Las Vegasin Grand Prix 1982

Las Vegasin Grand Prix 1982 oli kauden viimeinen kilpailu. Se järjestettiin 25. syyskuuta Yhdysvaltain Las Vegasissa sijainneen Caesar's Palace -hotellin pysäköintialueella. Kilpailun voitti Tyrrell-kuljettaja Michele Alboreto, jolle voitto oli uran ensimmäinen.[1] Suomalaisittain kilpailu oli historiallinen, sillä Keke Rosberg varmisti siellä uransa ensimmäisen F1-mestaruuden.[2]

Yhdysvallat Las Vegasin Grand Prix 1982
16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1982.
Päivämäärä 25. syyskuuta 1982
Sijainti Caesar's Palace, Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat
Radan pituus 3,65 km
Kilpailun pituus 75 kierrosta, 273,75 km
Paalupaikka
Kuljettaja Ranska Alain Prost
(Renault)
Paaluaika 1.16,356
Palkintokoroke
Voittaja Italia Michele Alboreto
(Tyrrell-Ford)
Toinen Yhdistynyt kuningaskunta John Watson
(McLaren-Ford)
Kolmas Yhdysvallat Eddie Cheever
(Ligier-Matra)
Nopein kierros
Kuljettaja Italia Michele Alboreto
(Tyrrell-Ford)
Kierrosaika 1.19,639 (kierroksella 29)

Ennen kilpailua muokkaa

Tilanne MM-sarjassa oli seuraavanlainen: Rosberg johti sarjaa yhdeksän pisteen erolla ennen hänen lähintä uhkaajaan John Watsonia. Didier Pironi oli sarjassa toisena kolme pistettä Rosbergia perässä, mutta hänen mahdollisuutensa mestaruuteen olivat menneet Saksan GP:n loukkaantumisen takia, eikä hän ollut mukana kauden päätöskilpailussa. Watsonin oli voitettava kilpailu ja Rosbergin jäätävä pisteittä, jotta hän olisi mestari. He olisivat silloin päätyneet tasapisteisiin, mutta Watsonilla olisi kolme osakilpailuvoittoa Rosbergin vain yhtä vastaan.

Aika-ajot muokkaa

Aika-ajoissa Renault-kaksikko Alain Prost ja René Arnoux valtasivat jälleen eturivin. Prost kiersi radan ajassa 1.16,356, mikä merkitsi keskinopeutta 172,082 km/h. Kolmanneksi tullut Alboreto jäi heistä yli sekunnin. Rosberg sijoittui aika-ajoissa kuudenneksi, Watsonin hyydyttyä yhdeksänneksi. Aika-ajoissa kahdeksanneksi sijoittunut Patrick Tambay päätti lopulta jättää kilpailun väliin selkävaivojen takia.

Aika-ajot ajettiin hautovan kuumissa oloissa, joissa turboilla oli vaikeuksia. Ajot olivat melkoista romurallia, jossa neljä autoa törmäili. Ensimmäisenä ajoi seinään Raul Boesel Marchillaan. Auto romuttui korjauskelvottomaksi. Seuraavaksi Mauro Baldi törmäsi verkkoaitaan. Sitten Jean-Pierre Jarierin auton oikea etupyörä kosketti reunaan ja irtosi. Ohjauskyvytön auto törmäsi vauhdilla reunamuurin edessä olleeseen rengaskasaan. Lopuksi Eliseo Salazar romutti autonsa törmäämällä reunamuuriin.[3]

Kilpailu muokkaa

Startissa molemmat Renaultit pitivät sijansa, kuten myös kolmantena lähtenyt Alboreto. Perässä seurasivat Riccardo Patrese, Mario Andretti, Rosberg ja Nelson Piquet. Jo toisella kierroksella Arnoux ohitti johdossa olleen Prostin ja siirtyi kilpailun johtoon. Kierroksella 15. Prost palasi kärkeen kun Arnouxin moottori hajosi jälleen kerran. Kierroksella 52. Prostin Renault alkoi täristä huolestuttavasti, jolloin Alboreto nousi hänestä ohi. Tyrrellille merkittiin pian ensimmäiset johtokierrokset moneen vuoteen. Kierroksella 56. letkan keskivaiheilta lähtenyt Watson nousi toiseksi, mutta Rosbergin ajaessa viidentenä, olivat McLaren-kuljettajan mahdollisuudet mestaruuteen käytännössä menneet. Prost putosi jälleen alaspäin kun Eddie Cheever Ligierillään ohitti hänet.

Michele Alboreto ajoi helppoon voittoon, Watsonin ja Cheeverin täydennettyä palkintokorokkeen. Prost, Rosberg ja Derek Daly ottivat loput pistesijat. Rosberg varmisti ensimmäisen mestaruutensa, kun Alboreto juhli uransa ensimmäistä F1-kilpailun voittoaan.

Rosbergin ajo muokkaa

[4]

Keke Rosberg ajoi kisan hyvin erikoisella rengasyhdistelmällä. Paljon vasempaan kaartuvia mutkia sisältävällä radalla vasemmanpuoleiset renkaat olivat pehmeämpää seosta kuin oikeanpuoleiset. Rosberg aloitti kisan seitsemäntenä. Kierroksella 15 John Watson ohitti hänet tiukan kaksinkamppailun jälkeen ja Rosberg putosi kahdeksanneksi. Kierroksella 27 Mario Andretti pyörähti ulos radalta ja Rosberg siirtyi viidenneksi, jonka sijan pystyikin kilpailun loppuajan pitämään. Viides sija riitti hyvin maailmanmestaruuden varmistamiseen.

"En ajanut mestaruutta Suomelle, vaan itselleni." Totesi Rosberg kilpailun jälkeen. Suomessa mestaruudesta hyötyivät ainakin Rosbergin yhteistyökumppanit eli vaatetusalan yritys Luhta, Männistön Kenkätehdas ja Fazer. Suomella ei ollut voiton kanssa paljoakaan tekemistä, vaikka Suomen lippu liehuikin palkintokorokkeen vierellä. Rosberg aloitti varsinaisen uransa Saksassa. Hän oli kirjoilla Monte Carlossa ja asui Englannissa. Rosberg ajoi englantilaisen tallin autoa, jonka rahoitus tuli pääosin Saudi-Arabiasta.

Tulokset muokkaa

Sij. N:o Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Aika-ajo Pisteet
1 3   Michele Alboreto Tyrrell-Ford 75 1:41.57,1 3 10
2 7   John Watson McLaren-Ford 75 +27,292 sek. 9 6
3 25   Eddie Cheever Ligier-Matra 75 +56,45 sek. 4 4
4 15   Alain Prost Renault 75 +68,648 sek. 1 3
5 6   Keke Rosberg Williams-Ford 75 +1.11,375 sek. 6 2
6 5   Derek Daly Williams-Ford 74 +1 kierros 14 1
7 29   Marc Surer Arrows-Ford 74 +1 kierros 17
8 4   Brian Henton Tyrrell-Ford 74 +1 kierros 19
9 22   Andrea de Cesaris Alfa Romeo 73 +2 kierrosta 18
10 23   Bruno Giacomelli Alfa Romeo 73 +2 kierrosta 16
11 30   Mauro Baldi Arrows-Ford 73 +2 kierrosta 23
12 17   Rupert Keegan March-Ford 73 +2 kierrosta 25
13 18   Raul Boesel March-Ford 69 +6 kierrosta 24
NC 9   Manfred Winkelhock ATS-Ford 62 Ei sijoitusta 22
Kesk. 8   Niki Lauda McLaren-Ford 53 Moottori 13
Kesk. 33   Tommy Byrne Theodore-Ford 39 Ulosajo 26
Kesk. 35   Derek Warwick Toleman-Hart 32 Sytytys 10
Kesk. 11   Elio de Angelis Lotus-Ford 28 Moottori 20
Kesk. 28   Mario Andretti Ferrari 26 Ulosajo 7
Kesk. 1   Nelson Piquet Brabham-BMW 26 Moottori 12
Kesk. 16   René Arnoux Renault 20 Moottori 2
Kesk. 2   Riccardo Patrese Brabham-BMW 17 Kytkin 5
Kesk. 12   Nigel Mansell Lotus-Ford 8 Kolari (Mauro Baldi) 21
Kesk. 26   Jacques Laffite Ligier-Matra 5 Sytytys 11
DNS 27   Patrick Tambay Ferrari 0 Kuljettajan loukkaantuminen 8
DNS 14   Roberto Guerrero Ensign-Ford 0 Moottori 15
DNS 31   Jean-Pierre Jarier Osella-Cosworth 0 Onnettomuus 27
DNQ 36   Teo Fabi Toleman-Hart
DNQ 10   Eliseo Salazar ATS-Ford
DNQ 20   Chico Serra Fittipaldi-Ford

Muuta muokkaa

  • Nopein kierros: Michele Alboreto (Tyrrell) 1.19,639 (29)
  • Alboreton ensimmäinen osakilpailuvoitto, johto- ja nopein kierros
  • Rosbergin ensimmäinen maailmanmestaruus
  • Williams 2. kuljettajien maailmanmestaruus
  • Ferrari 7. valmistajien maailmanmestaruus
  • Ford 3700 pistettä
  • Rupert Keegan viimeinen kilpailu

Lähteet muokkaa

  1. Rosberg's the champion despite just one win ESPN. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
  2. Miami is coming – but where else has F1 raced in the USA? Formula1.com. 25.4.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
  3. Helsingin Sanomat 26.9.1982
  4. Helsingin Sanomat 27.9.1982