Formula 1 -kausi 1970

Formula 1 -kausi 1970 oli 21. Formula 1 -kausi. Se alkoi 7. maaliskuuta ja päättyi 25. lokakuuta 1970 13:n kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Jochen Rindt, ja valmistajien mestaruuden Lotus.[1] Rindt kuoli Italian Grand Prix'n harjoituksissa Monzassa, joten hän voitti mestaruuden "postuumisti" kuolemansa jälkeen.[1] Hän on ainoa, joka on näin tehnyt.

Formula 1 -kausi 1970
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 21.
Kilpailuja 13
Rengasvalmistaja(t) G, D, F
Kuljettajien mestari Jochen Rindt
Valmistajien mestari Lotus
← 1969 1971 →

Uusia talleja kaudelle 1970 olivat March, Surtees, Tyrrell ja Bellasi.

Merkittävää oli, että kolminkertainen maailmanmestari Jack Brabham lopetti ajamisen kauden jälkeen.

Clay Regazzoni saavutti MM-pisteiden kolmannen sijan ajamalla neljästi palkinnoille, merkittävää tässä on se, että hän ajoi vain kahdeksan kilpailua.

Goodyear toimitti ensimmäistä kertaa Formuloihin sliksirenkaita eli renkaita, joissa ei ollut uria.

Säännöt lyhyestiMuokkaa

  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain seitsemän ensimmäisen kilpailun kuusi parasta sijoitusta ja kauden kuudesta viimeisestä viisi parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 530 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

KilpailutMuokkaa

# Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1   Etelä-Afrikan Grand Prix 7. maaliskuuta Kyalami   Jack Brabham   Brabham-Ford Raportti
2   Espanjan Grand Prix 19. huhtikuuta Jarama   Jackie Stewart   March-Ford Raportti
3   Monacon Grand Prix 10. toukokuuta Monaco   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
4   Belgian Grand Prix 7. kesäkuuta Spa-Francorchamps   Pedro Rodríguez   BRM Raportti
5   Hollannin Grand Prix 21. kesäkuuta Zandvoort   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
6   Ranskan Grand Prix 5. heinäkuuta Charade   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
7   Britannian Grand Prix 18. heinäkuuta Brands Hatch   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
8   Saksan Grand Prix 2. elokuuta Hockenheimring   Jochen Rindt   Lotus-Ford Raportti
9   Itävallan Grand Prix 16. elokuuta Österreichring   Jacky Ickx   Ferrari Raportti
10   Italian Grand Prix 6. syyskuuta Monza   Clay Regazzoni   Ferrari Raportti
11   Kanadan Grand Prix 20. syyskuuta Mont-Tremblant   Jacky Ickx   Ferrari Raportti
12   Yhdysvaltain Grand Prix 4. lokakuuta Watkins Glen   Emerson Fittipaldi   Lotus-Ford Raportti
13   Meksikon Grand Prix 25. lokakuuta Hermanos Rodríguez   Jacky Ickx   Ferrari Raportti

Valmistajien lopullinen järjestysMuokkaa

Sija Talli Runko Moottori Renkaat Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Lotus-Ford 49C
72
72B
72C
Ford Cosworth DFV 59 6 7 3
2 Ferrari 312B Ferrari 001 52 4 9 5
3 March-Ford 701 Ford Cosworth DFV 48 1 8 4
4 Brabham-Ford BT33 Ford Cosworth DFV 35 1 5 1
5 McLaren-Ford M14A Ford Cosworth DFV 35 5
6 BRM P139
P153
BRM P142 23 1 2
7 Matra MS120 Matra MS12 23 3
8 Surtees-Ford TS7 Ford Cosworth DFV 3
9 McLaren-Alfa Romeo M7D
M14D
Alfa Romeo T33
10 Tyrrell-Ford 001 Ford Cosworth DFV 1
11 Bellasi-Ford F1 Ford Cosworth DFV
12 De Tomaso-Ford 505/38 Ford Cosworth DFV

Kuljettajien lopullinen järjestysMuokkaa

Sija Kuljettaja RSA   ESP   MCO   BEL   DUT   FRA   GBR   GER   AUT   ITA   CAN   USA   MEX   Pisteet
1   Jochen Rindt 13 Kesk. 1 Kesk. 1 1 1 1 Kesk. DNS 45
2   Jacky Ickx Kesk. Kesk. Kesk. 8 3 Kesk. Kesk. 2 1 Kesk. 1 4 1 40
3   Clay Regazzoni 4 4 Kesk. 2 1 2 13 2 33
4   Denny Hulme 2 Kesk. 4 4 3 3 Kesk. 4 Kesk. 7 3 27
5   Jackie Stewart 3 1 Kesk. Kesk. 2 9 Kesk. Kesk. Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. 25
6   Jack Brabham 1 Kesk. 2 Kesk. 11 3 2 Kesk. 13 Kesk. Kesk. 10 Kesk. 25
7   Pedro Rodríguez 9 WD 6 1 10 Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 4 2 6 23
8   Chris Amon Kesk. Kesk. Kesk. 2 Kesk. 2 5 Kesk. 8 7 3 5 4 23
9   Jean-Pierre Beltoise 4 Kesk. Kesk. 3 5 13 Kesk. Kesk. 6 3 8 Kesk. 5 16
10   Emerson Fittipaldi 8 4 15 WD 1 Kesk. 12
11   Rolf Stommelen Kesk. Kesk. DNQ 5 DNQ 7 5 3 5 Kesk. 12 Kesk. 10
12   Henri Pescarolo 7 Kesk. 3 6 8 5 Kesk. 6 14 Kesk. 7 8 9 8
13   Graham Hill 6 4 5 Kesk. NC 10 6 Kesk. WD NC Kesk. Kesk. 7
14   Bruce McLaren Kesk. 2 Kesk. 6
15   Mario Andretti Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 4
16   Reine Wisell 3 NC 4
17   Ignazio Giunti 4 14 7 Kesk. 3
18   John Surtees Kesk. Kesk. Kesk. 6 Kesk. 9 Kesk. Kesk. 5 Kesk. 8 3
19   John Miles 5 DNQ DNQ Kesk. 7 8 Kesk. Kesk. Kesk. WD 2
20   Jackie Oliver Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. NC Kesk. 7 2
21   Johnny Servoz-Gavin Kesk. 5 DNQ 2
22   François Cevert Kesk. 11 7 7 Kesk. 6 9 Kesk. Kesk. 1
23   Peter Gethin Kesk. Kesk. 10 NC 6 14 Kesk. 1
24   Dan Gurney Kesk. 6 Kesk. 1
25   Derek Bell Kesk. 6 1
26   Jo Siffert 10 DNQ 8 7 Kesk. Kesk. Kesk. 8 9 Kesk. Kesk. 9 Kesk. 0
27   Ronnie Peterson 7 NC 9 Kesk. 9 Kesk. Kesk. NC 11 0
28   Andrea de Adamich DNQ DNQ DNQ NC Kesk. DNQ 12 8 Kesk. DNQ 0
29   John Love 8 0
30   George Eaton Kesk. DNQ DNQ Kesk. 12 Kesk. 11 Kesk. 10 Kesk. 0
31   Peter de Klerk 11 0
32   Dave Charlton 12 0
  Piers Courage Kesk. DNS NC Kesk. Kesk. 0
  Tim Schenken Kesk. Kesk. NC Kesk. 0
  Silvio Moser DNQ DNQ DNQ Kesk. DNQ 0
  Pete Lovely DNQ DNQ NC DNQ 0
  Joakim Bonnier DNQ Kesk. 0
  Gus Hutchison Kesk. 0
  Alex Soler-Roig DNQ DNQ 0
  Brian Redman DNQ 0
  Hubert Hahne DNQ 0
  Nanni Galli DNQ 0
  Peter Westbury DNQ 0
Sija Kuljettaja RSA   ESP   MCO   BEL   DUT   FRA   GBR   GER   AUT   ITA   CAN   USA   MEX   Pisteet

LähteetMuokkaa

  1. a b Jochen Rindt becomes the first posthumous champion ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)