Automobil-Verkehrs- und Übungs-Straße eli AVUS on vanha kilparata Berliinin lounaisosassa Charlottenburgin ja Nikolasseen välillä. Kilparadaksi AVUS oli tavallisuudesta poikkeava, sillä siinä oli vain kaksi suoraa joiden molemmissä päissä oli hitaat neulansilmämutkat. Nykyisin AVUS kuuluu osana A 115 -moottoritiehen.[1] Sen pohjoinen silmukka liittyy Berliinin keskustaa kiertävään Stadtring-moottoritiehen välittömästi Funkturmin ja Berliinin messualueen eteläpuolella.

AVUS
Automobil-Verkehrs- und Übungs-Straße
Sijainti Berliini, Saksa
Koordinaatit 52°28′24″N, 13°14′31″E
Aikavyöhyke UTC+1
Valmistumisvuosi 1921
Radan pituus 8,300 km
Mutkia 4
Rataennätys 2.04,5
(Yhdistynyt kuningaskunta Tony Brooks, Ferrari, 1959)
Suurimmat tapahtumat Formula 1,
DTM

Historia muokkaa

Radan rakensi AvD-autojärjestö (Automobilclub von Deutschland) kilpa-autoilun ja moottoriteollisuuden käyttöön. Alun perin se oli tarkoitus rakentaa jo vuonna 1907, mutta rahoitusongelmien vuoksi rakentaminen viivästyi. Ensimmäisen maailmansodan aikaan radan rakennustöissä käytettiin venäläisiä sotavankeja, mutta sitä ei saatu valmiiksi sodan loppuun mennessä. Lopulta liikemies Hugo Stinnes rahoitti loput rakennustyöt, ja rata avattiin syyskuussa 1921.

Valmistuessaan rata oli 19,5 kilometrin mittainen. Vuonna 1926 radalla ajettiin ensimmäinen urheiluautojen Saksan Grand Prix, jonka voitti Rudolf Caracciola Mercedes-Benzillä. Noihin aikoihin AVUS kamppaili tiukasti Nürburgringin kanssa. Siitä haluttiin tehdä maailman nopein moottorirata ja pohjoismutkaan tehtiin 43 % kallistus tiilistä. Hermann Lang ajoi kilpailun keskinopeudella 260 kilometriä tunnissa, mihin pystyttiin seuraavan kerran vasta kolme vuosikymmentä myöhemmin Indianapolisin 500 mailin kisassa.

Vuonna 1938 saksalainen Bernd Rosemeyer kuoli autojen nopeusennätysyrityksellä FrankfurtDarmstadt-moottoritiellä ja AVUSin huippunopeudet todettiin liian vaarallisiksi Grand Prix -autoille. Nikolasseen etelämutkaa hidastettiin. Toisen maailmansodan jälkeen Berliinin muurin tarkastuspiste Dreilinden/Drewitzissä tuli vain parin kilometrin päähän etelämutkasta. Tämän johdosta rataa lyhennettiin noin puolella, kun uusi etelämutka tehtiin suorien väliin suurin piirtein niiden keskikohtaan. Radan uudeksi pituudeksi tuli 8,3 kilometriä. Vuonna 1954 radalla järjestettiin MM-sarjan ulkopuolinen Formula 1 -kilpailu, ja MM-sarjan osakilpailu kaudella 1959. Kilpailuviikonlopun aikana Jean Behra sai surmansa kun hänen Porschensa lensi kallistetusta pohjoismutkasta ulos, koska minkäänlaista suoja-aitaa ei ollut. Aikaisemmin samassa kohdassa vastaavaan tilanteeseen oli joutunut Richard von Frankenberg, joka kuitenkin oli kävellyt paikalta pois vahingoittumattomana. Kilpailun voitti Tony Brooks.

Vuonna 1967 mutkan kallistuksesta luovuttiin, koska se katsottiin liian vaaralliseksi kansainvälisiin kilpailuihin. Sittemmin radalla käytiin kuitenkin vain kansallisia DTM- ja Formula 3 -luokkien kilpailuita. 1980- ja 1990-luvulla rataan tehtiin lukuisia muutoksia, muun muassa lisättiin hidastusmutka, jotta pohjoismutkaan ei tultaisi niin kovalla vauhdilla. Tästä huolimatta radalla nähtiin lukuisia vaarallisen näköisiä onnettomuuksia. Vuonna 1995 brittiläinen Kieth O’dor kuoli STW-luokan kilpailussa[2]. Viimeiset autokilpailut radalla käytiin vuonna 1998.

Voittajat muokkaa

Formula 1 muokkaa

Kausi Voittaja Talli Raportti
1959   Tony Brooks Ferrari Raportti[3]

Lähteet muokkaa

  1. Automobil-Verkehrs und Übungs-Straße ESPN. Viitattu 1.11.2015. (englanniksi)
  2. British driver dies after collision independent.co.uk. 12.9.1995. Lontoo: Independent Print Ltd. Viitattu 19.7.2015. (englanniksi)
  3. Brooks and Ferrari Shine Amid the Tedium ESPN. Viitattu 1.11.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa