Avaa päävalikko

James Hunt

englantilainen Formula 1 -kuljettaja

James Simon Wallis Hunt (29. elokuuta 1947 Belmont, Englanti, Iso-Britannia15. kesäkuuta 1993 Wimbledon, Englanti, Iso-Britannia) oli englantilainen Formula 1 -kuljettaja kausilla 1973–1979. F1-uransa jälkeen Hunt työskenteli televisiokommentaattorina BBC:llä. Hänet tunnettiin myös lempinimellä ”Hunt the Shunt”, joka viittasi hänen näyttäviin kolareihinsa ja autojen kuluttamiseen romuksi.[1]

James Hunt
Hunt Zandvoortissa vuonna 1976.
Hunt Zandvoortissa vuonna 1976.
Henkilötiedot
Koko nimi James Simon Wallis Hunt
Syntynyt 29. elokuuta 1947
Belmont, Englanti, Iso-Britannia
Kuollut 15. kesäkuuta 1993 (45 vuotta)
Wimbledon, Englanti, Iso-Britannia
Kansalaisuus Iso-Britannia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19731979
Talli(t) Hesketh (19731975)
McLaren (19761978)
Wolf (1979)
Kilpailuja 93
Maailmanmestaruuksia 1 (1976)
Voittoja 10
Palkintosijoja 23
Paalupaikkoja 14
Nopeimpia kierroksia 8
MM-pisteitä 179
Ensimmäinen kilpailu Monacon GP 1973
Ensimmäinen voitto Hollannin GP 1975
Viimeinen voitto Japanin GP 1977
Viimeinen kilpailu Monacon GP 1979
Hunt Heskethin ohjaamossa vuonna 1975.
Hunt McLarenin ratissa Brands Hatchissa vuonna 1978.

James Huntin Formula 1-ura alkoi kauden 1973 Monacon GP:ssä autona March-Ford Cosworth, mutta kisa päättyi konerikkoon. Kesken kauden 1974 James Hunt siirtyi March-tallista Hesketh-talliin. Ensimmäisen voittonsa Hunt saavutti kauden 1975 Hollannin Grand Prix’sta.

Hunt ystävystyi Niki Laudan ja Ronnie Petersonin kanssa. Hän jopa asui Laudan kanssa yhdessä Lontoossa, kun molempien urat olivat alkuvaiheessa. Hunt asui myöhemmin Jody Scheckterin naapurina. Hunt löysi Gilles Villeneuven ja toimi tämän tukena ja neuvonantajana. Villeneuven ja Petersonin kuolemaan johtaneet onnettomuudet järkyttivät kovasti Huntia, joka oli ensimmäisenä auttamassa Petersonia pois palavasta autosta. Peterson kuitenkin kuoli myöhemmin sairaalassa.

MaailmanmestaruusMuokkaa

Ainoan maailmanmestaruutensa Hunt voitti vuonna 1976. Mestaruus ratkesi kauden viimeisessä osakilpailussa Japanin GP:ssä Fujin radalla 29. lokakuuta 1976. Huntia auttoi voittoon Niki Laudan vakava ulosajo Nürburgringillä. Sen jälkeen Huntin oli onnistunut kuroa Laudan 26 pisteen johto kolmeen pisteeseen. Rankkasateen takia Japanin-kilpailu oltiin vähällä peruuttaa, kunnes tuomaristo kuitenkin päätti että se ajetaan monien kuljettajien vastustuksesta huolimatta. Neljä ajajaa luopui leikistä alkukierroksilla, heidän joukossaan vakavasta onnettomuudesta toipunut Lauda. Kolmossijan mestaruuteen tarvinnut Hunt sen sijaan jatkoi, mutta McLaren-auton rengas räjähti kilpailun loppuvaiheessa. Renkaanvaihto ei sujunut ongelmitta, ja James putosi kuudenneksi. Alkoi hurja takaa-ajo, jonka aikana Hunt ohitti useita autoja. Kaksi kierrosta ennen maalia hän ohitti Clay Regazzonin ja Alan Jonesin ja nousi kolmanneksi ja näin kiinni mestaruuteen.

TuloksiaMuokkaa

Kauden 1976 kuusi parasta:

  1. James Hunt, Iso-Britannia McLaren-Ford 69
  2. Niki Lauda, Itävalta Ferrari 68
  3. Jody Scheckter, Etelä-Afrikka Tyrrell-Ford 49
  4. Patrick Depailler, Ranska Tyrrell-Ford 39
  5. Clay Regazzoni, Sveitsi Ferrari 31
  6. Mario Andretti, Yhdysvallat Lotus-Ford/Parnelli 22

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut kilpailun nopeinta kierrosta)

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus
1973 Hesketh ARG
 
BRA
 
RSA
 
ESP
 
BEL
 
MON
9
SWE
 
FRA
6
GBR
4
NED
3
GER
 
AUT
Kesk.
ITA
DNS
CAN
7
USA
2
14 8.
1974 Hesketh ARG
Kesk.
BRA
9
RSA
Kesk.
ESP
10
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
SWE
3
NED
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
3
ITA
Kesk.
CAN
4
USA
3
15 8.
1975 Hesketh ARG
2
BRA
6
RSA
Kesk.
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
Kesk.
SWE
Kesk.
NED
1
FRA
2
GBR
4
GER
Kesk.
AUT
2
ITA
5
USA
4
33 4.
1976 McLaren BRA
Kesk.
RSA
2
USW
Kesk.
ESP
1
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
SWE
5
FRA
1
GBR
DSQ
GER
1
AUT
4
NED
1
ITA
Kesk.
CAN
1
USA
1
JPN
3
69 1.
1977 McLaren ARG
Kesk.
BRA
2
RSA
4
USW
7
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
7
SWE
12
FRA
3
GBR
1
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
1
CAN
Kesk.
JPN
1
40 5.
1978 McLaren ARG
4
BRA
Kesk.
RSA
Kesk.
USW
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
Kesk.
ESP
6
SWE
8
FRA
3
GBR
Kesk.
GER
DSQ
AUT
Kesk.
NED
10
ITA
Kesk.
USA
7
CAN
Kesk.
8 13.
1979 Wolf ARG
Kesk.
BRA
Kesk.
RSA
8
USW
Kesk.
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
FRA
 
GBR
 
GER
 
AUT
 
NED
 
ITA
 
CAN
 
USA
 
0 27.

Formulauran lopetus ja uran jälkeinen elämäMuokkaa

Hunt voitti kauden 1977 Watkins Glenin osakilpailun 2. lokakuuta.[2]

Vuoden 1979 erittäin huonosti sujuneen Monacon GP:n jälkeen Hunt vetäytyi lopullisesti formularadoilta kesken käynnissä olleen kauden. Hän siirtyi BBC:n televisiokommentaattoriksi selostaja Murray Walkerin pariksi. Walker selosti kisoja 1950-luvulta vuoteen 2001 saakka.

15. kesäkuuta 1993 Hunt kuoli 45 vuoden ikäisenä sydänkohtaukseen kotonaan nukkuessaan Lontoon Wimbledonissa.

TallitMuokkaa

Voitot:

  • 1975: Hollanti
  • 1976: Espanja, Ranska, Saksa, Hollanti, Kanada, Yhdysvallat
  • 1977: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Japani

Paalupaikat:

  • 1976: Brasilia, Etelä-Afrikka, Espanja, Ranska, Saksa, Itävalta, Kanada, Watkins Glen
  • 1977: Argentiina, Brasilia, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia, Italia, Watkins Glen

LähteetMuokkaa

  1. From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' – the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  2. Lounasheimo, Ilmo: Mitä Missä Milloin 1979, s. 417. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta James Hunt.