Niki Lauda

itävaltalainen Formula 1 -kuljettaja

Andreas Nikolaus ”Niki” Lauda (22. helmikuuta 1949 Wien, Itävalta20. toukokuuta 2019[2] Zürich, Sveitsi) oli itävaltalainen Formula 1 -kuljettaja, joka kilpaili MM-sarjassa vuosina 1971–1979 sekä 1982–1985. Hän voitti maailmanmestaruuden kolme kertaa, joista kaksi vuoden 1976 onnettomuuden jälkeen. Lisäksi kaudella 1976 hän oli MM-pisteissä toinen James Huntin jälkeen. Pisteitä Lauda saavutti 420,5, joka on enemmän kuin muilla 1970-luvun kuljettajilla. Hänen lempinimiään kilpauran aikana olivat ”Mouse” (hiiri) ja ”Rat” (rotta), jotka perustuivat hänen ulkoneviin yläetuhampaisiinsa, sekä ”Computer” (tietokone), joka viittasi hänen pidättyvään ja viileään olemukseensa.[3]

Niki Lauda
Lauda vuonna 1982
Lauda vuonna 1982
Henkilötiedot
Syntynyt22. helmikuuta 1949
Wien, Itävalta
Kuollut20. toukokuuta 2019 (70 vuotta)
Zürich, Sveitsi.[1]
Kansalaisuus  Itävalta
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19711979, 19821985
Talli(t) March (19711972)
BRM (1973)
Ferrari (19741977)
Brabham (19781979)
McLaren (19821985)
Kilpailuja 177 (171 starttia)
Maailman­mestaruuksia 3 (1975, 1977, 1984)
Voittoja 25
Palkintosijoja 54
Paalupaikkoja 24
Nopeimpia kierroksia 24
MM-pisteitä 420,5
Ensimmäinen kilpailu Itävallan GP 1971
Ensimmäinen voitto Espanjan GP 1974
Viimeinen voitto Hollannin GP 1985
Viimeinen kilpailu Australian GP 1985

Ennen kuolemaansa hän toimi Mercedeksen F1-tallin puheenjohtajana. Laudan kuoleman jälkeen erikoisvalmisteinen urheiluauto T50 nimettiin hänen mukaansa ja auton suunnitteluun otettiin mallia tuulettimella varustetusta Brabham BT46B -autosta, jolla hän voitti kauden 1978 Ruotsin osakilpailun.[4]

F1-ura muokkaa

Uran alku muokkaa

Niki Lauda aloitti F1-uransa Max Mosleyn johtamassa March-tallissa vuonna 1971. Uran alkutaival sujui vaatimattomasti, ja Lauda joutui luopumaan tallipaikastaan kauden 1972 jälkeen. Seuraavana vuonna hän kilpaili BRM-tallissa ja ajoi ensimmäiset MM-pisteensä sijoittumalla Belgian GP:ssä viidenneksi.[5] Kauden päätteeksi hän seurasi tallitoveriaan Clay Regazzonia Ferrari-talliin. Kaudella 1974 Lauda sijoittui MM-sarjassa neljänneksi kerättyään 38 pistettä ja voitettuaan Espanjan ja Hollannin GP:t. Tallitoveri Regazzoni oli sarjassa toinen, ja Ferrari síjoittui autonvalmistajien tuloksissa toiseksi.[6]

Ensimmäinen mestaruus ja onnettomuus muokkaa

Vuonna 1975 Lauda voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden 26-vuotiaana. Hän voitti kauden 14 osakilpailusta viisi: Monacon, Belgian, Ruotsin, Ranskan ja Yhdysvaltain GP:t. Hän keräsi 64,5 pistettä ja voitti toiseksi sijoittuneen Emerson Fittipaldin lähes 20 pisteellä. Ferrari voitti valmistajien mestaruuden.[7]

Kauden 1976 yhdeksästä ensimmäisestä osakilpailusta Lauda voitti viisi: Brasilian, Etelä-Afrikan, Belgian, Monacon ja Britannian GP:t.[8] Nürburgringillä 1. elokuuta hän joutui vakavaan onnettomuuteen: hän sinkoutui kostealta radalta ulos yli 200 km/h:n nopeudella, osui pylvääseen ja lensi ratapenkereeltä takaisin radalle auton syttyessä palamaan.[9] Auton polttoainetankki oli lähes täynnä, koska tuolloin ajettiin vasta kilpailun toista kierrosta. Kanssakilpailijoiden Arturo Merzarion ja Guy Edwardsin avustuksella Lauda saatiin ulos palavasta autosta. Lauda ei menettänyt onnettomuudessa tajuntaansa, mutta hänen saamansa palo- ja hengitystievammat olivat siinä määrin vakavat, että hänelle annettiin sairaalassa viimeinen voitelu[10]. Lauda selvisi hengissä ja palasi takaisin radalle vain 42 päivää onnettomuutensa jälkeen. Kauden 1976 mestariksi nousi James Hunt yhden pisteen erolla Laudaan tämän vetäydyttyä kahden ajokierroksen jälkeen kaatosateessa ajetusta kauden päätöskisasta, Japanin GP:stä[11].

 
Lauda Saksan GP:n harjoituksissa kaudella 1976.

Toinen mestaruus ja poistuminen kilparadoilta muokkaa

Kaudella 1977 Lauda voitti mestaruuden ylivoimaisesti, vaikka hän voitti vain kolme kilpailua: Etelä-Afrikan, Saksan ja Hollannin GP:t.[12] Hän varmisti mestaruuden 2. lokakuuta Watkins Glenin GP:ssä, kun hän ajoi neljänneksi ja nousi 72 pisteeseen.[12][13]. Kahteen viimeiseen osakilpailuun hän ei enää lähtenyt mukaan.[12]

Kaudeksi 1978 Lauda siirtyi Brabham-talliin. Hän voitti Ruotsin ja Italian GP:t ja sijoittui lopputuloksissa neljänneksi 44 pisteellä, 20 pistettä Lotus-kuljettaja Mario Andrettille hävinneenä.[14] Italian GP:n voitto oli poikkeuksellinen, sillä Lauda ei johtanut yhtään kierrosta. Vastaavanlainen tilanne on sattunut vain seitsemän kertaa F1:sen historiassa. Kaudella 1979 Lauda keräsi vain neljä MM-pistettä.[15] Hän turhautui kilpailemiseen ja ilmoitti Kanadan osakilpailun vapaiden harjoitusten jälkeen lopettavansa uransa kesken kauden. Hän vetäytyi formuloista ja perusti keräämällään omaisuudella lentoyhtiön.

Paluu maailmanmestariksi muokkaa

Vuonna 1982 Lauda oli jälleen mukana Formula 1 -sarjassa kauden avauskilpailusta lähtien. Hän ajoi McLaren-autoa solmittuaan rahakkaan sopimuksen. Hän voitti jo kolmannen paluunsa jälkeisen kilpailun Long Beachillä.[16] Kauden toisen voittonsa hän ajoi Britannian GP:ssä ja sijoittui kauden lopputuloksissa viidenneksi 30 pisteellä.[17] Kaudella 1983 Lauda keräsi McLarenillaan vain 12 pistettä ja sijoittui MM-sarjassa kymmenenneksi.[18]

Kaudella 1984 Lauda voitti uransa kolmannen mestaruuden puolen pisteen erolla tallitoveriinsa Alain Prostiin. Hän on Prostin ohella ainoa vähintään kauden pituisen kilpailutauon jälkeen paluun tehnyt kuljettaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden. Lauda voitti kauden aikana Etelä-Afrikan, Ranskan, Britannian, Itävallan ja Italian GP:t. Mestaruus ratkaistiin Portugalin GP:ssä Estorilissä, jossa Prost voitti, mutta Laudan nousu toiseksi Nigel Mansellin keskeytyksen jälkeen riitti tuomaan hänelle mestaruuden. McLaren voitti luonnollisesti myös valmistajien mestaruuden.[19]

Lauda jatkoi Formula 1:ssä vielä vuoden 1985 mutta keskeytti suurimman osan kilpailuistaan ja voitti vain Hollannin GP:n, jossa hän oli 0,23 sekuntia tallitoveriaan Prostia nopeampi. Lauda keräsi viimeisenä kautenaan 14 pistettä ja sijoittui MM-tuloksissa kymmenenneksi, mutta McLaren voitti valmistajien mestaruuden.[20]

Lauda ajoi urallaan 171 GP-kilpailua, joissa hän saavutti 25 voittoa, 24 paalupaikkaa ja 25 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä Lauda keräsi urallaan 420,5, minkä ennätyksen ohitti Alain Prost vuonna 1988.

F1-uran jälkeen muokkaa

 
Lauda voitti kolmannen maailmanmestaruutensa McLarenilla kaudella 1984.

Kilpauransa päätyttyä Lauda ei jättänyt Formula 1 -piirejä. Hän toimi muun muassa Ferrari-tallin neuvonantajana ja Jaguar-tallin tallipäällikkönä. Hän toimi myös saksalaisen RTL-kanavan Formula 1 -asiantuntijana. Hän jakoi värikkäitä lausuntoja autoista, talleista ja persoonattomina pitämistään kuljettajista[21][22][23][24][25][26].

Lauda toimi Mercedeksen Formula 1 -tallin puheenjohtajana vuoden 2012 syksystä lähtien.[27]

Niki Laudan poika Mathias Lauda ryhtyi myös kilpa-autoilijaksi. Kauden 2005 Mathias Lauda ajoi GP2-sarjassa. Kaudella 2006 hän kilpaili DTM-sarjassa. Lisäksi hän on ajanut A1-sarjassa, Speedcar Seriesissä ja Porsche Supercup -sarjassa. Nykyisin hän ajaa FIA WEC -sarjassa.

Formula 1 -saavutukset muokkaa

Kausi Talli Voitot Paalupaikat[28] Nopeimmat kierrokset Palkintosijat Pisteet Pistesija Keskeytykset
1971 March 0 0 0 0 0 0 1
1972 March 0 0 0 0 0 0 3
1973 BRM 0 0 0 0 2 1 9
1974 Ferrari 2 9 3 5 38 6 8
1975 Ferrari 5 9 2 8 64,5 12 1
1976 Ferrari 5 3 4 9 68 10 3
1977 Ferrari 3 2 3 10 72 12 2
1978 Brabham 2 1 4 7 44 7 9
1979 Brabham 0 0 0 0 4 2 11
1982 McLaren 2 0 1 3 30 6 6
1983 McLaren 0 0 1 2 12 4 8
1984 McLaren 5 0 5 9 72 10 6
1985 McLaren 1 0 1 1 14 3 11
Yhteensä 25 24 24 54 420,5 73 78
Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1971 March Racing Team March 711 Ford Cosworth V8 RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT
Kesk.
ITA CAN USA NC 0
1972 March Racing Team March 721 Ford Cosworth V8 ARG
11
RSA
7
NC 0
March 721X Ford Cosworth V8 ESP
Kesk.
MON
16
BEL
12
March 721G Ford Cosworth V8 FRA
Kesk.
GBR
9
GER
Kesk.
AUT
10
ITA
13
CAN
DSQ
USA
NC
1973 Marlboro-BRM BRM P160C BRM V12 ARG
Kesk.
BRA
8
18. 2
BRM P160D BRM V12 RSA
Kesk.
BRM P160E BRM V12 ESP
Kesk.
BEL
5
MON
Kesk.
SWE
13
FRA
9
GBR
12
NED
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
DNS
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
1974 Scuderia Ferrari SpA Ferrari 312B3 Ferrari flat-12 ARG
2
BRA
Kesk.
RSA
16
ESP
1
BEL
2
MON
Kesk.
SWE
Kesk.
NED
1
FRA
2
GBR
5
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
4. 38
1975 Scuderia Ferrari SpA Ferrari 312B3 Ferrari flat-12 ARG
6
BRA
5
1. 64.5
Ferrari 312T Ferrari flat-12 RSA
5
ESP
Kesk.
MON
1
BEL
1
SWE
1
NED
2
FRA
1
GBR
8
GER
3
AUT
6
ITA
3
USA
1
1976 Scuderia Ferrari SpA Ferrari 312T Ferrari flat-12 BRA
1
RSA
1
USW
2
2. 68
Ferrari 312T2 Ferrari flat-12 ESP
2
BEL
1
MON
1
SWE
3
FRA
Kesk.
GBR
1
GER
Kesk.
AUT NED ITA
4
CAN
8
USA
3
JPN
Kesk.
1977 Scuderia Ferrari SpA Ferrari 312T2 Ferrari flat-12 ARG
Kesk.
BRA
3
RSA
1
USW
2
ESP
DNS
MON
2
BEL
2
SWE
Kesk.
FRA
5
GBR
2
GER
1
AUT
2
NED
1
ITA
2
USA
4
CAN JPN 1. 72
1978 Parmalat Racing Team Brabham BT45C Alfa Romeo flat-12 ARG
2
BRA
3
4. 44
Brabham BT46 Alfa Romeo flat-12 RSA
Kesk.
USW
Kesk.
MON
2
BEL
Kesk.
ESP
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
2
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
3
ITA
1
USA
Kesk.
CAN
Kesk.
Brabham BT46B Alfa Romeo flat-12 SWE
1
1979 Parmalat Racing Team Brabham BT48 Alfa Romeo V12 ARG
Ret
BRA
Ret
RSA
6
USW
Ret
ESP
Ret
BEL
Ret
MON
Ret
FRA
Ret
GBR
Ret
GER
Ret
AUT
Ret
NED
Ret
ITA
4
14. 4
Brabham BT49 Ford Cosworth V8 CAN
DNP
USA
1982 Marlboro McLaren McLaren MP4B Ford Cosworth V8 RSA
4
BRA
Ret
USW
1
SMR BEL
DSQ
MON
Ret
DET
Ret
CAN
Ret
NED
4
GBR
1
FRA
8
GER
DNS
AUT
5
SUI
3
ITA
Ret
CPL
Ret
5. 30
1983 Marlboro McLaren McLaren MP4/1C Ford Cosworth V8 BRA
3
USW
2
FRA
Ret
SMR
Ret
MON
DNQ
BEL
Ret
DET
Ret
CAN
Ret
GBR
6
GER
DSQ
AUT
6
10. 12
McLaren MP4/1E TAG V6t NED
Ret
ITA
Ret
EUR
Ret
RSA
11
1984 Marlboro McLaren McLaren MP4/2 TAG V6t BRA
Ret
RSA
1
BEL
Ret
SMR
Ret
FRA
1
MON
Ret
CAN
2
DET
Ret
DAL
Ret
GBR
1
GER
2
AUT
1
NED
2
ITA
1
EUR
4
POR
2
1. 72
1985 Marlboro McLaren McLaren MP4/2B TAG V6t BRA
Ret
POR
Ret
SMR
4
MON
Ret
CAN
Ret
DET
Ret
FRA
Ret
GBR
Ret
GER
5
AUT
Ret
NED
1
ITA
Ret
BEL
DNS
EUR RSA
Ret
AUS
Ret
10. 14
  • 29 palkintosijaa (ilman voittoa)
  • 12 voittoa ja nopeinta kierrosta (samassa GP:ssä)

Kuolema muokkaa

Laudalle tehtiin keuhkonsiirtoleikkaus elokuussa 2018.[29] Lauda kuoli 20. toukokuuta 2019 Zürichin yliopistollisessa sairaalassa,[1] jossa hän oli dialyysihoidossa.[30]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Formula 1 legend Niki Lauda, who was immortalised by film Rush after surviving horrendous burns in a race crash before running his own airline, dies aged 70 – eight months after a lung transplant The Daily Mail. 21 May 2019. Viitattu 21 May 2019.
  2. Entinen F1-kuljettaja Niki Lauda on kuollut HS.fi. 21.5.2019. Sanoma company. Viitattu 21.5.2019.
  3. From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' – the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  4. Legendary Brabham designer Gordon Murray names new hypercar after Niki Lauda Formula1.com. 23.2.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
  5. Kärkkäinen, s, 27
  6. Kärkkäinen, s, 29
  7. Kärkkäinen, s, 30
  8. Kärkkäinen, s. 32
  9. Kärkkäinen, s. 30–31
  10. Kärkkäinen, s. 31
  11. Kärkkäinen, s. 31–32
  12. a b c Kärkkäinen, s. 33
  13. Lounasheimo, Ilmo: Mitä Missä Milloin 1979, s. 417. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
  14. Kärkkäinen, s. 37, 39–40
  15. Kärkkäinen, s. 47
  16. Kärkkäinen, s. 64
  17. Kärkkäinen, s. 68, 71
  18. Kärkkäinen, s. 80
  19. Kärkkäinen, s. 82–83, 85–88
  20. Kärkkäinen, s. 81–96
  21. Lauda haukkuu F1-autot leikkuupuimureiksi
  22. Lauda laittaisi F1-kuskit DTM-hommiin
  23. Lauda lyttää F1-sarjan nykykuskit
  24. Lauda oikaisee puheitaan
  25. Lauda syyttää Ferraria "spagettikulttuurista"
  26. Niki Lauda avaruuslentäjäksi
  27. Mercedes-Benz by Daimler AG: MERCEDES AMG PETRONAS – Niki Lauda www.mercedesamgf1.com. Arkistoitu 15.11.2016. Viitattu 14.11.2016.
  28. STATS F1: Niki LAUDA – Fastests laps • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 19.8.2017. (englanniksi)
  29. Uutta tietoa tehohoidossa olevan Niki Laudan tilasta – lääkäri tyrmäsi villin teorian yli 40 vuoden takaisesta onnettomuudesta iltalehti.fi. Viitattu 3.8.2018.
  30. Niki Lauda, three-time Formula One world champion, dies aged 70 The Guardian. 21 May 2019. Viitattu 21 May 2019.

Aiheesta muualla muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Hamilton, Maurice: Niki Lauda — Formulalegendan elämäkerta, s. 381. Suomentanut Ukskoski, Petri. Minerva Kustannus, 2020. ISBN 9789523751057.