Michele Alboreto

italialainen kilpa-autoilija

Michele Alboreto (23. joulukuuta 1956 Milano, Italia25. huhtikuuta 2001 Klettwitz, Brandenburg, Saksa)[1][2] oli italialainen kilpa-autoilija, Formula 1 -kuljettaja ja Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja.[1][2]

Michele Alboreto
Henkilötiedot
Syntynyt23. joulukuuta 1956
Milano, Italia
Kuollut25. huhtikuuta 2001 (44 vuotta)
Klettwitz, Brandenburg, Saksa
Kansalaisuus  Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1981–1994
Talli(t) Tyrrell, Ferrari, Larrousse, Footwork, BMS Scuderia Italia, Minardi
Kilpailuja 215 (194 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 5
Palkintosijoja 23
Paalupaikkoja 2
Nopeimpia kierroksia 5
MM-pisteitä 186,5
Ensimmäinen kilpailu San Marinon Grand Prix 1981
Ensimmäinen voitto Las Vegasin Grand Prix 1982
Viimeinen voitto Saksan Grand Prix 1985
Viimeinen kilpailu Australian Grand Prix 1994
Alboreto vuoden 1985 Saksan osakilpailussa

Alboreto oli opiskellut suunnittelua, ja hän osallistui itse suunnittelemallaan CMR-autolla Formula Monza -kilpailuun ilman mainittavaa menestystä. Vuodeksi 1978 hän siirtyi Formula 3 -luokkaan ja sijoittui Italian F3-sarjassa seuraavana vuonna toiseksi. Vuodeksi 1980 hän siirtyi EM-sarjaan ja ajoi samaan aikaan kestävyyskilpailuja Lancialla. Hän voitti 1981 Euroracing-mestaruuden ja siirtyi Minardin Formula 2 -talliin. Samana vuonna hän voitti Lancialla yhdessä Riccardo Patresen kanssa Watkins Glenin kuuden tunnin kilpailun.

Ensimmäisen kerran Alboreto ajoi F1:ssä vuoden 1981 San Marinon GP:ssä Tyrrellillä. Vuosina 1981–1994 Alboreto kilpaili Formula 1 -luokassa Tyrrell, Ferrari, Footwork, Arrows, Lola (BMS Scuderia Italia) ja Minardi -talleissa.[1][2] Hän starttasi yhteensä 194 GP-kilpailuun (vain yhdeksällä kuljettajalla on kilpailussa ollut enemmän startteja), joista voitti viisi, sai 23 muuta palkintosijaa, kaksi paalupaikkaa ja viisi nopeinta kierrosta.[1][2]

Tyrrell oli tyytyväinen Alboreton suorituksiin Formula 2 -sarjassa ja antoi hänelle mahdollisuuden kilpailla tallissa vuosina 1981-83.[1] Hän voitti ensimmäisen kilpailunsa Las Vegasin GP:ssä vuonna 1982, joka toimi kauden päätösosakilpailuna.[1][2][3][4] Vuoden 1983 Detroitin GP:n voitto puolestaan oli Tyrrell tallin viimeinen voitto ja moottorien osalta normaalisti hengittävien viimeinen voitto, kunnes turbot kiellettiin vuonna 1988.[1][5]

Kaudeksi 1984 Alboreto siirtyi Ferrari -talliin, jossa ajoi paalupaikalta voittoon (voiton merkitystä lisäsi sen olleen ensimmäinen italialaiskuskin voitto Ferrarilla sitten Ludovico Scarfiottin vuoden 1966 voiton).[1][2][6][7]

Alboreton paras kausi osui vuoteen 1985, jolloin hän sijoittui Ferrarillaan MM-sarjassa toiseksi 53 pisteellä.[1][8] Kauden puolivälissä ja vielä jonkin verran sen jälkeenkin hänellä oli kaikki mahdollisuudet mestaruuteen, mutta ne hiipuivat, kun kauden viisi viimeistä osakilpailua keskeytyivät teknisten ongelmien takia.[8] Alboreto hävisi Alain Prostille selvästi (73 pistettä) mutta voitti selvästi kolmanneksi sijoittuneen Keke Rosbergin (40 pistettä).[8]

Vuoden 1985 jälkeen Alboreton kilpailumenestys alkoi hiipua, ja hän ajoi ilman menestystä loppu-uransa Tyrrellillä, Lolan autoja käyttäneillä Larroussella ja Scuderia Italialla, Arrowsilla ja Minardilla.[1][2][9] Lolan autot osoittautuivat pahasti viallisiksi, ja karsiutumisia oli siksi useita.[1][2]

F1-uransa jälkeen Alboreto kilpaili urheiluautoilla ja voitti vuonna 1997 Le Mansin 24 tunnin kilpailun Porschella yhdessä Stefan Johanssonin ja Tom Kristensenin kanssa.[1][10]

Alboreto kuoli 25.4.2001 itäisessä Saksassa sijaitsevalla Lausitzringin moottoriradalla tapahtuneessa onnettomuudessa, kun hänen testaamansa Audi R8 -prototyyppiauton rengas räjähti tuhoisin seurauksin.[11][12] Vuonna 2021 Monzan radan kuuluisin mutka Parabolica nimettiin uudelleen Alboreton mukaan.[13]

F1-kaudet, tallit, pisteet, sijoitukset muokkaa

  • 1981 (Tyrrell): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
  • 1982 (Tyrrell): 25 pistettä, sijoitus 8.
  • 1983 (Tyrrell): 10 pistettä, sijoitus 12.
  • 1984 (Ferrari): 30,5 pistettä, sijoitus 4.
  • 1985 (Ferrari): 53 pistettä, sijoitus 2.
  • 1986 (Ferrari): 14 pistettä, sijoitus 9.
  • 1987 (Ferrari): 17 pistettä, sijoitus 7.
  • 1988 (Ferrari): 24 pistettä, sijoitus 5.
  • 1989 (Tyrrell, Larrousse): 6 pistettä, sijoitus 11.
  • 1990 (Arrows): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1991 (Footwork): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1992 (Footwork): 6 pistettä, sijoitus 10.
  • 1993 (Lola): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1994 (Minardi): 1 piste, sijoitus 24.
Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1981 Team Tyrrell Tyrrell 010 Cosworth V8 USW BRA ARG SMR
Kesk.
BEL
12
MON
Kesk.
ESP
DNQ
FRA
16
GBR
Kesk.
GER
DNQ
AUT
Kesk.
- 0[1][2]
Tyrrell 011 NED
9
ITA
Kesk.
CAN
11
CPL
13
1982 Team Tyrrell Tyrrell 011 Cosworth V8 RSA
7
BRA
4
USW
4
SMR
3
BEL
Kesk.
MON
10
DET
Kesk.
CAN
Kesk.
NED
7
GBR
NC
FRA
6
GER
4
AUT
Kesk.
SUI
7
ITA
5
CPL
1
8. 25[1][2]
1983 Benetton Tyrrell Team Tyrrell 011 Cosworth V8 BRA
Kesk.
USW
9
FRA
8
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
14
DET
1
CAN
8
GBR
13
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
12. 10[1][2]
Tyrrell 012 NED
6
ITA
Kesk.
EUR
Kesk.
RSA
Kesk.
1984 Scuderia Ferrari Ferrari 126C4 Ferrari V6 BRA
Kesk.
RSA
11
BEL
1
SMR
Kesk.
FRA
Kesk.
MON
6‡
CAN
Kesk.
DET
Kesk.
DAL
Kesk.
GBR
5
GER
Kesk.
AUT
3
NED
Kesk.
ITA
2
EUR
2
POR
4
4. 30,5[1][2]
1985 Scuderia Ferrari Ferrari 156/85 Ferrari V6 BRA
2
POR
2
SMR
Kesk.
MON
2
CAN
1
DET
3
FRA
Kesk.
GBR
2
GER
1
AUT
3
NED
4
ITA
13
BEL
Kesk.
EUR
Kesk.
RSA
Kesk.
AUS
Kesk.
2. 53[1][2]
1986 Scuderia Ferrari Ferrari F1/86 Ferrari V6 BRA
Kesk.
ESP
Kesk.
SMR
10
MON
Kesk.
BEL
4
CAN
8
DET
4
FRA
8
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
AUT
2
ITA
Kesk.
POR
5
MEX
Kesk.
AUS
Kesk.
9. 14[1][2]
1987 Scuderia Ferrari Ferrari F1/87 Ferrari V6 BRA
8
SMR
3
BEL
Kesk.
MON
3
DET
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
AUT
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
15
MEX
Kesk.
JPN
4
AUS
2
7. 17[1][2]
1988 Scuderia Ferrari Ferrari F1/87/88C Ferrari V6 BRA
5
SMR
18
MON
3
MEX
4
CAN
Kesk.
DET
Kesk.
FRA
3
GBR
17
GER
4
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
2
POR
5
ESP
Kesk.
JPN
11
AUS
Kesk.
5. 24[1][2]
1989 Tyrrell Racing
Organisation
Tyrrell 017B Cosworth V8 BRA
10
11. 6[1][2]
Tyrrell 018 SMR
DNQ
MON
5
MEX
3
USA
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA GBR
Equipe Larrousse Lola LC89 Lamborghini V12 GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
11
ESP
DNPQ
JPN
DNQ
AUS
DNPQ
1990 Footwork Arrows Racing Arrows A11B Cosworth V8 USA
10
BRA
Kesk.
SMR
DNQ
MON
DNQ
CAN
Kesk.
MEX
17
FRA
10
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
12
BEL
13
ITA
12
POR
9
ESP
10
JPN
Kesk.
AUS
DNQ
- 0[1][2]
1991 Footwork Grand Prix International Footwork A11C Porsche V12 USA
Kesk.
BRA
DNQ
SMR
DNQ
- 0[1][2]
Footwork FA12 MON
Kesk.
CAN
Kesk.
MEX
Kesk.
Footwork FA12C Cosworth V8 FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
DNQ
HUN
DNQ
BEL
DNPQ
ITA
DNQ
POR
15
ESP
Kesk.
JPN
DNQ
AUS
13
1992 Footwork Grand Prix International Footwork FA13 Mugen-Honda V10 RSA
10
MEX
13
BRA
6
ESP
5
SMR
5
MON
7
CAN
7
FRA
7
GBR
7
GER
9
HUN
7
BEL
Kesk.
ITA
7
POR
6
JPN
15
AUS
Kesk.
10. 6[1][2]
1993 Lola BMS Scuderia Italia Lola T93/30 Ferrari V12 RSA
Kesk.
BRA
11
EUR
11
SMR
DNQ
ESP
DNQ
MON
Kesk.
CAN
DNQ
FRA
DNQ
GBR
DNQ
GER
16
HUN
Kesk.
BEL
14
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
JPN AUS - 0[1][2]
1994 Minardi Scuderia Italia Minardi M193B Ford V8 BRA
Kesk.
PAC
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
6
ESP
Kesk.
24. 1[1][2]
Minardi M194 CAN
11
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
7
BEL
9
ITA
Kesk.
POR
13
EUR
14
JPN
Kesk.
AUS
Kesk.

‡ Vuoden 1984 Monacon osakilpailusta jaettiin vain puolikkaat pisteet, koska kilpailu keskeytettiin rankkasateen vuoksi ja kilpailun pituus jäi alle 75 %:iin alkuperäisestä.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Michele Alboreto - Italy ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Michele Alboreto ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  3. Rosberg's the Champion despite just One Win ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  4. 1982 Las Vegas Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  5. Alboreto Takes Second Win in Detroit ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  6. Marincovich, Carlo: Nostra Ferrari dei miracoli Archivio. 29.4.1984. La Repubblica.it. Viitattu 28.7.2016. (italiaksi)
  7. Alboreto Delivers First Ferrari Victory ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  8. a b c 1985 Formula One Season Standings ESPN. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  9. La formula 1 avra' piloti italiani, Alboreto e Martini alla minardi Archivio. 5.2.1994. La Repubblica.it. Viitattu 28.7.2016. (italiaksi)
  10. Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans 1997 Groupe - Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  11. Former Ferrari Ace Alboreto Dies in Testing Crash F1 News. 26.4.2001. Autosport.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  12. Slow Puncture Caused Alboreto Accident F1 News. 30.4.2001. Autosport.com. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  13. Monza to rename the Parabolica in honour of Michele Alboreto during Italian GP weekend Formula1.com. 31.8.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa