Portugalin Grand Prix 1984

Portugalin Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 21. lokakuuta 1984 Estorilin radalla Portugalissa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden seitsemäs.

Aika-ajo

muokkaa

Paalupaikan otti Nelson Piquet ajalla 1.21,703 ja toiseksi nopein oli Alain Prost. Seuraavat lähtöruudut valtasivat Ayrton Senna, Keijo Rosberg ja Elio de Angelis.

Williams-tallille kisaviikonloppu tuli kalliiksi. Perjantain ensimmäisissä harjoituksissa Rosberg räjäytti kaksi moottoria ja Jacques Laffiten auto hajosi. Lauantain aamupäivän harjoituksissa Rosbergin auton vaihde meni pois päältä ja moottori otti ylikierroksisa kunnes pamahti. Tallin mekaanikkoihin iski paniikki saada ykkösauto kuntoon. Aika ei mitenkään riittänyt. Kun aika-ajoa oli jäljellä neljä minuuttia Rosberg hyppäsi vara-autoonsa ja ohjasi sen radalle. Ajo onnistui ja Rosberg sai neljänneksi parhaan ajan.[1]

Kilpailu

muokkaa

Keijo Rosberg starttasi neljännestä lähtöruudusta ja rynnisti heti kärkeen. Hän pysyi johdossa neljä kierrosta, kunnes moottori petti ja Alain Prost ampaisi ohitse. Samaan aikaan Niki Lauda oli yhdeksäntenä 14 sekuntia kärjen takana. Lauda ohitteli autoja urakalla ja pääsi kolmanneksi.[2] Toisena oli Nigel Mansell 30 sekuntia Laudaa edellä. Ajamalla Lauda tuskin olisi Mansellia saavuttanut, mutta Mansell ajoi 19 kierrosta ennen maalia öljyläikkään, pyörähteli radalla ja joutui keskeyttämään. Lauda siirtyi kakkoseksi ja samalla maailmanmestaruuteen kiinni.[2] Järjestys säilyi maaliin saakka. Prost sai kauden seitsemännen osakilpailuvoittonsa ja Niki Lauda maailmanmestaruuden puolen pisteen erolla Prostiin.[3]

Tulokset

muokkaa

[4]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 7   Alain Prost McLaren-TAG 70 1:41.11,753 2 9
2 8   Niki Lauda McLaren-TAG 70 + 13,425 11 6
3 19   Ayrton Senna Toleman-Hart 70 + 20,042 3 4
4 27   Michele Alboreto Ferrari 70 + 20,317 8 3
5 11   Elio de Angelis Lotus-Renault 70 + 1.32,169 5 2
6 1   Nelson Piquet Brabham-BMW 69 + 1 krs. 1 1
7 15   Patrick Tambay Renault 69 + 1 krs. 7  
8 22   Riccardo Patrese Alfa Romeo 69 + 1 krs. 12  
9 28   René Arnoux Ferrari 69 + 1 krs. 17  
10 2   Manfred Winkelhock Brabham-BMW 69 + 1 krs. 19  
11 20   Stefan Johansson Toleman-Hart 69 + 1 krs. 10  
12 26   Andrea de Cesaris Ligier-Renault 69 + 1 krs. 20  
13 14   Gerhard Berger ATS-BMW 68 + 2 krs. 23  
14 5   Jacques Laffite Williams-Honda 67 + 3 krs. 15  
15 21   Mauro Baldi Spirit-Hart 66 + 4 krs. 25  
16 30   Jo Gartner Osella-Alfa Romeo 65 Polttoaine loppu 24  
17 23   Eddie Cheever Alfa Romeo 64 + 6 krs. 14  
Kesk. 24   Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 60 Moottori 22  
Kesk. 12   Nigel Mansell Lotus-Renault 52 Ulosajo 6  
Kesk. 16   Derek Warwick Renault 51 Vaihdelaatikko 9  
Kesk. 33   Philippe Streiff Renault 48 Voimansiirto 13  
Kesk. 6   Keke Rosberg Williams-Honda 39 Moottori 4  
Kesk. 25   François Hesnault Ligier-Renault 31 Sähköt 21  
Kesk. 18   Thierry Boutsen Arrows-BMW 24 Voimansiirto 18  
Kesk. 10   Jonathan Palmer RAM-Hart 19 Vaihdelaatikko 26  
Kesk. 17   Marc Surer Arrows-BMW 8 Sähköt 16  
Kesk. 9   Philippe Alliot RAM-Hart 2 Moottori 27  

[5]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.21,703
  • Nopein kierros: Niki Lauda – 1.22,996 (kierroksella 51)
  • Philippe Streiffin ensimmäinen Grand Prix
  • Niki Laudan kolmas kuljettajien maailmanmestaruus
  • Mestaruustaistelu ratkesi puolen pisteen erolla, mikä on Formula 1 -historian pienin piste-ero mestarin ja toiseksi sijoittuneen välillä.[2]
  • McLarenin 250:s Grand Prix
  • Kilpailu näytettiin Suomessa Urheilutunnilla nyrkkeilyn kanssa. F1-kilpailun selosti Matti Lammi koosteena TV2:lle. Kilpailu oli Matti Lammen viimeinen f1-selostus.
  • Helsingin Sanomat 21.10.1984

Lopulliset MM-pisteet

muokkaa
Sija Kuljettaja Pisteet
1 Niki Lauda 72
2 Alain Prost 71,5
3 Elio de Angelis 34
4 Michele Alboreto 30,5
5 Nelson Piquet 29
6 René Arnoux 27
7 Derek Warwick 23
8 Keijo Rosberg 20,5
9 Nigel Mansell 13
  Ayrton Senna 13
11 Patrick Tambay 11
12 Teo Fabi 9
13 Riccardo Patrese 8
14 Jacques Laffite 5
  Thierry Boutsen 5
16 Eddie Cheever 3
  Andrea de Cesaris 3
  Stefan Johansson 3
19 Jo Gartner 2
  Piercarlo Ghinzani 2
21 Gerhard Berger 1
  Marc Surer 1

Merkkien MM-pisteet

muokkaa
Sija Merkki Pisteet
1 McLaren 143,5
2 Ferrari 57,5
3 Lotus 47
4 Brabham 38
5 Renault 34
6 Williams 25,5
7 Toleman 16
8 Alfa-Romeo 11

Lähteet

muokkaa
  1. Helsingin Sanomat 21.10.1984
  2. a b c Rimmer, Lucy & Turner, Kevin: Top 10 F1 title deciders ranked: 1986 Australian GP, 2008 Brazilian GP and more F1 News. 7.12.2021. Autosport.com. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
  3. Helsingin Sanomat 22.10.1984
  4. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 7.11.2007. (englanniksi)
  5. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 7. marraskuuta 2007.