

Kaudella 2024 tallin kuljettajina jatkoivat Lando Norris ja Oscar Piastri. Talli voitti kauden aikana 6 osakilpailua, näistä Norris 4 osakilpailua ja Piastri 2 osakilpailua. Tallin molemmat kuljettajat ajoivat tasaisia pistesijoja, joiden ansiosta McLaren saavutti kaudella 2024 valmistajien maailmanmestaruuden ensimmäisen kerran siten kauden 1998 ajaen kauden aikana 666 pistettä. Mestaruus oli tallin historian yhdeksäs.

IndyCar

muokkaa

McLaren on Formula 1 -sarjan ohella ottanut osaa Indianapolis 500 -kilpailuihin vuosina 2017 ja 2019 ja osallistui täysimittaiseen IndyCar-sarjaan kaudella 2020 nimellä Arrow McLaren Racing SP.[18]

McLarenin saavutukset Formula 1 -sarjassa

muokkaa
 
Lewis Hamilton ja Heikki Kovalainen olivat McLarenilla tallikavereina kausilla 2008–2009. Kuva vuoden 2008 Britannian GP:stä
  • Formula 1 valmistajien mestaruuksia – 9
  • Formula 1 kuljettajien mestaruuksia – 12
  • Grand Prix -voittoja – 189
  • Paalupaikkoja – 164
  • Kilpailuja – 974

McLarenilla maailmanmestaruuden voittaneet kuljettajat

muokkaa

Formula 1 -tulokset

muokkaa

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi Runko
Moottori
Renkaat 		Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 Pisteet Sijoitus
1966 M2B
Ford V8,
Serenissima V8
F 		MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX 2 9.
  Bruce McLaren Kesk. DNS 6 DNS 5 Kesk.
1967 M4B, M5A
BRM V8,
BRM V12
G 		RSA MON NED BEL FRA GBR GER CAN ITA USA MEX 3 10.
  Bruce McLaren 4 Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk.
1968 M5A, M7A
BRM V12,
Ford Cosworth V8
G 		RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 49 2.
  Bruce McLaren Kesk. Kesk. 1 Kesk. 8 7 13 Kesk. 2 6 2
  Denny Hulme 5 2 5 Kesk. Kesk. 5 4 7 1 1 Kesk. Kesk.
1969 M7A, M7B, M7C, M9A
Ford Cosworth V8
G 		RSA ESP MON NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 38 (40) 5.
  Bruce McLaren 5 2 5 Kesk. 4 3 3 4 5 DNS DNS
  Denny Hulme 3 4 6 4 8 Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. 1
  Derek Bell Kesk.
1970 M7D, M14A, M14D
Ford Cosworth V8,
Alfa Romeo V8
G 		RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA MEX 35 5.
  Bruce McLaren Kesk. 2 Kesk.
  Denny Hulme 2 Kesk. 4 4 3 3 Kesk. 4 Kesk. 7 3
  Andrea de Adamich DNQ DNQ DNQ NC DNS DNQ 12 8 Kesk. DNQ
  Peter Gethin Kesk. Kesk. 10 Kesk. 6 14 Kesk.
  Dan Gurney Kesk. 6 Kesk.
  Nanni Galli DNQ
1971 M14A, M19A
Ford Cosworth V8
G 		RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 10 6.
  Denny Hulme 6 5 4 12 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk.
  Peter Gethin Kesk. 8 Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk.
  Jackie Oliver Kesk. 9 7
1972 M19A, M19C
Ford Cosworth V8
G 		ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 47 (49) 3.
  Denny Hulme 2 1 Kesk. 15 3 7 5 Kesk. 2 3 3 3
  Peter Revson Kesk. 3 5 7 3 3 4 2 18
  Brian Redman 5 9 5
  Jody Scheckter 9
1973 M19A, M19C, M23
Ford Cosworth V8
G 		ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA 58 3.
  Denny Hulme 5 3 5 6 7 6 1 8 3 Kesk. 12 8 15 13 4
  Peter Revson 8 Kesk. 2 4 Kesk. 5 7 1 4 9 Kesk. 3 1 5
  Jody Scheckter 9 Kesk. DNS Kesk. Kesk.
  Jacky Ickx 3
1974 M23
Ford Cosworth V8
G 		ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 73 (75) 1.
  Emerson Fittipaldi 10 1 7 3 1 5 4 3 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 2 1 4
  Denny Hulme 1 12 9 6 6 Kesk. Kesk. Kesk. 6 7 Kesk. 2 6 6 Kesk.
  Mike Hailwood 4 5 3 9 7 Kesk. Kesk. 4 7 Kesk. 15
  David Hobbs 7 9
  Jochen Mass 16 7
1975 M23
Ford Cosworth V8
G 		ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 53 3.
  Emerson Fittipaldi 1 2 Kesk. DNS 2 7 8 Kesk. 4 1 Kesk. 9 2 2
  Jochen Mass 14 3 6 1 6 Kesk. Kesk. Kesk. 3 7 Kesk. 4 Kesk. 3
1976 M23, M26
Ford Cosworth V8
G 		BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN 74 (75) 2.
  James Hunt Kesk. 2 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 5 1 DSQ 1 4 1 Kesk. 1 1 3
  Jochen Mass 6 3 5 Kesk. 6 5 11 15 Kesk. 3 7 9 Kesk. 5 4 Kesk.
1977 M23, M26
Ford Cosworth V8
G 		ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN 60 3.
  James Hunt Kesk. 2 4 7 Kesk. Kesk. 7 12 3 1 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 1 Kesk. 1
  Jochen Mass Kesk. Kesk. 5 Kesk. 4 4 Kesk. 2 9 4 Kesk. 6 Kesk. 4 Kesk. 3 Kesk.
  Gilles Villeneuve 11
  Bruno Giacomelli Kesk.
1978 M26
Ford Cosworth V8
G 		ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN 15 8.
  James Hunt 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 8 3 Kesk. Kesk. Kesk. 10 Kesk. 7 Kesk.
  Patrick Tambay 6 Kesk. Kesk. 12 7 Kesk. 4 9 6 Kesk. Kesk. 9 5 6 8
  Bruno Giacomelli 8 Kesk. 7 Kesk. 14
1979 M26, M28, M28B, M28C, M29
Ford Cosworth V8
G 		ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 15 7.
  John Watson 3 8 Kesk. Kesk. Kesk. 6 4 11 4 5 9 Kesk. Kesk. 6 6
  Patrick Tambay Kesk. Kesk. 10 Kesk. 13 DNQ DNQ 10 7 Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
1980 M29B, M29C, M30
Ford Cosworth V8
G 		ARG BRA RSA USW BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 11 9.
  John Watson Kesk. 11 11 4 Kesk. DNQ 7 8 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 NC
  Alain Prost 6 5 DNS Kesk. Kesk. Kesk. 6 11 7 6 7 Kesk. DNS
  Stephen South DNQ
1981 M29C, M29F, MP4
Ford Cosworth V8
M 		USW BRA ARG SMR BEL MON ESP FRA GBR GER AUT NED ITA CAN LVS 28 6.
  John Watson Kesk. 8 Kesk. 10 7 Kesk. 3 2 1 6 6 Kesk. Kesk. 2 7
  Andrea de Cesaris Kesk. Kesk. 11 6 Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk. Kesk. 8 DNS 7 Kesk. 12
1982 MP4B
Ford Cosworth V8
M 		RSA BRA USW SMR BEL MON USE CAN NED GBR FRA GER AUT SUI ITA LVS 69 2.
  Niki Lauda 4 Kesk. 1 DSQ Kesk. Kesk. Kesk. 4 1 8 DNS 5 3 Kesk. Kesk.
  John Watson 6 2 6 1 Kesk. 1 3 9 Kesk. Kesk. Kesk. 9 13 4 2
1983 MP4/1C, MP4/1E
Ford Cosworth V8,
TAG V6 t
M 		BRA USW FRA SMR MON BEL USE CAN GBR GER AUT NED ITA EUR RSA 34 5.
  Niki Lauda 3 2 Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. Kesk. 6 DSQ 6 Kesk. Kesk. Kesk. 11
  John Watson Kesk. 1 Kesk. 5 DNQ Kesk. 3 6 9 5 9 3 Kesk. Kesk. Kesk.
1984 MP4/2
TAG V6 t
M 		BRA RSA BEL SMR FRA MON CAN USE USA GBR GER AUT NED ITA EUR POR 143,5 1.
  Niki Lauda Kesk. 1 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 1 2 1 2 1 4 2
  Alain Prost 1 2 Kesk. 1 7 1 3 4 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 1 Kesk. 1 1
1985 MP4/2B
TAG V6 t
G 		BRA POR SMR MON CAN USA FRA GBR GER AUT NED ITA BEL EUR RSA AUS 90 1.
  Niki Lauda Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 1 Kesk. DNS Kesk. Kesk.
  John Watson 7
  Alain Prost 1 Kesk. Kesk. 1 3 Kesk. 3 1 2 1 2 1 3 4 3 Kesk.
1986 MP4/2C
TAG V6 t
G 		BRA ESP SMR MON BEL CAN USA FRA GBR GER HUN AUT ITA POR MEX AUS 96 2.
  Alain Prost Kesk. 3 1 1 6 2 3 2 3 6 Kesk. 1 DSQ 2 2 1
  Keke Rosberg Kesk. 4 5 2 Kesk. 4 Kesk. 4 Kesk. 5 Kesk. 9 4 Kesk. Kesk. Kesk.
1987 MP4/3
TAG V6 t
G 		BRA SMR BEL MON USA FRA GBR GER HUN AUT ITA POR ESP MEX JPN AUS 76 2.
  Alain Prost 1 Kesk. 1 9 3 3 Kesk. 7 3 6 15 1 2 Kesk. 7 Kesk.
  Stefan Johansson 3 4 2 Kesk. 7 8 Kesk. 2 Kesk. 7 6 5 3 Kesk. 3 Kesk.
1988 MP4/4
Honda V6 t
G 		BRA SMR MON MEX CAN USA FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 199 1.
  Alain Prost 1 2 1 1 2 2 1 Kesk. 2 2 2 Kesk. 1 1 2 1
  Ayrton Senna DSQ 1 Kesk. 2 1 1 2 1 1 1 1 10 6 4 1 2
1989 MP4/5
Honda V10
G 		BRA SMR MON MEX USA CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 141 1.
  Ayrton Senna 11 1 1 1 Kesk. 7 Kesk. Kesk. 1 2 1 Kesk. Kesk. 1 DSQ Kesk.
  Alain Prost 2 2 2 5 1 Kesk. 1 1 2 4 2 1 2 3 Kesk. Kesk.
1990 MP4/5B
Honda V10
G 		USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 121 1.
  Ayrton Senna 1 3 Kesk. 1 1 20 3 3 1 2 1 1 2 Kesk. Kesk. Kesk.
  Gerhard Berger Kesk. 2 2 3 4 3 5 14 3 16 3 3 4 Kesk. Kesk. 4
1991 MP4/6
Honda V12
G 		USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 139 1.
  Ayrton Senna 1 1 1 1 Kesk. 3 3 4 7 1 1 2 2 5 2 1
  Gerhard Berger Kesk. 3 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 4 4 2 4 Kesk. Kesk. 1 3
1992 MP4/6B, MP4/7A
Honda V12
G 		RSA MEX BRA ESP SMR MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 99 2.
  Ayrton Senna 3 Kesk. Kesk. 9 3 1 Kesk. Kesk. Kesk. 2 1 5 1 3 Kesk. Kesk.
  Gerhard Berger 5 4 Kesk. 4 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 5 Kesk. 3 Kesk. 4 2 2 1
1993 MP4/8
Ford V8
G 		RSA BRA EUR SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 84 2.
  Michael Andretti Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 8 14 6 Kesk. Kesk. Kesk. 8 3
  Mika Häkkinen Kesk. 3 Kesk.
  Ayrton Senna 2 1 1 Kesk. 2 1 18 4 5 4 Kesk. 4 Kesk. Kesk. 1 1
1994 MP4/9
Peugeot V10
G 		BRA PAC SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR JPN AUS 42 4.
  Mika Häkkinen Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. EX 2 3 3 3 7 12
  Philippe Alliot Kesk.
  Martin Brundle Kesk. Kesk. 8 2 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 5 6 Kesk. Kesk. 3
1995 MP4/10
Mercedes V10
G 		BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR PAC JPN AUS 30 4.
  Mark Blundell 6 Kesk. 5 Kesk. 11 5 Kesk. Kesk. 5 4 9 Kesk. 9 7 4
  Nigel Mansell 10 Kesk.
  Mika Häkkinen 4 Kesk. 5 Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 Kesk. 8 2 DNS
  Jan Magnussen 10
1996 MP4/11
Mercedes V10
G 		AUS BRA ARG EUR SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN 49 4.
  Mika Häkkinen 5 4 Kesk. 8 8 6† 5 5 5 3 Kesk. 4 3 3 Kesk. 3
  David Coulthard Kesk. Kesk. 7 3 Kesk. 2 Kesk. 4 6 5 5 Kesk. Kesk. Kesk. 13 8
1997 MP4/12
Mercedes V10
G 		AUS BRA ARG SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA AUT LUX JPN EUR 63 4.
  Mika Häkkinen 3 4 5 6 Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. DSQ 9 Kesk. Kesk. 4 1
  David Coulthard 1 10 Kesk. Kesk. Kesk. 6 7 7 4 Kesk. Kesk. Kesk. 1 2 Kesk. 10 2
1998 MP4/13
Mercedes V10
B 		AUS BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR AUT GER HUN BEL ITA LUX JPN 156 1.
  David Coulthard 2 2 6 1 2 Kesk. Kesk. 6 Kesk. 2 2 2 7 Kesk. 3 3
  Mika Häkkinen 1 1 2 Kesk. 1 1 Kesk. 3 2 1 1 6 Kesk. 4 1 1
1999 MP4/14
Mercedes V10
B 		AUS BRA SMR MON ESP CAN FRA GBR AUT GER HUN BEL ITA EUR MAL JPN 124 2.
  Mika Häkkinen Kesk. 1 Kesk. 3 1 1 2 Kesk. 3 Kesk. 1 2 Kesk. 5 3 1
  David Coulthard Kesk. Kesk. 2 Kesk. 2 7 Kesk. 1 2 5 2 1 5 Kesk. Kesk. Kesk.
2000 MP4/15
Mercedes V10
B 		AUS BRA SMR GBR ESP EUR MON CAN FRA AUT GER HUN BEL ITA USA JPN MAL 152 2.
  Mika Häkkinen Kesk. Kesk. 2 2 1 2 6 4 2 1 2 1 1 2 Kesk. 2 4
  David Coulthard Kesk. DSQ 3 1 2 3 1 7 1 2 3 3 4 Kesk. 5 3 2
2001 MP4-16
Mercedes V10
B 		AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA GBR GER HUN BEL ITA USA JPN 102 2.
  Mika Häkkinen Kesk. 6 Kesk. 4 9† Kesk. Kesk. 3 6 DNS 1 Kesk. 5 4 Kesk. 1 4
  David Coulthard 2 3 1 2 5 1 5 Kesk. 3 4 Kesk. Kesk. 3 2 Kesk. 3 3
2002 MP4-17
Mercedes V10
M 		AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR GBR FRA GER HUN BEL ITA USA JPN 65 3.
  David Coulthard Kesk. Kesk. 3 6 3 6 1 2 Kesk. 10 3 5 5 4 7 3 Kesk.
  Kimi Räikkönen 3 Kesk. 12† Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 3 Kesk. 2 Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. 3
2003 MP4-17D
Mercedes V10
M 		AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA GBR GER HUN ITA USA JPN 142 3.
  David Coulthard 1 Kesk. 4 5 Kesk. 5 7 Kesk. 15† 5 5 2 5 Kesk. Kesk. 3
  Kimi Räikkönen 3 1 2 2 Kesk. 2 2 6 Kesk. 4 3 Kesk. 2 4 2 2
2004 MP4-19
Mercedes V10
M 		AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN BEL ITA CHN JPN BRA 69 5.
  David Coulthard 8 6 Kesk. 12 10 Kesk. Kesk. 6 7 6 7 4 9 7 6 9 Kesk. 11
  Kimi Räikkönen Kesk. Kesk. Kesk. 8 11 Kesk. Kesk. 5 6 7 2 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 3 6 2
2005 MP4-20
Mercedes V10
M 		AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN TUR ITA BEL BRA JPN CHN 182 2.
  Kimi Räikkönen 8 9 3 Kesk. 1 1 11† 1 WD 2 3 Kesk. 1 1 4 1 2 1 2
  Juan Pablo Montoya 6 4 Loukk. Loukk. 7 5 7 DSQ WD Kesk. 1 2 Kesk. 3 1 14† 1 Kesk. Kesk.
  Pedro de la Rosa TD TD 5 TD TD TD TD TD TD TD TD TD TD
  Alexander Wurz TD 3 TD TD TD TD TD TD
2006 MP4-21
Mercedes V8
M 		BHR MAL AUS SMR EUR ESP MON GBR CAN USA FRA GER HUN TUR ITA CHN JPN BRA 110 3.
  Kimi Räikkönen 3 Kesk. 2 5 4 5 Kesk. 3 3 Kesk. 5 3 Kesk. Kesk. 2 Kesk. 5 5
  Juan Pablo Montoya 5 4 Kesk. 3 Kesk. Kesk. 2 6 Kesk. Kesk.
  Pedro de la Rosa 7 Kesk. 2 5 Kesk. 5 11 8
2007 MP4-22
Mercedes V8
B 		AUS MAL BHR ESP MON CAN USA FRA GBR EUR HUN TUR ITA BEL JPN CHN BRA 218 DSQ
  Fernando Alonso 2 1 5 3 1 7 2 7 2 1 4 3 1 3 Kesk. 2 3
  Lewis Hamilton 3 2 2 2 2 1 1 3 3 9 1 5 2 4 1 Kesk. 7
2008 MP4-23
Mercedes V8
B 		AUS MAL BHR ESP TUR MON CAN FRA GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN CHN BRA 151 2.
  Lewis Hamilton 1 5 13 3 2 1 Kesk. 10 1 1 5 2 3 7 3 12 1 5
  Heikki Kovalainen 5 3 5 Kesk. 12 8 9 4 5 5 1 4 10† 2 10 Kesk. Kesk. 7
2009 MP4-24
Mercedes V8
B 		AUS MAL CHN BHR ESP MON TUR GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN BRA ABU 71 3.
  Lewis Hamilton DSQ 7 6 4 9 12 13 16 18 1 2 Kesk. 12† 1 3 3 Kesk.
  Heikki Kovalainen Kesk. Kesk. 5 12 Kesk. Kesk. 14 Kesk. 8 5 4 6 6 7 11 12 11
2010 MP4-25
Mercedes V8
B 		BHR AUS MAL CHN ESP MON TUR CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR BRA ABU 454 2.
  Jenson Button 7 1 8 1 5 Kesk. 2 2 3 4 5 8 Kesk. 2 4 4 12 5 3
  Lewis Hamilton 3 6 6 2 14† 5 1 1 2 2 4 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 5 2 4 2
2011 MP4-26
Mercedes V8
P 		AUS MAL CHN TUR ESP MON CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU BRA 497 2.
  Lewis Hamilton 2 8 1 4 2 6 Kesk. 4 4 1 4 Kesk. 4 5 5 2 7 1 Kesk.
  Jenson Button 6 2 4 6 3 3 1 6 Kesk. Kesk. 1 3 2 2 1 4 2 3 3
2012 MP4-27
Mercedes V8
P 		AUS MAL CHN BHR ESP MON CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU USA BRA 378 3.
  Jenson Button 1 14 2 18† 9 16† 16 8 10 2 6 1 Kesk. 2 4 Kesk. 5 4 5 1
  Lewis Hamilton 3 3 3 8 8 5 1 19† 8 Kesk. 1 Kesk. 1 Kesk. 5 10 4 Kesk. 1 Kesk.
2013 MP4-28
Mercedes V8
P 		AUS MAL CHN BHR ESP MON CAN GBR GER HUN BEL ITA SIN KOR JPN IND ABU USA BRA 122 5.
  Jenson Button 9 17† 5 10 8 6 12 13 6 7 6 10 7 8 9 14 12 10 4
  Sergio Pérez 11 9 11 6 9 16† 11 20† 8 9 11 12 8 10 15 5 9 7 6
2014 MP4-29
Mercedes V6 t
P 		AUS MAL BHR CHN ESP MON CAN AUT GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN RUS USA BRA ABU• 181 5.
  Kevin Magnussen 2 9 Kesk. 13 12 10 9 7 7 9 12 12 10 10 14 5 8 9 11
  Jenson Button 3 6 17† 11 11 6 4 11 4 8 10 6 8 Kesk. 5 4 12 4 5
2015 MP4-30
Honda V6 t
P 		AUS MAL CHN BHR ESP MON CAN AUT GBR HUN BEL ITA SIN JPN RUS USA MEX BRA ABU 27 9.
  Fernando Alonso Kesk. 12 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 5 13 18† Kesk. 11 11 11 Kesk. 15 17
  Kevin Magnussen DNS
  Jenson Button 11 Kesk. 14 DNS 16 8 Kesk. Kesk. Kesk. 9 14 14 Kesk. 16 9 6 14 14 12
2016 MP4-31
Honda V6 t
P 		AUS BHR CHN RUS ESP MON CAN EUR AUT GBR HUN GER BEL ITA SIN MAL JPN USA MEX BRA ABU 76 6.
  Fernando Alonso Kesk. Loukk. 12 6 Kesk. 5 11 Kesk. 18† 13 7 12 7 14 7 7 16 5 13 10 10
  Jenson Button 14 Kesk. 13 10 9 9 Kesk. 11 6 12 Kesk. 8 Kesk. 12 Kesk. 9 18 9 12 16 Kesk.
  Stoffel Vandoorne 10
2017 MCL32
Honda V6 t
P 		AUS CHN BHR RUS ESP MON CAN AZE AUT GBR HUN BEL ITA SIN MAL JPN USA MEX BRA ABU 30 9.
  Stoffel Vandoorne 13 Kesk. DNS 14 Kesk. Kesk. 14 12 12 11 10 14 Kesk. 7 7 14 12 12 Kesk. 12
  Fernando Alonso Kesk. Kesk. 14† DNS 12 WD 16† 9 Kesk. Kesk. 6 Kesk. 17† Kesk. 11 11 Kesk. 10 8 9
  Jenson Button Kesk.
2018 MCL33
Renault V6 t
P 		AUS BHR CHN AZE ESP MON CAN FRA AUT GBR GER HUN BEL ITA SIN RUS JPN USA MEX BRA ABU 62 6.
  Stoffel Vandoorne 9 8 13 9 Kesk. 14 16 12 15† 11 13 Kesk. 15 12 12 16 15 11 8 15 14
  Fernando Alonso 5 7 7 7 8 Kesk. Kesk. 16† 8 8 16† 8 Kesk. Kesk. 7 14 14 Kesk. Kesk. 17 11
  Lando Norris TD TD TD TD TD TD TD
2019 MCL34
Renault V6 t
P 		AUS BHR CHN AZE ESP MON CAN FRA AUT GBR GER HUN BEL ITA SIN RUS JPN MEX USA BRA ABU 145 4.
  Lando Norris 12 6 18† 8 Kesk. 11 Kesk. 9 6 11 Kesk. 9 11† 10 7 8 11 Kesk. 7 8 8
  Carlos Sainz Kesk. 19† 14 7 8 6 11 6 8 6 5 5 Kesk. Kesk. 12 6 5 13 8 3 10
2020 MCL35
Renault V6 t
P 		AUS AUT STY HUN GBR ANI ESP BEL ITA TUS RUS EIF POR EMI TUR BHR SKR ABU 202 3.
  Lando Norris WD 3 5 13 5 9 10 7 4 6 15 Kesk. 13 8 8 4 10 5
  Carlos Sainz WD 5 9 9 13 13 6 DNS 2 Kesk. Kesk. 5 6 7 5 5 4 6
2021 MCL35M
Mercedes V6 t
P 		BHR EMI POR ESP MON AZE FRA STY AUT GBR HUN BEL NED ITA RUS TUR USA MXC SÃP QAT SAU ABU 275 4.
  Daniel Ricciardo 7 6 9 6 12 9 6 13 7 5 11 4 11 13 4 13 5 12 Kesk. 12 5 12
  Lando Norris 4 3 5 8 3 5 5 5 3 4 Kesk. 14 10 2 7 7 8 10 10 9 10 7
2022 MCL36
Mercedes V6 t
P 		BHR SAU AUS EMI MIA ESP MON AZE CAN GBR AUT FRA HUN BEL NED ITA SIN JPN USA MXC SÃP ABU 159 5.
  Daniel Ricciardo 14 Kesk. 6 186 13 12 13 8 11 13 9 9 15 15 17 Kesk. 5 11 16 7 Kesk. 9
  Lando Norris 15 7 5 35 Kesk. 8 6 9 15 6 7 7 7 12 7 7 4 10 6 9 Kesk.7 6
  Álex Palou TD
  Pato O’Ward TD
2023 MCL60
Mercedes V6 t
P 		BHR SAU AUS AZE MIA EMI MON ESP CAN AUT GBR HUN BEL NED ITA SIN JPN QAT USA MXC SÃP LVG ABU 302 4.
  Lando Norris 17 17 6 9 17 C 9 17 13 4 2 2 76 7 8 2 2 33 24 5 22 Kesk. 5
  Oscar Piastri Kesk. 15 8 11 19 C 10 13 11 16 4 5 Kesk.2 9 12 7 3 21 Kesk. 8 14 10 6
  Pato O’Ward TD
2024 MCL38
Mercedes V6 t
P 		BHR SAU AUS JPN CHN MIA EMI MON CAN ESP AUT GBR HUN BEL NED ITA AZE SIN USA MXC SÃP LVG QAT ABU 666 1.
  Lando Norris 6 8 3 5 26 1 2 4 2 2 20†3 3 2 5 1 3 4 1 43 2 61 6 102 1
  Oscar Piastri 8 4 4 8 87 136 4 2 5 7 22 4 1 2 4 2 1 3 5 8 82 7 31 10
  Pato O’Ward TD
  Ryō Hirakawa TD

• Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.[19]

Kuljettajat

muokkaa

(Nykyiset kuljettajat lihavoituna)

Suomalaisten saavutukset McLaren-tallissa

muokkaa

McLaren-tallissa on ajanut neljä suomalaiskuljettajaa: Keke Rosberg, Mika Häkkinen, Kimi Räikkönen ja Heikki Kovalainen.

Keke Rosberg

muokkaa
  • Kaudet: 1986
  • Kilpailuja: 16
  • Voittoja: 0
  • Palkintosijoja: 1
  • Paalupaikkoja: 1
  • Pisteitä: 22

Mika Häkkinen

muokkaa
  • Kaudet: 1993–2001
  • Kilpailuja: 133
  • Voittoja: 20
  • Palkintosijoja: 51
  • Paalupaikkoja: 26
  • Pisteitä: 407
  • Kaksi maailmanmestaruutta: 1998 ja 1999 sekä hopeaa 2000

Kimi Räikkönen

muokkaa
  • Kaudet: 2002–2006
  • Kilpailuja: 88
  • Voittoja: 9
  • Palkintosijoja: 36
  • Paalupaikkoja: 12
  • Pisteitä: 337
  • Kaksi MM-hopeaa: 2003 ja 2005

Heikki Kovalainen

muokkaa
  • Kaudet: 2008–2009
  • Kilpailuja: 35
  • Voittoja: 1
  • Palkintosijoja: 3
  • Paalupaikkoja: 1
  • Pisteitä: 75

Henkilökunta

muokkaa

Entinen henkilöstö

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ McLaren promote Andrea Stella to Team Principal role as Seidl leaves for Sauber Formula1.com. 13.12.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 21.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b McDonagh, Connor: McLaren sign Red Bull’s Rob Marshall as technical director for F1 2024 F1 News. 30.5.2023. Crash.net. Viitattu 16.6.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f The best engine partnerships in F1 history Formula1.com. 25.1.2018. Formula One World Championship Limited. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Kanal, Samarth: Friends reunited: Do you remember these key moments from the last McLaren-Mercedes partnership? Formula1.com. 9.2.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  5. ↑ McLaren menettää MM-pisteensä tältä vuodelta Uutiset. 13.9.2007. Yleisradio (Yle). Viitattu 13.9.2007.
  6. ↑ Ron Dennis eroaa virastaan Mtv3.fi. 16.1.2009. Arkistoitu 12.6.2011. Viitattu 16.1.2009.
  7. ↑ Mika Häkkisen ja Kimi Räikkösen legendaarinen ex-pomo sai tylyt potkut: McLaren nimitti seuraajan Iltalehti. 21.11.2016. Alma Media Oyj. Viitattu 22.11.2016.
  8. ↑ Suomalainen nousee F1-maailman huippupestiin - McLarenin päämekaanikoksi! Iltalehti. 8.2.2017. Alma Media Oyj. Viitattu 8.2.2017.
  9. ↑ McLarenilta melkoinen uutispommi: Tallipomo eroaa tehtävästään! | SuomiF1 SuomiF1. 4.7.2018. Viitattu 4.7.2018.
  10. ↑ McLarenilta jyrähtää! Tallipomo Eric Boullier eroaa! MTV.fi. 4.7.2018. Viitattu 4.7.2018.
  11. ↑ McLarenilla rahat lopussa – hulppea päämaja pantiin myyntiin 200 miljoonan punnan hintaan www.iltalehti.fi. 10.9.2020. Alma Media Oyj. Viitattu 10.9.2020.
  12. ↑ Australian F1-kisa peruttu dramaattisten vaiheiden jälkeen – kolme tiimiä oli valmiina lipeämään rintamasta MTVUutiset.fi. 13.3.2020. Viitattu 16.3.2021.
  13. ↑ CARLOS SAINZ TO RACE FOR SCUDERIA FERRARI MISSION WINNOW IN 2021 AND 2022 Articles. 14.5.2020. Scuderia Ferrari. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
  14. ↑ DANIEL RICCIARDO TO DRIVE FOR McLAREN FROM 2021 Racing News. 14.5.2020. McLaren. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Smith, Luke: McLaren: Norris has made "the next step" with first F1 podium F1 News. 6.7.2020. Autosport.com. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Noble, Jonathan: Sainz "halfway disappointed" to miss maiden win in Italian Grand Prix F1 News. 6.9.2020. Autosport.com. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
  17. ↑ 2020 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Malsher-Lopez, David: McLaren returns to IndyCar full-time partnering with Arrow SPM motorsport.com. 9.8.2019. Viitattu 8.3.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Straw, Edd: Analysis: The Historical Impact of F1's New Double Points Rule F1 News. 10.12.2013. Autosport.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Noble, Jonathan: McLaren Group COO Jonathan Neale to leave company after two decades F1 News. 16.9.2021. Autosport.com. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Andrea Stella promoted to McLaren Racing Director role Formula1.com. 3.1.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.8.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Benson, Andrew: McLaren: Andrea Stella promoted in Andreas Seidl's three-pronged restructure Sport. 2.1.2020. BBC. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  23. ↑ a b McDonagh, Connor: McLaren rejig F1 technical team as James Key departs F1 News. 23.3.2023. Crash.net. Viitattu 15.6.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Stuart, Greg: From Mario Andretti to Lewis Hamilton – 5 dynasty-ending championship wins Formula1.com. 22.1.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  25. ↑ McDonagh, Connor: Williams family should have sold F1 team sooner - Lowe F1 News. 28.4.2021. Crash.net. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
  26. ↑ McLaren Sign Coughlan, Announce Reshuffle F1 News. 16.8.2002. Autosport.com. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Barretto, Lawrence: ANALYSIS: Why Williams' owners chose Capito to lead new era for F1’s sleeping giants Formula1.com. 17.12.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Former McLaren sporting director and Indy 500 winner Gil de Ferran dies aged 56 Formula1.com. 30.12.2023. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.12.2023. (englanniksi)
  29. ↑ Beer, Matt: Toro Rosso: Key to join McLaren as F1 technical boss after Melbourne F1 News. 22.2.2019. Autosport.com. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  McLaren F1 Team

Tallipäällikkö:
  Andrea Stella

Kilpakuljettajat:
4.   Lando Norris · 81.   Oscar Piastri

Testikuljettajat:
  Pato O’Ward ·   Ryō Hirakawa ·   Will Stevens ·   Oliver Turvey

Formula 1 -autot:
M2B · M4B · M5A · M7A · M7C · M9A · M14A · M7D · M14D · M19A · M19C · M23 · M26 · M28 · M29 · M30 · M29F · MP4/1 · MP4/1B · MP4/1C · MP4/1E · MP4/2 · MP4/2B · MP4/2C · MP4/3 · MP4/4 · MP4/5 · MP4/5B · MP4/6M · MP4/6B · MP4/7A · MP4/8 · MP4/9 · MP4/10 · MP4/10B · MP4/10C · MP4/11 · MP4/11B · MP4/12 · MP4/13 · MP4/14 · MP4/15 · MP4-16 · MP4-17 · MP4-17D · MP4-18 · MP4-19 · MP4-19B · MP4-20 · MP4-21 · MP4-22 · MP4-23 · MP4-24 · MP4-25 · MP4-26 · MP4-27 · MP4-28 · MP4-29 · MP4-30 · MP4-31 · MCL32 · MCL33 · MCL34 · MCL35 · MCL35M · MCL36 · MCL60 · MCL38

Kauden 2024 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat
Red Bull Racing Mercedes Ferrari McLaren Aston Martin Aramco
1. Max Verstappen
11. Sergio Pérez
  		44. Lewis Hamilton
63. George Russell
  		16. Charles Leclerc
55. Carlos Sainz
38. Oliver Bearman 		4. Lando Norris
81. Oscar Piastri
  		14. Fernando Alonso
18. Lance Stroll
 
Alpine Williams RB Kick Sauber Haas
10. Pierre Gasly
31. Esteban Ocon 		2. Logan Sargeant
23. Alexander Albon 		3. Daniel Ricciardo
22. Yūki Tsunoda 		24. Zhou Guanyu
77. Valtteri Bottas 		20. Kevin Magnussen
27. Nico Hülkenberg
Formula 1 -valmistajat
Kaudella 2024
Entiset valmistajat
Indianapolis 500 -tallit
(1950–1960)
Formula 1 -luokan valmistajien maailmanmestarit

1950-luku:









1958:   Vanwall
1959:   Cooper-Climax

2000-luku:

2000:   Ferrari
2001:   Ferrari
2002:   Ferrari
2003:   Ferrari
2004:   Ferrari
2005:   Renault
2006:   Renault
2007:   Ferrari
2008:   Ferrari
2009:   Brawn-Mercedes

1960-luku:

1960:   Cooper-Climax
1961:   Ferrari
1962:   BRM
1963:   Lotus-Climax
1964:   Ferrari
1965:   Lotus-Climax
1966:   Brabham-Repco
1967:   Brabham-Repco
1968:   Lotus-Ford
1969:   Matra-Ford

2010-luku:

2010:   Red Bull-Renault
2011:   Red Bull-Renault
2012:   Red Bull-Renault
2013:   Red Bull-Renault
2014:   Mercedes
2015:   Mercedes
2016:   Mercedes
2017:   Mercedes
2018:   Mercedes
2019:   Mercedes

1970-luku:

1970:   Lotus-Ford
1971:   Tyrrell-Ford
1972:   Lotus-Ford
1973:   Lotus-Ford
1974:   McLaren-Ford
1975:   Ferrari
1976:   Ferrari
1977:   Ferrari
1978:   Lotus-Ford
1979:   Ferrari

2020-luku:

2020:   Mercedes
2021:   Mercedes
2022:   Red Bull Racing-RBPT
2023:   Red Bull Racing-Honda RBPT

1980-luku:

1980:   Williams-Ford
1981:   Williams-Ford
1982:   Ferrari
1983:   Ferrari
1984:   McLaren-TAG
1985:   McLaren-TAG
1986:   Williams-Honda
1987:   Williams-Honda
1988:   McLaren-Honda
1989:   McLaren-Honda

1990-luku:

1990:   McLaren-Honda
1991:   McLaren-Honda
1992:   Williams-Renault
1993:   Williams-Renault
1994:   Williams-Renault
1995:   Benetton-Renault
1996:   Williams-Renault
1997:   Williams-Renault
1998:   McLaren-Mercedes
1999:   Ferrari
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=McLaren&oldid=22898736”