Monacon Grand Prix 1978

Vuoden 1978 Formula 1:n Monacon Grand Prix järjestettiin 7. heinäkuuta 1978 Circuit de Monacon katuradalla. Kilpailun voitti ranskalainen Patrick Depailler, jolle voitto oli uran ensimmäinen.[1] Suomessa Monacon kilpailu nähtiin televisioituna TV2:ssa.[2]

Monaco Monacon Grand Prix 1978
5 osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1978.
Päivämäärä 7. heinäkuuta 1978
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi katurata
Radan pituus 3,340 km
Kilpailun pituus 78 kierrosta, 260,520 km
Paalupaikka
Kuljettaja Argentiina Carlos Reutemann
(Ferrari)
Paaluaika 1.28,34
Palkintokoroke
Voittaja Ranska Patrick Depailler
(Tyrrell)
Toinen Itävalta Niki Lauda
(Brabham)
Kolmas Etelä-Afrikka Jody Scheckter
(Wolf-Ford)
Nopein kierros
Kuljettaja Itävalta Niki Lauda
(Brabham)
Kierrosaika 1.28,65 (kierroksella 72)

Lopputulokset

muokkaa
Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Aika-ajo Pisteet
1 4   Patrick Depailler Tyrrell-Ford 75 1.55.14,66 5 9
2 1   Niki Lauda Brabham-Alfa Romeo 75 + 22,45 3 6
3 20   Jody Scheckter Wolf-Ford 75 + 32,29 9 4
4 2   John Watson Brabham-Alfa Romeo 75 + 33,53 2 3
5 3   Didier Pironi Tyrrell-Ford 75 + 1.08,06 13 2
6 35   Riccardo Patrese Arrows-Ford 75 + 1.08,77 14 1
7 8   Patrick Tambay McLaren-Ford 74 + 1 Kierros 11
8 11   Carlos Reutemann Ferrari 74 + 1 Kierros 1
9 14   Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Ford-Ford 74 + 1 Kierros 20
10 15   Jean-Pierre Jabouille Renault 71 + 4 Kierrosta 12
11 5   Mario Andretti Lotus-Ford 69 + 6 Kierrosta 4
Kesk. 12   Gilles Villeneuve Ferrari 62 Onnettomuus 8
Kesk. 6   Ronnie Peterson Lotus-Ford 56 Vaihdelaatikko 7
Kesk. 7   James Hunt McLaren-Ford 43 Ohjaus 6
Kesk. 36   Rolf Stommelen Arrows-Ford 38 Huonovointisuus 19
Kesk. 27   Alan Jones Williams-Ford 29 Öljyvuoto 10
Kesk. 22   Jacky Ickx Ensign-Ford 27 Jarrut 16
Kesk. 16   Hans Joachim Stuck Shadow-Ford 24 Onnettomuus 17
Kesk. 26   Jacques Laffite Ligier-Matra 13 Vaihdelaatikko 15
Kesk. 18   Rupert Keegan Surtees-Ford 8 Välitykset 18
DNQ 9   Jochen Mass ATS-Ford
DNQ 17   Clay Regazzoni Shadow-Ford
DNQ 10   Jean-Pierre Jarier ATS-Ford
DNQ 19   Vittorio Brambilla Surtees-Ford
DNPQ 32   Keke Rosberg Theodore-Ford
DNPQ 24   Derek Daly Hesketh-Ford
DNPQ 31   René Arnoux Martini-Ford
DNPQ 25   Hector Rebaque Lotus-Ford
DNPQ 30   Brett Lunger McLaren-Ford
DNPQ 37   Arturo Merzario Merzario-Ford
Lähde:[3]

Lähteet

muokkaa
  1. Depailler finally wins to take championship lead ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  2. Eronen, Jukka: Videokokoelma: FORMULA 1 Videomuseo. Viitattu 6.2.2022.
  3. Arkistoitu kopio koti.mbnet.fi. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.7.2014.