Arturo Merzario

italialainen Formula 1 -kuljettaja

Arturo Francesco Merzario (s. 11. maaliskuuta 1943 Chiavenna, Italia) on entinen Formula 1 -kuljettaja.[1][2][3] Urallaan hän ajoi 85 Grand Prix'ta, joissa sai yhteensä 11 MM-pistettä. Merzario oli kolmesti neljäs.[1][2]

Arturo Merzario
Merzario vuonna 2009
Merzario vuonna 2009
Henkilötiedot
Kansalaisuus  Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1972-1979
Talli(t) Ferrari, Iso-Marlboro, Williams, Fittipaldi March, Wolf-Williams, Shadow, Merzario
Kilpailuja 85 (57 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 11
Ensimmäinen kilpailu Britannian GP 1972
Viimeinen kilpailu Yhdysvaltain GP 1979

Ensimmäisellä kaudellaan F1:ssä Merzario ajoi Ferrarilla ja osallistui myös muihin moottoriurheilukilpailuihin, voittaen muun muassa Span 1000 km ajon ja Targa Florion.[3] Jo ensimmäisessä F1-osakilpailussaan hän ajoi pisteille.[3]

Vaikean kauden 1973 jälkeen Merzario siirtyi Williamsille.[1][3] Hän onnistui olemaan MM-sarjan ulkopuolisessa Brasilian kilpailussa kolmas, mutta kaudet 1974 ja 1975 osoittautuivat epäonnisiksi.[1][2][3] Merzario lopetti F1-uransa kesken 1975 kauden ja jatkoi ajamistaan muissa kilpa-auto luokissa.[1][3]

Merzario palasi Formula 1:iin 1976 alkuun Marchin, sitten Wolf-Williamsin ratissa, muttei saavuttanut kunnollisia tuloksia.[1][2][3] Kun hän ei enää saanut paikkaa missään tallissa, perusti hän oman tallin, Merzarion 1977. Talli kamppaili F1:ssä kolme vuotta Marchilta ostetuilla autoilla, joihin oli laitettu oma runko. Myöhemmin talli siirtyi Formula 2:een.[3]

Merzario oli yksi kuljettajista Guy Edwardsin, Brett Lungerin ja Harald Ertlin ohella, jotka pelastivat Niki Laudan palavasta autosta Saksan GP:ssä 1976.[4]

Merzario tunnettiin 1970-luvulla Marlboron sponsoroimana ja hänet usein kuvattiin yhtiön cowboy-hattu päässä.[3] Hän jatkaa yhä 60-vuotiaana kilpa-autouraansa: tällä hetkellä hän ajaa Italian prototyyppi-sarjoissa.

Formula 1-tulokset

muokkaa
Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1972 Scuderia Ferrari SpA SEFAC Ferrari 312B2 Ferrari 001/1 3.0 F12 ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR
6
GER
12
AUT ITA CAN USA 20. 1[1][2]
1973 Scuderia Ferrari SpA SEFAC Ferrari 312B2 Ferrari 001/1 3.0 F12 ARG
9
BRA
4
RSA
4
ESP BEL 12. 6[1][2]
Ferrari 312B3 Ferrari 001/11 3.0 F12 MON
Kesk.
SWE FRA
7
GBR NED GER AUT
7
ITA
Kesk.
CAN
15
USA
16
1974 Frank Williams Racing Cars Iso-Marlboro FW Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG
Kesk.
BRA
Kesk.
RSA
6
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
SWE
DNS
NED
Kesk.
FRA
9
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
ITA
4
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
17. 4[1][2]
1975 Frank Williams Racing Cars Williams FW03 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG
NC
BRA
Kesk.
RSA
Kesk.
MON
DNQ
BEL
Kesk.
SWE NED FRA GBR GER AUT - 0[1][2]
Williams FW04 ESP
Kesk.
Copersucar-Fittipaldi Fittipaldi FD03 ITA
11
USA
1976 Ovoro Team March March 761 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 BRA RSA USW
DNQ
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
DNQ
SWE
14
FRA
9
GBR
Kesk.
- 0[1][2]
Walter Wolf Racing Wolf-Williams FW05 GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
DNS
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
JPN
Kesk.
1977 Team Merzario March 761B Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG BRA RSA USW ESP
Kesk.
MON
DNQ
BEL
14
SWE FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
DNQ
NED
DNQ
ITA USA CAN JPN - 0[1][2]
Shadow Racing Team Shadow DN8 AUT
Kesk.
1978 Team Merzario Merzario A1 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG
Kesk.
BRA
DNQ
RSA
Kesk.
USW
Kesk.
MON
DNPQ
BEL
DNPQ
ESP
DNQ
SWE
NC
FRA
DNQ
GBR
Kesk.
GER
DNQ
AUT
DNQ
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
Kesk.
CAN
DNQ
- 0[1][2]
1979 Team Merzario Merzario A1B Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG
Kesk.
BRA
DNQ
RSA
DNQ
USW
Kesk.
- 0[1][2]
Merzario A2 ESP
DNQ
BEL
DNQ
MON FRA
DNQ
Merzario A4 GBR
DNQ
GER
DNQ
AUT
DNQ
NED
DNQ
ITA
DNQ
CAN
DNQ
USA
DNQ

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m n Arturo Merzario - Italy ESPN. Arkistoitu 17.7.2018. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l Arturo Merzario Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Arturo Merzario Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  4. Hunt's win forgotten as Lauda's life hangs in the balance ESPN. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa