Bruce McLaren

uusiseelantilainen autourheilija ja tallipäällikkö

Bruce Leslie McLaren (30. elokuuta 1937 Auckland, Uusi-Seelanti[3]2. kesäkuuta 1970 Chichester, Englanti, Iso-Britannia) oli uusiseelantilainen kilpa-autoilija ja McLaren-tallin perustaja.[4] Hän menestyi muun muassa Formula 1 -sarjassa ja urheiluautoilla. McLaren voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1966 Chris Amonin kanssa.[5] McLaren on Denny Hulmen ohella muistetuin uusiseelantilainen F1-kuski. Hulme sai ainoana uusiseelantilaisena Formula 1 -maailmanmestaruuden, kun taas McLaren perusti toiseksi menestyneimmän Formula 1 -tallin, McLarenin. McLaren osallistui 50 eri MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun, joista voitti kolme.[6]

Bruce McLaren
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Auckland [2]
Kansalaisuus  Uusi-Seelanti
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1959 - 1970
Talli(t) Cooper, McLaren, Eagle
Kilpailuja 104
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 4
Palkintosijoja 27
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 3
MM-pisteitä 196,5
Ensimmäinen kilpailu Monacon Grand Prix 1959
Ensimmäinen voitto Yhdysvaltain Grand Prix 1959
Viimeinen voitto Belgian Grand Prix 1968
Viimeinen kilpailu Monacon Grand Prix 1970
Aiheesta muualla
www.bruce-mclaren.com/index.php

Moottoriurheilu-ura muokkaa

Bruce McLaren pääsi Uuden-Seelannin autourheilupiireiltä saamansa stipendin avulla ajamaan Eurooppaan Formula 2 -kisoja vuonna 1958 näytettyään kykynsä Formula 2 -luokassa kotimaassaan. Hän pääsi jopa pistesijoille ajettuaan viidenneksi Saksan GP:ssä samana vuonna. McLaren ei kuitenkaan saanut pisteitä, sillä hän ajoi kilpailun Formula 2 -luokan autolla.[7]

Vuoden kuluttua Cooper-talli otti McLarenin F2-kilpatallinsa kuljettajaksi ja vuoden lopulla hän pääsi ajamaan tallin F1-autoa ja kiitti luottamuksesta. McLaren voitti kauden 1959 Yhdysvaltain päätösosakilpailun 22-vuotiaana.[8] Näin hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin GP-voittaja ja piti ennätystä hallussaan 44 vuotta ennen kuin espanjalainen Fernando Alonso voitti vuoden 2003 Unkarin osakilpailun.[9]

Kaudella 1960 McLaren voitti yhden osakilpailun ja pokkasi kauden päätteeksi MM-hopeaa tallikaverinsa Jack Brabhamin voitettua toisen perättäisen maailmanmestaruutensa.[10][11] Seuraavilla kausilla Cooper ei enää ollut yhtä ylivoimainen auto kuin 1950-luvun lopulla, mutta silti McLaren onnistui voittamaan kauden 1962 Monacon GP-kilpailun.[4] Tämän jälkeen McLaren pyysi Charlie Cooperilta autoa, jotta hän olisi voinut osallistua talvella ajettavaan TasMan-sarjaan, mutta Cooper kieltäytyi. McLaren perusti oman tallin ja voitti TasMan-sarjan näytöstyyliin. McLarenin ei tarvinnut odottaa tallinsa ensimmäistä voittoa kauan, sillä jo syksyllä 1968 McLaren voitti omaa nimeä kantavalla autollaan Belgian osakilpailun.[12] Voitto jäi Bruce McLarenin viimeiseksi. Päätettyään jo lopettaa kilpa-autoilijan uransa ja keskittyä kasvavalle liiketoiminnalleen, McLaren kuoli 32-vuotiaana testatessaan tallinsa Can-Am-autoa Goodwoodin radalla kesäkuussa 1970.[4]

F1-tilastot muokkaa

Kausi Vamistaja Runko Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Sijoitus Pisteet
1958 Cooper Car Company Cooper T45 F2 Climax Straight-4 ARG
MON
NED
500
BEL
FRA
GBR
GER
5
POR
ITA
MOR
12
- 0
1959 Cooper Car Company Cooper T45 F2 Climax Straight-4 MON
5
500
NED
6. 16.5
Cooper T51 FRA
5
GBR
3
GER
Ret
POR
Ret
ITA
Ret
USA
1
1960 Cooper Car Company Cooper T51 Climax Straight-4 ARG
1
2. 34 (37)
Cooper T53 MON
2
500
NED
Ret
BEL
2
FRA
3
GBR
4
POR
2
ITA
USA
3
1961 Cooper Car Company Cooper T55 Climax V8 MON
6
NED
12
BEL
Ret
FRA
5
GBR
8
GER
6
ITA
3
USA
4
8. 11
1962 Cooper Car Company Cooper T60 Climax V8 NED
Ret
MON
1
BEL
Ret
FRA
4
GBR
3
GER
5
ITA
3
USA
3
RSA
2
3. 27 (32)
1963 Cooper Car Company Cooper T66 Climax V8 MON
3
BEL
2
NED
Ret
FRA
12
GBR
Ret
GER
Ret
ITA
3
USA
11
MEX
Ret
RSA
4
6. 17
1964 Cooper Car Company Cooper T66 Climax V8 MON
Ret
7. 13
Cooper T73 NED
7
BEL
2
FRA
6
GBR
Ret
GER
Ret
AUT
Ret
ITA
2
USA
Ret
MEX
7
1965 Cooper Car Company Cooper T73 Climax V8 RSA
5
9. 10
Cooper T77 MON
5
BEL
3
FRA
Ret
GBR
10
NED
Ret
GER
Ret
ITA
5
USA
Ret
MEX
Ret
1966 Bruce McLaren Motor Racing McLaren M2B Ford V8 MON
Ret
USA
5
MEX
Ret
16. 3
Serenissima V8 BEL
DNS
FRA
GBR
6
NED
DNS
GER
ITA
1967 Bruce McLaren Motor Racing McLaren M4B BRM V8 RSA
MON
4
NED
Ret
BEL
14. 3
Anglo American Racers Eagle T1G Weslake V12 FRA
Ret
GBR
Ret
GER
Ret
Bruce McLaren Motor Racing McLaren M5A BRM V12 CAN
7
ITA
Ret
USA
Ret
MEX
Ret
1968 Bruce McLaren Motor Racing McLaren M7A Cosworth V8 RSA
ESP
Ret
MON
Ret
BEL
1
NED
Ret
FRA
8
GBR
7
GER
13
ITA
Ret
CAN
2
USA
6
MEX
2
5. 22
1969 Bruce McLaren Motor Racing McLaren M7A Cosworth V8 RSA
5
3. 26
McLaren M7C ESP
2
MON
5
NED
Ret
FRA
4
GBR
3
GER
3
ITA
4
CAN
5
USA
DNS
MEX
DNS
1970 Bruce McLaren Motor Racing McLaren M14A Cosworth V8 RSA
Ret
ESP
2
MON
Ret
BEL
NED
FRA
GBR
GER
AUT
ITA
CAN
USA
MEX
14. 6

Lähteet muokkaa

  1. Encyclopædia Britannica (verkkoversio)  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. https://teara.govt.nz/en/biographies/6m4/mclaren-bruce-leslie. Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. Bruce McLarenin omaelämäkerta bruce-mclaren.com. Arkistoitu 28.12.2012. Viitattu 24.10.2012.
  4. a b c Bruce McLaren - New Zealand ESPN. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  5. 34èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1966 1966 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  6. Bruce McLAREN - Involvement Non World Championship • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 21.10.2022.
  7. 1958 German Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  8. Brabham pushes his way to the title ESPN. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  9. Gray, Will: Alonso Becomes Youngest Winner Ever in Hungary F1 News. 24.8.2003. Autosport.com. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  10. McLaren continues where he left off ESPN. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  11. 1960 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
  12. McLaren inherits Spa victory ESPN. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)