Jean-Pierre Jabouille

ranskalainen autourheilija

Jean-Pierre Jabouille (1. lokakuuta 1942 Pariisi, Ranska2. helmikuuta 2023[1]) oli ranskalainen Formula 1 -kuljettaja. Pariisissa syntynyt ajaja oli yksi viimeisistä F1-kuljettajista, joka toimi myös insinöörinä.[2][3][4][5]

Jean-Pierre Jabouille
Jabouille vuonna 2012
Jabouille vuonna 2012
Henkilötiedot
Syntynyt1. lokakuuta 1942
Pariisi, Ranska
Kuollut2. helmikuuta 2023 (80 vuotta)
Kansalaisuus  Ranska
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1974–1975, 1977–1981
Talli(t) Williams, Surtees, Tyrrell, Renault, Ligier
Kilpailuja 56
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 2
Palkintosijoja 2
Paalupaikkoja 6
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 21
Ensimmäinen kilpailu Ranskan GP 1974
Ensimmäinen voitto Ranskan GP 1979
Viimeinen voitto Itävallan GP 1980
Viimeinen kilpailu Espanjan GP 1981

Jabouille aloitti uransa Ranskan Formula 3 -luokassa 1967 ja 1968. Vuodeksi 1969 hän sai sopimuksen Alpinen kanssa, joka ajoi Formula 2 -sarjassa ja erilaisissa autoluokissa. Vuonna 1973 ja 1974 hän ajoi Le Mansin 24 tunnin ajossa kolmanneksi.[6][7] 1974 hän myös pääsi kokeilemaan Formula 1:stä kotikilpailussaan ja Itävallan GP:ssä, muttei päässyt aika-ajoista kilpailuun.[2][3][4]

Jabouille vuonna 1975.

Hän ajoi kaudella 1975 sekä F2:sta ja F1:sta, ja sijoittui Ranskan GP:ssä kahdenneksitoista. Seuraavan kauden hän keskittyi pelkästään Euroopan Formula 2 -sarjaan ja voitti sen mestaruuden. Vuonna 1977 hän siirtyi Renault'n F1-talliin. Renault'n uusi turboahdettu moottori oli kuitenkin epäluotettava, eikä hän kahtena ensimmäisenä kautena menestynyt kisoissa.[2][3][4][8]

Kun vuonna 1979 Renault'n luotettavuus alkoi parantua Jabouille ja René Arnoux menestyivät sarjassa. Jabouille saavutti Renault'n ensimmäisen paalupaikan Etelä-Afrikan GP:ssä, ja voitti Ranskan GP:n. Voitto oli ensimmäinen turbolla varustetulla moottorilla ajettu.[9] Vuonna 1980 Jabouille saavutti kaksi paalua, ja voitti Itävallan GP:n. Kuitenkin ripustusten pettämisestä johtunut onnettomuus Kanadan GP:ssä katkaisi hänen kautensa, koska hänen jalkansa murtui.[2][3][4][10][11][12]

Jabouillen Renault RS01 ja kypärä Deutsches Museumissa.

Kauden 1981 kaksi ensimmäistä GP:tä jäi häneltä väliin yhä vaivanneen loukkaantumisen takia, eikä hänen kuntonsa palannut koskaan ennalleen; hänen vauhtinsa oli hiipunut, ja hän karsiutui monesti aika-ajoista. Epäonnistumisien takia hän lopulta päätti lopettaa uransa.[2][3][4]

Formula 1 -tilastot muokkaa

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sija Pisteet
1974 Frank Williams Racing Cars Iso Marlboro FW Ford Cosworth DFV V8 ARG
BRA
RSA
ESP
BEL
MON
SWE
NED
FRA
DNQ
GBR
GER
NC 0[13]
Team Surtees Surtees TS16 Ford Cosworth DFV V8 AUT
DNQ
ITA
CAN
USA
1975 Elf Team Tyrrell Tyrrell 007 Ford Cosworth DFV V8 ARG
BRA
RSA
ESP
MON
BEL
SWE
NED
FRA
12
GBR
GER
AUT
ITA
USA
NC 0[13]
1977 Equipe Renault Elf Renault RS01 Renault V6(turboahdettu) ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR
Kesk.
GER AUT NED
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
Kesk.
CAN
DNQ
JPN NC 0[13]
1978 Equipe Renault Elf Renault RS01 Renault V6(turboahdettu) ARG
BRA
RSA
Kesk.
USW
Kesk.
MON
10
BEL
NC
ESP
13
SWE
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
4
CAN
12
17. 3[13]
1979 Equipe Renault Elf Renault RS01 Renault V6(turboahdettu) ARG
Kesk.
BRA
10
RSA
Kesk.
USW
DNS
13. 9[13]
Renault RS10 Renault V6(turboahdettu) ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
NC
FRA
1
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
14
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
1980 Equipe Renault Elf Renault RE20 Renault V6
(turboahdettu)
ARG
Kesk.
BRA
Kesk.
RSA
Kesk.
USW
10
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
1
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
8. 9[13]
1981 Equipe Talbot Gitanes Equipe Ligier JS17 Matra V12 USW
BRA
ARG
DNQ
SMR
NC
BEL
Kesk.
MON
DNQ
ESP
Kesk.
FRA
GBR
GER
AUT
NED
ITA
CAN
CPL
NC 0[13]

Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.

Ranskan urheiluosasto muokkaa

Jabouille toimi uransa jälkeen Peugeot'n organisaatiossa kehittämässä sen kilpa-autoja. Hänen huippukohtansa oli Le Mansissa Peugeot'lla saavutettu kolmas sija. 1994 hän seurasi Jean Todtia Peugeot'n urheiluosaston johdossa, mutta hänet irtisanottiin epäonnistumisien jälkeen 1995. Siitä lähtien hän johti omaa kilpa-autotalliaan ISRS -sarjassa.[2][3][4]

Lähteet muokkaa

  1. Double F1 race winner Jean-Pierre Jabouille dies aged 80 www.motorsport.com. 2.2.2023. Motorsport Network. Viitattu 2.2.2023. (englanniksi)
  2. a b c d e f Jean-Pierre Jabouille Driver Database. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e f Jean-Pierre Jabouille - France ESPN. Arkistoitu 5.3.2021. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e f Committee of Honor: Jean-Pierre Jabouille Classic Day.fr. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  5. Jean-Pierre Jabouille (Designer) ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  6. 41èmes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1973 1973 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
  7. 42émes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1974 1974 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
  8. 1976 European F2 Championship Championships. Motor Sport Magazine. Viitattu 17.4.2023. (englanniksi)
  9. Jean-Pierre Jabouille on kuollut – Teki aikoinaan F1-historiaa Iltalehti. 2.2.2023. Alma Media Oyj. Viitattu 2.2.2023.
  10. Villeneuve Victorious in New Ferrari 3.3.1979. ESPN. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  11. Jabouille Wins as Villeneuve and Arnoux Dice 1.7.1979. ESPN. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  12. Jabouille Holds off Jones 17.8.1980. ESPN. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  13. a b c d e f g Jean-Pierre Jabouille (Driver) ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)