Wikipedia

Shadow Racing Cars

Tämä artikkeli käsittelee autourheilutallia. Shadow-nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Shadow Racing Cars oli brittiläinen F1-talli, joka kilpaili Formula 1:ssä kausina 1973–1980.[3] Muutaman kerran talli säväytti nopeudellaan, muuta muuten se ei menestynytkään kovin hyvin. Talli kilpaili myös Formula 5000-sarjassa, jossa se voitti kerran.[1]

Shadow
Koko nimi Shadow Racing Cars Inc.
Päämaja  Britannia
Perustajat Don Nichols[1]
Henkilökunta Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Oliver
Yhdistynyt kuningaskunta Alan Rees
Yhdistynyt kuningaskunta Tony Southgate[2]
Tunnetuimmat kuljettajat Ranska Jean-Pierre Jarier
Yhdistynyt kuningaskunta Tom Pryce
Yhdysvallat Peter Revson
Moottorit Ford, Matra
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Etelä-Afrikan GP 1973
Kilpailuja 112
Valmistajien
maailmanmestaruuksia		 0
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia		 0
Voittoja 1
Paalupaikkoja 3
Nopeimpia kierroksia 2
MM-pisteitä 68,5
Viimeinen kilpailu Ranskan GP 1980
Shadow DN9

Historia

muokkaa

Alkuvaiheet

muokkaa

Ennen Formula 1:iä Shadowin perustaja Don Nichols ajatti autojaan Yhdysvaltojen CanAm-sarjassa 1970-luvun alussa kuljettajanaan Jackie Oliver ja sponsorinaan Universal Oil Products (UOP).[3] Ensimmäisellä kaudellaan talli ajoi Tony Southgaten suunnittelemaa DN1-autoa, jota Graham Hillin perustama Embassy Hill-käytti samalla kaudella.[4] Talli ajoi kauden aikana kahdesti palkintokorokkeelle, kun George Follmer oli kolmas Espanjassa ja Oliver kolmas Kanadassa.[5][6] Talli sijoittui lopputuloksissa kahdeksanneksi.[7]

Seuraavalla kaudella Oliver ajoi tallin autoilla vain CanAm-sarjassa ja voitti sarjan mestaruuden, minkä vuoksi tallin kuljettajiksi vaihtuivat Peter Revson ja Jean-Pierre Jarier.[3] Revson kuoli Etelä-Afrikan osakilpailussa Kyalamissa suoritetuissa testeissä, kun hänen autonsa etujousitus hajosi, auto pyörähti ympäri mutkassa ja syttyi tuleen, minkä seurauksena hän sai vakavia vaurioita eikä ehtinyt sairaalahoitoon.[8] Jarier ajoi kauden aikana kerran palkintokorokkeelle, kun hän sijoittui Monacon osakilpailussa kolmanneksi.[9] Talli oli lopputuloksissa jälleen kahdeksas.[10]

Menestystä ja menetyksiä

muokkaa

Kaudella 1975 Jarier jatkoi tallissa ja sai uudeksi tallikaverikseen Tom Prycen.[3] Kauden avausosakilpailussa Jarier ajoi paalupaikalle, mutta hän ei osallistunut kilpailun lähtöön rikkonaisen vaihdelaatikon vuoksi.[11] Brasilian osakilpailussa Jarier ajoi myös paalupaikalle, mutta hän keskeytti ylivoimaisesta johdosta polttoainevikaan.[12] Myös tallikaveri Prycen paalupaikka Britannian osakilpailussa päättyi keskeytykseen hänen ajettua ulos sateisella radalla.[13] Pryce onnistui ajamaan tallin kauden ainoan palkintokorokesijoituksen sateisessa Itävallan osakilpailussa.[14] Talli sijoittui valmistajien MM-pisteissä kuudenneksi.[15] Pryce voitti myös samana vuonna sarjan ulkopuolisen Race of Champions -kilpailun, mutta kauden lopussa talli menetti tukijansa UOP:n.[3]

Kaudella 1976 tallin menestys riippui kokonaan Prycen suorituksista, kun hän ajoi kauden aikana yhden palkintokorokesijan ollen kolmas kauden avausosakilpailussa ja kauden aikana vielä kahdesti pisteillä Britanniassa ja Hollannissa.[16][17] Jarier sen sijaan ajoi yhden kilpailun nopeimman kierroksen, joka tuli kauden avauskilpailusta.[18] Talli sijoittui lopputuloksissa kahdeksanneksi.[19] Tallin rahoitus vaihteli kauden aikana, koska uuden sponsorin Tabatip Cigarillosin johtaja pidätettiin rahoitukseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi.[3]

Kausi 1977 oli tallille kaksijakoinen. Kaudeksi talliin valittu Formula 3 -kuljettaja Renzo Zorzi ajoi pisteille Brasiliassa.[20] Tallin kannalta traagisin tilanne koettiin Etelä-Afrikan osakilpailussa, kun suurella vauhdilla ajanut Pryce osui Zorzin palavaa autoa sammuttamaan tulleeseen ratavirkailijaan, sai vakavan osuman palosammuttimesta päähänsä ja kuoli iskun seurauksena.[21] Länsi-Yhdysvaltain osakilpailuun talli valitsi menehtyneen Prycen tilalle kuljettajakseen Alan Jonesin, joka ajoi kauden aikana useasti pisteille.[3][22] Kauden positiivinen hetki tuli Itävallan osakilpailusta, missä Jones ajoi tallin ensimmäisen ja ainoan voiton vaihtelevissa sääolosuhteissa.[23] Erikoisen tilanteesta teki Jonesin kotimaan Australian kansallismusiikin puuttuminen, koska kisajärjestäjät eivät osanneet odottaa yllätysvoittajaa, minkä seurauksena hänen kunniakseen soitettiin Paljon onnea vaan.[24] Jones ajoi kauden aikana vielä kerran palkintokorokkeelle, kun hän sijoittui kolmanneksi Italiassa.[25] Talli sijoittui lopputuloksissa seitsemänneksi.[26]

Menestys hiipuu

muokkaa

Talli koki merkittäviä muutoksia, kun loppuvuodesta 1977 tallista lähtivät sponsorivastaava Jackie Oliver sekä tallin autojen pääsuunnittelija Tony Southgate, jotka perustivat oman tallin, Arrowsin.[27] Shadowin ja Arrowsin välille muodostui oikeustaistelu, kun Shadowin mukaan Arrowsin FA1-auto oli liialti kopioitu malli Shadowin omasta DN9-autosta.[3][27] Tuomioistuimen päätöksellä Arrows joutui suunnittelemaan autonsa uudelleen.[3][27] Shadowin kuljettajina toimivat kaudella 1978 Hans-Joachim Stuck ja Clay Regazzoni, jotka ajoivat kauden aikana kolmesti viidennelle sijalle.[28][29] Talli sijoittui valmistajien MM-pisteissä yhdenneksitoista häviten juuri perustetulle Arrows-tallille viidellä pisteellä.[30]

Kaksi viimeistä kautta olivat tallille hankalat. Kaudella 1979 tallin kuljettaja Elio de Angelis ajoi tallin ainoan pistesijoituksen kauden päätösosakilpailussa sijoittumalla neljänneksi.[31] Talli oli MM-pisteissä kymmenes.[32] Kaudella 1980 talli pääsi kilpailuun mukaan vain Etelä-Afrikassa, missä Geoff Lees oli kolmastoista.[33] Tallin viimeinen kilpailu oli Ranskan osakilpailu, missä tallin autot karsiutuivat ja talli päätti lopettaa toimintansa.[3]

Saavutukset

muokkaa

Voitot

Nro Kilpailu Kuljettaja
1 Itävallan Grand Prix 1977 Alan Jones

Paalupaikat

Nro Kilpailu Kuljettaja
1 Argentiinan Grand Prix 1975 Jean-Pierre Jarier
2 Brasilian Grand Prix 1975 Jean-Pierre Jarier
3 Britannian Grand Prix 1975 Tom Pryce

Palkintokorokesijat

Nro Kilpailu Kuljettaja
1 Espanjan Grand Prix 1973 George Follmer
2 Kanadan Grand Prix 1973 Jackie Oliver
3 Monacon Grand Prix 1974 Jean-Pierre Jarier
4 Itävallan Grand Prix 1975 Tom Pryce
5 Brasilian Grand Prix 1976 Tom Pryce
6 Itävallan Grand Prix 1977¨ Alan Jones
7 Italian Grand Prix 1977 Alan Jones

Nopeimmat kierrokset

Nro Kilpailu Kuljettaja
1 Brasilian Grand Prix 1975 Jean-Pierre Jarier
2 Brasilian Grand Prix 1976 Jean-Pierre Jarier

Kuljettajat

muokkaa

Formula 1 -tulokset

muokkaa

Tehdastallina

muokkaa

(Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu nopeinta kierrosta)

Kausi Nimi Runko Moottori Renkaat Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus
1973   UOP Shadow Racing Team DN1 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA 9 8.
  Jackie Oliver Kesk. Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8 Kesk. 11 3 15
  George Follmer 6 3 Kesk. DNS 14 Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. 10 17 14
  Brian Redman DSQ
1974   UOP Shadow Racing Team DN1,
DN3 		Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 7 8.
  Peter Revson Kesk. Kesk.
  Brian Redman 7 18 Kesk.
  Bertil Roos Kesk.
  Tom Pryce Kesk. Kesk. 8 6 Kesk. 10 Kesk. NC
  Jean-Pierre Jarier Kesk. Kesk. NC 13 3 5 Kesk. 12 Kesk. 8 8 Kesk. Kesk. 10
1975   UOP Shadow Racing Team DN3,
DN5 		Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 9,5 6.
  Tom Pryce 12 Kesk. 9 Kesk. Kesk. 6 Kesk. 6 Kesk. Kesk. 4 3 6 NC
  Jean-Pierre Jarier DNS Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8 14 Kesk. Kesk.
DN7 Matra MS73 3.0 V12 Kesk. Kesk. 0 –
1976   Shadow Racing Team DN5,
DN5B,
DN8 		Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN 10 8.
  Tom Pryce 3 7 Kesk. 8 10 7 9 8 4 8 Kesk. 4 8 11 Kesk. Kesk.
  Jean-Pierre Jarier Kesk. Kesk. 7 Kesk. 9 8 12 12 9 11 Kesk. 10 19 18 10 10
1977   Shadow Racing Team DN5B,
DN8 		Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN 23 7.
  Tom Pryce NC Kesk. Kesk.
  Riccardo Patrese 9 Kesk. Kesk. Kesk. 10 13 Kesk. 10 6
  Jackie Oliver 9
  Arturo Merzario Kesk.
  Jean-Pierre Jarier 9
  Renzo Zorzi Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk.
  Alan Jones Kesk. Kesk. 6 5 17 Kesk. 7 Kesk. 1 Kesk. 3 Kesk. 4 4
1978   Shadow Racing Team DN8,
DN9 		Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN 6 11.
  Hans-Joachim Stuck 17 Kesk. DNQ DNS Kesk. Kesk. Kesk. 11 11 5 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
  Clay Regazzoni 15 5 DNQ 10 DNQ Kesk. 15 5 Kesk. Kesk. DNQ NC DNQ NC 14 DNQ
1979   Samson Shadow Racing Team
  Interscope Shadow Racing Team 		DN9 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 3 10.
  Jan Lammers Kesk. 14 Kesk. Kesk. 12 10 DNQ 18 11 10 Kesk. Kesk. DNQ 9 DNQ
  Elio de Angelis 7 12 Kesk. 7 Kesk. Kesk. DNQ 16 12 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4
1980   Theodore Shadow
  Shadow Cars 		DN11,
DN12 		Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G ARG BRA RSA USW BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 0 –
  Stefan Johansson DNQ DNQ
  Geoff Lees 13 DNQ DNQ DNQ DNQ
  David Kennedy DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ

Asiakastallien tulokset

muokkaa
Kausi Talli Runko Moottori Renkaat Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16
1973 ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA
  Embassy Racing[34] Shadow DN1 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G   Graham Hill Kesk. 9 Kesk. Kesk. 10 Kesk. NC 13 Kesk. 14 16 13
1976 BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN
  Team P R Reilly[34] Shadow DN3 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G   Mike Wilds DNQ
1978 ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN
  Interscope Racing[34] Shadow DN9 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 G   Danny Ongais DNPQ DNPQ

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Don Nichols Team Bosses. 23.8.2017. Old Racing Cars. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Kanal, Samarth: 10 F1 cars we wish were as quick as they looked Formula1.com. 21.1.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j Shadow Teams. ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Melissen, Wouter: Shadow DN1 Cosworth Cars. 28.11.2013. Ultimate Car Page. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Fittipaldi stretches lead in Spain ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  6. ↑ It's Revson ... or maybe Fittipaldi ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  7. ↑ 1973 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Reutemann breaks his duck in South Africa ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Peterson escapes pile-up to take victory ESPN. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  10. ↑ 1974 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Reigning champion Fittipaldi lays down his marker ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Pace delights Interlagos crowd with maiden win ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Fittipaldi emerges victorious from the rain ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Brambilla takes maiden win in appalling conditions ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  15. ↑ 1975 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Lauda's defence off to flying start ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  17. ↑ 1976 Driver Standings: Tom Pryce Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  18. ↑ 1976 Brazilian Grand Prix - FASTEST LAPS Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  19. ↑ 1976 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  20. ↑ 1977 Brazilian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Pryce tragedy overshadows Lauda victory ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  22. ↑ 1977 Driver Standings: Alan Jones Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  23. ↑ Jones secures first win for Shadow ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  24. ↑ Six of the best - Unusual podium ceremonies Formula1.com. 2.9.2015. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  25. ↑ 1977 Italian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  26. ↑ 1977 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  27. ↑ a b c Arrows Teams. ESPN. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  28. ↑ 1978 Driver Standings: Clay Regazzoni Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  29. ↑ 1978 Driver Standings: Hans-Joachim Stuck Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  30. ↑ 1978 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  31. ↑ 1979 USA East Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  32. ↑ 1979 Constructor Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  33. ↑ 1980 South African Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  34. ↑ a b c Shadow (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shadow Racing Cars.
Formula 1 -valmistajat
Kaudella 2024
Entiset valmistajat
Indianapolis 500 -tallit (1950–1960)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Shadow_Racing_Cars&oldid=22690766”