Jean-Pierre Jabouille
Jean-Pierre Jabouille (s. 1. lokakuuta 1942 Pariisi, Ranska) on ranskalainen entinen Formula 1 -kuljettaja. Pariisissa syntynyt ajaja oli yksi viimeisistä F1-kuljettajista, joka toimi myös insinöörinä.[1][2][3][4]
 Jean-Pierre Jabouille |
|
|---|---|
 Jabouille vuonna 2012 |
|
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ura Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Aktiivivuodet | 1974-1975, 1977-1981 |
| Talli(t) | Williams, Surtees, Tyrrell, Renault, Ligier |
| Kilpailuja | 56 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 2 |
| Palkintosijoja | 2 |
| Paalupaikkoja | 6 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 21 |
| Ensimmäinen kilpailu | Ranskan GP 1974 |
| Ensimmäinen voitto | Ranskan GP 1979 |
| Viimeinen voitto | Itävallan GP 1980 |
| Viimeinen kilpailu | Espanjan GP 1981 |
Jabouille aloitti uransa Ranskan Formula 3 -luokassa 1967 ja 1968. Vuodeksi 1969 hän sai sopimuksen Alpinen kanssa, joka ajoi Formula 2 -sarjassa ja erilaisissa autoluokissa. Vuonna 1973 ja 1974 hän ajoi Le Mansin 24 tunnin ajossa kolmanneksi. 1974 hän myös pääsi kokeilemaan Formula 1:stä kotikisassaan ja Itävallan GP:ssä, muttei päässyt kilpailuun aika-ajoissa.[1][2][3]
Hän ajoi kaudella 1975 sekä F2:sta ja F1:sta, ja sijoittui Ranskan GP:ssä kahdenneksitoista. Seuraavan kauden hän keskittyi pelkästään F2-sarjaan, ja voitti mestaruuden, ja siirtyi 1977 Renault'n F1-talliin. Renault'n uusi turboahdettu moottori oli kuitenkin epäluotettava, eikä kahtena ensimmäisenä kautena menestynyt kovinkaan paljoa.[1][2][3]
Vuonna 1979 Renault'n luotettavuus alkoi parantua, ja Jabouille ja René Arnoux menestyivät sarjassa. Jabouille saavutti Renault'n ensimmäisen paalupaikan Etelä-Afrikan GP:ssä, ja voitti Ranskan GP:n. 1980 Jabouille saavutti kaksi paalua, ja voitti Itävallan GP:n. Kuitenkin ripustusten pettämisestä johtunut onnettomuus Kanadan GP:ssä katkaisi hänen kautensa, koska hänen jalkansa murtui.[1][2][3][5][6][7]
Kauden 1981 kaksi ensimmäistä GP:tä jäi väliin yhä vaivanneen loukkaantumisen takia, eikä hänen kuntonsa palannut koskaan ennalleen; hänen vauhtinsa oli hiipunut, ja hän karsiutui monesti aika-ajoista. Epäonnistumisien takia hän lopulta päätti lopettaa uransa.[1][2][3]
Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.
Ranskan urheiluosastoMuokkaa
Jabouille toimi uransa jälkeen Peugeot'n organisaatiossa kehittämässä sen kilpa-autoja. Hänen huippukohtansa oli Le Mansissa Peugeot'lla saavutettu kolmas sija. 1994 hän seurasi Jean Todtia Peugeot'n urheiluosaston johdossa, mutta hänet irtisanottiin epäonnistumisien jälkeen 1995. Siitä lähtien hän on johtanut omaa kilpa-autotalliaan ISRS -sarjassa.[1][2][3]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f Jean-Pierre Jabouille Driver Database. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Jean-Pierre Jabouille - France ESPN. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Committee of Honor: Jean-Pierre Jabouille Classic Day.fr. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Jean-Pierre Jabouille (Designer) ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Villeneuve Victorious in New Ferrari 3.3.1979. ESPN. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Jabouille Wins as Villeneuve and Arnoux Dice 1.7.1979. ESPN. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Jabouille Holds off Jones 17.8.1980. ESPN. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Jean-Pierre Jabouille (Driver) ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)