Frank Williams Racing Cars

entinen Formula 1 -talli
(Ohjattu sivulta Iso Marlboro)
Tämä artikkeli kertoo Frank Williamsin F1-tallista, joka toimi 1969-76. Sitä ei pidä sekoittaa nykyiseen Williamsiin.

Frank Williams Racing Cars oli brittiläinen sir Frank Williamsin perustama Formula 1 -talli. Alkujaan talli ei rakentanut omia autojaan, vaan osti autonsa muilta valmistajilta.[2] Vasta kahtena viimeisenä kautenaan talli valmisti omat korinsa.

FWRC
Koko nimi Frank Williams Racing Cars
Päämaja  Britannia
Perustajat Frank Williams
Tunnetuimmat kuljettajat Jacques Laffite, Lella Lombardi, Jacky Ickx, Chris Amon
Moottorit Cosworth
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Argentiinan GP 1975
Kilpailuja 30
Valmistajien
maailmanmestaruuksia
0
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia
0
Voittoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0[a]
MM-pisteitä 6
Viimeinen kilpailu Japanin GP 1976
Piers Courage FWRC-autolla 1969 Britannian GP:ssä.

Ensimmäinen tallin F1-auto oli Brabham BT26. Frank Williams oli ostanut sen Jack Brabhamilta, joka raivostui kuullessaan auton olevan F1-sarjaa varten. Hän oli luullut, että Williams tekisi siitä auton F5000-sarjaa varten. Williams palkkasi Piers Couragen ajamaan ostetulla BT26:lla, ja hän sijoittui MM-pisteissä kahdeksanneksi.[2][3]

Seuraavaksi kaudeksi Williams sai argentiinalaisen Alejandro de Tomason valmistamaan hänelle auton.[2] Auto kuitenkin myöhästyi, ja se valmistui vasta kauden viidenteen osakilpailuun. Hollannin GP:ssä Courage menetti De Tomaso 505/38:n hallinnan ja menehtyi onnettomuudessa.[3][4] Williams luopui epäluotettavista De Tomasoista, ja vaihtoi kaudeksi 1971 vuoden vanhaan Marchiin.[2] Kuskina toimivat Henri Pescarolo ja yhdessä osakilpailussa Max Jean.[2]

1972 öljy-yhtiö Motul ja leluvalmistaja Politoys tulivat FWRC:n sponsoreiksi, jolloin tallilla oli varaa uusiin Marchin autoihin.[5] Kausi ei kuitenkaan tuottanut menestystä ja molemmat sponsorit vetäytyivät. Seuraavan kauden pelasti Marlboron ja Ison sponsorointi.[2] FWRC:tä kutsuttiin sponsorisopimuksen myötä kahden kauden ajan Iso Marlboroksi, vaikka kumpikin sponsori luopui sopimuksesta jo ennen kautta 1974.[6] Kauden 1974 Williams suunnitteli omaa autoaan, joka valmistui kaudeksi 1975.

Kaudet 1975 ja 1976 FWRC paini kuitenkin talousongelmissa, eikä sen suorituskyky ollut parhaimmasta päästä. Tallissa ajoi lyhyen ajan lukuisia maksavia ajajia, jotka eivät pysyneet ammattilaiskuljettajien vauhdissa mukana.[2] Kauden 1976 alussa Williams myi osuuden tallista kanadalaiselle öljymiljonäärille Walter Wolfille, joka osti tallille Hesketh 308C -autot.[7] Williams jätti tallin kauden jälkeen, ja Wolf nimesi tallin Walter Wolf Racingiksi.

Formula 1 -tulokset

muokkaa
Vuosi Valmistaja Moottori Renkaat Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1969 Brabham BT26A Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
D RSA ESP MON NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX - -[2][3]
  Piers Courage Kesk. 2 Kesk. Kesk. 5 Kesk. 5 Kesk. 2 10
1970 De Tomaso 505 Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
D RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA MEX - -[2]
  Piers Courage Kesk. DNS NC Kesk. Kesk.
  Brian Redman DNS DNQ
  Tim Schenken Kesk. Kesk. NC Kesk.
1971 March 701
March 711
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
F RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA - -[2]
  Henri Pescarolo 11 Kesk. 8 NC Kesk. 4 Kesk. 6 Kesk. DNS Kesk.
  Max Jean NC
1972 March 711
March 721
Politoys FX3
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
G ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR GER AUT ITA CAN USA - -[5][8]
  Carlos Pace 17 6 17 5 Kesk. Kesk. NC NC Kesk. 9 Kesk.
  Henri Pescarolo 8 11 11 Kesk. NC DNS Kesk. Kesk. DNS DNQ 13 14
1973 Iso-Marlboro FX3B
Iso-Marlboro IR
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
F ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA 10. 2[b]
  Howden Ganley NC 7 10 Kesk. Kesk. Kesk. 11 14 9 9 DNS NC NC 6 12
  Nanni Galli Kesk. 9 11 Kesk. Kesk.
  Jackie Pretorius Kesk.
  Tom Belsø DNS
  Henri Pescarolo Kesk. 10
  Graham McRae Kesk.
  Gijs van Lennep 6 9 Kesk.
  Tim Schenken 14
  Jacky Ickx 7
1974 Iso-Marlboro FW Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
F ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 10. 4[c]
  Arturo Merzario Kesk. Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk.
  Richard Robarts DNS
  Tom Belsø Kesk. DNQ 8 DNQ
  Gijs van Lennep 14 DNQ
  Jean-Pierre Jabouille DNQ
  Jacques Laffite Kesk. NC Kesk. 15 Kesk.
1975 Williams FW
Williams FW04
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
G ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 9. 6[2][12]
  Arturo Merzario NC Kesk. Kesk. Kesk. DNQ Kesk.
  Damien Magee 14
  François Migault DNS
  Ian Ashley DNS
  Jo Vonlanthen Kesk.
  Renzo Zorzi 14
  Lella Lombardi DNS
  Jacques Laffite Kesk. 11 NC DNQ Kesk. Kesk. 11 Kesk. 2 Kesk. Kesk. DNS
  Tony Brise 7
  Ian Scheckter Kesk. 12
1976 Williams FW04
Wolf-Williams FW04
Wolf-Williams FW05
Ford
Cosworth DFV
3.0 V8
G BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN - 0[2][13][14][15][16][17][18]
  Jacky Ickx 8 16 DNQ 7 DNQ DNQ 10 DNQ
  Arturo Merzario Kesk. Kesk. Kesk. DNS Kesk. Kesk. Kesk.
  Renzo Zorzi 9
  Michel Leclère 13 DNQ 10 11 11 Kesk. 13
  Chris Amon DNS
  Warwick Brown 14
  Hans Binder Kesk.
  Emilio Zapico DNQ
  Masami Kuwashima[d] DNS

Huomioita

muokkaa
  1. Henri Pescarolon vuoden 1971 Italian GP:ssä ajama nopein kierros ajettiin Marchin autolla.[1]
  2. Iso-Marlboron pisteet kaudella 1973.[6][9][10]
  3. Iso-Marlboron pisteet kaudella 1974.[6][10][11]
  4. Kuwashiman oli tarkoitus ajaa kotikilpailussaan Japanissa, mutta sponsorirahojen puuttumisen vuoksi Hans Binder ajoi hänen tilallaan.[19]

Lähteet

muokkaa
  1. 1971 Italian Grand Prix - FASTEST LAPS Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l Frank Williams Racing Cars Entrants. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  3. a b c Piers Courage - Great Britain ESPN. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  4. Rindt's win overshadowed by Courage death ESPN. Arkistoitu 29.7.2017. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  5. a b Team Williams Motul Entrants. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  6. a b c Iso-Marlboro (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  7. Wolf Teams. ESPN. Arkistoitu 16.7.2018. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  8. Politoys (Car Manufacturer) Car. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  9. 1973 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  10. a b Iso-Marlboro Teams. ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  11. 1974 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  12. 1975 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  13. Wolf-Williams (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  14. Mapfre-Williams (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  15. Wolf-Williams Teams. ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  16. Emilio Zapico - Spain ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  17. Renzo Zorzi - Italy ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  18. Masami Kuwashima - Japan ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  19. Lauda courage sees Hunt dramatically snatch title ESPN. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)