Denny Hulme

uusiseelantilainen kilpa-autoilija

Denis "Denny" Clive Hulme (18. kesäkuuta 1936 Nelson, Uusi-Seelanti4. lokakuuta 1992 Bathurst Uusi Etelä-Wales, Australia) oli uusiseelantilainen kilpa-autoilija, F1-kuljettaja ja maailmanmestari.[1] Hänen lempinimensä oli "Bear" eli karhu, joka perustui hänen karuihin piirteisiinsä.[2]

Denny Hulme
Denny Hulme 1965
Denny Hulme 1965
Henkilötiedot
Koko nimi Denis Clive Hulme
Syntynyt18. kesäkuuta 1936
Nelson, Uusi-Seelanti
Kuollut4. lokakuuta 1992 (56 vuotta)
Bathurst Uusi Etelä-Wales, Australia
Kansalaisuus  Uusi-Seelanti
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1965-1974
Talli(t) Brabham, McLaren
Kilpailuja 112
Maailman­mestaruuksia 1 (1967)
Voittoja 8
Palkintosijoja 33
Paalupaikkoja 1
Nopeimpia kierroksia 9
MM-pisteitä 248
Ensimmäinen kilpailu Monacon GP 1965
Ensimmäinen voitto Monacon GP 1967
Viimeinen voitto Argentiinan GP 1974
Viimeinen kilpailu Yhdysvaltain GP 1974

Denny Hulmen isä Clive Hulme oli sotasankari, joka nousi kansalliseen kuuluisuuteen ansioistaan tarkka-ampujana toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen hän perusti kuorma-autoyrityksen, jossa Dennykin aloitti työt lopetettuaan koulunsa.[1] Denny säästi rahaa ja osti MG-auton, jolla osallistui kilpailuihin niin hyvällä menestyksellä, että päätti muuttaa Eurooppaan osallistuakseen Formula Junior -sarjaan.[3] Sieltä hän siirtyi Euroopan Formula 2 -luokkaan, jota hän ja Jack Brabham hallitsivat vuonna 1964.[3] Tämän jälkeen Hulme oli valmis nousemaan autourheilun kuninkuusluokkaan.

Denny Hulme ajoi kaikkiaan 112 GP:tä kahdessa tallissa, Brabhamilla kaudet 19651967 ja McLarenilla kaudet 19681974. Hän saavutti kahdeksan voittoa ja 25 muuta palkintosijaa.[1] MM-pisteitä hän keräsi kaikkiaan 248. Hän voitti F1:n maailmanmestaruuden vuonna 1967 keräämällä 11 osakilpailusta 51 pistettä.[1] Hänen avausvoittonsa vuoden 1967 Monacon osakilpailusta muistetaan enemmänkin Lorenzo Bandinin kolarista ja tämän kuoltua kolme päivää myöhemmin liekkien aiheuttamiin palovammoihin sairaalassa.[4] Vastaavasti Hulmen viimeinen voitto jäi pienemmälle huomiolle vuoden 1974 Argentiinan osakilpailussa, kun kotiyleisönsä edessä ajanut Carlos Reutemann oli vahva voittajaehdokas useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen, kunnes hän joutui keskeyttämään polttoainevikaan ja Hulme ohitti hänet viimeisten kierrosten aikana.[5] Hulme ajoi yhden paalupaikan ja kirjautti 9 kilpailun nopeinta kierrosta. Hulme on ainoa uusiseelantilainen F1-maailmanmestari.[1] Hulmella on vähiten paalupaikkoja F1-maailmanmestareista.[6]

F1-uransa ohella Hulme kilpaili lukuisissa urheiluautoluokissa, muun muassa Yhdysvaltain CanAm -sarjassa.[3] Hän vetäytyi radoilta pariinkin otteeseen, mutta palasi ja kilpaili lopulta kuolemaansa saakka, sillä hän menehtyi sydänkohtaukseen BMW:n ratissa Bathurstissa Australiassa käydyssä kisassa 56-vuotiaana.[3]

Denis Hulme 1973

F1-kaudet, pisteet ja sijoituksetMuokkaa

  • 1965: 5 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa 11:s
  • 1966: 18 pistettä, sijoitus 4:s
  • 1967: 51 pistettä, maailmanmestari
  • 1968: 33 pistettä, sijoitus 3:s
  • 1969: 20 pistettä, sijoitus 6:s
  • 1970: 27 pistettä, sijoitus 4:s
  • 1971: 9 pistettä, sijoitus 9:s
  • 1972: 39 pistettä, sijoitus 3:s
  • 1973: 26 pistettä, sijoitus 6:s
  • 1974: 20 pistettä. sijoitus 7:s

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Denny Hulme - New Zealand ESPN. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  2. From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  3. a b c d Denny Hulme Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  4. Hulme win overshadowed by Bandini crash ESPN. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  5. Hulme wins as Reutemann fails to go the distance ESPN. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  6. STATS F1: Statistics Drivers - Pole positions - By number • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 11.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa