Avaa päävalikko

Formula 1 -kausi 1970 oli 21. Formula 1 -kausi. Se alkoi 7. maaliskuuta ja päättyi 25. lokakuuta 1970 13:n kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Jochen Rindt, ja valmistajien mestaruuden Lotus.[1] Rindt kuoli Italian Grand Prix'n harjoituksissa Monzassa, joten hän voitti mestaruuden "postuumisti" kuolemansa jälkeen.[1] Hän on ainoa, joka on näin tehnyt.

Formula 1 -kausi 1970
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 21.
Kilpailuja 13
Rengasvalmistaja(t) G, D, F
Kuljettajien mestari Jochen Rindt
Valmistajien mestari Lotus
← 1969 1971 →

Uusia talleja kaudelle 1970 olivat March, Surtees, Tyrrell ja Bellasi.

Merkittävää oli, että kolminkertainen maailmanmestari Jack Brabham lopetti ajamisen kauden jälkeen.

Goodyear toimitti ensimmäistä kertaa Formuloihin sliksirenkaita eli renkaita, joissa ei ollut uria.

Sisällysluettelo

Säännöt lyhyestiMuokkaa

  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain seitsemän ensimmäisen kilpailun kuusi parasta sijoitusta ja kauden kuudesta viimeisestä viisi parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 530 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

KilpailutMuokkaa

# Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1   Etelä-Afrikan Grand Prix 7. maaliskuuta Kyalami   Jack Brabham   Brabham-Ford Raportti
2   Espanjan Grand Prix 19. huhtikuuta Jarama   Jackie Stewart   March-Ford Raportti
3   Monacon Grand Prix 10. toukokuuta Monaco   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
4   Belgian Grand Prix 7. kesäkuuta Spa-Francorchamps   Pedro Rodríguez   BRM Raportti
5   Hollannin Grand Prix 21. kesäkuuta Zandvoort   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
6   Ranskan Grand Prix 5. heinäkuuta Charade   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
7   Britannian Grand Prix 18. heinäkuuta Brands Hatch   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
8   Saksan Grand Prix 2. elokuuta Hockenheimring   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
9   Itävallan Grand Prix 16. elokuuta Österreichring   Jacky Ickx   Ferrari Raportti
10   Italian Grand Prix 6. syyskuuta Monza   Clay Regazzoni   Ferrari Raportti
11   Kanadan Grand Prix 20. syyskuuta Mont-Tremblant   Jacky Ickx   Ferrari Raportti
12   Yhdysvaltain Grand Prix 4. lokakuuta Watkins Glen   Emerson Fittipaldi   Lotus-Ford Raportti
13   Meksikon Grand Prix 25. lokakuuta Hermanos Rodríguez   Jacky Ickx   Ferrari Raportti

Valmistajien lopullinen järjestysMuokkaa

Sija Talli Runko Moottori Renkaat Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Lotus-Ford 49C
72
72B
72C
Ford Cosworth DFV 59 6 7 3
2 Ferrari 312B Ferrari 001 52 4 9 5
3 March-Ford 701 Ford Cosworth DFV 48 1 8 4
4 Brabham-Ford BT33 Ford Cosworth DFV 35 1 5 1
5 McLaren-Ford M14A Ford Cosworth DFV 35 5
6 BRM P139
P153
BRM P142 23 1 2
7 Matra MS120 Matra MS12 23 3
8 Surtees-Ford TS7 Ford Cosworth DFV 3
9 McLaren-Alfa Romeo M7D
M14D
Alfa Romeo T33
10 Tyrrell-Ford 001 Ford Cosworth DFV 1
11 Bellasi-Ford F1 Ford Cosworth DFV
12 De Tomaso-Ford 505/38 Ford Cosworth DFV

Kuljettajien lopullinen järjestysMuokkaa

Sija Kuljettaja RSA   ESP   MCO   BEL   DUT   FRA   GBR   GER   AUT   ITA   CAN   USA   MEX   Pisteet
1   Jochen Rindt 13 Kesk. 1 Kesk. 1 1 1 1 Kesk. DNS 45
2   Jacky Ickx Kesk. Kesk. Kesk. 8 3 Kesk. Kesk. 2 1 Kesk. 1 4 1 40
3   Clay Regazzoni 4 4 Kesk. 2 1 2 13 2 33
4   Denny Hulme 2 Kesk. 4 4 3 3 Kesk. 4 Kesk. 7 3 27
5   Jackie Stewart 3 1 Kesk. Kesk. 2 9 Kesk. Kesk. Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. 25
6   Jack Brabham 1 Kesk. 2 Kesk. 11 3 2 Kesk. 13 Kesk. Kesk. 10 Kesk. 25
7   Pedro Rodríguez 9 WD 6 1 10 Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 4 2 6 23
8   Chris Amon Kesk. Kesk. Kesk. 2 Kesk. 2 5 Kesk. 8 7 3 5 4 23
9   Jean-Pierre Beltoise 4 Kesk. Kesk. 3 5 13 Kesk. Kesk. 6 3 8 Kesk. 5 16
10   Emerson Fittipaldi 8 4 15 WD 1 Kesk. 12
11   Rolf Stommelen Kesk. Kesk. DNQ 5 DNQ 7 5 3 5 Kesk. 12 Kesk. 10
12   Henri Pescarolo 7 Kesk. 3 6 8 5 Kesk. 6 14 Kesk. 7 8 9 8
13   Graham Hill 6 4 5 Kesk. NC 10 6 Kesk. WD NC Kesk. Kesk. 7
14   Bruce McLaren Kesk. 2 Kesk. 6
15   Mario Andretti Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 4
16   Reine Wisell 3 NC 4
17   Ignazio Giunti 4 14 7 Kesk. 3
18   John Surtees Kesk. Kesk. Kesk. 6 Kesk. 9 Kesk. Kesk. 5 Kesk. 8 3
19   John Miles 5 DNQ DNQ Kesk. 7 8 Kesk. Kesk. Kesk. WD 2
20   Jackie Oliver Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. NC Kesk. 7 2
21   Johnny Servoz-Gavin Kesk. 5 DNQ 2
22   François Cevert Kesk. 11 7 7 Kesk. 6 9 Kesk. Kesk. 1
23   Peter Gethin Kesk. Kesk. 10 NC 6 14 Kesk. 1
24   Dan Gurney Kesk. 6 Kesk. 1
25   Derek Bell Kesk. 6 1
26   Jo Siffert 10 DNQ 8 7 Kesk. Kesk. Kesk. 8 9 Kesk. Kesk. 9 Kesk. 0
27   Ronnie Peterson 7 NC 9 Kesk. 9 Kesk. Kesk. NC 11 0
28   Andrea de Adamich DNQ DNQ DNQ NC Kesk. DNQ 12 8 Kesk. DNQ 0
29   John Love 8 0
30   George Eaton Kesk. DNQ DNQ Kesk. 12 Kesk. 11 Kesk. 10 Kesk. 0
31   Peter de Klerk 11 0
32   Dave Charlton 12 0
  Piers Courage Kesk. DNS NC Kesk. Kesk. 0
  Tim Schenken Kesk. Kesk. NC Kesk. 0
  Silvio Moser DNQ DNQ DNQ Kesk. DNQ 0
  Pete Lovely DNQ DNQ NC DNQ 0
  Joakim Bonnier DNQ Kesk. 0
  Gus Hutchison Kesk. 0
  Alex Soler-Roig DNQ DNQ 0
  Brian Redman DNQ 0
  Hubert Hahne DNQ 0
  Nanni Galli DNQ 0
  Peter Westbury DNQ 0
Sija Kuljettaja RSA   ESP   MCO   BEL   DUT   FRA   GBR   GER   AUT   ITA   CAN   USA   MEX   Pisteet

LähteetMuokkaa

  1. a b Jochen Rindt becomes the first posthumous champion ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)