Circuit de la Sarthe

Circuit de la Sarthe (virallisesti Circuit des 24 Heures du Mans)[1] on moottorirata Le Mansin, Mulsannen ja Arnagen kunnissa Sarthen departementissa Pays de la Loiren hallintoalueella Ranskassa.

Circuit de la Sarthe
Sijainti Ranska Le Mans, Arnage ja Mulsanne, Pays de la Loire, Ranska
Valmistumisvuosi 1923
Katsojakapasiteetti 200 000
Ratatyyppi maantie
Radan pituus 13,626 km
Mutkia 38
Rataennätys 3.17,475
(Belgia André Lotterer,
Audi, 2015, LMP1
Suurimmat tapahtumat ACO/FIA WEC
Le Mansin 24 tunnin ajo
Le Mansin 24 tunnin ajo Moto
FIM MotoGP
Ranskan Grand Prix
Formula 1
Ranskan Grand Prix
Bugatti Circuit
Ratatyyppi pysyvä
Radan pituus 4,273 km
Mutkia 14
Rataennätys 1.32,309
(Espanja Maverick Viñales,
Yamaha, 2017, MotoGP
Bugatti Circuit (1965–1987)
Ratatyyppi pysyvä
Radan pituus 4,430 km
Mutkia 8
Formula 1
Kilpailun pituus 80 kierrosta, 354,4 km
Ensimmäinen GP 1967
Viimeinen GP 1967
Grand Prix’itä ajettu 1
Eniten voittoja Australia Jack Brabham (1)

Rata-alueella on nykyään kolme moottorirataa: Le Mansin 24 tunnin ajossa käytettävä Circuit de La Sarthen rata, joka sisältää yleisiä teitä; pienempi kilparadaksi rakennettu Bugatti Circuit; sekä 1970-luvulla rakennettu koulurata Maison Blanche.[2]

Historia

muokkaa

Radan historia ulottuu 1920-luvun alkuun, jolloin UMF (Union Motocycliste de France) järjesti moottoripyöräkilpailun kolmiomaisella radalla. Automobile Club de l’Ouest (ACO) kiinnostui kestävyysajon järjestämisestä ja säännöt laadittiin kilpailua varten, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 26. toukokuuta 1923.[2]

Ensimmäiseen rataversioon tehtiin pieniä parannuksia. Vuonna 1926 osuus Pontlieuesta Mulsanneen päällystettiin asfaltilla ensimmäistä kertaa (aiemmin pinta oli makadamoitu) ja 3 000 auton pysäköintialue rakennettiin. Vuonna 1929 rataa lyhennettiin välttämään laajenevia kaupunkilähiöitä turvallisuussyistä. ACO rakensi ”Rue du Circuit” -rengastien, joka ohitti kokonaan Pontlieuen neulansilmän.[2]

Vuonna 1932 todettiin tarve lisämuutoksille katujen kapeuden vuoksi sekä katsojien ja kuljettajien turvallisuuden parantamiseksi. ACO osti maata varikkojen läheisyydessä ja rakensi uuden 1,505 kilometrin yhteystien, joka liittyi Mulsannen suoraan uudessa Terte Rougen mutkassa. Uusi osuus rakennettiin uusimpien sääntöjen mukaan katsojien suojaamiseksi ja samalla rakennettiin sarja S-mutkia sekä ikoninen Dunlopin silta.[2] Toisen maailmansodan syttymisen vuoksi kilpaileminen päättyi vuonna 1939 ja Ranskan jälleenrakennuksen myötä rataan panostettiin uudelleen vasta 1948 ensimmäisen sodanjälkeisen kilpailun ollessa kesäkuussa 1949.[2]

Vuonna 1955 radalla sattui tuhoisa onnettomuus, jossa 83 katsojaa kuoli ja jonka syystä väitellään edelleen. Vuoden 1956 kilpailua varten ACO teki merkittäviä muutoksia ja varikkoalue suunniteltiin uudelleen, jolloin muodostettiin suurempi suoja radan ja katsomon välille. Radan leveyden ja varikon muutokset muuttivat myös Dunlopin mutkan sädettä ja kierros lyheni 31 metriä. Mulsannen mutkaan (Mulsanne Corner) radan hitaimpaan osaan lisättiin alue, jossa varikkoväki pystyi näyttämään varikkotauluja kuljettajille ilman ylimääräisiä häiriöitä maalialueella.[2]

Vuonna 1965 alueelle rakennettiin uusi Bugatti Circuit ja vuonna 1968 radalle tehtiin lisää muutoksia. Uusi šikaani lisättiin ennen varikon sisäänkäyntiä nimellä Ford Chicane. Vuoden 1969 kilpailuun radalle lisättiin Armco-törmäyssuojia ja vuonna 1971 varikko erotettiin kilparadasta erottavalla seinällä. Kuljettajat kritisoivat rataa ja etenkin Maison Blanche -mutkaa, jossa John Woolfe kuoli vuonna 1969 ja jossa seuraavana vuonna useita autoja kasaantui. Vuodelle 1972 osuus ohitettiin rakentamalla uusi yhteystie, jolloin radan pysyvälle osuudelle rakennettiin Porsche Curves (Porsche-mutkat), jonka myötä radalle tuli kaksinkertaiset šikaanit ennen varikkoja.[2]

Le Mansin uuden rengastien myötä Tertre Rouge -mutka profiloitiin uudelleen vuonna 1979, joka muutti sen suorakulmaisesta nopeammaksi, mutta monimutkaisemmaksi kahden kärjen mutkaksi. Tämän myötä toinen Dunlop-silta purettiin ja puut mutkan sisäpuolella kaadettiin. Vuonna 1986 vastaavia muutoksia vaadittiin Mulsannen mutkaan koska paikallishallinto rakensi liikenneympyrän vähentämään onnettomuuksia, jolloin kilpareitti ohjattiin uudelleen. Seuraavat muutokset tehtiin FIM:n pyynnöstä, joka oli huolissaan moottoripyörien nopeudesta Dunlop-siltaa lähestyttäessä Bugatti-radalla. Uusi šikaani lisättiin vuonna 1987 hidastamaan nopeuksia sekä Bugatti- että La Sarthe -radoilla.[2]

FIA:n vaatimuksesta Hunaudièresin suoralla tehtiin muutoksia ja kaksi šikaania lisättiin vuonna 1990. Tämä oli seurausta FIA:n direktiivistä rajoittaa suorien maksimipituuksia: 11. kesäkuuta 1988 suoralla saavutettiin yli 400 km/h nopeus[3]. Vuonna 1990 radalle tehtiin myös uusi varikolle sisääntulo, joka alkoi Ford-šikaanista ja kulki radan vierellä ja sisälsi oman tupla-šikaanin. Sisäänkäynti oli valmistelua uusille varikkorakennuksille kauemmaksi kilparadasta. Myös varikkosuoraa voitiin hieman leventää muutoksen myötä.[2]

Vuonna 1997 Dunlop-šikaaniin tehtiin pieni muutos, joka salli suuremman ulosajoalueen. Vuonna 2001 kuuluisa Mulsannen töyssy tasoitettiin, jotta autot eivät nouse siitä ilmaan. Vuonna 2002 radalle tehtiin radikaalimpi muutos, kun alue Dunlop-sillan ja Esses-mutkien välillä muutettiin, jolloin alamäessä oleva suora korvattiin nopeilla mutkilla, joka mahdollisti paremman reitin La Chapelle -mutkaan Bugatti-radalla. Vuonna 2006 Dunlop-mutkaa ja šikaania profiloitiin uudelleen suuremmalle ulosajoalueelle. Varikon ulostuloa muokattiin ja varikkorakennuksia laajennettiin lisäämään tallien määrää 56:lle autolle.[2][4]

Vuonna 2007 Tertre Rouge -mutkaa muutettiin jälleen suurempaa ulosajoaluetta varten ja samalla sulavampi reitti Mulsannen suoralle. Allan Simonsenin vuoden 2013 onnettomuudesta johtuen radan törmäyssuojiin tehtiin muutoksia. Vuonna 2016 uusi osuus yleistä tietä mahdollisti Indianapolis- ja Arnage-mutkien ohittamisen turvallisuussyistä ja tämä osuus radasta voitiin rajata yksinomaan kilpailukäyttöön.[2] Vuoden 2017 kilpailun jälkeen radan turvallisuutta parannettiin ja samalla rata lyheni kolme metriä.[5]

Circuit de la Sarthe

muokkaa

Circuit de la Sarthe tunnetaan parhaiten siellä vuosittain järjestettävästä Le Mansin 24 tunnin ajosta. Rata sisältää yleisiä teitä, jotka ovat normaalikäytössä ympäri vuoden. Rata on nykyisin 13,626 kilometriä pitkä, ollen näin yksi maailman pisimpiä käytössä olevia moottoriratoja. Radan pisin suora (Mulsanne Straight, Les Hunaudières) oli noin 6 kilometrin mittainen, kunnes siihen lisättiin kaksi šikaania vuoden 1990 kilpailuun. Suoralla saavutettiin yli 400 km/h nopeus vuonna 1988.[6][4]

Tertre Rouge on kuuluisa mutka, joka yhdistää moottoriradan Mulsannen suoraan. Mutkan historia juontaa vuoteen 1932, jolloin maa-aluetta ostettiin silloisen varikkosuoran ja Mulsannen suoran yhdistämiseen.[7]

Rataennätykset

muokkaa

Vuonna 1923, jolloin ensimmäinen Le Mansin 24 tunnin kilpailu järjestettiin, Frank Clement ajoi Bentleyllä kierrosennätykseksi 9.39 keskinopeuden ollessa 107 km/h. Vuonna 1930 kierrosennätys putosi alle 7 minuutin. Ennen sotaa vuonna 1939 rataennätyksen 5.12 ajoi Robert Mazaud. Rataa on muutettu useita kertoja ja myös sääntöihin on tehty muutoksia kuten prototyyppiluokan moottoritilavuuden rajoittamiseen. Viimeisen LMP1-luokan ennätyksen 3.17.297 ajoi Mike Conway ja keskinopeus oli hieman alle 250 km/h.[8]

Vuodet Rataennätys/keskinopeus (kilpailussa) Kuljettaja - Auto Vuosi Rataennätys/keskinopeus (aika-ajoissa) Kuljettaja - Auto Vuosi
Circuit N°1 – 17,262 km
1923–1928 8.07 (127,604 km/h) H.Birkin
Bentley
1928
Circuit N°2 – 16,340 km
1929–1931 6.48 (144,362 km/h) H.Birkin
Bentley
1930
Circuit N°3 – 13,492 km
1932–1955 4.06,6 (196,963 km/h) M.Hawthorn
Jaguar D
1955
Circuit N°4 – 13,461 km
1956–1967 3.23,6 (238,014 km/h) M.Andretti & D.Hulme
Ford GT40 Mk IV
1967 3.24,04 (236,082 km/h) B.McLaren
Ford GT40 Mk IV
1967
Circuit N°5 – 13,469 km
1968–1971 3.18,4 (244,387 km/h) J.Oliver
Porsche 917
1971 3.13,6 (250,457 km/h) J.Oliver
Porsche 917
1971
Circuit N°6 – 13,640 km
1972–1978 3.34,2 (229,244 km/h) J.P.Jabouille
Alpine-Renault A443
1978 3.27,6 (236,531 km/h) J.Ickx
Porsche 936
1978
Circuit N°7 – 13,626 km
1979–1985 3.25,1 (239,169 km/h) J.Ickx
Porsche 962
1985 3.14,80 (251,815 km/h) H.Stuck
Porsche 962
1985
Circuit N°8 – 13,528 km
1986 3.23,3 (239,551 km/h) K.Ludwig
Porsche 956
1986 3.15,99 (243,486 km/h) J.Mass
Porsche 962 C
1986
Circuit N°9 – 13,535 km
1987–1989 3.21,27 (242,093 km/h) A.Ferté
Jaguar XJR9
1989 3.15,04 (249,826 km/h) J.L.Schlesser
Sauber Mercedes C9
1989
Circuit N°10 – 13,600 km
1990–1996 3.27,47 (235,986 km/h) E.Irvine
Toyota TS010
1993 3.21,209 (243,329 km/h) Ph.Alliot
Peugeot 905
1992
Circuit N°11 – 13,605 km
1997–2001 3.35,032 (227,771 km/h) U.Katayama
Toyota GT-One
1999 3.29,930 (233,306 km/h) M.Brundle
Toyota GT-One
1999
Circuit N°12 – 13,650 km
2002–2005 3.33,483 (230,182 km/h) T.Kristensen
Audi R8
2002 3.29,905 (234,106 km/h) R.Capello
Audi R8
2002
Circuit N°13 – 13,650 km
2006 3.31,211 (232.658 km/h) T.Kristensen
Audi R10 TDI
2006 3.30,466 (233,482 km/h) R.Capello
Audi R10 TDI
2006
Circuit N°14 – 13,629 km
2007–2017 3.17,475 (248,459 km/h) A.Lotterer
Audi R18 e-tron quattro
2015 3.14,791 (251,882 km/h) K.Kobayashi
Toyota TS050 Hybrid
2017
Circuit N°15 – 13,626 km
2018–
Lähde:[9]

Bugatti Circuit

muokkaa

Circuit de la Sarthen sisällä on toinen, lyhyempi moottorirata, Ettore Bugattin mukaan nimetty 4,3 kilometriä pitkä Bugatti Circuit. Radalla on ajettu Formula 1 -luokan kilpailu kaudella 1967.[10] Radalla ajetaan nykyisin vuosittain Ranskan MotoGP -kilpailu.

Voittajat

muokkaa

Grand Prix

muokkaa
Kausi Kuljettaja Valmistaja Raportti
1906   Ferenc Szisz Renault Raportti
1921   Jimmy Murphy Duesenberg Raportti
1929   William Grover-Williams Bugatti Raportti

Formula 1

muokkaa
Kausi Kuljettaja Valmistaja Raportti
1967   Jack Brabham Brabham-Repco Raportti[10]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Règlement Spécifique 24 Heures du Mans 2017 (pdf) 16.5.2017. assets.lemans.org. Viitattu 20.6.2017. (ranskaksi, englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k Circuit History Arkistoitu . Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  3. Blake Z. Rong: In 1988, a Renegade Le Mans Team Broke The Record At The Mulsanne Straight roadandtrack.com. 10.7.2016. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  4. a b 24 Hours of Le Mans - The legendary spots on the circuit: The Mulsanne Straight 24h-lemans.com. 9.4.2015. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  5. 2018-19 WEC Round 2 24 Hours Of Le Mans: Preview Toyota Gazoo Racing Ready For Le Mans Challenge toyotagazooracing.com. 8.6.2018. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  6. 1988 WM P88 Peugeot - Images, Specifications and Information
  7. 24 Hours of Le Mans - The legendary spots on the Circuit de la Sarthe: Tertre Rouge 24h-lemans.com. 7.4.2015. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
  8. A century of lap records at the 24 Hours of Le Mans 24h-lemans.com. 21.10.2022. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  9. Le Mans 24 Hours news and history from 'Maison Blanche' maisonblanche.co.uk.
  10. a b Brabham Cruises to Le Mans Win en.espn.co.uk. 2.7.1967. ESPN Sports Media Ltd.. Viitattu 20.6.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa