Ranskan Grand Prix 1979
Ranskan Grand Prix 1979 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 1. heinäkuuta 1979 Dijonin radalla Ranskassa. Kilpailun voitti Renault'lla paalupaikalta startannut Jean-Pierre Jabouille. Voitto oli ensimmäinen, joka saavutettiin turbomoottorilla.
Kilpailu tunnetaan myös taistelusta, joka käytiin toisesta sijasta Ferrarin Gilles Villeneuven ja Renault'n René Arnouxin välillä. He ohittivat ja ottivat rengaskontaktia toisiinsa useasti viimeisten kierrosten aikana. Taistelua on usein kuvailtu yhdeksi ikimuistoisimmista hetkistä Formula 1-sarjassa.[1] Vaikka Arnoux jäi lopulta kolmanneksi, hän on myöhemmin kuvaillut tapausta yhdeksi parhaista Formula 1- muistoistaan.[2]. Kilpailu oli F1-historian ensimmäinen, jossa kumpikin Williams-tallin autoista ylsi pisteille.
Tulokset muokkaa
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 15 |  Jean-Pierre Jabouille
|
Renault | 80 | 1.35.20,42 | 1 | 9 |
| 2 | 12 |  Gilles Villeneuve
|
Ferrari | 80 | + 14,59 | 3 | 6 |
| 3 | 16 | René Arnoux
|
Renault | 80 | + 14,83 | 2 | 4 |
| 4 | 27 |  Alan Jones
|
Williams-Ford | 80 | + 36,61 | 7 | 3 |
| 5 | 4 | Jean-Pierre Jarier
|
Tyrrell-Ford | 80 | + 1.04,51 | 10 | 2 |
| 6 | 28 |  Clay Regazzoni
|
Williams-Ford | 80 | + 1.05,51 | 9 | 1 |
| 7 | 11 |  Jody Scheckter
|
Ferrari | 79 | + 1 krs. | 5 | |
| 8 | 26 | Jacques Laffite
|
Ligier-Ford | 79 | + 1 krs. | 8 | |
| 9 | 20 |  Keke Rosberg
|
Wolf-Ford | 79 | + 1 krs. | 16 | |
| 10 | 8 | Patrick Tambay
|
McLaren-Ford | 78 | + 2 krs. | 20 | |
| 11 | 7 |  John Watson
|
McLaren-Ford | 78 | + 2 krs. | 15 | |
| 12 | 31 |  Hector Rebaque
|
Lotus-Ford | 78 | + 2 krs. | 23 | |
| 13 | 2 |  Carlos Reutemann
|
Lotus-Ford | 77 | + 3 krs. | 13 | |
| 14 | 29 |  Riccardo Patrese
|
Arrows-Ford | 77 | + 3 krs. | 19 | |
| 15 | 30 |  Jochen Mass
|
Arrows-Ford | 75 | + 5 krs. | 22 | |
| 16 | 18 | Elio de Angelis
|
Shadow-Ford | 75 | + 5 krs. | 24 | |
| 17 | 35 | Bruno Giacomelli
|
Alfa Romeo | 75 | + 5 krs. | 17 | |
| 18 | 17 |  Jan Lammers
|
Shadow-Ford | 73 | + 7 krs. | 21 | |
| Kesk. | 3 | Didier Pironi
|
Tyrrell-Ford | 71 | Jousitus | 11 | |
| Kesk. | 14 |  Emerson Fittipaldi
|
Fittipaldi-Ford | 53 | Moottori | 18 | |
| Kesk. | 6 | Nelson Piquet
|
Brabham-Alfa Romeo | 52 | Ulosajo | 4 | |
| Kesk. | 1 |  Mario Andretti
|
Lotus-Ford | 51 | Jarrut | 12 | |
| Kesk. | 25 |  Jacky Ickx
|
Ligier-Ford | 45 | Moottori | 14 | |
| Kesk. | 5 |  Niki Lauda
|
Brabham-Alfa Romeo | 23 | Ulosajo | 6 | |
| DNS | 9 | Hans Joachim Stuck
|
ATS-Ford | ||||
| DNQ | 22 | Patrick Gaillard
|
Ensign-Ford | ||||
| DNQ | 24 | Arturo Merzario
|
Merzario-Ford |
Muuta muokkaa
- Paalupaikka: Jean-Pierre Jabouille – 1.07,19
- Nopein kierros: René Arnoux – 1.09,16 (kierroksella 71)
- Michelin rengasvalmistajan 10. voitto.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Autosport.com on the 1979 French Grand Prix atlasf1.autosport.com. Arkistoitu 7.10.2008. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Formula1.com on the 1979 French Grand Prix formula1.com. Arkistoitu 8.7.2008. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 22. tammikuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 22. tammikuuta 2008.
- ↑ Michelin - Wins • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 20.10.2021.
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | 2025 | 2026 | 2027 | 2028 | 2029 |
| Radat | Reims-Gueux (1950–1951, 1953–1956, 1958–1961, 1963, 1966) Rouen-Les-Essarts (1952, 1957, 1962, 1964, 1968) Circuit de Charade (1965, 1969–1970, 1972) Bugatti Circuit (1967) Circuit Paul Ricard (1971, 1973, 1975–1976, 1978, 1980, 1982–1983, 1985–1990, 2018–2019, 2021–2022) Dijon-Prenois (1974, 1977, 1979, 1981, 1984) Circuit de Nevers Magny-Cours (1991–2008) | |||||||||
