Michael Andretti
Michael Andretti (s. 5. lokakuuta 1962 Betlehem, Pennsylvania, Yhdysvallat) on entinen yhdysvaltalainen CART- ja F1-kuljettaja. Hän on F1-maailmanmestari Mario Andrettin poika. Myös Michael Andrettin poika Marco Andretti on kilpa-autoilija.[2]
Michael Andretti | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | [1] |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1993 |
Talli(t) | McLaren |
Kilpailuja | 13 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 1 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 7 |
Ensimmäinen kilpailu | Etelä-Afrikan Grand Prix 1993 |
Viimeinen kilpailu | Italian Grand Prix 1993 |
Andretti aikoo perustaa oman F1-tallin. Lokakuussa 2023 FIA hyväksyi hänen hakemuksensa perustaa uusi F1-talli kaudelle 2025, 2026 tai 2027. Hän tekee hankkeessaan yhteistyötä Cadillacin kanssa. Hakemus tarvitsee kuitenkin vielä myös F1-sarjan omistajien hyväksynnän.[3] Andretti Cadillacin hakemus on venynyt ja talli tähtää sarjaan vuodelle 2026, jolloin voimaan tulevat uudet säännöt.[4]
Ura
muokkaaAlku-ura ja Formula Ford
muokkaaAndretti aloitti kilpauransa vuonna 1980 Formula Ford -luokassa. Vuonna 1982 hän voitti kuusi kilpailua yhdestätoista Super Vee -lähdöstä. Tuon jälkeen hän siirtyi kilpailemaan Formula Atlantic -luokkaan, jossa hän voitti mestaruuden.[2]
CART
muokkaaKraco Racing: 1983-1988
muokkaaMichael Andretti aloitti kilpauransa Pohjois-Amerikan CART-sarjassa vuonna 1983. Andretti pääsi Kraco Racing -kilpatallin kuljettajaksi kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Debyyttikauden tuloksena oli kaksi keskeytystä ja yksi yhdeksänteen sijaan johtanut kilpailu.
Andretti sai jatkoa sopimukseensa seuraavalle kaudelle ja menestystä alkoi karttua. Andretti sijoittui viidesti palkintokorokkeelle, joka kerta kolmanneksi. Andretti oli lopulta mestaruustaulukossa sijalla 7. Hän osallistui kyseisenä vuonna ensi kertaa Indianapolis 500 -kilpailuun, jossa hän sijoittui viidenneksi.
Seuraavalla kaudella Andretti jäi ilman palkintokorokesijoituksia ja oli sijalla yhdeksän mestaruustaulukossa. Kausina 1986 ja 1987 Andretti pääsi jo menestykseen kiinni ja oli molempina kausina toisena mestaruustaulukossa. Molempina kausina hän jäi kakkoseksi CART-legenda Bobby Rahalille.
Vuosi 1988 oli Andrettin viimeinen Kracolla, ja tuon kauden loppusijoitukseksi jäi kuudes tila.
Newman/Haas Racing: 1989–1992
muokkaaVuodeksi 1989 Andretti siirtyi Newman/Haas Racingille ja aloittikin ajonsa uudessa tallissa hyvin sijoittumalla mestaruustaulukossa kolmanneksi.[2] Newman/Haasilla Andrettin tallitoverina ajoi hänen oma isänsä, Mario Andretti.
Vuosi 1990 toi Andrettin jo askeleen lähemmäksi ensimmäistä CART-mestaruuttaan, mutta mestaruus meni lopulta Al Unser Jr:lle.
Andretti kuitenkin sai mestaruutensa seuraavalla kaudella, jolloin hän voitti vuoden 1991 CART-mestaruuden. Andretti oli lähellä voittaa myös Indianapolis 500 -ajonkin mutta joutui tyytymään hopeasijaan, kun Ricky Mears vei voiton. Andretti johti kilpailua 97 kierrosta, eniten koko kilpailun aikana.
Andretti menestyi vielä vuonna 1992, jolloin hän oli jälleen toisena mestaruustaulukossa. Tuon kauden jälkeen Andretti siirtyi Formula 1 -sarjaan, jossa hän sai paikan McLaren-tallissa.[2]
Formula 1
muokkaaMcLaren: 1993
muokkaaMichael Andretti sai sopimuksen McLaren-talliin kaudelle 1993. Andrettin tallitoverina toimi menestyksekäs brasilialaiskuljettaja Ayrton Senna.[5]
Formula ykkösissä Andrettilta odotettiin hänen hyvän CART-uran kaltaista menestystä, mutta Andretti osoittautui suureksi pettymykseksi. Jo Andrettin asennoituminen F1-ajamiseen sai aikaan närkästystä, sillä hän päätti olla muuttamatta Eurooppaan ja jatkoi asumistaan Yhdysvalloissa. Hän matkusti Eurooppaan pelkästään kisaviikonloppuja varten. Tuon takia Andrettilta jäi väliin paljon tärkeitä F1-testejä.
Andretti on tosin F1-uraansa koskevissa haastatteluissa toistuvasti kiistänyt asialla olleen merkitystä suoritustasoonsa: Concorde-lentojen aikaan matka-aika Yhdysvalloista McLarenin tallille Etelä-Englannissa sijaitsevaan Wokingiin kesti vain kuusi tuntia.[6]
Andretti onnistui lopulta pääsemään palkintokorokkeelle kauden kolmannessatoista kilpailussa, Italian GP:ssä, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Andretti on viimeinen palkintosijoituksen saanut amerikkalainen F1:ssä.[7] McLaren oli kuitenkin saanut tarpeekseen Andrettin heikoista suorituksista ja irtisanoi tämän sopimuksen Italian GP:n jälkeen.
Andrettin korvasi McLarenilla Mika Häkkinen, joka onnistui huomattavasti Andrettia paremmin.selvennä[2]
Andrettin ura Formula ykkösissä jäi kolmeentoista osakilpailuun, joista tuloksena 7 pistettä.[5]
CART
muokkaaChip Ganassi Racing: 1994
muokkaaEpäonnistuneen F1-uransa jälkeen Andretti palasi tutumpiin CART-ympyröihin, jossa hänen uudeksi tallikseen tuli Chip Ganassi Racing. Andretti palautti itsensä taulukoiden kärkeen ja sijoittui kauden päätteeksi neljänneksi.
Newman/Haas Racing: 1995–2000
muokkaaAndrettin visiitti Ganassilla kesti vain yhden kauden, ja seuraavaksi kaudeksi hän palasi Newman/Haasille. Andretti uusi edelliskauden neljännen sijansa CART-mestaruustaulukossa.
Mestaruustaistoja Andretti pääsi kokeilemaan vielä vuonna 1996 mutta menetti mestaruuden Jimmy Vasserille osittain keskeytysten värittämän heikon alkukauden takia. Tuolle kaudelle Andrettin tallitoveriksi saapui niin ikään Formula ykkösissä ajanut Christian Fittipaldi.
Andretti voitti vuoden 1997 avauskilpailun mutta ei taistellut mestaruudesta useiden keskeytystensä takia. Andretti oli lopulta kahdeksas tuona vuonna ja teki uransa heikoimman CART-mestaruustaulukkosijoituksensa sitten vuoden 1983.
Andrettin heikko menestys jatkui seuraavana kautena, ja yhdestä voitosta huolimatta tuloksena oli jälleen kahdeksas tila.
Vuonna 1999 Andretti kuitenkin oli neljäs mestaruuspisteissä, mutta vuonna 2000 jälleen kahdeksas. Vuosi 2000 jäi Andrettin viimeiseksi Newman/Haasilla.
Team Motorola: 2001–2002
muokkaaLähdettyään Newman/Haasilta vuoden 2000 lopussa Andretti siirtyi Kim Greenin Team Motorolan rattiin. Andrettin ensimmäinen kausi Team Motorolalla oli pienehkö parannus siihen, mitä oli tullut Newman/Haasilla. Andretti oli vuonna 2001 loppupisteissä kolmas, mutta vuonna 2002 sijoitus tipahti yhdeksänteen. Tuo kausi jäi Andrettin viimeiseksi kaudeksi CART-sarjassa.
Indy Racing League
muokkaaAndretti-Green Racing: 2003-2007
muokkaaAndretti siirtyi CART-sarjasta tämän kanssa kilpailevan Indy Racing Leaguen pariin ja perusti Kim Greenin kanssa Andretti-Green Racing -tallin. Andretti kuitenkin ilmoitti vetäytyvänsä aktiivikuljettajan tehtävistä vuoden 2003 Indianapolis 500:n jälkeen. Dan Wheldon korvasi Andrettin tallissa.
Andretti oli ajamatta vuosina 2004 ja 2005 mutta osallistui vuosien 2006 ja 2007 Indianapolis 500 -kilpailuihin Andretti-Greenin autolla. Vuonna 2006 sijoitus oli kolmas ja vuoden 2007 kolmastoista.
IndyCar- ja CART-urallaan Andretti voitti IndyCar-mestaruuden vuonna 1991 ja saavutti ennätykselliset 41 osakilpailuvoittoa.
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ (cs) ČSFD, . Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e Biography of Michael Andretti grandprix.com. Viitattu 17.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Nimet paperissa – Tämä talli on tulossa F1-sarjaan www.iltalehti.fi. Viitattu 3.10.2023.
- ↑ Jonathan M. Gitlin: Andretti Cadillac didn’t snub Formula 1—F1’s email went to spam folder arstechnica.com. 5.2.2024. Viitattu 5.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Andretti f1-huoneessa f1.huone.net. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 17.2.2009.
- ↑ Marshall Pruett: There's more to Michael Andretti's ill-fated F1 season than meets the eye roadandtrack.com. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ STATS F1: USA - Podiums • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 8.9.2017. (englanniksi)
1979: Rick Mears · 1980: Johnny Rutherford · 1981: Rick Mears · 1982: Rick Mears · 1983: Al Unser · 1984: Mario Andretti · 1985: Al Unser · 1986: Bobby Rahal · 1987: Bobby Rahal · 1988: Danny Sullivan · 1989: Emerson Fittipaldi · 1990: Al Unser Jr · 1991: Michael Andretti · 1992: Bobby Rahal · 1993: Nigel Mansell · 1994: Al Unser Jr · 1995: Jacques Villeneuve · 1996: Jimmy Vasser · 1997: Alex Zanardi · 1998: Alex Zanardi · 1999: Juan Pablo Montoya · 2000: Gil de Ferran · 2001: Gil de Ferran · 2002: Cristiano da Matta · 2003: Paul Tracy · 2004: Sébastien Bourdais · 2005: Sébastien Bourdais · 2006: Sébastien Bourdais · 2007: Sébastien Bourdais