Le Mansin 24 tunnin ajo
Le Mansin 24 tunnin ajo (ransk. 24 heures du Mans) on autourheilukilpailu, jossa tavoitteena on vuorokauden yhtämittaisessa ajossa ajaa pisin mahdollinen matka. Kilpailu on vanhin yhä aktiivinen kestävyysajo. Kilpailu ajetaan Circuit de la Sarthen radalla Sarthen departementissa Ranskassa, lähellä Le Mansin kaupunkia.
 Le Mansin 24 tunnin ajo |
|
|---|---|
 Le Mansin rata nykyään. |
|
| Rata | Circuit de la Sarthe |
| Ensimmäinen tapahtuma | 1923 |
| Viimeisin tapahtuma | 2023 |
| Viimeisin kilpailu (2023): | |
| Voittaja |
 Alessandro Pier Guidi James Calado Antonio Giovinazzi (Ferrari AF Corse) |
| Voittoaika | 24:00.18,099 |
| Toinen |
 Sébastien Buemi Brendon Hartley Ryō Hirakawa (Toyota Gazoo Racing) |
| Kolmas |
Earl Bamber Alex Lynn Richard Westbrook (Cadillac Racing) |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
Antonio Fuoco Miguel Molina Nicklas Nielsen (Ferrari AF Corse) |
| Paaluaika | 3.22,982 |
Le Mansin 24 tunnin kilpailu järjestettiin ensi kertaa 26.–27. toukokuuta vuonna 1923, ja on sen jälkeen järjestetty vuosittain kesäkuussa lukuun ottamatta vuotta 1956, jolloin ajettiin heinäkuussa, ja 1968 syyskuussa maan poliittisen kuohunnan takia. Vuonna 1936 kilpailua ei taloudellisten vaikeuksien vuoksi järjestetty, eikä toisen maailmansodan vuoksi vuosina 1940–1948. Kilpailun järjestävä seura on Automobile Club de l’Ouest.
Vuoden 1955 kisassa tapahtui historian suurin moottoriurheiluonnettomuus, jossa sai surmansa kuljettajan lisäksi 82 ihmistä, kun palavan auton kappaleet lensivät yleisön joukkoon. Kisat saivat kuitenkin jatkua keskeytymättä.[1] Kilpailuissa on tapahtunut useita muitakin kuolonkolareita.
Kilpailu ajetaan 13,6259 kilometriä (8,4667 mailia) pitkällä radalla, jossa on osia sekä yleisistä teistä että varsinaisesta kilparadasta. Myös aikaisemmin yleisestä tiestä koostuneisiin osioihin on jouduttu tekemään turvallisuusparannuksia.
Historia muokkaa
Ennen kilpailua UMF (Union Motocycliste de France) järjesti moottoripyöräkilpailun kolmiomaisella radalla 1920-luvun alussa. Automobile Club de l’Ouest (ACO) kiinnostui kestävyysajon järjestämisestä ja säännöt laadittiin kilpailua varten, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 26. toukokuuta 1923.[2]
Kilpailussa käytetään Circuit de la Sarthen rataa, jossa on pysyvän radan lisäksi yleisiä teitä. Rataan on tehty vuosien saatossa useita muutoksia, joilla sen turvallisuutta on pyritty parantamaan.[2]
Lähtö muokkaa
Kilpailussa käytettiin aikoinaan lähtötapaa, jossa lähdön tapahtuessa kuljettajat juoksevat lyhyen matkan autoon, käynnistävät auton ja saattoivat lähteä matkaan kiinnittämättä turvavöitään. Jacky Ickx kuvasi lähtötapaa vaaralliseksi ja käveli autoon juoksemisen sijaan.[3]
Vuonna 1970 autot olivat vielä samassa muodostelmassa lähdön tapahtuessa, mutta kuljettajat olivat jo valmiiksi turvavöissä. Vuonna 1971 autoihin juokseminen korvattiin lopullisesti nykyisellä lähtötavalla, jossa turva-auto päästää autot radalle.[4]
Ajaminen muokkaa
Kilpailun aikana kolme kuljettajaa vuorottelee autossa. Yksikään kuljettaja ei saa olla autossa pidempään kuin 14 tuntia kilpailun aikana. Ajovuoron pituus vaihtelee 45 minuutista neljään tuntiin. Ajovuoroa vaihdetaan normaalisti kun auto tulee varikolle tankattavaksi tai renkaiden vaihtoon. Kuljettajien on oltava FIA:n luettelossa jossakin neljästä kategoriasta: platina- tai kultaluokka ammattilaiskuljettajille ja hopea- tai pronssiluokka amatöörikuljettajille.[5] GTE Pro -luokassa on käytetty 14 kierroksen pituutta, jota on helpotettu taktikoinnin palauttamiseksi. Autoissa on mittari polttoaineen virtauksen seuraamiselle, jolla ACO ja FIA tietävät paljonko polttoainetta käytetään kierroksella.[6]
LMP1, LMP2 ja GTE Am -luokissa jokaisen autoa ajavan kolmen kuljettajan on ajettava vähintään kuusi tuntia kilpailun aikana, mutta GTE Pro -luokassa ei ole minimiaikaa. Kaikissa luokissa kuljettaja ei saa ajaa enempää kuin neljä tuntia kuuden tunnin jakson aikana ja enintään 14 tuntia kilpailun aikana yhteensä. Myös auton ohjaamon lämpötilaa seurataan ja jatkuva ajoaika on rajoitettu 80 minuuttiin mikäli ulkolämpötila nousee 32 asteeseen ja autossa ei ole ilmastointia. Vuorojen välillä on voitava levätä vähintään 30 minuuttia.[7]
Varikkopysähdysten sallittu määrä on rajattu luokan mukaan: 48 LMP1-luokassa, 56 LMP2-luokassa, sekä 60 LMGTE Pro ja LMGTE Am -luokissa.[8]
Autot muokkaa
Kilpailussa kilpailevat sekä yksinomaan kilpailukäyttöön suunnitellut Le Mans Prototype -prototyypit (LMP1 ja LMP2), että sarjatuotantoautoihin pohjautuvat GT-autot (ital. Gran Turismo tai engl. Grand Tourer) joihin kuuluvat amatööriluokka GTE Am ja ammattilaisluokka GTE Pro (LM GTE). Nykyään kussakin autokunnassa on kolme vuorotellen ajavaa kuljettajaa.
Uusien Le Mans Hypercar (LMH) ja Le Mans Daytona h (LMDh) -luokkien autojen määrittely on tehty ACO:n, FIA:n ja IMSA:n sekä valmistajien keskinäisellä päätöksellä ja yhteisien sääntöjen mukaan rakennetut autot voivat kilpailla sekä Le Mansin 24 tunnin ajoissa että Daytonan 24 tunnin ajoissa, ja samat autot voivat myös kilpailla FIA World Endurance Championship ja IMSA SportsCar Championship -sarjoissa.[9][10]
Vuodesta 2024 GTE-luokan korvaavat suositut FIA GT3 -luokan autot.[11]
Vuonna 2022 FIA WEC -sarja ja Le Mansin 24 tunnin ajot ottivat käyttöön uusiutuvan bioetanolipohjaisen polttoaineen.[12][13] ACO suunnittelee, että vedyn käyttö aloitetaan vuodesta 2026 ja sen käyttöä lisätään asteittain. Vuonna 2030 kärkiluokka olisi kokonaan vetykäyttöinen.[14] ACO:n tavoitteena on pitää vetykäyttöinen luokka avoimena erilaisille teknisille toteutuksille, joka sallii erilaiset polttokennot ja polttomoottorit.[15] ACO tavoitteli vetyautoluokkaa vuodelle 2024, mutta sitä lykättiin.[16]
Elokuvat muokkaa
Vuoden 1955 onnettomuudesta on Ranskassa tehty Ylen kanssa yhteistuotantona sarjaan Arkistojen salat dokumentti Le Mansin onnettomuus 1955, jonka Teema esitti 30. maaliskuuta 2012.[1][17]
Vuonna 1971 valmistui Lee H. Katzin ohjaama fiktiivinen elokuva Le Mans, jonka pääosassa on Steve McQueen.
Vuonna 2019 valmistui James Mangoldin ohjaama elokuva Le Mans 66 – täydellä teholla (engl. Ford v Ferrari), jonka pääosissa ovat Matt Damon ja Christian Bale. Elokuva kertoo vuoden 1966 Le Mansin kilpailusta.[18]
Voittajat muokkaa
- Huomioita
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Tuomo Kiisseli, Tragedia Le Mansissa, Tv-maailma 12/2012 sivu 29
- ↑ a b Circuit History Arkistoitu . Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 24 Hours of Le Mans – Ickx marches to victory at the 1969 edition 24h-lemans.com. 20.7.2019. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 1971 24 Hours of Le Mans: the new start procedure and much more 24h-lemans.com. 17.8.2021. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 24 Hours of Le Mans 2022 - How does it work? What are the rules? How long do the drivers drive for? eurosport.co.uk. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Jamie Klein: GTE Pro drivers praise extended WEC Le Mans stint length autosport.com. 13.6.2019. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
- ↑ An eye on the clock : Maximum driving time allowed fiawec.com. 6.6.2017. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 24 Hours of Le Mans: All You Need to Know - Pit Stops and Refuelling 24h-lemans.com. 7.6.2019. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
- ↑ LMH & LMDH Set For Both IMSA & WEC From 2023 dailysportscar.com. 9.7.2021. Arkistoitu 11.1.2023. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Rachit Thukral: Who will race in WEC and IMSA with LMDh/LMH cars in 2023? motorsport.com. 5.1.2023. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Filip Cleeren: GT3 cars to replace GTE class at Le Mans from 2024 motorsport.com. 20.8.2021. Viitattu 29.12.2022. (englanniksi)
- ↑ 2022 Sporting Regulations fiawec.com. Viitattu 6.1.2023. (englanniksi)
- ↑ TotalEnergies to introduce a 100% renewable fuel at the 24 Hours of Le Mans and at the FIA World Endurance Championship (WEC) 24h-lemans.com. 20.8.2021. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
- ↑ ACO Doubles Their 24 Hours of Le Mans Hydrogen Bet motorsportprospects.com. 1.6.2023. Viitattu 11.6.2023. (englanniksi)
- ↑ James Newbold: Toyota concept shows Le Mans hydrogen vision is "in the right direction" autosport.com. 10.6.2023. Viitattu 11.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Le Mans hydrogen class delay “not a big deal” James Newbold autosport.com. 16.2.2023. Viitattu 11.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Arkistojen salat, Yle Teema, viitattu 29.3.2012
- ↑ Ford v Ferrari Twentieth Century Fox. Viitattu 24.11.2019. (englanniksi)
- ↑ The 24 Hours of Le Mans, in honour of Luigi Chinetti 24h-lemans.com. 19.12.2022. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
- ↑ David Brown Racing Dept. Advanced stats motorsportstats.com. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)
- ↑ How Aston Martin scored its greatest victory motorsport.com. 21.6.2021. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Le Mansin 24 tunnin ajo Wikimedia Commonsissa
- Virallinen sivusto
- Laajamittaiset tilastot tuloksista joka vuodelta les 24heures du mans (ranskaksi)
- 1923
- 1924
- 1925
- 1926
- 1927
- 1928
- 1929
- 1930
- 1931
- 1932
- 1933
- 1934
- 1935
- 1937
- 1938
- 1939
- 1949
- 1950
- 1951
- 1952
- 1953
- 1954
- 1955
- 1956
- 1957
- 1958
- 1959
- 1960
- 1961
- 1962
- 1963
- 1964
- 1965
- 1966
- 1967
- 1968
- 1969
- 1970
- 1971
- 1972
- 1973
- 1974
- 1975
- 1976
- 1977
- 1978
- 1979
- 1980
- 1981
- 1982
- 1983
- 1984
- 1985
- 1986
- 1987
- 1988
- 1989
- 1990
- 1991
- 1992
- 1993
- 1994
- 1995
- 1996
- 1997
- 1998
- 1999
- 2000
- 2001
- 2002
- 2003
- 2004
- 2005
- 2006
- 2007
- 2008
- 2009
- 2010
- 2011
- 2012
- 2013
- 2014
- 2015
- 2016
- 2017
- 2018
- 2019
- 2020
- 2021
- 2022
- 2023