Mario Andretti
Mario Gabriele Andretti (s. 28. helmikuuta 1940 Montona d'Istria, Italia[1][2][3][4]) on yhdysvaltalainen entinen kilpa-autoilija, joka saavutti menestystä niin Formula 1 -sarjassa kuin myös Pohjois-Amerikan kilpasarjoissa.[1]
| Mario Andretti | |
|---|---|
 Mario Andretti vuonna 2017. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1940 Montona d'Istria, Italia |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1968–1972, 1974–1982 |
| Talli(t) |
Lotus (1968–1969, 1977–1980) March (1970) Ferrari (1971–1972) Parnelli (1974–1976) Alfa Romeo (1981) Williams, Ferrari (1982) |
| Kilpailuja | 131 |
| Maailmanmestaruuksia | 1 (1978) |
| Voittoja | 12 |
| Palkintosijoja | 19 |
| Paalupaikkoja | 18 |
| Nopeimpia kierroksia | 10 |
| MM-pisteitä | 180 |
| Ensimmäinen kilpailu | Italian Grand Prix 1968 |
| Ensimmäinen voitto | Etelä-Afrikan Grand Prix 1971 |
| Viimeinen voitto | Hollannin Grand Prix 1978 |
| Viimeinen kilpailu | Las Vegasin Grand Prix 1982 |
| Aiheesta muualla | |
| www.marioandretti.com | |
Ura muokkaa
Lapsuus- ja nuoruusvuodet muokkaa
Mario Andretti syntyi Montona d'Istrian kaupungissa, Italiassa toisen maailmansodan alussa, minkä seurauksena hän vietti seitsemän ensimmäistä elinvuottaan yhdessä perheensä kanssa pakolaisleireillä.[1][3][4][5][6] Vielä sodan jälkeenkään ei Andrettin perhe pystynyt saavuttamaan tasapainoista elämää (heidän kotiseutunsa luovutettiin sodan jälkeen Jugoslavialle ja perhe joutui siirtymään pois kommunistialueilta Italiaan), joten vuonna 1955 Andrettit muuttivat Yhdysvaltoihin.[7][8] Mario ihaili italialaisia moottoriurheilijoita ja hänen varhaiset muistonsa liittyivät F1-mestari Alberto Ascariin ja legendaariseen Mille Miglia -ajoon.[1]
Stock Car, NASCAR ja urheiluautot muokkaa
Perheen asettuessa Yhdysvaltojen Nazarethiin 1950-luvun puolivälissä Andretti työskenteli setänsä varikolla sekä aloitti itse kilpailemisen yhdessä veljensä Aldon kanssa pienissä amerikkalaisissa Stock Car- ja urheiluautosarjoissa 1940-luvulla valmistetulla Hudson Hornetilla.[3][4][9][10] Aldon ura päättyi kuitenkin aikaisessa vaiheessa vakavien kolarien aiheuttamiin vaurioihin.[3][4][9] Mario voitti Stock Car -(koppiauto)luokissa 21 kertaa.[9] 1960–1980-luvuilla hän osallistui United States Automobile Clubin järjestämiin Stock Car-kilpailuihin, joissa voitti kilpailuja vuosina 1967 sekä 1974–75.[5]
NASCAR:in koppiautoja Andretti kokeili ensimmäisen kerran vuonna 1966 ja vuotta myöhemmin voitti sarjassa Daytona 500-kilpailun.[4][11]
Sprint Car ja IndyCar muokkaa
Koppi- ja urheiluautot eivät riittäneet Andrettin tavoitteiksi, koska hän oli pitkään haaveillut ajavansa avorenkaisten sarjassa.[5] Hän siirtyi ensin pienempiin Midget-autoihin, joilla kilpaili tiukalla aikataululla lähes sadassa kilpailussa 1960-luvun alussa (erikoisuutena kolmen kilpailun voitti kahdella eri radalla yhden päivän aikana).[4][5] Kilpakuskin paikat olivat osa-aikaisia, kunnes hänelle tarjottiin vakituisempaa ajopaikkaa USAC:n järjestämässä sarjassa vuonna 1964 ja jossa voitti useita kertoja.[5] Vuonna 1965 Andretti osallistui ensi kerran legendaariseen Indianapolis 500 -ajoon (lopputuloksissa oli kolmas), jonka hän voitti neljä vuotta myöhemmin (voitto oli hänen ainoa kyseisessä kilpailussa).[4][12][13] Voiton uusiminen ei onnistunut kertaakaan pitkän IndyCar-uran aikana, minkä seurauksena moottoriurheilussa muodostui Andrettin kolaroinneista ja läheltä piti-tilanteista käsite "Andretti-kirous" (engl. Andretti Curse), joka koski myös Andrettin perheenjäseniä.[14]
CART/Champ Car muokkaa
1960-luvulla Andretti ajoi CART:ia sijoittuen ensimmäisessä kilpailussaan yhdenneksitoista vuonna 1964.[5][12][4] Tiivis yhteistyö Clint Brawnerin kanssa auttoi Andrettin ensimmäiseen CART-mestaruuteen heti seuraavana vuonna ja myös 1966.[4] Menestystä tuli myös vuonna 1967, vaikka hän ei voittanut kolmatta mestaruutta (tallipäällikkö Al Dean menehtyi samana vuonna, minkä seurauksena menetys oli henkisesti raskas Andrettille ja teknisen osaamisen osalta tallille).[3][4] Kolmannen mestaruuden hän ajoi yhdeksän voittonsa ansiosta ylivoimaisesti vuonna 1969.[4]
Formula 1 muokkaa
Andrettin ensimmäinen F1-kilpailu vuoden 1968 Italiassa peruuntui kilpailukiellolla, koska hän ja Bobby Unser olivat tuomariston mukaan aikaisemmin ajaneet 24 tunnin aikana ensin Yhdysvalloissa Hoosierin 100 mailin kilpailun ja lentäneet yölennolla Eurooppaan F1-osakilpailuun.[15] Andretti teki vakuuttavan F1-debyytin Lotus-tallin autolla vasta Watkins Glenin radalla ajetussa Yhdysvaltain GP:ssä saavuttaen välittömästi paalupaikan.[1][2][3] Itse kilpailu päättyi keskeytykseen kytkinrikon takia kierroksella 32.[16][17] Ensimmäiset MM-pisteensä ja samalla palkintokorokesijoituksensa Andretti saavutti Espanjan GP:ssä 1970 ajettuaan March-Ford-autolla kolmanneksi.[18] Ensimmäinen F1-osakilpailuvoittoonsa hän ajoi Ferrarilla kauden 1971 avauskilpailussa Etelä-Afrikan GP:ssä.[19][20][1] Siitä alkoi vaikeampi jakso, jolloin Andretti ei pystynyt näyttämään todellisia taitojaan kilpailukyvyttömillä autoilla ja tulokset jäivät heikoiksi.[2][3] Vuonna 1973 Andretti putosi hetkeksi pois F1-sarjasta, mutta pääsi taas seuraavalla kaudella mukaan kilpailuihin.[2][3]Vuosina 1969-1975 Andretti ei saanut paalupaikkoja.[1]
Andretti siirtyi Lotus-talliin ja hänen tallitovereitaan olivat muun muassa ruotsalaiset Gunnar Nilsson ja Ronnie Peterson. Vuonna 1978 Andretti saavutti maailmanmestaruuden teknisiltä ominaisuuksiltaan vallankumouksellisella Lotus 79 -maaefektiautolla.[21] Maailmanmestaruus varmistui ristiriitaisesti kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa, kun Andretin mestaruuden lähin uhkaaja ja tallitoveri Peterson menehtyi Italian GP:ssä.[4][22] Maailmanmestaruuden jälkeen Andretti kilpaili F1-sarjassa epäsäännöllisesti pienin tauoin aina vuoteen 1982.[2][4][3]
Paluu amerikkalaissarjoihin muokkaa
Andretti palasi takaisin CART/Champ Car-sarjaan 80-luvulla voitokkaasti (neljäs ja samalla viimeinen mestaruus 1984).[2][3][4] Andretti voitti useita kilpailuita nuoremmista vastustajista huolimatta, joista yksi oli Marion poika, Michael Andretti.[12] Vuoden 1987 Indy 500-kilpailussa Andretti oli ylivoimaisessa johdossa melkein koko kilpailun, kunnes tekninen ongelma moottorissa ja jousituksessa veivät häneltä voiton.[23] Mario Andretti osallistui myös urheiluautokilpailuihin ja voitti niissäkin, joten häntä pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen monipuolisimmista kilpa-ajajista.[1][3][4] Mario Andretti oli 53-vuotias voittaessaan viimeisen Cart-kilpailunsa Phoenixissa vuonna 1993.[3][4][24] Kausi 1994 oli Andrettin viimeinen kausi kyseisessä sarjassa ja uran päättymisen kunniaksi kausi tunnetaan nimellä "Arrivederci Marioksi".[3] Hän yritti palata takaisin kilparadoille vuonna 2003, mutta osui Indy 500-harjoituksissa autonromuihin ja kolaroi autonsa (hän selvisi hengissä kolarista ja päätti lopettaa uransa).[4][25][26][27]
Kestävyysajot muokkaa
Kestävyysajojen puolella Andrettin merkittävimmät tulokset olivat Sebringin 12 tunnin ajojen voitot vuosina 1967, 1970 ja 1972.[4][9] Andrettin kilpa-ajan uran suurimmaksi puutteeksi jäi kuitenkin Le Mansin 24 tunnin ajon voitto, jota hän ei koskaan saavuttanut.[4][28][29][30] [31][32][33][34][35] Vuonna 1995 hän oli lähellä voittaa kilpailun, kunnes pyörähti, osui ratavalliin ja joutui olemaan varikolla korjausten ajan puolisen tuntia (hän ajoi lopulta toiseksi).[3][4][2]
Muuta muokkaa
Andertti on ainoa ihminen koskaan, joka on voittanut kaikki seuraavat kilpailut/sarjat: Indianapolis 500 -kilpailun (1969), Daytona 500 -kilpailun (1967), sekä Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden.[2] Andretti on toistaiseksi viimeinen yhdysvaltalainen, joka on voittanut F1-kilpailun (Hollannin Grand Prix 1978) ja kotikilpailunsa.[2]
Andrettin perheessä ja lähisuvussa on useita kilpa-autoilijoita, muun muassa Marion poika Michael ajoi F1-sarjassa vuonna 1993 McLarenilla ja pojanpoika Marco ajaa IndyCar Series -sarjassa.[2][4][36][37]
Andretti omistaa viinitilan Kalifornian Napa Valleyssä.[8]
Kunniajäsenyydet muokkaa
- Motorsports Hall of Fame of America 1990 (luokkana Open Wheel eli avorenkaiset).[6]
- National Sprint Car Hall of Fame and Museum 1996.[5]
- International Motorsports Hall of Fame 2000.[7]
- Automotive Hall of Fame 2005.[38]
- Diecast/Model Car Hall of Fame 2012 (luokkana Automotive Legends eli moottoriurheilun legendat).[39]
F1-tilastot muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Donaldson, Gerald: Mario Andretti Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Mario Andretti – United States ESPN. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Mario Andretti Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Loman, Petri: ”Mario Andretti”, Formula 1 -legendat, s. 16–25. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
- ↑ a b c d e f g 1996 – Seventh National Sprint Car Hall of Fame Inductions: Mario Andretti Inductees. National Sprint Car Hall of Fame and Museum. Arkistoitu 3.7.2007. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Mario Andretti, Open Wheel, Class of 1990 Inductees. Motorsports Hall of Fame of America. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Mario Andretti Hall of Fame Members. International Motorsports Hall of Fame. Arkistoitu 8.8.2018. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Mario Andretti – Listen Jack Krasula Interview. Andretti Winery. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Schwartz, Larry: Super Mario had speed to burn Biography. ESPN Classic. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Stuart, Greg: Snowmobiles, BMXs and skiing: Why karting isn't the only starting point for F1 drivers Formula1.com. 22.4.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Oreovicz, John: Mario Andretti's Daytona 500 win 50 years ago one for the ages NASCAR – Story. 19.2.2017. ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Texaco/Havoline CART History Mario Andretti Racing History. Texaco/Havoline. Arkistoitu 22.12.2006. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Mario Andretti Indianapolis 500 Stats Indianapolis 500 Historical Stats. Indianapolis Motorspeedway. Arkistoitu 1.8.2019. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ "I didn't miss this" – Andretti survives difficult weekend to get in field Motorsports. 14.5.2001. CNN Sports Illustrated. Arkistoitu 8.6.2004. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Hulme rejoins title battle ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1968 United States Grand Prix – RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Stewart beats Hill to set up finale ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1970 Spanish Grand Prix – RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
- ↑ 1971 South African Grand Prix – RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Andretti claims first grand prix victory ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Triumph and tragedy for Lotus ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ First corner carnage claims Peterson's life ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ The Greatest 33: Mario Andretti History. Indianapolis Motorspeedway. Arkistoitu 1.7.2014. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Results Plus Sports. 5.4.1993. The New York Times. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Andretti makes Indy return IndyCar News. 23.4.2003. Autosport.com. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Mario unhurt after huge crash at Indy IndyCar News. 24.4.2003. Autosport.com. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Andretti Drops Plan to Qualify for Indy 500 IndyCar News. 25.4.2003. Autosport.com. Arkistoitu 30.10.2018. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1966 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 34èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1966. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1967 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 35èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1967. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1983 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 51èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1983. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1988 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 56èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1988. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1995 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 63èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1995. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1996 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 64émes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1996. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 1997 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 65émes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1997. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ 2000 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 68émes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 2000. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Michael Andretti Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Marco Andretti Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Mario Andretti (Inducted 2005) Inductees/Honoree. Automotive Hall of Fame. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Class of 2012: Mario Andretti Members of the Model Car Hall of Fame. Model Car Hall of Fame. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
1979: Rick Mears · 1980: Johnny Rutherford · 1981: Rick Mears · 1982: Rick Mears · 1983: Al Unser · 1984: Mario Andretti · 1985: Al Unser · 1986: Bobby Rahal · 1987: Bobby Rahal · 1988: Danny Sullivan · 1989: Emerson Fittipaldi · 1990: Al Unser Jr · 1991: Michael Andretti · 1992: Bobby Rahal · 1993: Nigel Mansell · 1994: Al Unser Jr · 1995: Jacques Villeneuve · 1996: Jimmy Vasser · 1997: Alex Zanardi · 1998: Alex Zanardi · 1999: Juan Pablo Montoya · 2000: Gil de Ferran · 2001: Gil de Ferran · 2002: Cristiano da Matta · 2003: Paul Tracy · 2004: Sébastien Bourdais · 2005: Sébastien Bourdais · 2006: Sébastien Bourdais · 2007: Sébastien Bourdais