San Marinon Grand Prix 1994
San Marinon Grand Prix 1994 oli Formula 1 -sarjan kauden 1994 osakilpailu ja se järjestettiin 1. toukokuuta 1994 Autodromo Enzo e Dino Ferrari -radalla Imolassa Italiassa. Kilpailu oli kauden kolmas osakilpailu.
 San Marinon Grand Prix 1994 |
|
|---|---|
|
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1994.
|
|
 |
|
| Päivämäärä | 1. toukokuuta 1994 |
| Sijainti | Autodromo Enzo e Dino Ferrari, Imola, Emilia-Romagna, Italia |
| Ratatyyppi | moottorirata |
| Radan pituus | 5,040 km |
| Kilpailun pituus | 58 (61) kierrosta, 292,320 km |
| Sää |
 aurinkoinen, kuiva |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Ayrton Senna (Williams-Renault) |
| Paaluaika | 1.21,548 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Michael Schumacher (Benetton-Ford) |
| Toinen |
 Nicola Larini (Ferrari) |
| Kolmas |
 Mika Häkkinen (McLaren-Peugeot) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
 Damon Hill (Williams-Renault) |
| Kierrosaika | 1.24,335 (kierroksella 10) |
Michael Schumacher voitti kilpailun, ja toiseksi ajoi Nicola Larini, joka saavutti uransa ensimmäisen palkinto- ja pistesijan. Mika Häkkinen oli kolmas.
Samana viikonloppuna sattui useita ulosajoja ja onnettomuuksia, joissa kuoli kaksi kuljettajaa: itävaltalainen tulokaskuljettaja Roland Ratzenberger ja brasilialainen kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna. Traagisten tapahtumiensa johdosta kilpailusta käytetään monesti myös nimitystä Imolan musta viikonloppu.
Kilpailun jälkeen kuljettajien turvallisuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.
Aika-ajot muokkaa
Perjantai muokkaa
Perjantaina ensimmäisissä aika-ajoissa Jordan-kuljettaja Rubens Barrichello menetti autonsa hallinnan Variante Bassa -shikaanissa. Barrichello mursi nenänsä ja kätensä sekä nielaisi kielensä ollen vähällä tukehtua, mutta lääkäri sai hänen kielensä pois kurkustalähde?.
Lauantai muokkaa
Lauantain aika-ajossa Simtek-tallin Roland Ratzenberger kuoli kallo- ja niskavammoihin, kun auto iskeytyi ratavalliin Villeneuve-mutkassa.
Kilpailu muokkaa
Sunnuntaina kilpailu alkoi rajulla kolarilla heti startissa, kun Pedro Lamy törmäsi lähtöruudukkoon jääneen JJ Lehdon Benettonin vasempaan takakulmaan. Onnettomuusautoista lensi kappaleita yleisöön loukaten lievästi yhdeksää katsojaa.
Lähtöruudukkokolarin seurauksena turva-auto tuli johtamaan letkaa poistuen radalta viidennen kierroksen lopulla, jolloin kilpailu pääsi jälleen käyntiin.
Seitsemännen kierroksen toisessa mutkassa (Tamburello-mutka) Williams-tallin Ayrton Senna menetti autonsa hallinnan ja ajautui 309 km/h vauhdilla ulos radalta. Senna ehti jarruttaa ja vaihtamaan kahdesti pienemmälle vaihteelle ennen törmäystä suojaamattomaan betonivalliin 211 km/h nopeudella. Mutkaan lisättiin shikaani jo seuraavan vuoden kilpailuun.
Kilpailu keskeytettiin Sennan onnettomuuden jälkeen punaisella lipulla. Kisa aloitettiin uudestaan lähtöruudukosta lämmittelykierroksen jälkeen. Kuljettajien välisiin eroihin radalla lisättiin heidän eronsa ennen kilpailun keskeyttämistä, eli kuudennen kierroksen loppuaikojen mukaisesti. Tämä teki kilpailun seuraamisesta hankalaa, sillä sijoitukset radalla eivät vastanneet todellisia sijoituksia / aikaeroja.
Senna sai surmansa turmassa saamiensa vammojen seurauksena. Merkittävimpänä kuolemaan johtaneena syynä on pidetty kolarissa irronneen etupyörän tai jousituksen iskeytymistä pään alueelle.
Kilpailun aikana loukkaantui myös neljä mekaanikkoa yhdessä ja samassa onnettomuudessa kun Minardi-kuljettaja Michele Alboreton oikea takarengas irtosi hänen autostaan sinkoutuen kovalla vauhdilla ratamekaanikkojen sekaan. Pahimmin loukkaantui Lotus-tallin kaksi mekaanikkoa, jotka tarvitsivat sairaalahoitoa. Onnettomuudessa loukkaantui lievemmin myös kaksi Ferrari-tallin mekaanikkoa.
Benettonin Michael Schumacher voitti kilpailun Ferrarin Nikola Larinin tullessa toiseksi ja McLarenin Mika Häkkisen sijoittuessa kolmanneksi,
Palkintokorokkella Schumacher ja Mika Häkkinen vielä hymyilivät, mutta lehdistötilaisuudessa ilmeet olivat jo vakavoituneet Sennan tilan vakavuuden selvittyä kuljettajille. Varikolla monet itkivät avoimesti.
Kilpailun jälkeen muokkaa
Senna ja Ratzenberger olivat ensimmäiset F1:ssä kuolleet kuljettajat sitten Elio de Angeliksen testionnettomuuden vuonna 1986. Turvallisuuteen kiinnitettiin jälleen entistä tiukempaa huomiota mm. autojen sääntömuutoksilla (puinen pohjalevy ja rajoituksia siivekkeiden kokoon), ja Imolan rataa muutettiin selvästi hitaammaksi: muun muassa Sennan ja Ratzenbergerin turmaksi koituneet Tamburello-mutka ja Villeneuve-mutka muutettiin shikaaneiksi. Myös muihin ratoihin, esimerkiksi Barcelonaan ja Montrealiin, tehtiin kiireellisesti hidastusshikaaneja. Imolan mustan viikonlopun jälkeen F1-kilpailussa ei kuollut kuljettajia yli 20 vuoteen, kunnes Japanin Grand Prixissa 2014 Jules Bianchi joutui kisassa vakavaan onnettomuuteen ja kuoli saamiinsa vammoihin heinäkuussa 2015. Tällä välillä F1-kilpailuissa kuitenkin kuoli kolme ratavirkailijaa. Lisäksi kuljettaja María de Villota kuoli F1-testeissä tapahtuneessa onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vuonna 2013.[1]
Tulokset muokkaa
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5 | Michael Schumacher
|
Benetton-Ford | 58 | 1.28.29,3 | 2 | 10 |
| 2 | 27 | Nicola Larini
|
Ferrari | 58 | + 54,942 | 6 | 6 |
| 3 | 7 | Mika Häkkinen
|
McLaren-Peugeot | 58 | + 1.10,679 | 8 | 4 |
| 4 | 29 |  Karl Wendlinger
|
Sauber-Mercedes | 58 | + 1.13,658 | 10 | 3 |
| 5 | 3 |  Ukyo Katayama
|
Tyrrell-Yamaha | 57 | + 1 krs. | 9 | 2 |
| 6 | 0 | Damon Hill
|
Williams-Renault | 57 | + 1 krs. | 4 | 1 |
| 7 | 30 | Heinz-Harald Frentzen
|
Sauber-Mercedes | 57 | + 1 krs. | 7 | |
| 8 | 8 | Martin Brundle
|
McLaren-Peugeot | 57 | + 1 krs. | 13 | |
| 9 | 4 | Mark Blundell
|
Tyrrell-Yamaha | 56 | + 2 krs. | 12 | |
| 10 | 12 | Johnny Herbert
|
Lotus-Mugen-Honda | 56 | + 2 krs. | 20 | |
| 11 | 26 |  Olivier Panis
|
Ligier-Renault | 56 | + 2 krs. | 19 | |
| 12 | 25 | Éric Bernard
|
Ligier-Renault | 55 | + 3 krs. | 17 | |
| 13 | 9 | Christian Fittipaldi
|
Footwork-Ford | 54 | Ulosajo | 16 | |
| Kesk. | 29 | Andrea de Cesaris
|
Jordan-Hart | 49 | Ulosajo | 21 | |
| Kesk. | 24 | Michele Alboreto
|
Minardi-Ford | 44 | Varikkovirhe | 15 | |
| Kesk. | 10 | Gianni Morbidelli
|
Footwork-Ford | 40 | Moottori | 11 | |
| Kesk. | 23 | Pierluigi Martini
|
Minardi-Ford | 37 | Ulosajo | 14 | |
| Kesk. | 31 |  David Brabham
|
Simtek-Ford | 27 | Ulosajo | 24 | |
| Kesk. | 34 |  Bertrand Gachot
|
Pacific-Ilmor | 23 | Moottori | 25 | |
| Kesk. | 19 |  Olivier Beretta
|
Larrousse-Ford | 17 | Moottori | 23 | |
| Kesk. | 28 | Gerhard Berger
|
Ferrari | 16 | Ripustukset | 3 | |
| Kesk. | 2 | Ayrton Senna
|
Williams-Renault | 5 | Kuolemaan johtanut ulosajo | 1 | |
| Kesk. | 20 | Érik Comas
|
Larrousse-Ford | 5 | Vetäytyi kisasta | 18 | |
| Kesk. | 6 | Jyrki Järvilehto
|
Benetton-Ford | 0 | Kolari | 5 | |
| Kesk. | 11 |  Pedro Lamy
|
Lotus-Mugen-Honda | 0 | Kolari | 22 | |
| DNS | 32 | Roland Ratzenberger
|
Simtek-Ford | Kuoli aika-ajoissa | |||
| DNQ | 14 | Rubens Barrichello
|
Jordan-Hart | Loukkaantui ensimmäisissä aika-ajoissa | |||
| DNQ | 33 | Paul Belmondo
|
Pacific-Ilmor | Karsiutui |
Muuta muokkaa
- Nopein kierros: Damon Hill 1,24.335
- Karl Wendlingerin viimeiset MM-pisteet
Lähteet muokkaa
- ↑ http://yle.fi/urheilu/f1-naiskuski_kuoli_kolarissa_saamiin_vammoihinsa/6878856
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 7.8.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta San Marinon Grand Prix 1994 Wikimedia Commonsissa
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Autodromo Enzo e Dino Ferrari (1981–2006) | |||||||||
