Gil de Ferran
Gil de Ferran (11. marraskuuta 1967 Pariisi, Ranska – 29. joulukuuta 2023 Opa-locka, Florida Yhdysvallat)[1] oli brasilialainen rata-autoilija, jonka suurimpiin saavutuksiin lukeutuvat Champ Car -sarjan mestaruus vuosina 2000 ja 2001 sekä Indianapoliksen 500 mailin ajon voitto vuonna 2003.[2]
| Gil de Ferran | |
|---|---|
 Gil de Ferran vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1967 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 29. joulukuuta 2023 (56 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Brasilia |
| Aiheesta muualla | |
| www.gildeferran.com.br | |
1980-luvun alussa de Ferran aloitti mikroautoilun maanmiehensä Emerson Fittipaldin otteiden innoittamana. Vuonna 1987 hän siirtyi Formula Fordeihin ja 1991 Formula 3 -sarjaan. Vuonna 1992 hän voitti Formula 3 -sarjan Britannian-mestaruuden[1] saavutettuaan kauden aikana seitsemän voittoa. Vuosina 1993–1994 de Ferran ajoi Formula 3000 -sarjassa Paul Stewartin tallissa, sijoituksinaan kokonaispisteissä neljäs ja kolmas.
Vuoden 1994 loppupuolella Jim Hallin talli kutsui de Ferranin testaamaan IndyCar-autoa ja hän sai ajopaikan seuraavaksi kaudeksi. Hyvät otteet jatkuivat kauden mittaan ja hänet valittiin vuoden tulokkaaksi loppupistesijoituksenaan 14. sija. Kauden viimeisessä kisassa Laguna Secassa hän saavutti osakilpailuvoiton. Vuonna 1996 de Ferran saavutti voiton Clevelandissa, mutta kauden päätyttyä Jim Hall vetäytyi tallinsa kanssa kilpa-autoilun parista ja de Ferran siirtyi kaudeksi 1997 Derrick Walker/Valvoline-tallin kuljettajaksi. Kauden loppupisteissä hän sijoittui toiseksi Alex Zanardin takana, vaikkei saavuttanut kauden aikana yhtään voittoa. Seuraavaksi kaudeksi de Ferranista povattiin mestaria, mutta kausi meni pilalle Goodyearin huonojen renkaiden takia ja hän oli loppupisteissä vasta kahdestoista. Vuonna 1999 de Ferran saavutti pitkän tauon jälkeen voiton Portlandissa, mutta jälleen hän jäi kauden päätteeksi ilman tallia, kun Valvoline ja Goodyear vetäytyivät sarjasta. Kaudeksi 2000 hän siirtyi Penskelle Hélio Castronevesin, joka oli saanut paikan Greg Mooren kuoltua edelliskauden päätöskilpailussa, tallitoveriksi.
Penskellä de Ferran voitti heti kaksi Champ Car -mestaruutta (2000 ja 2001), joiden jälkeen talli siirtyi Indy Racing Leagueen. IRL:ssä de Ferran voitti legendaarisen Indianapolisin 500 mailin ajon vuonna 2003[1] ja päätti kauden päätteeksi lopettaa kilpa-autoilijan uransa. Kilpauransa jälkeen hän työskenteli Bar-Hondan ja McLarenin talleissa Formula 1 -sarjassa urheilullisena johtajana.[1]
De Ferran asui Floridan Fort Lauderdalessa englantilaisen vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Siirryttyään Hondan F1 -tallin palvelukseen hän muutti Englantiin.
De Ferran teki paluun kilpa-auton rattiin American Le Mans Series -sarjassa, jossa hän ajoi kausilla 2008 ja 2009. Vuonna 2011 de Ferran kilpaili vielä kahdessa Australian V8 Supercars -luokan kisassa ja vetäytyi sen jälkeen radoilta. [2]
De Ferran kuoli sydänkohtaukseen 29. joulukuuta 2023 Floridan Opa-lockassa järjestetyssä yksityisessä testiajossa.[3] Kuollessaan hän oli 56-vuotias.
Lähteet muokkaa
- Moottoriurheilusuuruus Gil de Ferran, 56, on kuollut MTV Uutiset. 30.12.2023.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Former McLaren sporting director and Indy 500 winner Gil de Ferran dies aged 56 Formula1.com. 30.12.2023. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Gil de Ferran Racing Career Profile Driverdb.com. Viitattu 30.10.2017.
- ↑ Gil de Ferran cause of death: What happened to the famous pilot and McLaren advisor? F1 News. 31.12.2023. Marca. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gil de Ferran Wikimedia Commonsissa
1979: Rick Mears · 1980: Johnny Rutherford · 1981: Rick Mears · 1982: Rick Mears · 1983: Al Unser · 1984: Mario Andretti · 1985: Al Unser · 1986: Bobby Rahal · 1987: Bobby Rahal · 1988: Danny Sullivan · 1989: Emerson Fittipaldi · 1990: Al Unser Jr · 1991: Michael Andretti · 1992: Bobby Rahal · 1993: Nigel Mansell · 1994: Al Unser Jr · 1995: Jacques Villeneuve · 1996: Jimmy Vasser · 1997: Alex Zanardi · 1998: Alex Zanardi · 1999: Juan Pablo Montoya · 2000: Gil de Ferran · 2001: Gil de Ferran · 2002: Cristiano da Matta · 2003: Paul Tracy · 2004: Sébastien Bourdais · 2005: Sébastien Bourdais · 2006: Sébastien Bourdais · 2007: Sébastien Bourdais