Avaa päävalikko

San Marinon Grand Prix 1994 oli Formula 1 -sarjan kauden 1994 osakilpailu, joka ajettiin 1. toukokuuta 1994 Autodromo Enzo e Dino Ferrari -radalla Imolassa Italiassa. Michael Schumacher voitti kilpailun, ja toiseksi ajoi Nicola Larini, joka saavutti uransa ensimmäisen palkinto- ja pistesijan. Mika Häkkinen oli kolmas.

San Marino San Marinon Grand Prix 1994
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1994.
Circuit Imola 1992.png
Päivämäärä 1. toukokuuta 1994
Sijainti Autodromo Enzo e Dino Ferrari, Imola, Emilia-Romagna, Italia
Ratatyyppi moottorirata
Radan pituus 5,040 km
Kilpailun pituus 58 (61) kierrosta, 292,320 km
Sää Weather-clear.svg aurinkoinen, kuiva
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna (Williams-Renault)
Paaluaika 1.21,548
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill (Williams-Renault)
Kierrosaika 1.24,335 (kierroksella 10)
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Michael Schumacher (Benetton-Ford)
Toinen Italia Nicola Larini (Ferrari)
Kolmas Suomi Mika Häkkinen (McLaren-Peugeot)

Samana viikonloppuna sattui useita ulosajoja ja onnettomuuksia, joissa kuoli kaksi kuljettajaa: itävaltalainen tulokaskuljettaja Roland Ratzenberger ja brasilialainen kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna. Traagisten tapahtumiensa johdosta kilpailusta käytetään monesti myös nimitystä Imolan musta viikonloppu.

Kilpailun jälkeen kuljettajien turvallisuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.

Imolan radan muutokset vuoden 1994 jälkeen

Aika-ajotMuokkaa

PerjantaiMuokkaa

Perjantaina ensimmäisissä aika-ajoissa Jordan-kuljettaja Rubens Barrichello menetti autonsa hallinnan Variante Bassa -shikaanissa. Barrichello mursi nenänsä ja nielaisi kielensä ollen vähällä tukehtua, mutta lääkäri sai hänen kielensä pois kurkusta. Pahemminkin olisi voinut käydä, sillä ellei radan ja katsomon välissä olisi ollut normaalia korkeampaa turva-aitaa, auto olisi sinkoutunut katsomoon asti.

LauantaiMuokkaa

Lauantain aika-ajossa Simtek-tallin Roland Ratzenberger kuoli kallo- ja niskavammoihin, kun auton etusiivekkeen päätylevy irtosi aiemman radalta suistumisen seurauksena ja auto iskeytyi ratavalliin Villeneuve-mutkassa.

KilpailuMuokkaa

Sunnuntaina kisa alkoi rajulla kolarilla, kun Pedro Lamy törmäsi lähtöruudukkoon pysähtyneen JJ Lehdon Benettoniin. Autoista yleisöön lentäneet osat haavoittivat yhdeksää katsojaa.

Kisaa päätettiin jatkaa turva-auton johtaessa joukkoa. Kuudennen kierroksen alussa Formula 1:n kolminkertainen maailmanmestari, Williams-tallin Ayrton Senna, menetti autonsa hallinnan ja ajautui nopean Tamburello-mutkan betoniseinään. Senna sai surmansa, kun kolarissa irronneen etupyörän ripustukset lävistivät hänen kypäränsä visiirin.

Myöhemmin kisassa loukkaantui myös Lotus-tallin mekaanikko, kun Minardi-kuljettaja Michele Alboreton oikea takarengas sinkoutui varikkosuoralla hänen päälleen. Toinen Lotus-mekaanikko ja kaksi Ferrari-tallin mekaanikkoa loukkaantuivat samalla lievemmin. Michael Schumacher hoiti kisan 34 viimeistä kierrosta ja voiton kotiin, vaikkei hän antanutkaan sille mitään arvoa. Palkintokorokkella Schumacher ja Mika Häkkinen vielä hymyilivät, mutta lehdistötilaisuudessa oltiin jo itkun rajoilla. Varikolla monet itkivät avoimesti.

Kilpailun jälkeenMuokkaa

Senna ja Ratzenberger olivat ensimmäiset F1:ssä kuolleet kuljettajat sitten Elio de Angeliksen testionnettomuuden vuonna 1986. Turvallisuuteen kiinnitettiin jälleen entistä tiukempaa huomiota mm. autojen sääntömuutoksilla (puinen pohjalevy ja rajoituksia siivekkeiden kokoon), ja Imolan rataa muutettiin selvästi hitaammaksi: muun muassa Sennan ja Ratzenbergerin turmaksi koituneet Tamburello-mutka ja Villeneuve-mutka muutettiin shikaaneiksi. Myös muihin ratoihin, esimerkiksi Barcelonaan ja Montrealiin, tehtiin kiireellisesti hidastusshikaaneja. Imolan mustan viikonlopun jälkeen F1-kilpailussa ei kuollut kuljettajia yli 20 vuoteen, kunnes Japanin Grand Prixissa 2014 Jules Bianchi joutui kisassa vakavaan onnettomuuteen ja kuoli saamiinsa vammoihin heinäkuussa 2015. Tällä välillä F1-kilpailuissa kuitenkin kuoli kolme ratavirkailijaa. Lisäksi kuljettaja María de Villota kuoli F1-testeissä tapahtuneessa onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vuonna 2013.[1]

TuloksetMuokkaa

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5   Michael Schumacher Benetton-Ford 58 1.28.29,3 2 10
2 27   Nicola Larini Ferrari 58 + 54,942 6 6
3 7   Mika Häkkinen McLaren-Peugeot 58 + 1.10,679 8 4
4 29   Karl Wendlinger Sauber-Mercedes 58 + 1.13,658 10 3
5 3   Ukyo Katayama Tyrrell-Yamaha 57 + 1 krs. 9 2
6 0   Damon Hill Williams-Renault 57 + 1 krs. 4 1
7 30   Heinz-Harald Frentzen Sauber-Mercedes 57 + 1 krs. 7  
8 8   Martin Brundle McLaren-Peugeot 57 + 1 krs. 13  
9 4   Mark Blundell Tyrrell-Yamaha 56 + 2 krs. 12  
10 12   Johnny Herbert Lotus-Mugen-Honda 56 + 2 krs. 20  
11 26   Olivier Panis Ligier-Renault 56 + 2 krs. 19  
12 25   Éric Bernard Ligier-Renault 55 + 3 krs. 17  
13 9   Christian Fittipaldi Footwork-Ford 54 Ulosajo 16  
Kesk. 29   Andrea de Cesaris Jordan-Hart 49 Ulosajo 21  
Kesk. 24   Michele Alboreto Minardi-Ford 44 Varikkovirhe 15  
Kesk. 10   Gianni Morbidelli Footwork-Ford 40 Moottori 11  
Kesk. 23   Pierluigi Martini Minardi-Ford 37 Ulosajo 14  
Kesk. 31   David Brabham Simtek-Ford 27 Ulosajo 24  
Kesk. 34   Bertrand Gachot Pacific-Ilmor 23 Moottori 25  
Kesk. 19   Olivier Beretta Larrousse-Ford 17 Moottori 23  
Kesk. 28   Gerhard Berger Ferrari 16 Ripustukset 3  
Kesk. 2   Ayrton Senna Williams-Renault 5 Kuolemaan johtanut ulosajo 1  
Kesk. 20   Érik Comas Larrousse-Ford 5 Vetäytyi kisasta 18  
Kesk. 6   Jyrki Järvilehto Benetton-Ford 0 Kolari 5  
Kesk. 11   Pedro Lamy Lotus-Mugen-Honda 0 Kolari 22  
DNS 32   Roland Ratzenberger Simtek-Ford   Kuoli aika-ajoissa    
DNQ 14   Rubens Barrichello Jordan-Hart   Loukkaantui ensimmäisissä aika-ajoissa    
DNQ 33   Paul Belmondo Pacific-Ilmor   Karsiutui    

MuutaMuokkaa

  • Nopein kierros: Damon Hill 1,24.335
  • Karl Wendlingerin viimeiset MM-pisteet

LähteetMuokkaa