Phil Hill

yhdysvaltalainen autourheilija
Tämä artikkeli käsittelee autourheilijaa. Jääkiekkoilija Phil Hillistä on eri artikkeli.

Philip Toll Hill (20. huhtikuuta 1927 Miami, Florida, Yhdysvallat28. elokuuta 2008 Salinas, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen autourheilija. Hän saavutti ensimmäisenä yhdysvaltalaisena Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden ajaessaan Ferrarilla vuonna 1961. Hän voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuosina 1958, 1961 ja 1962. Hill on ainoa F1-maailmanmestari, jolla on alle 100 pistettä.[1]

Phil Hill
Phil Hill (vasemmalla) ja Jackie Stewart vuonna 1991
Phil Hill (vasemmalla) ja Jackie Stewart vuonna 1991
Henkilötiedot
Koko nimi Philip Toll Hill
Syntynyt20. huhtikuuta 1927
Miami, Florida, Yhdysvallat
Kuollut28. elokuuta 2008 (81 vuotta)
Salinas, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19581964, 1966
Talli(t) Maserati, Ferrari, Cooper, Porsche, ATS, Lotus, Eagle
Kilpailuja 51
Maailman­mestaruuksia 1 (1961)
Voittoja 3
Palkintosijoja 16
Paalupaikkoja 6
Nopeimpia kierroksia 6
MM-pisteitä 94 (98)
Ensimmäinen kilpailu Ranskan GP 1958
Ensimmäinen voitto Italian GP 1960
Viimeinen voitto Italian GP 1961
Viimeinen kilpailu Italian GP 1966

Pianonsoittoa opiskellut Phil Hill aloitti kilpa-autoilun vuonna 1947. Hänen molempien vanhempiensa kuoltua 1951 hän osti 2,6-litraisen Ferrarin ja alkoi kilpailla sillä hyvällä menestyksellä. Viisikymmentäluvun puolivälissä hän oli noussut USA:n urheiluautosarjojen ykköskuljettajaksi. Le Mansin ajot hän voitti kolme kertaa (joka kerta Olivier Gendebienin kanssa). Hän oli ensimmäinen amerikkalainen Le Mans -voittaja. Menestyttyään kotimaassaan hän muutti Eurooppaan ja otti tähtäimeensä autourheilun kuninkuusluokan, Formula ykköset.

F1-ura muokkaa

Hill ajoi uransa ensimmäisen F1 -kilpailun vuonna 1958 Ranskassa Maseratin -autolla ja heti kilpailun jälkeen Ferrari palkkasi Hillin talliinsa. Tämän jälkeen Hill saavutti useita pistesijoja kisoissa ja ensimmäinen GP -voitto irtosi Ferrarin kotiradalta Monzasta vuonna 1960. Se oli ensimmäinen amerikkalaiskuljettajan GP-voitto sitten vuoden 1921. Hillin voitosta tekee erityisen myös se, että kyseessä oli viimeinen voitto F1:ssä joka saavutettiin etumoottorisella autolla.

Vuonna 1961 Hill nappasi maailmanmestaruuden Ferrari 156 -autolla, jolla hän ja mestaruutta myös tavoitellut saksalainen Wolfgang Von Trips hallitsivat MM-sarjaa. Mestaruus ratkesi traagisesti Hillin hyväksi kauden toiseksi viimeisessä MM-kilpailussa Monzassa, kun Von Trips ja nuori Jim Clark ajoivat yhteen. Von Trips ajautui ulos radalta ja kuoli ulosajon seurauksena. Hill ajoi maailmanmestariksi.[2]

Seuraavalla kaudella säännöt muuttuivat, ja Ferrari putosi jälkijoukkoon. Hill ei pystynyt puolustamaan MM-titteliään, ja kun vielä riidatkin sotkivat tallin kesittymistä, siirtyi Hill seuraavaksi kaudeksi ATS-talliin ja jatkoi sieltä Cooperille, jonka autolla ajoi uransa viimeisen F1 -kilpailun vuonna 1964.

Hän menehtyi Parkinsonin taudin komplikaatioihin.

Formula 1 -tilastot kausittain muokkaa

  • 1958 (Maserati, Ferrari): 9 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa 10:s
  • 1959 (Ferrari): 20 pistettä, sijoitus 4:s
  • 1960 (Ferrari, Cooper): 16 pistettä, sijoitus 5:s
  • 1961 (Ferrari): 34 (38) pistettä, maailmanmestari
  • 1962 (Ferrari, Porsche): 14 pistettä, sijoitus 6:s
  • 1963 (Lotus, ATS): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1964 (Cooper): 1 piste, sijoitus 19:s
  • 1965 (Eagle): 0 pistettä, sijoitus -

Lähteet muokkaa

  1. STATS F1: Statistics Drivers - Points - By number • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 11.8.2017. (englanniksi)
  2. Remembering a racing tragedy Philhill.com. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa