Formula 1 -kausi 1967

Formula 1 -kausi 1967 oli 18. Formula 1 -kausi. Se alkoi 2. tammikuuta ja päättyi 22. lokakuuta 1967 yhdentoista kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Denny Hulme, ja valmistajien mestaruuden Brabham.[1] Kautta synkensi Lorenzo Bandininin kuolema Monacossa.[1]

Formula 1 -kausi 1967
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 18.
Kilpailuja 11
Rengasvalmistaja(t) F, G, D
Kuljettajien mestari Denny Hulme
Valmistajien mestari Brabham
← 1966 1968 →

Säännöt lyhyesti

muokkaa
  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain kuuden ensimmäisen kilpailun viisi parasta sijoitusta ja kauden viidestä viimeisestä neljä parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 500 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

Kilpailut

muokkaa
Nro Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1   Etelä-Afrikan Grand Prix 2. tammikuuta Kyalami   Pedro Rodríguez   Cooper-Maserati Raportti
2   Monacon Grand Prix 7. toukokuuta Monaco   Denny Hulme   Brabham-Repco Raportti
3   Hollannin Grand Prix 4. kesäkuuta Zandvoort   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti
4   Belgian Grand Prix 18. kesäkuuta Spa-Francorchamps   Dan Gurney   Eagle-Weslake Raportti
5   Ranskan Grand Prix 2. heinäkuuta Bugatti   Jack Brabham   Brabham-Repco Raportti
6   Britannian Grand Prix 15. heinäkuuta Silverstone   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti
7   Saksan Grand Prix 6. elokuuta Nürburgring   Denny Hulme   Brabham-Repco Raportti
8   Kanadan Grand Prix 27. elokuuta Mosport Park   Jack Brabham   Brabham-Repco Raportti
9   Italian Grand Prix 10. syyskuuta Monza   John Surtees   Honda Raportti
10   Yhdysvaltain Grand Prix 1. lokakuuta Watkins Glen   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti
11   Meksikon Grand Prix 22. lokakuuta Hermanos Rodríguez   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys

muokkaa
Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja RSA
 
MON
 
NED
 
BEL
 
FRA
 
GBR
 
GER
 
CAN
 
ITA
 
USA
 
MEX
 
Pisteet
1   Denny Hulme 4 1 3 Kesk. 2 2 1 2 Kesk. 3 3 51
2   Jack Brabham 6 Kesk. 2 Kesk. 1 4 2 1 2 5 2 46 (48)
3   Jim Clark Kesk. Kesk. 1 6 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 3 1 1 41
4   John Surtees 3 Kesk. Kesk. Kesk. 6 4 1 Kesk. 4 20
5   Chris Amon 3 4 3 Kesk. 3 3 6 7 Kesk. 9 20
6   Pedro Rodríguez 1 5 Kesk. 9 6 5 11 6 15
7   Graham Hill Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 2 Kesk. 15
8   Dan Gurney Kesk. Kesk. Kesk. 1 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 13
9   Jackie Stewart Kesk. Kesk. Kesk. 2 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10
10   Mike Spence Kesk. 6 8 5 Kesk. Kesk. Kesk. 5 5 Kesk. 5 9
11   John Love 2 6
12   Jo Siffert Kesk. Kesk. 10 7 4 Kesk. Kesk. DNS Kesk. 4 12 6
13   Jochen Rindt Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 6
14   Bruce McLaren 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk. 3
15   Jo Bonnier Kesk. Kesk. Kesk. 6 8 Kesk. 6 10 3
16   Chris Irwin 7 Kesk. 5 7 9 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2
17   Bob Anderson 5 DNQ 9 8 Kesk. Kesk. 2
18   Mike Parkes 5 Kesk. 2
19   Guy Ligier 10 NC 10 8 Kesk. Kesk. 11 1
20   Ludovico Scarfiotti 6 NC Kesk. 1
21   Jacky Ickx Kesk. 6 Kesk. 1
22   Jean-Pierre Beltoise DNQ 7 7 0
23   David Hobbs 8 10 9 0
24   Jonathan Williams 8 0
25   Alan Rees 9 7 0
26   Richard Attwood 10 0
27   Mike Fisher 11 DNS 0
  Dave Charlton NC
  Luki Botha NC
  Al Pease NC
  Piers Courage Kesk. Kesk. DNS
  Moisés Solana Kesk. Kesk.
  Sam Tingle Kesk.
  Lorenzo Bandini Kesk.
  Johnny Servoz-Gavin Kesk.
  Silvio Moser Kesk.
  Hubert Hahne Kesk.
  Giancarlo Baghetti Kesk.
  Eppie Wietzes DSQ
  Richie Ginther DNQ
  Tom Jones DNQ
Sija Kuljettaja RSA
 
MON
 
NED
 
BEL
 
FRA
 
GBR
 
GER
 
CAN
 
ITA
 
USA
 
MEX
 
Pisteet
Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Denny Hulme 2   51 2 8
2 Jack Brabham 1   48 2 6 2
3 Jim Clark 5   41 4 5 6
4 Chris Amon 9   20 4
5 John Surtees 3   20 1 2
6 Pedro Rodríguez 21   15 1 1
7 Graham Hill 6   15 2 3
8 Dan Gurney 11   13 1 2
9 Jackie Stewart 7   10 2
10 Mike Spence 8   9
11 Jochen Rindt 4   6
12 Jo Siffert 15   6
13 John Love 17   6 1
14 Bruce McLaren 14   3
15 Jo Bonnier 16   3
16 Mike Parkes 4   2
17 Chris Irwin 17   2
18 Bob Anderson 19   2
19 Guy Ligier 19   1
20 Jacky Ickx 21   1
21 Ludovico Scarfiotti 10   1
22 Richie Ginther 12  
23 Richard Attwood 8  
24 Sam Tingle 18  
25 Mike Fisher 6  
26 Piers Courage 6  
27 Moises Solana 18  
28 Al Pease 11  
29 Silvio Moser 22  
30 Eppie Wietzes 5  
31 Luki Botha 20  
32 Giancarlo Baghetti 24  
33 Jean-Pierre Beltoise 22  
34 David Hobbs 12  
35 Dave Charlton 19  
36 Alan Rees 14  
37 Johnny Servoz-Gavin 2  
38 Jonathan Williams 12  
39 Lorenzo Bandini 18  

Valmistajien lopullinen järjestys

muokkaa
Sija Valmistaja Pisteet
1   Brabham-Repco 63
2   Lotus-Ford 44
3   Cooper-Maserati 28
4   Honda 20
5   Ferrari 20
6   BRM 17
7   Eagle-Weslake 13
8   Lotus-BRM 6
9   Cooper-Climax 6
10   McLaren-BRM 3
11   Brabham-Climax 2
12   Eagle-Climax 0
13   Lotus-Climax 0
14   Matra-Ford 0
15   Cooper-ATS 0
16   LDS-Climax 0

Lähteet

muokkaa
  1. a b Hulme takes Brabham to second consecutive title ESPN. Arkistoitu 31.7.2017. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)