Le Mans Prototype

rata-autoluokka

Le Mans Prototype eli LMP on ainoastaan kilpa-autoilutarkoitukseen suunniteltujen rata-autojen luokka. LMP-autoja käytetään Ranskan Le Mansin 24 tunnin ajoissa, Euroopan Le Mans Series -sarjassa, Pohjois-Amerikan American Le Mans Series -sarjassa sekä FIA World Endurance Championship -sarjassa. Autojen keskinäisen tunnistamisen helpottamiseksi ja järjestyksen tiedottamiseen autoihin on kiinnitetty LMP1:iin punaiset kilpailunumerot ja johtoauton lamput, LMP2:iin vastaavasti siniset. Kilpailuissa mukana olevilla GT-luokan autoilla on vihreät (GT1) tai keltaiset (GT2) väritunnisteet.

LMP1-luokan Audi R8 Petit Le Mans -kilpailussa lokakuussa 2005.
Lola EX257

Protyyppiautoja pidetään maailman kalleimpina urheiluautoina pois lukien Formula 1 -autot, ja niissä on hyödynnetty uusinta teknologiaa, kuten hybridit.

Historia

muokkaa

LMP-luokka tuli vuonna 1995 aikaisemman 1980-luvulta peräisin olevan C-ryhmän tilalle.

C tuli englannin kielen sanasta consumption, kulutus, sillä C-ryhmän autojen polttoaineenkulutusta oli rajoitettu siten, että C-ryhmän autojen tuli 1 000 kilometrin kilpailuissa tehdä 5 välitankkausta ja 24 tunnin ajoissa 25 tankkausta. Toisin kuin LMP-luokassa, C-ryhmän autojen säännöt olivat väljemmät ja moottorin virittäminen oli vapaampaa. Muun muassa turboahdin oli sallittu.

C-ryhmän autot olivat erittäin nopeita, ja kehityksen jatkuessa kuljettajien turvallisuus vaarantui. Vuonna 1988 Circuit de la Sarthe -radan Mulsannen suoralla saavutettiin 405 km/h nopeus[1][2] ja FIA:n vaatimuksesta Le Mansin 24 tunnin ajot järjestävä Automobile Club de l’Ouest joutui lisäämään pitkälle suoralle kaksi shikaania nopeuksien rajoittamiseksi. Viimeisen kerran C-ryhmän autoilla ajettiin Le Mansin 24 tunnin kilpailussa vuonna 1994.

Vuonna 2006 tehtiin moottoriurheilun historiaa kun Audi voitti Le Mansin 24 tunnin ajon 5,5-litraisella dieselmoottorisella Audi R10:lla.

Alaluokat

muokkaa

LMP-luokkia ovat:

  • LMP1: LMP1-luokan autot, joissa on paikat kahdelle kuljettajalle, ovat nykyajan rataurheiluautoista kehittyneimpiä. Auton vähimmäispaino on 900 kg, ja moottorin enimmäistilavuus on rajoitettu vapaasti hengittävillä moottoreilla 3,4 litraan ja ahdetuilla 2,0 litraan. Dieselpolttoainetta käyttävien autojen enimmäistilavuus on rajoitettu ahdettuna 3,7 litraan.
  • LMP2: LMP2-autojen vähimmäispaino on 900 kg. Moottorin tulee olla tuotantomalliin pohjautuva tilavuudeltaan enimmillään 5,0 litraa vapaasti hengittävillä ja 3,2 litraa turboahdetuilla. Sylinterien enimmäismäärä on kahdeksan.
  • LMP3: LMP3-luokan autot painavat 870–900kg ja autossa on yksi vapaasti hengittävä V8-moottori, joka tuottaa noin 420 hevosvoimaa. Auto on hieman pienempi kuin LMP1- ja LMP2-luokkien autot. Moottorin ohjauksen tekee Magneti Marelli ja kokoonpanoa myy Oreca. Auton myyntihinta on alle 195 000 euroa, josta runko on noin 135 000 euroa ja moottori noin 60 000 euroa. Luokka on tarkoitettu alkuaskeleeksi kestävyysajoon nuorille kuljettajille ja "herrasmieskuskeille".[3][4]

LMP2- ja LMP3-luokissa käytetään maksimihintaa autoille.[5]

FIA WEC -sarja korvasi LMP1-luokan Hypercar-luokalla vuonna 2021. Uusia luokkia ovat LMH (Le Mans Hypercar) ja LMDh (Le Mans Daytona h).[6]

LMDh-luokassa käytetään LMP2-luokan runkoa, jolle on neljä lisensoitua valmistajaa: Oreca, Dallara, Ligier ja Multimatic. Moottorivalmistaja on vapaa sääntöjen mukaan, mutta autossa on oltava hybridijärjestelmä, jonka valmistavat yhdessä Bosch (invertteri), Williams Advanced Engineering (moottori) ja Xtrac (vaihteisto).[7]

American Le Mans Series -sarjassa LMP-luokka jaettiin LMP900-, LMP675- ja LMGTP (katetut autot) -luokkiin.[8]

Formula Le Mans (FLM) tai LMPC-luokka (American Le Mans Series -sarjassa) oli lähtötason luokka.[9] Luokka oli peräisin Le Mans Series -sarjan ohella ajettavasta Le Mans Prototype Challenge -sarjasta, jota kutsuttiin myös Formula Le Mans -sarjaksi ennen vuotta 2012.[10][11] LMPC-luokan korvasi LMP3-luokka. IMSA jätti pois LMPC-luokan, koska sen kustannukset olivat verrattavissa LMP2-luokkaan: runko oli noin 400 000 dollaria ja varaosien kanssa kyseessä oli miljoonan dollarin auto.[12]

European Le Mans Series -sarjassa kaudelle 2015 hyväksyttiin kuusi valmistajaa LMP3-luokan autoille. Autojen sääntöjä muutettiin myöhemmin toisen sukupolven autoille, joissa aerodynamiikkaa on muutettu, turvallisuutta on kehitetty ja tehoa on 50 hevosvoimaa enemmän.[13]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Blake Z. Rong: In 1988, a Renegade Le Mans Team Broke The Record At The Mulsanne Straight roadandtrack.com. 10.7.2016. Viitattu 2.2.2023. (englanniksi)
  2. 1989 Sauber C9 conceptcarz.com. Viitattu 2.2.2023. (englanniksi)
  3. ACO Press Conference : Presentation of the new LMP3 category 19.7.2014. Arkistoitu . Viitattu 16.12.2022. (englanniksi)
  4. Gary Watkins: ORECA to supply engines for new LMP3 category autosport.com. 19.7.2014. Viitattu 19.12.2022. (englanniksi)
  5. The different classes Arkistoitu . Viitattu 29.12.2022. (englanniksi)
  6. Classes fiawec.com. Viitattu 15.12.2022. (englanniksi)
  7. Rachit Thukral: Who will race in WEC and IMSA with LMDh/LMH cars in 2023? motorsport.com. 5.1.2023. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  8. "LE MANS" PROTOTYPE ("LM"P900, "LM"P675 & "LM"GTP) (PDF) mulsannescorner.com. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
  9. ORECA FLM-09 racecar-engineering.com. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
  10. Matt Beer: Bouchut to race in new LMPC class autosport.com. 12.2.2010. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
  11. Some changes for Formula Le Mans in 2012 15.9.2011. Arkistoitu . Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
  12. John Dagys: Prototype Challenge Teams Weigh In on Class Future sportscar365.com. 27.6.2015. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
  13. Rob Ladbrook: Ligier JS P3: race car buying guide motorsportmagazine.com. helmikuu 2022. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Le Mans Prototype