Formula 1 -kausi 1998

Formula 1 -kausi 1998 oli historian 49. Formula 1 -kausi. Se alkoi 8. maaliskuuta ja päättyi 1. marraskuuta 1998 yhteensä 16 ajetun kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti suomalainen Mika Häkkinen, jolle mestaruus oli uran ensimmäinen. Valmistajien mestaruuden voitti brittiläinen McLaren-talli, jossa ajoivat Häkkinen ja David Coulthard.

Formula 1 -kausi 1998
Järjestäjä FIA
Järjestyksessä oleva kausi 49.
Kilpailuja 16
Kuljettajia 23
Valmistajia 11
Moottoreiden valmistajat Ranska Mecachrome
Italia Ferrari
Saksa Mercedes
Japani Mugen-Honda
Ranska Peugeot
Yhdistynyt kuningaskunta Arrows
Yhdistynyt kuningaskunta Cosworth
Rengasvalmistaja(t) G Goodyear
B Bridgestone
Kuljettajien mestari Suomi Mika Häkkinen (100p.)
Valmistajien mestari Yhdistynyt kuningaskunta McLaren (156p.)
Eniten voittoja Suomi Mika Häkkinen (8 kpl)
Eniten nopeimpia kierroksia Suomi Mika Häkkinen (6 kpl)
← 1997 1999 →

Kausi oli Mika Häkkisen ja Michael Schumacerin taistelua. Häkkinen voitti kahdeksan kilpailua kauden aikana, eli puolet ajetuista kilpailuista. Toiseksi kuljettajien MM-sarjassa sijoittunut saksalainen Ferrari-kuljettaja Michael Schumacher saavutti kuusi voittoa. Coulthard sekä Jordan-kuljettaja Damon Hill voittivat molemmat yhden kilpailun. Samanlainen tilanne oli kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin Ayrton Senna ja Alain Prost taistelivat molemmat maailmanmestaruudesta. Silloin ei tullut erillistä voittoa kuin yhden kerran, kun voittajana oli joku toinen kuin Ayrton Senna tai Alain Prost.

Kauden aikana kilpailuissa esiintyi 23 kuljettajaa, joista täysimittaisen kauden ajoi 21, ja 11 valmistajaa. Kuljettajien kansallisuuksia oli yhteensä 12 eri maasta. Eniten oli brittikuljettajia, yhteensä neljä. Moottorinvalmistajia oli yhdeksän. Ford toimitti moottoreita kolmelle eri tallille. Rengastoimittajia oli kaksi, japanilainen Bridgestone ja yhdysvaltalainen Goodyear.

Kauden yhteenveto

muokkaa
 
Williams sai autoihinsa uuden värityksen, kun Winfieldistä tuli tallin pääsponsori.

Ennakkotunnelmat

muokkaa

Kauden 1998 valmistelut alkoivat jo tammikuussa, kun tallit aloittivat uusien autojensa esittelyn. Ferrari avasi pelin esittelemällä uuden F300-auton loppiaisena. Ferrarin tavoitteena oli tallin presidentin, Luca Cordero di Montezemolon, mukaan vain maailmanmestaruus.[1]

McLaren palkkasi aiemmin Williamsilla työskenneelleen insinööri Adrian Neweyn suunnittelemaan uuden MP4/13-auton. Auto julkistettiin helmikuun alussa Wokingin päämajassa. McLaren vaihtoi myös rengastoimittajan Goodyearista Bridgestoneen. MP4/13 osoittautuikin Barcelonassa ajetusta talven ensimmäisestä testistä lähtien nopeaksi autoksi.[1]

Ferrarin aikainen valmistautuminen kauteen valui hukkaan, kun F300-autossa ilmeni vikoja toisensa jälkeen. Lopulta auto palasi tehtaalle uudelleenrakennettavaksi. Ongelmien jälkeen Ferrari keskitti kaiken testaustyön Maranellon lähellä sijaitsevalla Mugellon radalla. Samalla McLaren oli ylivoimainen muihin talleihin verrattuna Montemelón ja Paul Ricardin radalla ajetuissa testeissä. McLaren lähtikin kauteen mestarisuosikin asemassa.[1]

McLarenin kehittämästä kaksoisjarrusta syntyi paljon keskustelua. Kuljettaja pystyi säätelemään lisäpolkimella takapyörien jarrutehoa sen mukaan, kääntyykö mutka oikealla vai vasemmalla. Erikoisjarru tuli muiden kilpailijoiden tietoon jo kesällä 1997 Itävallan GP:ssa. Ferrarin kritisoi erikoisjarrua eniten ja halusi, että se kiellettäisiin ennen kauden alkua. McLaren oli kuitenkin hyväksyttänyt jarrujärjestelmänsä FIA:n kanssa käydyllä kirjeenvaihdolla.[2]

Kilpailukalenteri

muokkaa

[3]

Nro Kilpailu Päivämäärä Rata Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1   Australian Grand Prix 8. maaliskuuta Melbourne   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti
2   Brasilian Grand Prix 29. maaliskuuta Interlagos   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti
3   Argentiinan Grand Prix 12. huhtikuuta Buenos Aires   Michael Schumacher   Ferrari Raportti
4   San Marinon Grand Prix 26. huhtikuuta Imola   David Coulthard   McLaren-Mercedes Raportti
5   Espanjan Grand Prix 10. toukokuuta Montmeló   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti
6   Monacon Grand Prix 24. toukokuuta Monte Carlo   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti
7   Kanadan Grand Prix 7. kesäkuuta Montréal   Michael Schumacher   Ferrari Raportti
8   Ranskan Grand Prix 28. kesäkuuta Magny-Cours   Michael Schumacher   Ferrari Raportti
9   Britannian Grand Prix 12. heinäkuuta Silverstone   Michael Schumacher   Ferrari Raportti
10   Itävallan Grand Prix 26. heinäkuuta Spielberg   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti
11   Saksan Grand Prix 2. elokuuta Hockenheim   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti
12   Unkarin Grand Prix 16. elokuuta Budapest   Michael Schumacher   Ferrari Raportti
13   Belgian Grand Prix 30. elokuuta Spa   Damon Hill   Jordan-Mugen-Honda Raportti
14   Italian Grand Prix 13. syyskuuta Monza   Michael Schumacher   Ferrari Raportti
15   Luxemburgin Grand Prix 27. syyskuuta Nürburg   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti
16   Japanin Grand Prix 1. marraskuuta Suzuka   Mika Häkkinen   McLaren-Mercedes Raportti

*Alun perin kausi oli suunniteltu 17 kilpailun mittaiseksi, mutta Portugalin Grand Prix peruttiin, koska Estorilin rata ei täyttänyt FIAn vaatimuksia. Kilpailu oli tarkoitus ajaa 11. lokakuuta. Korvaavaa kilpailua ei järjestetty, joten kaudesta muodostui pituudeltaan 16 kilpailun mittainen.[4]

Alkukausi: McLarenin vahva alku

muokkaa

Kausi 1998 käynnistyi maaliskuun kahdeksantena päivänä ajetulla Australian GP:lla. Samalla paljastui tallien väliset voimasuhteet. Lauantaina ajetuissa aika-ajoissa McLaren osoitti olevansa nopein, kun tallin kuljettajat valtasivat eturivin lähtöruudut. Häkkinen ajoi paalupaikalle 0,043 sekunnin erolla Coulthardiin.[5] Edellisen kerran McLarenin autot olivat olleet eturivissä Australiassa 1991.[6]

Merkittävimpiä sääntöjä

muokkaa
  • Moottorin iskutilavuus sai olla enintään 3 000 cm³ (kolme litraa). Sylintereiden lukumäärä oli rajoitettu kymmeneen (V10).
  • Autojen tuli painaa vähintään 600 kilogrammaa.
  • Aika-ajot ajettiin lauantaina. Aika-ajot kestivät yhden tunnin, jonka aikana kuljettajat saivat ajaa enintään 12 ratakierrosta.
  • Kuljettaja karsiutui kilpailusta, jos hänen aika-ajoissa ajama aikansa oli yli 107% paalupaikka-ajasta.
  • Kuvioidut renkaat tulivat pakollisiksi. Eturenkaissa oli oltava vähintään kolme uraa ja takarenkaissa neljä uraa. Uran leveyden tuli olla renkaan pinnasta 14- ja uran pohjasta mitattuna 10 mm.
  • Renkaiden minimileveys oli edessä 12 tuumaa ja takana 14 tuumaa.
  • Auton suurin sallittu leveys oli 180 senttimetriä.
  • Käytössä ollutta tekniikkaa oli myös rajoitettu, kun aktiivijousitus, luistonesto, lukkiutumattomat jarrut, nelipyöräohjaus ja turboahtimet olivat kiellettyjä. Autoa ei saanut myöskään säätää varikolta käsin auton liikkuessa.[7][8][9]

Tallit ja kuljettajat

muokkaa

[10][11][12]

Talli Valmistaja Runko Moottori Renkaat Nro Kuljettaja Testikuljettaja(t)
  Winfield Williams Williams FW20 Mecachrome GC37-01 G 1   Jacques Villeneuve   Juan Pablo Montoya
  Max Wilson
2   Heinz-Harald Frentzen
  Scuderia Ferrari Marlboro Ferrari F300 Ferrari Tipo 047 G 3   Michael Schumacher   Luca Badoer
  Nicola Larini
4   Eddie Irvine
  Mild Seven Benetton Playlife Benetton B198 Playlife GC37-01 B 5   Giancarlo Fisichella   Oliver Gavin
6   Alexander Wurz
  West McLaren Mercedes McLaren MP4/13 Mercedes FO110G B 7   David Coulthard   Ricardo Zonta
  Nick Heidfeld
8   Mika Häkkinen
  Benson and Hedges Jordan Jordan 198 Mugen-Honda MF-301 HC G 9   Damon Hill   Pedro de la Rosa
  Juichi Wakisaka
10   Ralf Schumacher
  Gauloises Prost Peugeot Prost AP01 Peugeot A16 B 11   Olivier Panis   Stéphane Sarrazin
12   Jarno Trulli
  Red Bull Sauber Petronas Sauber C17 Petronas SPE-01D G 14   Jean Alesi   Jörg Müller
15   Johnny Herbert
  Danka Zepter Arrows Arrows A19 Arrows T2-F1 B 16   Pedro Diniz   Emmanuel Collard
  Stephen Watson
17   Mika Salo
  HSBC Stewart Ford Stewart SF02 Ford VJ Zetec-R B 18   Rubens Barrichello   Mario Haberfeld
  Luciano Burti
19   Jan Magnussen
  Jos Verstappen
  PIAA Tyrrell Ford Tyrrell 026 Ford JD Zetec-R B 20   Ricardo Rosset   Tom Kristensen
21   Toranosuke Takagi
  Fondmetal Minardi Team Minardi M198 Ford JD Zetec-R B 22   Shinji Nakano   Laurent Redon
23   Esteban Tuero

Tallivaihdokset

muokkaa

Uudet kuljettajat

muokkaa
  • Toranosuke Takagi debytoi Tyrrellillä. Japanilainen Takagi siirtyi F1:een kilpailtuaan kaudella 1997 kotimaansa Formula Nippon -sarjassa, jossa hän voitti kauden yhdeksästä kilpailusta yhden ja sijoittui loppupisteissä kuudenneksi. Vuonna 1995 hän sijoittui Japanin Formula 3000 -sarjassa toiseksi.[13]
  • Esteban Tuero debytoi Minardilla. Argentiinalainen Tuero ajoi kaudella 1997 Japanissa Formula Nippon sarjassa, jossa hän oli loppupisteissä sijalla 16 yhden pisteen turvin.[14]

Paluun tehneet kuljettajat

muokkaa

Kuljettajavaihdot kesken kauden

muokkaa

Maailmanmestaruuspisteet

muokkaa

Kuljettajat

muokkaa

[15]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja AUS
 
BRA
 
ARG
 
SMR
 
ESP
 
MON
 
CAN
 
FRA
 
GBR
 
AUT
 
GER
 
HUN
 
BEL
 
ITA
 
LUX
 
JPN
 
Pisteet
1   Mika Häkkinen 1 1 2 Kesk. 1 1 Kesk. 3 2 1 1 6 Kesk. 4 1 1 100
2   Michael Schumacher Kesk. 3 1 2 3 10 1 1 1 3 5 1 Kesk. 1 2 Kesk. 86
3   David Coulthard 2 2 6 1 2 Kesk. Kesk. 6 Kesk. 2 2 2 7 Kesk. 3 3 56
4   Eddie Irvine 4 8 3 3 Kesk. 3 3 2 3 4 8 Kesk. Kesk. 2 4 2 47
5   Jacques Villeneuve 5 7 Kesk. 4 6 5 10 4 7 6 3 3 Kesk. Kesk. 8 6 21
6   Damon Hill 8 DSQ 8 10 Kesk. 8 Kesk. Kesk. Kesk. 7 4 4 1 6 9 4 20
7   Heinz-Harald Frentzen 3 5 9 5 8 Kesk. Kesk. 15 Kesk. Kesk. 9 5 4 7 5 5 17
8   Alexander Wurz 7 4 4 Kesk. 4 Kesk. 4 5 4 9 11 16 Kesk. Kesk. 7 9 17
9   Giancarlo Fisichella Kesk. 6 7 Kesk. Kesk. 2 2 9 5 Kesk. 7 8 Kesk. 8 6 8 16
10   Ralf Schumacher Kesk. Kesk. Kesk. 7 11 Kesk. Kesk. 16 6 5 6 9 2 3 Kesk. Kesk. 14
11   Jean Alesi Kesk. 9 5 6 10 12 Kesk. 7 Kesk. Kesk. 10 7 3 5 10 7 9
12   Rubens Barrichello Kesk. Kesk. 10 Kesk. 5 Kesk. 5 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. DNS 10 11 Kesk. 4
13   Mika Salo Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. 4 Kesk. 13 Kesk. Kesk. 14 Kesk. DNS Kesk. 14 Kesk. 3
14   Pedro Diniz Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 9 14 Kesk. Kesk. Kesk. 11 5 Kesk. Kesk. Kesk. 3
15   Johnny Herbert 6 11 Kesk. Kesk. 7 7 Kesk. 8 Kesk. 8 Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. 10 1
16   Jarno Trulli Kesk. Kesk. 11 Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 12 Kesk. 6 13 Kesk. 12 1
17   Jan Magnussen Kesk. 10 Kesk. Kesk. 12 Kesk. 6 1
18   Shinji Nakano Kesk. Kesk. 13 Kesk. 14 9 7 17 8 11 Kesk. 15 8 Kesk. 15 Kesk. 0
19   Esteban Tuero Kesk. Kesk. Kesk. 8 15 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 16 Kesk. Kesk. 11 NC Kesk. 0
20   Ricardo Rosset Kesk. Kesk. 14 Kesk. DNQ DNQ 8 Kesk. Kesk. 12 DNQ DNQ DNS 12 Kesk. DNQ 0
21   Toranosuke Takagi Kesk. Kesk. 12 Kesk. 13 11 Kesk. Kesk. 9 Kesk. 13 14 Kesk. 9 16 Kesk. 0
22   Olivier Panis 9 Kesk. 15 11 16 Kesk. Kesk. 11 Kesk. Kesk. 15 12 DNS Kesk. 12 11 0
23   Jos Verstappen 12 Kesk. Kesk. Kesk. 13 Kesk. Kesk. 13 Kesk. 0
Sija Kuljettaja AUS
 
BRA
 
ARG
 
SMR
 
ESP
 
MON
 
CAN
 
FRA
 
GBR
 
AUT
 
GER
 
HUN
 
BEL
 
ITA
 
LUX
 
JPN
 
Pisteet

Valmistajat

muokkaa

[16]

# Valmistaja Moottori Renkaat Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1   McLaren Mercedes-Benz B Bridgestone 156 9 20 12 9
2   Ferrari Ferrari G Goodyear 133 6 19 3 6
3   Williams Mecachrome G Goodyear 38 0 3 0 0
4   Jordan Mugen-Honda G Goodyear 34 1 3 0 0
5   Benetton Playlife B Bridgestone 33 0 2 1 1
6   Sauber Petronas G Goodyear 10 0 1 0 0
7   Arrows Arrows B Bridgestone 6 0 0 0 0
8   Stewart Ford B Bridgestone 5 0 0 0 0
9   Prost Peugeot B Bridgestone 1 0 0 0 0
10   Tyrrell Ford B Bridgestone 0 0 0 0 0
11   Minardi Ford B Bridgestone 0 0 0 0 0

Taustatietoja

muokkaa

Moottorit

muokkaa

[17]

Nimi Valmistaja Talli(t) Rakenne Paino (kg) Iskutilavuus (cm3)
Arrows T2-F1 (Hart 1030) Arrows G.P. International Ltd Arrows V10, 72°, 40 v 120 2 996
Ferrari Tipo 047 Ferrari Ferrari V10, 80°, 40 v ei julkistettu 2 997
Ford JD Zetec-R Cosworth Racing Minardi, Tyrrell V10, 72°, 40 v 130 2 998
Ford VJ Zetec-R Cosworth Racing Stewart V10, 72°, 40 v 120 2 998
Mecachrome GC37-01 (Renault RS9B) Mecachrome Williams V10, 71°, 40 v 121 2 997
Mercedes-Benz FO 110G Ilmor Engineering Ltd McLaren V10, 72°, 40 v 107 2 998
Mugen-Honda MF-301 HC Mugen Co. Ltd Jordan V10, 40 v 120 ei julkistettu
Peugeot A16 Peugeot Prost V10, 72°, 40 v 125 2 998
Playlife GC37-01 (Renault RS9B) Mecachrome Benetton V10, 71°, 40 v 121 2 997
Petronas SPE 01D (Ferrari Tipo 046/2) Sauber Petronas Engineering AG Sauber V10, 75°, 40 v 120 2 998

Kauden aikana saavutettuja merkkipaaluja

muokkaa
  • Rengasvalmistaja Bridgestone saavutti Australian GP:sta ensimmäisen paalupaikan, voiton ja nopeimman kierroksen.
  • Alexander Wurz ajoi uransa ensimmäisen nopeimman kierroksen Argentiinan GP:ssa.
  • San Marinon GP:ssa Mika Häkkinen ajoi uransa sadannen kilpailun. Samassa kilpailussa McLaren saavutti historian 110. voittonsa David Coulthardin ajamana.
  • Jan Magnussen saavutti uransa ensimmäisen ja ainoan MM-pisteen hänen uransa viimeisessä F1-kilpailussaan Kanadan GP:ssa. Michael Schumacher kellotti samassa kilpailussa uransa 30. nopeimman kierroksen.
  • Michael Schumacher voitti kilpailun 30. kerran urallaan Ranskan GP:ssa.
  • Britannian GP:ssa Jos Verstappen ajoi uransa 50. kilpailun ja Ferrari saavutti 120. nopeimman kierroksen.
  • Giancarlo Fisichella valtasi paalupaikan ensimmäistä kertaa urallaan Itävallan GP:ssa.
  • Ferrari-talli ajoi historian 600. kilpailun Saksan GP:ssa. Samassa kilpailussa McLaren saavutti 90. paalupaikan.
  • Mika Häkkinen lähti kymmenettä kertaa urallaan paalupaikalta Belgian GP:ssa. Samassa kilpailussa Jordan-talli voitti ensimmäistä kertaa.
  • Luxemburgin GP:ssa Jean Alesi ajoi uransa 150. kilpailunsa. McLaren saavutti samassa kilpailussa historian 80. nopeimman kierroksen.
  • Damon Hill ajoi uransa sadannen kilpailun Japanin GP:ssa. Michael Schumacher oli 20. kertaa urallaan aika-ajojen nopein kuljettaja. Mika Häkkinen varmisti kilpailussa uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden, joka oli McLarenille kymmenes kuljettajien mestaruus. Valmistajien mestaruuden McLaren voitti kahdeksannen kerran historiansa aikana.[18]
  • Pedro Dinizin paras MM-sijoitus[19]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 58. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6
  2. Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 59. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6
  3. 1998 FIA Formula One World Championship Formula1.com. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  4. Kilpailukalenteri 1998 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 10.7.2008.
  5. Australian GP – aika-ajo F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 27.7.2008.
  6. Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 60. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6
  7. Summary of Regulations ChicaneF1. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  8. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 167. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2
  9. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 157. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2
  10. 11 models in 1998 STATS F1. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  11. Grand Prix test drivers 6th Gear. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  12. Formula 1 - Test driver 1998 driverdb.com. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  13. The racing career of Toranosuke Takagi Driver Database. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  14. The racing career of Esteban Tuero Driver Database. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  15. Kuljettajien sijoitukset 1998 F1-ruutu. Arkistoitu 2.5.2015. Viitattu 8.7.2008.
  16. 1998 All teams Formula1.com. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  17. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 162. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2
  18. Merkkipaalut 1998 F1-ruutu. Arkistoitu 2.5.2015. Viitattu 13.7.2008.
  19. Pedro DINIZ • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.3.2022.