Wikipedia

Brands Hatch

moottorirata Englannissa

Brands Hatch on moottorirata Kentissä Englannissa. Ensimmäiset kilpailut radalla ajettiin jo 1920-luvulla. Rata sijaitsee varsin mäkisessä maastossa, mikä erottaa sen muun muassa toisesta tunnetusta brittiradasta, Silverstonesta.[1] Radalla kilpaillaan niin autoilla kuin moottoripyörilläkin. Brands Hatchin on omistanut vuodesta 2004 lähtien entisen F1-kuljettaja Jonathan Palmerin johtama MotorSport Vision.

Brands Hatch
Sijainti Yhdistynyt kuningaskunta Kent, Englanti
Katsojakapasiteetti 150 000
Suurimmat tapahtumat DTM, F3, A1GP, WTCC, BTCC, British Superbike Championship
Grand Prix -rata
Radan pituus 3,703 km
Mutkia 9
Rataennätys 1.09,593
(Nigel Mansell, 1986, F1)
Indy-rata
Radan pituus 1,929 km
Mutkia 6
Rataennätys 0:38,032
(Scott Mansell, 2004, EuroBOSS)
Formula 1
Kilpailun pituus 71–80 kierrosta
Ensimmäinen GP Britannian Grand Prix 1964
Viimeinen GP Britannian Grand Prix 1986
Grand Prix’itä ajettu 14
Eniten voittoja Niki Lauda (3)

Formula 1 -kilpailuja Brands Hatchissä ajettiin 1960-luvulta 1980-luvulle,[2] ja sen paluuta on arvuuteltu usein, viimeksi vuosituhannen vaihteessa.[3] Muita tunnettuja radan entisiä tapahtumia ovat Formula Ford Festival ja MM-sarjan ulkopuolinen F1-kilpailu Race of Champions.

Kolminkertainen F1-mestari Jack Brabham piti Brands Hatchiä kuljettajan näkökannalta ehkäpä Britannian parhaana ratana. Se on myös monien muiden kuljettajien ja katsojien suosiossa.[4]

Rata yleisesti muokkaa

Rata on pysynyt melko muuttumattomana 1960-luvulta lähtien. Siihen tehdyt muutokset ovat olleet melko pieniä moneen muuhun rataan verrattuna. 1960-luvulta lähtien radasta on ollut kaksi muotoa: pitempi Grand Prix -rata (3,703 km) ja lyhyempi Indy-rata (1,929 km).[5] Radat ovat neljänteen mutkaan asti samat, mutta GP-radan kääntyessä mutkassa vasemmalle, Indy-rata kääntyy oikealle mutkaan, joka on GP-radan yhdeksäs mutka.[6] Indy-rata on sen muotoinen, että katsojat näkevät kerralla lähes koko radan. Grand Prix -radalla ajettiin muun muassa Formula 1 -sarjan osakilpailuja. Rata alkaa hieman oikealle kaartavalta Brabham-suoralta,[7] joka on kallellaan oikealle. Ensimmäinen mutka on oikealle kääntyvä Paddock Hill,[7] joka on melko jyrkässä alamäessä.[4]

Radan katsojakapasiteetti on nykyään 150 000,[8] ja radalla on kolme pääkatsomoa.[9]

Historia muokkaa

 
BTCC-autoja Paddock Hill -mutkassa vuonna 2006

Varhainen historia muokkaa

Paikka, jolla rata sijaitsee, oli alun perin läheiseen Brands Hatch -tilaan kuulunut sienipelto. Sitä käytettiin armeijan harjoituspaikkana. Vuonna 1926 Ron Argentin johtama pyöräilijöiden ryhmä sattui pysähtymään pellolle, huomasi maaston suotuisat muodot ja pyysi tilan omistajalta lupaa saada käyttää tilaa harjoitteluun. Omistaja hyväksyi ehdotuksen, ja alueesta tuli suosittu ajopaikka pyöräilijöille, jotka käyttivät maatalouskoneiden maahan uurtamia reittejä hyväkseen. Ensimmäinen varsinainen kilpailu ajettiin vuonna 1928, kun pyöräilijät kilpailivat maastojuoksijoita vastaan neljä mailia (6,4 km) pitkällä reitillä. Juoksijat voittivat. [10]

Parin vuoden kuluttua myös moottoripyöräilijät alkoivat käyttää jonkin verran rata-aluetta. Tuolloin sillä ajettiin vastapäivään.[5] Rata toimi 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan aikana siellä säilytettiin armeijan ajoneuvoja, joten alue pommitettiin huonoon kuntoon. Vasta sodan jälkeen sitä ryhdyttiin kehittämään kunnon moottoriradaksi. [10]

Moottorirata muodostuu muokkaa

Brands Hatch Stadium Ltd. perustettiin vuonna 1947 pyörittämään rataa, ja vuonna 1950 mailin pituinen rata päällystettiin autoille sopivaksi. Formula 3 -autot kilpailivat ensimmäistä kertaa radalla, joka muistutti nykyistä Indy-rataa ilman Druids-mutkaa, huhtikuussa 1950. Vuonna 1953 Universal Motor Racing Club alkoi järjestää Brands Hatchillä kilpa-ajokoulua. Vuosina 1953 ja 1954 rataan lisättiin Druids-mutka ja rataa alettiin kiertää myötäpäivään. [10]

Vuonna 1950- ja 1960-luvun vaihteessa rataa laajennettiin, ja Grand Prix -versio muodostui. Maa-alue myytiin 1960-luvun alussa Grovewood Securitiesille, ja John Webb laitettiin Motor Circuit Developmentsin johtoon pyörittämään rataa. 1970-luvun puolivälissä radan neljättä mutkaa, South Bankia, tiukennettiin ja kaarteen nimeksi muutettiin Surtees autourheilija John Surteesin mukaan. Moni muukin radan mutka nimettiin uudestaan, lähinnä brittiläisten kuljettajien mukaan. Näitä olivat muun muassa Graham Hill Bend, Clark ja Stirling's. Lisäksi varikkotietä pidennettiin, ja sen alkuun lisättiin pieni mutka. [10] 1970-luvun puolesta välistä lähtien radasta on ollut myös rallicross-versio.[11]

Grand Prix -kilpailut ja Formula Ford Festival muokkaa

Brands Hatchissä ajettiin 1960-luvulta 1980-luvulle Formula 1 -sarjan Grand Prix -kilpailuja. Rata vuorotteli Silverstonen radan kanssa Britannian Grand Prix'n isännöinnistä siten, että Brands Hatchillä ajettiin parillisina vuosina ja Silverstonessa parittomina.[7] Lisäksi vuosina 1983 ja 1985 Brands Hatchissä ajettiin Euroopan Grand Prix.

Radalla on ajettu myös maailmanmestaruussarjan ulkopuolisia F1-kilpailuja, kuten Race of Champions[12] ja Silver City Trophy.[13] Race of Champions (eri kuin Mestareiden kisa, engl. Race of Champions) ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1965 ja vimeisen kerran vuonna 1983. Kilpailu ajettiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi. Viimeisen kilpailun voitti Williams-kuljettaja Keke Rosberg.[14] Se jäi historiaan lisäksi siksi, että se oli viimeinen maailmanmestaruussarjan ulkopuolinen Formula 1 -kilpailu.[15]

Brands Hatchillä on järjestetty 1970-luvulta lähtien kansallisten Formula Ford -sarjojen kauden kohokohta, Formula Ford Festival. Sen ovat voittaneet muun muassa Eddie Irvine, Johnny Herbert ja Roland Ratzenberger.[16]

Omistajan vaihdoksia ja muita muutoksia muokkaa

 
Radan ensimmäisen mutkan, Paddock Hillin, ulostulo. Suoran perällä näkyy Druids-kaarre.

Vuonna 1986 John Foulston osti Brands Hatchin lisäksi Oulton Parkin ja Snettertonin radat Grovewood Securitiesilta ja perusti Brands Hatch Leisure -yhtiön eli BHL:n. Seuraavana vuonna yhtiö hankki myös Cadwell Park -radan, ennen kuin Foulston kuoli testatessaan McLarenin IndyCar-autoa Silverstonen radalla. BHL:n omistajuus siirtyi hänen vaimolleen Marylle, mutta yhtiötä johti John Webb vuoteen 1990 asti, kunnes Foulstonin tytär Nicola otti ohjat käsiinsä.

Noihin aikoihin muutama tunnettu sarja, kuten Formula 3000 ja Superbike World Championship, kilpailivat radalla. Vuonna 1988 radalla ajetussa Formula 3000 -kilpailussa tapahtui paha onnettomuus, kun Johnny Herbert kolaroi Gregor Foitekin kanssa noin 240 km/h vauhdissa. Muita kuljettajia osuivat heihin, ja autoja kimpoili reunasta reunaan. Pölyn laskeuduttua Herbertin jalat sojottivat rikkoutuneen keulan läpi.[17] Hänen molemmat nilkkansa murtuivat.[18] Onnettomuudessa mukana olleista sairaalaan joutuivat Herbertin lisäksi muun muassa Olivier Grouillard ja Foitek.[17] Kukaan ei kuitenkaan kuollut kolarissa, mutta se kyseenalaisti radan turvallisuuden, ja F3000 käänsi selkänsä Brands Hatchille vuonna 1991.[13]

Vuonna 1988 Westfield- ja Graham Hill -kaarteista tehtiin terävämpiä ja Dingle Belliin lisättiin hidastemutka. 1990-luvun lopussa rata-alueen viihtyisyyttä parannettiin. 2000-luvun alussa Dingle Bellin hidastemutka poistettiin, ja tilalle tullut mutka sai nimekseen Sheene's.[10]

Vuonna 1999 radan kerrottiin palaavan Britannian GP:n tapahtumapaikaksi vuodeksi 2002.[19] Foulston myi BHL:n yhdysvaltalaiselle Octagonille 120 miljoonalla punnalla.[20] Se kuitenkin epäonnistui parantamaan rataa suunnitellusti GP-kilpailua varten ja päätti vuokrata Silverstonen radalle GP-oikeudet.[21] Moni talli vastusti Brands Hatchiin siirtymistä turvallisuuden ja tilan puutteen takia.[22]

Vuonna 2003 tehtiin historiaa, kun yhdysvaltalaisen Champ Car -sarjan kilpailu ajettiin Brands Hatchissä. Yleiöä kertyi paikan päälle 40 000.[23]

Taloudellisten paineiden alla Octagon myi neljä rataa, mukaan lukien Brands Hatchin, MotorSport Vision -yhtiölle vuonna 2004.[24] Sitä johti entinen F1-kuljettaja Jonathan Palmer.[25] Vuonna 2008 Palmer kertoi, ettei hän haaveile Brands Hatchin palaamisesta F1-kalenteriin.[26]

Kritiikki muokkaa

Brands Hatchiä pidetään nykyään melko turvattomana ainakin F1-kilpailuja ajatellen.[22] Mutkien ulosajoalueet ovat pienet, ja ne ovat lähinnä pelkkää hiekkaa, kun taas uusimmissa moottoriradoissa ne ovat asfalttipintaiset ja tilavat. Lisäksi rata on kovin ahdas.[22] Suuret korjauskustannukset ovat radan omistajan Jonathan Palmerin mukaan olleet pääsyy siihen, ettei rata ole palannut F1-kilpailun näyttämöksi.[26]

Kuolonkolareita muokkaa

Brands Hatchin radalla on sattunut joitain kuolemaan johtaneita kolareita niin autokilpailuissa kuin moottoripyöräkilpailuissakin. Kuolonkolareita on sattunut sekä pienissä että isoissa luokissa. George Crossman, Tony Flory ja Stuart Duncan kuolivat 1960-luvun puolessa välissä,[13] ja F1-kuljettaja Jo Siffert sai surmansa lokakuussa 1971 MM-sarjan ulkopuolisessa Race of Champions -kilpailussa. Siffertin kolarin takia radan turvallisuutta parannettiin huomattavasti vuodeksi 1972.[13]

Elokuussa 2008 moottoripyöräilijä Craig Jones kuoli kaatuessaan kesken Supersport-luokan kilpailun.[27] Viimeisin kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui 19. heinäkuuta 2009, kun 18-vuotias Henry Surtees kuoli F2-kilpailussa. Kisan puolivälissä ulosajaneen Jack Clarken autosta irronnut takarengas osui suoraan Surteesin päähän, jolloin hän menetti tajuntansa ja ajoi ulos seuraavassa mutkassa. Surtees kuoli myöhemmin sairaalassa saamiinsa vammoihin.[28]

Kierrosennätykset muokkaa

GP-radan kierrosennätyksen 1.09,593 ajoi Nigel Mansell Williams-Honda-autolla heinäkuussa 1986, jolloin ajettiin radan viimeinen F1-kilpailu. Lyhyen Indy-radan kierrosennätyksen 38,032 sekuntia ajoi Scott Mansell vuonna 2004. Hän ajoi ennätyksen Benetton B197 -autolla EuroBOSS-sarjassa vuonna 2004.[29]

Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuoden 1964 Britannian GP:ssä nopein kierros oli 1.38,800[30] ja vuonna 1968 jo 1.29,700.[31] Vuoden 1974 kisassa taas nopein kierros oli 1.21,100[32] eli yli 17 sekuntia nopeampi kuin kymmenen vuotta aiemmin. Autojen kehityksestä johtunut kierrosaikojen pieneneminen jatkui, ja 1980-luvulle tultaessa F1-autot ajoivat kilpailukierroksen runsaassa minuutissa ja kymmenessä sekunnissa.[33] Huomattakoon, että aika-ajoissa ajettiin vieläkin kovempaa,[34][35] mutta kierrosennätykseen kelpuutetaan vain kilpailussa ajetut ajat.

Radalla nykyään ajavat sarjat muokkaa

 
A1 Grand Prix -auto Brands Hatchillä

Lisäksi radalla järjestetään päiviä, jolloin kuka vain voi käydä ajamassa radalla maksua vastaan.[36][37]

Formula 1:n MM-kilpailujen voittajat muokkaa

Sinitaustaiset kilpailut olivat Euroopan GP:itä (vuodet 1983 ja 1985), muut Britannian GP:itä.

Tulosten lähde: [2]

Kausi Voittaja Valmistaja Raportti
1964   Jim Clark Lotus-Climax Raportti
1966   Jack Brabham Brabham-Repco Raportti
1968   Jo Siffert Lotus-Ford Raportti
1970   Jochen Rindt Lotus-Ford Raportti
1972   Emerson Fittipaldi Lotus-Ford Raportti
1974   Jody Scheckter Tyrrell-Ford Raportti
1976   Niki Lauda Ferrari Raportti
1978   Carlos Reutemann Ferrari Raportti
1980   Alan Jones Williams-Ford Raportti
1982   Niki Lauda McLaren-Ford Raportti
1983   Nelson Piquet Brabham-BMW Raportti
1984   Niki Lauda McLaren-TAG Raportti
1985   Nigel Mansell Williams-Honda Raportti
1986   Nigel Mansell Williams-Honda Raportti

Lähteet muokkaa

  1. ↑ The Brands Hatch & Paul Ricard FAQ atlasf1.autosport.com. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b Brands Hatch – F1-radat F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 17.8.2008.
  3. ↑ Britannian GP palaamassa Brands Hatchiin 28.6.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  4. ↑ a b Brands Hatch: Chasing the Checkered Flag -dokumentti
  5. ↑ a b History of Brands Hatch motorsportvision.co.uk. Arkistoitu 12.6.2008. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  6. ↑ Brands Hatch info silhouet.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Brands Hatch circuit (1976–1986) All F1 Info. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Details for Brands Hatch worldstadia.com. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Brands Hatch race Circuit motorsport.co.uk. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e e-Tracks: Brands Hatch etracksonline.co.uk. Arkistoitu 16.1.2007. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  11. ↑ Brands Hatch: Rallycross ciruit Motor Racing Circuits Database. Arkistoitu 24.9.2008. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  12. ↑ Constructors: Surtees Racing Organisation Grandprix.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d GP Encyclopedia – Circuits: Brands Hatch Grandprix.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Race of Champions Motor Racing Circuits Database. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 17.8.2008. (englanniksi)
  15. ↑ 8W – When? – 1983 Race of Champions forix.autosport.com. Viitattu 21.8.2008. (englanniksi)
  16. ↑ Formula Ford Festival Motor Racing Circuits Database. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  17. ↑ a b Dreams and nightmares Johnnyherbert.co.uk. Arkistoitu 25.7.2008. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  18. ↑ Miten Johnny Herbertille kävi F3000-onnettomuudessa Brands Hatchissa 1988? 22.5.2008. MTV3. Viitattu 17.8.2008.
  19. ↑ F1 returns to Brands 14.5.1999. BBC. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  20. ↑ Business: The Company File Brands Hatch takeover 9.11.1999. BBC. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  21. ↑ Silverstone pysyy F1-kalenterissa 2.12.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  22. ↑ a b c Tallit vastustavat Brands Hatchia 29.6.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  23. ↑ Champ Car World Series Returns From Successful European Swing Speed Center. Arkistoitu 30.9.2011. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Completed acquisition by Motorsport Vision Ltd of Brands Hatch Circuits Ltd & Brands Hatch Leisure Limited oft.gov.uk. Arkistoitu 11.9.2008. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  25. ↑ F1 News: Palmer leads Brands Hatch purchase group 5.1.2004. Grandprix.com. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  26. ↑ a b Brands Hatch ei haaveile F1-paluusta 18.2.2008. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  27. ↑ Jim McDermott: Craig Jones 1985-2008 4.8.2008. Superbikeplanet.com. Arkistoitu 5.12.2008. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  28. ↑ F1-mestarin poika menehtyi saamiinsa vammoihin 19.7.2009. MTV3. Viitattu 21.7.2009. (suomeksi)
  29. ↑ Mansell breaks Brands Hatch lap record MotorSport Vision. Viitattu 24.5.2008. (englanniksi)
  30. ↑ 1964 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  31. ↑ 1968 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  32. ↑ 1974 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  33. ↑ 1980 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Britannian GP 1974 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 19.2.2010.
  35. ↑ Britannian GP 1982 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 19.2.2010.
  36. ↑ Driving Gift Experiences & Experience Days at Brands Hatch, England motorsportvision.co.uk. Arkistoitu 25.11.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Car Trackdays with MotorSport Vision clubmsv.co.uk. Arkistoitu 26.3.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Formula 1 -radat
Kaudella 2024
Aikaisemmilla kausilla
 
Formula 1 -luokan Britannian Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku 2020 2021 2022 2023 2024
Radat Silverstone Circuit (1950–1954, 1956, 1958, 1960, 1963, 1965, 1967, 1971, 1973, 1975, 1977, 1979, 1981, 1983, 1985, 1987–)
Aintree Racecourse (1955, 1957, 1959, 1961–1962)
Brands Hatch (1964, 1966, 1968, 1970, 1972, 1974, 1976, 1978, 1980, 1982, 1984, 1986)
 
Formula 1 -luokan Euroopan Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Radat Brands Hatch (1983, 1985)
Nürburgring (1984, 1995–1996, 1999–2007)
Donington Park (1993)
Circuito Permanente de Jerez (1994, 1997)
Valencian katurata (2008–2012)
Bakun katurata (2016)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brands_Hatch&oldid=21759965”