Formula 1 -kausi 1967

Formula 1 -kausi 1967 oli 18. Formula 1 -kausi. Se alkoi 2. tammikuuta ja päättyi 22. lokakuuta 1967 yhdentoista kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Denny Hulme, ja valmistajien mestaruuden Brabham.[1] Kautta synkensi Lorenzo Bandininin kuolema Monacossa.[1]

Formula 1 -kausi 1967
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 18.
Kilpailuja 11
Rengasvalmistaja(t) F, G, D
Kuljettajien mestari Denny Hulme
Valmistajien mestari Brabham
← 1966 1968 →

Säännöt lyhyesti muokkaa

  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain kuuden ensimmäisen kilpailun viisi parasta sijoitusta ja kauden viidestä viimeisestä neljä parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 500 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

Kilpailut muokkaa

Nro Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1   Etelä-Afrikan Grand Prix 2. tammikuuta Kyalami   Pedro Rodríguez   Cooper-Maserati Raportti
2   Monacon Grand Prix 7. toukokuuta Monaco   Denny Hulme   Brabham-Repco Raportti
3   Hollannin Grand Prix 4. kesäkuuta Zandvoort   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti
4   Belgian Grand Prix 18. kesäkuuta Spa-Francorchamps   Dan Gurney   Eagle-Weslake Raportti
5   Ranskan Grand Prix 2. heinäkuuta Bugatti   Jack Brabham   Brabham-Repco Raportti
6   Britannian Grand Prix 15. heinäkuuta Silverstone   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti
7   Saksan Grand Prix 6. elokuuta Nürburgring   Denny Hulme   Brabham-Repco Raportti
8   Kanadan Grand Prix 27. elokuuta Mosport Park   Jack Brabham   Brabham-Repco Raportti
9   Italian Grand Prix 10. syyskuuta Monza   John Surtees   Honda Raportti
10   Yhdysvaltain Grand Prix 1. lokakuuta Watkins Glen   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti
11   Meksikon Grand Prix 22. lokakuuta Hermanos Rodríguez   Jim Clark   Lotus-Ford Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys muokkaa

Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Denny Hulme 2   51 2 8
2 Jack Brabham 1   48 2 6 2
3 Jim Clark 5   41 4 5 6
4 Chris Amon 9   20 4
5 John Surtees 3   20 1 2
6 Pedro Rodríguez 21   15 1 1
7 Graham Hill 6   15 2 3
8 Dan Gurney 11   13 1 2
9 Jackie Stewart 7   10 2
10 Mike Spence 8   9
11 Jochen Rindt 4   6
12 Jo Siffert 15   6
13 John Love 17   6 1
14 Bruce McLaren 14   3
15 Jo Bonnier 16   3
16 Mike Parkes 4   2
17 Chris Irwin 17   2
18 Bob Anderson 19   2
19 Guy Ligier 19   1
20 Jacky Ickx 21   1
21 Ludovico Scarfiotti 10   1
22 Richie Ginther 12  
23 Richard Attwood 8  
24 Sam Tingle 18  
25 Mike Fisher 6  
26 Piers Courage 6  
27 Moises Solana 18  
28 Al Pease 11  
29 Silvio Moser 22  
30 Eppie Wietzes 5  
31 Luki Botha 20  
32 Giancarlo Baghetti 24  
33 Jean-Pierre Beltoise 22  
34 David Hobbs 12  
35 Dave Charlton 19  
36 Alan Rees 14  
37 Johnny Servoz-Gavin 2  
38 Jonathan Williams 12  
39 Lorenzo Bandini 18  

Valmistajien lopullinen järjestys muokkaa

Sija Valmistaja Pisteet
1   Brabham-Repco 63
2   Lotus-Ford 44
3   Cooper-Maserati 28
4   Honda 20
5   Ferrari 20
6   BRM 17
7   Eagle-Weslake 13
8   Lotus-BRM 6
9   Cooper-Climax 6
10   McLaren-BRM 3
11   Brabham-Climax 2
12   Eagle-Climax 0
13   Lotus-Climax 0
14   Matra-Ford 0
15   Cooper-ATS 0
16   LDS-Climax 0

Lähteet muokkaa

  1. a b Hulme takes Brabham to second consecutive title ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)