Keke Rosberg

suomalainen autourheilija
(Ohjattu sivulta Keijo Rosberg)

Keijo Erik ”Keke” Rosberg (s. 6. joulukuuta 1948 Solna, Ruotsi) on suomalainen entinen autourheilija ja Formula 1:n ensimmäinen suomalainen maailmanmestari.

Keke Rosberg
Keke Rosberg vuonna 1982.
Keke Rosberg vuonna 1982.
Henkilötiedot
Koko nimi Keijo Erik Rosberg
Syntynyt 6. joulukuuta 1948 (ikä 71)
Solna, Ruotsi
Kansalaisuus  Suomi
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1978–1986
Talli(t) Theodore, ATS, Wolf, Fittipaldi, Williams, McLaren
Kilpailuja 128 (114 starttia)
Maailmanmestaruuksia 1 (1982)
Voittoja 5
Palkintosijoja 17
Paalupaikkoja 5
Nopeimpia kierroksia 3
MM-pisteitä 159,5
Ensimmäinen kilpailu Etelä-Afrikan GP 1978
Ensimmäinen voitto Sveitsin GP 1982
Viimeinen voitto Australian GP 1985
Viimeinen kilpailu Australian GP 1986

Rosberg nousi Formula 1 -sarjaan kaudeksi 1978 Formula 2 -sarjasta. Hänen ensimmäiset neljä kauttaan autourheilun kuninkuusluokassa eivät vielä tuoneet menestystä. Päästyään Williams-talliin Rosberg voitti maailmanmestaruuden kaudella 1982. Hän ajoi sen jälkeen vielä neljän kauden ajan Formula 1:ssä kunnes lopetti ja siirtyi urheilu- ja vakioautoluokkiin.

Rosberg tunnettiin hyvin aggressiivisesta ajotyylistään, johon kuuluivat esimerkiksi sivuluisut ja radan reunakivetysten yli ajaminen.[1]

Rosberg päätti ajouransa kauteen 1995 ja keskittyi sen jälkeen oman Team Rosberg -tallinsa johtamiseen. Hän on toiminut myös poikansa Nico Rosbergin sekä suomalaisten Formula 1 -kuskien managerina. Myös Nico Rosberg on Formula 1 -maailmanmestari.

Varhainen elämäMuokkaa

Keijo Erik Rosberg syntyi perheensä esikoisena 6. joulukuuta 1948 Solnassa, Tukholman naapurikaupungissa Ruotsissa. Hänen isänsä, haminalainen Lars Rosberg oli hakeutunut Tukholmaan sodan jälkeen opiskelemaan eläinlääketiedettä. Siellä hän tapasi haminalaisen Lea Lautalan ja pariskunta avioitui. Myöhemmin Suomessa Keijolle syntyi kaksi pikkusiskoa, Seija ja Jaana.[2]

Vuosi Keijon syntymästä perhe muutti Suomeen, kun Lea Rosberg sai töitä Lapinjärveltä kunnaneläinlääkärinä. Perhe oli suomenkielinen, vaikka kunta oli enimmäkseen ruotsinkielinen. Kaksi vuotta myöhemmin perhe muutti Haminaan ja sen jälkeen Ouluun, missä Keijo kävi Tuiran kansakoulun. Vuonna 1962 perhe muutti Iisalmeen. Lukiota käydessään Rosberg sairastui vakavaan aivokalvontulehdukseen mutta selvisi. Hän pääsi ylioppilaaksi Iisalmen lyseosta keväällä 1968. Hän ilmoittautui hammaslääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin mutta ei lukenut kesän aikana ja reputti kokeen.[2]

Kilpa-ajajan uraMuokkaa

KartingMuokkaa

 
Rosberg 17-vuotiaana karting-autossa vuonna 1966.

Rosbergin vanhemmat alkoivat Haminassa asuessaan harrastaa kumpikin aktiivisesti autourheilua. Lars Rosberg kilpaili Jyväskylän suurajoissa ja tavoitteli osallistumisoikeutta Monte Carlon ralliin. Keijo ryhtyi ajamaan isäänsä seuraten go-kart-autoa eli mikroautoa tai kartingia perheen asuessa Oulussa. Täytettyään 16 vuotta Rosberg sai moottoripyöräajokortin ja kilpailuoikeuden mikroautojen Formula K -luokkaan. Isä toimi Rosbergin autonkuljettajana, huoltajana ja mekaanikkona tämän kilpaillessa SM-sarjassa. Ensimmäisen kilpailuvoittonsa Rosberg saavutti Kouvolassa, ja ensimmäisellä kaudellaan hän sai pronssia SM-sarjassa. Suomen mestaruuden ja Pohjoismaiden mestaruuden Formula K:ssa Rosberg voitti vuonna 1966. Saman vuoden joulukuussa hän sai ajokortin. Rosberg voitti Suomen mestaruuden jälleen vuonna 1967. Hän kilpaili paljon myös Ruotsissa ja elokuussa 1968 myös ensi kertaa EM-sarjassa.[3]

Lokakuussa 1968 Rosberg aloitti varusmiespalveluksensa Karjalan Jääkäripataljoonassa Kontiorannassa ja yleni alikersantiksi. Hän pyrki uudelleen hammaslääketieteelliseen ja saikin kokeen ensimmäisestä osasta maksimipisteet mutta myöhästyi toisesta osasta viidellä minuutilla nukuttuaan pommiin. Asepalveluksen jälkeen Rosberg meni töihin ohjelmoijaksi Nokia Elektroniikalle Helsinkiin. Hän osti ensimmäisen autonsa, käytetyn Ford Mustangin.[4]

Rosberg jatkoi kilpailemista Keski-Euroopassa kesällä 1970. Hän sijoittui Sveitsin EM-osakilpailussa ja Ranskan MM-finaalissa viidenneksi. Keväällä 1971 Rosberg meni naimisiin Pirjo Rauhamaan kanssa ja muutti Helsingin Lauttasaareen ja myöhemmin Vantaalle. Hän jatkoi ajamista Suomen Formula K -maajoukkueessa EM-sarjassa. Keväästä 1971 alkaen hän kirjoitti kolumneja turkulaiseen Auto Sport -lehteen, ja myöhemmin vuonna 1973 vakituisesti Vauhdin Maailmaan.[5]

Formula Vee ja Super VeeMuokkaa

 
Kartingista Keke siirtyi Formula Vee -luokkaan 1972. Rosberg maalautti Lincolnilta ostamansa Veemaxin siniseksi ja sai numerokseen 25.

Keväällä 1972 Rosberg siirtyi kartingista Formula Vee -luokkaan. Kilpa-autokseen hän osti vuoden vanhan Veemaxin. Rosbergin kanssa ajaneet ovat muistelleet nuoren Rosbergin antaneen itsestään ammattimaisen vaikutelman esimerkiksi suhtautumisessaan sponsoreihin ja itsestään tiedottamiseen. Rosberg sijoittui kesän SM-sarjassa kolmanneksi ja voitti VW Maljan. Vuonna 1972 Rosberg alkoi käyttää kutsumanimeä ”Keke”.[6] Hän arveli sen olevan helpommin ihmisten muistettavissa ja lausuttavissa muilla kielillä kuin ”Keijo”.[7]

Menestys Formula Vee -luokassa sai Rosbergin ensi kertaa pohtimaan julkisesti kilpa-autoilijan ammattilaisuraa. Kaudella 1973 hän voitti kaikki kotimaiset Formula Vee -lähdöt ja joitain myös Euroopassa. Hän voitti kauden lopuksi Formula Vee -luokan Euroopan mestaruuden, Pohjoismaiden mestaruuden ja Suomen mestaruuden. Hän jätti siviilityönsä ja ryhtyi kokopäivätoimiseksi autourheilijaksi. Hän liittyi itävaltalaisen Kurt Bergmannin Kaimann Racing Team -talliin.[8]

Kauden 1974 kaksi ensimmäistä kilpailuaan ylemmässä Super Vee -luokassa Rosberg joutui keskeyttämään. Ensimmäisen voittonsa hän ajoi kesäkuussa Österreichringillä. Rosbergin lähettämät kilpailuraportit julkaistiin aina Vauhdin Maailma -lehdessä seuraavan viikon tiistaina. Hän ajoi kesällä myös Formula Veen SM-sarjaa, missä hän jäi kakkoseksi. Super Vee -sarjassa Rosberg oli kolmas. Ylempiin luokkiin hän ei vielä päässyt, koska hänellä ei ollut riittävästi sponsorirahaa takanaan. Super Veessä Rosbergia sponsoroivat Finnair, Canon ja Sunoco.[9]

Toisella Super Vee -kaudellaan vuonna 1975 Rosberg ajoi Uwes Mode Racing -tallissa. Hän voitti Castrol GTX Trophyn ja Saksan mestaruuden. Euroopan mestaruussarjassa Gold Pokalissa hän sijoittui neljänneksi. Syksyllä hän ajoi yhden Super Vee -kilpailun Yhdysvalloissa.[10]

Formula 2Muokkaa

Kaudeksi 1976 Rosberg pääsi Formula 2 -sarjassa ajavaan Team Obermoser Jörg -talliin. Ensimmäinen kausi toiseksi ylimmällä formulatasolla alkoi kolaroinneilla ja ulosajoilla. Myöhemmin kauden kuluessa Rosberg alkoi saavuttaa pistesijoja, ja hän sijoittui lopulta viidellä pisteellä EM-sarjan kymmenenneksi. Vuodenvaihteen jälkeen Rosberg ajoi Formula Pacificin viiden kilpailun Tasman-sarjan Uudessa-Seelannissa ja voitti sen ylivoimaisesti.[11]

 
Keke Rosberg Gilles Villeneuven takana Formula Atlantic -sarjan Edmontonin-kilpailussa 1977.

Toisella Formula 2 -kaudellaan 1977 Rosberg ajoi Fred Opert Racing -tallissa. Sopimukseen kuului 26 kilpailua neljässä eri sarjassa. Ensimmäisen F2-kilpailuvoittonsa hän otti Formula Atlantic -sarjan kilpailussa Kanadassa. Hän voitti kauden aikana myös ensimmäisen F2:n EM-sarjan kilpailunsa. Rosberg sijoittui lopulta Atlantic-sarjassa neljänneksi ja EM-sarjassa kuudenneksi.[12]

Rosberg pääsi joulukuussa 1977 koeajamaan japanilaisen Formula 1 -talli Kojiman autoa. Hänen oli tarkoitus ajaa sillä seuraavan vuoden F1-kauden toinen kilpailu Brasiliassa. Talli ei kuitenkaan osallistunut kilpailuun, sillä sen toinen auto oli romuttunut testikaudella. Testiensä jälkeen Rosberg voitti Uudessa-Seelannissa jälleen Tasman-sarjan.[13]

Vuonna 1978 Rosberg ajoi jo lähes täyden kauden F1-sarjassa. Hän jatkoi kuitenkin myös Formula 2:ssa ja ajoi koko vuoden aikana näissä kahdessa luokassa yhteensä 41 kilpailua. Hän sijoittui Atlantic-sarjassa toiseksi ja Euroopan sarjassa viidenneksi vaikka ajoi jälkimmäisessä vain puolet kilpailuista.[14]

Formula 1Muokkaa

Kaudet 1978–1981Muokkaa

Vuonna 1978 Rosberg sai tilaisuuden kilpailla Formula 1 -sarjassa, kun Theodore-talli palkkasi hänet kuljettajakseen. Talli ei ollut sarjan parhaita eikä taistellut voitoista. Rosberg selvisi ensimmäisessä kilpailussaan Etelä-Afrikassa karsinnoista ja lähti kilpailuun 24. lähtöruudusta mutta joutui keskeyttämään polttoainevuotoon.[15] Kauden kuluessa hän kilpaili myös ATS-tallin autolla. Kauden merkittävin suoritus oli MM-sarjan ulkopuolisena kilpailuna ajetun BRDC International Trophyn voitto sateisella Silverstonen radalla.[16] Vaikka kilpailu oli MM-sarjan ulkopuolinen, sen osallistujalistalla oli F1:n kuljettajien parhaimmistoa.

Rosbergilla ei ollut sopimusta F1-kauden 1979 alussa, joten hän ajoi keväällä muutaman F2-kilpailun ja teki sitten sopimuksen Pohjois-Amerikan Can-Am-sarjaa ajavan Newman–Freeman-tallin kanssa. Vaikka hän saikin F1-tallipaikan kesken kautta, hän ajoi silti Can-Am-sarjan loppuun ja menetti mestaruuden vasta viimeisissä kilpailuissa.[17]

 
Rosberg Imolan varikolla Wolf-tallin kanssa vuonna 1979.

Formula 1 -kauden 1979 puolivälin tienoilla Rosberg liittyi Wolf-talliin entisen maailmanmestarin James Huntin tilalle.[16] Vauhti oli ajoittain lupaavaa, ja Alankomaissa hän oli harjoitusten 8:s. Paras kilpailusijoitus oli Ranskassa ajettu yhdeksäs sija.[16]

Kaudeksi 1980 Rosberg sai paikan Fittipaldi-tallista, jonka ykköskuljettajana ajoi kaksinkertainen maailmanmestari Emerson Fittipaldi. Argentiinassa Rosberg oli harjoitusten 13. nopein. Itse kilpailussa hän ohitti yksi toisensa jälkeen edellä olevia autoja nousten kolmanneksi, ja vaikka hänen täytyi käydä varikolla polttoainetta tankkauttamassa, piti hän silti paikkansa maaliin asti. Näin hänestä tuli ensimmäinen suomalainen Formula 1:n palkintokorokkeella. Rosberg ajoi hyvin myös jatkossa, ja hän oli selvästi tallikaveriaan Fittipaldia nopeampi. Tallin autojen suorituskyky oli kuitenkin hiipunut suhteessa kilpailijoihin, eikä Rosberg ajanut enää kuin kerran MM-pisteille kauden aikana.[16] Hän oli silti MM-sarjan 10:s.[18]

Toisella kaudellaan Fittipaldilla Rosberg oli tallin ykköskuski, kun Emerson Fittipaldi oli lopettanut ajamisen. Kausi oli pettymys. Auto oli sarjan heikoimpia, ja usein Rosbergin osana oli karsiutuminen tai keskeytys mekaaniseen vikaan. Hän olisi halunnut siirtyä tallista muualle, mutta Fittipaldi ei suostunut purkamaan sopimusta. Hänellä oli sopimus tallin kanssa vuoden 1982 loppuun, mutta hänen onnistui irrottautua tallista kauden 1981 lopussa vedoten maksamattomiin palkkoihin.[19]

Kausi 1982Muokkaa

Kaudeksi 1982 Rosberg pääsi Williamsille, jossa hänellä oli ensi kertaa urallaan mahdollisuus taistella maailmanmestaruudesta. Ensimmäisessä, Etelä-Afrikassa ajetussa kilpailussa hän oli viides[20], mutta seuraava kilpailu Brasiliassa päättyi toiseen sijaan. Rosberg ehdittiin kertaalleen hylätä sääntöjenvastaisen vesitankin vuoksi, mutta hylkäys kumottiin pian ja Rosberg sai pitää sijansa. Hän oli toinen myös Long Beachin kisassa[21] ja siirtyi selvään MM-johtoon.

Runsas viikko Long Beachin kilpailun jälkeen tuli tieto, että Brasilian kilpailun protestit oli käsitelty ja Rosberg sekä kisan voittanut Nelson Piquet oli hylätty. Muutamat tallit olivat tehneet protestin Piquetä ja Rosbergiä vastaan sääntöjenvastaisista vesitankeista. Rosberg menetti MM-johdon lisäksi Brasilian palkintorahat. Hylkäyksistä johtuen Williams ja useat muut tallit päättivät boikotoida seuraavaa, San Marinon osakilpailua. Kilpailun odotettiin menettävän MM-arvonsa, mutta niin ei käynyt.[22]

Seuraavassa kilpailussa Belgiassa Rosbergista tuli ensimmäinen suomalainen, joka on johtanut Formula 1:n MM-osakilpailua. Maalissa Rosberg oli toinen tehtyään kierroksella ohituksen yhteydessä pienen virheen, jonka seurauksena John Watson pääsi hänen ohitseen voittoon.[23] Monacossa Rosberg keskeytti omaan ajovirheeseen, Detroitissa hän oli neljäs ja Kanadassa auton vaihteisto hajosi noin 20 kierrosta ennen maalia. Hollannin GP:n kolmannella sijallaan hän nousi MM-pisteissä kolmanneksi.

Rosbergin suorituksia alettiin kauden edetessä arvostaa myös Suomen lehdistössä, joka oli aikaisemmin lähinnä piikitellyt häntä.[24]

 
Rosberg Williamsissaan Britannian GP:ssä maailmanmestaruusvuonnaan 1982.

Britanniassa Rosberg saavutti uransa ensimmäisen paalupaikan, mutta kisassa auto sammui lähtöruudukkoon ja Rosberg joutui starttaamaan joukon hänniltä. Lopulta kisa päättyi Rosbergilta keskeytykseen auton teknisten ongelmien vuoksi.

Ranskassa Rosberg oli viides. Maailmanmestaruus näytti karkaavan Didier Pironille, joka johti Rosbergia 16 pisteellä. Saksan sateisissa harjoituksissa maailmanmestaruustaisto sai käänteen, kun Pironi ajoi Alain Prostin auton perään ja oli vähällä menettää henkensä. Hän joutui sairaalaan pitkäksi aikaa, eikä enää koskaan palannut Formula 1 -radoille. Kilpailussa Rosberg ajoi vara-autolla kolmanneksi ja oli pitkän tauon jälkeen palkintokorokkeella. Näin Rosberg nousi uudelleen mukaan maailmanmestaruustaisteluun.

Itävallassa Rosberg oli lähellä voittoa mutta jäi toiseksi häviten viidellä sadasosasekunnilla Elio de Angelisille.[25] Samalla Rosberg nousi maailmanmestaruuspisteissä toiseksi. Seuraavassa kisassa, Sveitsin GP:ssä Ranskan Dijonissa Rosberg ajoi koko F1-uransa ensimmäiseen voittoonsa.[7] Maailmanmestaruus olisi katkolla seuraavassa osakilpailussa. Italiassa Rosberg jäi kuitenkin kahdeksanneksi jääden ilman MM-pisteitä.

Ennen kauden viimeistä, Las Vegasissa ajettavaa kilpailua enää kahdella kuljettajalla oli mahdollisuudet mestaruuteen. Rosbergille riittäisi yksikin piste mestaruuteen, muussa tapauksessa John Watson ottaisi osakilpailuvoitolla mestaruuden. Aika-ajoissa Rosberg oli kuudes ja Watson yhdeksäs. Watson nousi heikon lähdön jälkeen vähitellen kohti kärkeä, ja noin 20 kierrosta ennen maalia hän oli toisena. Michele Alboreto ajoi kärjessä maaliin asti. Rosberg oli viides ja saavutti näin kaikkien aikojen ensimmäisenä pohjoismaalaisena kuljettajana Formula 1 -luokan maailmanmestaruuden.[24]

Virallinen Suomi silloisen kulttuuriministerin Kalevi Kivistön johdolla ei huomioinut Rosbergin maailmanmestaruutta millään tavoin. Sen sijaan eduskunnan puhemies Johannes Virolainen, jonka mielestä Rosberg oli "ajanut Suomen maailmankartalle", tarjosi Rosbergille juhlakahvit eduskuntatalossa hänen käydessään kotimaassa.[26]

Rosberg valittiin mestaruuden myötä Suomen vuoden urheilijaksi.[24]

Kaudet 1983–1986Muokkaa

Rosbergin toinen kausi Williamsilla vuonna 1983 oli vaikea. Kauden kohokohta oli voitto Monacossa.[27] Ennen lähtöä rata oli märkä, mutta kuivumassa. Kuljettajat valitsivat Rosbergia lukuun ottamatta sadekelin renkaat ja kisan alettua muiden oli käytävä varikolla vaihdattamassa kuivan kelin renkaat. Rosberg ajoi voittoon. Hän pääsi juhlimaan palkintokorokkeella myös Detroitissa sijoituttuaan toiseksi.[28] Nämä olivat kuitenkin MM-kauden ainoat palkintosijoitukset ja Rosberg sijoittui mestaruustaulukossa viidennelle sijalle keräten yhteensä 27 pistettä.[29] Vuonna 1983 järjestettiin kaikkien aikojen viimeistä kertaa MM-sarjan ulkopuolinen kilpailu: 1983 Race of Champions Brands Hatchissa, jonka Rosberg vei nimiinsä.[16]

 
Rosberg Williamsin ratissa vuoden 1984 Dallasin GP:ssä, jonka hän voitti.

Kaudella 1984 auton epäluotettavuus kiusasi Rosbergia ja mies joutui keskeyttämään yhteensä kahdeksan kertaa. Viimeisestä seitsemästä kisasta hän pääsi maaliin vain yhdessä. Kauden kohokohtana voidaan pitää Dallasissa liukkaalla ja murenevalla katuradalla ajettua voittoa.[30] Voitto oli ensimmäinen Hondan turbomoottorilla otettu ykköstila F1:ssä. Loppupisteissä Rosberg sijoittui kahdeksanneksi 20,5 pisteellään.[31]

Kaudella 1985 autossa oli edelleen suuria ongelmia luotettavuuden kanssa etenkin alkukaudesta, mutta voitto Detroitissa alkoi muuttamaan tilannetta.[32] Rosbergin kolmen palkintosijan putki (joista yksi oli kauden päätöskisan voitto Australiassa) nostivat hänet MM-sarjan kolmannelle tilalle 40 pisteellä.[33][34][35][36] Kaudesta muistetaan hyvin myös hänen huima kierroksensa Silverstonen aika-ajoissa.[37] Rosberg ajoi paalupaikalle, mittauttaen 258,9 km/h keskinopeuden. Se säilyi ennätyksenä aina 2000-luvulle asti, jolloin Williamsin kuljettaja Juan Pablo Montoya teki uuden ennätyksen vuoden 2002 Italian GP:ssä.[38]

Kausi 1986 jäi Rosbergin viimeiseksi F1-kaudeksi. Hän ajoi McLarenilla, hallitsevan maailmanmestarin Alain Prostin tallikaverina.[7] Rosberg ei voittanut kaudella yhtään kilpailua, pääsi palkintopallille vain yhden kerran ja hävisi selvästi tallitoverilleen. Aliohjautuva auto ei sopinut lainkaan Rosbergin ajotyylille, eikä sitä onnistuttu säätämään hänelle sopivaksi koko kauden aikana.[39]

Rosberg ilmoitti heinäkuussa Hockenheimin kilpailuviikonlopun perjantaina lopettavansa uransa Formula ykkösissä. Hän kertoi tehneensä päätöksen jo kaksi vuotta aiemmin. Samalla Rosberg arvosteli uutta polttoainerajoitusta, joka pakotti kuskit säästelemään polttoainetta kilpailun aikana. Hän kertoi myös kyllästyneensä F1-auton ajamisen rasituksiin, matkustamiseen ja mekaanisten vikojen aiheuttamaan turhautumiseen.[40]

Viimeisessä F1-kilpailussaan Australiassa Rosberg keskeytti rengasrikkoon ylivoimaiselta kärkipaikalta. Kauden loppusijoituksissa Rosberg oli kuudes 22 pisteellään.[41]

Urheilu- ja vakioautotMuokkaa

 
Rosbergin Opel Calibra DTM-sarjassa 1993.

Rosberg osallistui Span 24 tunnin ajoon Ferrarilla vuonna 1989 mutta ei saanut sijoitusta. Vuosina 1990–1991 hän ajoi urheiluautojen MM-sarjaa Peugeot’lla.[7] Jälkimmäisellä kaudella hän saavutti Yannick Dalmas’n kanssa osakilpailuvoitot Magny Coursissa ja Méxicossa, ja oli sarjan loppupisteissä 13:s.[16]

Kaudeksi 1992 Rosberg siirtyi saksalaiseen DTM-vakioautosarjaan, jossa hän ajoi AMG Mercedes -autolla. Hän voitti yhden osakilpailun ja sijoittui sarjan viidenneksi.[16] Kaudet 1993–1994 Rosberg kilpaili DTM:ssä Joestin Opelilla ja kaudella 1995 DTM:ssä ja ITC:ssä itse perustamansa Team Rosbergin Opelilla.[42]

Rosberg päätti ajouransa kauteen 1995 ja keskittyi tallinsa johtamiseen. Toisinaan hän osallistui Tunturiralliin harrastemielellä. Viimeisen autokilpailunsa hän ajoi vuonna 2005.

Kausi kaudeltaMuokkaa

Formula 1Muokkaa

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.

Kausi[43] Talli Runko Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1978 Theodore Racing Hong Kong Theodore TR1 Cosworth V8 ARG
BRA
RSA
Kesk.
USW
DNPQ
MON
DNPQ
BEL
DNQ
ESP
DNPQ
NC 0
ATS Racing ATS HS1 SWE
15
FRA
16
GBR
17
Theodore Wolf WR3 GER
10
AUT
NC
Wolf WR4 NED
Kesk.
ITA
DNPQ
ATS Racing ATS D1 USE
Kesk.
CAN
NC
1979 Olympus Cameras Wolf Racing Wolf WR8 Cosworth V8 ARG
BRA
RSA
USW
ESP
BEL
MON
FRA
9
GER
Kesk.
ITA
Kesk.
NC 0
Wolf WR7 GBR
Kesk.
Wolf WR9 AUT
Kesk.
NED
Kesk.
CAN
DNQ
Wolf WR8/9 USE
Kesk.
1980 Skol Fittipaldi Team Fittipaldi F7 Cosworth V8 ARG
3
BRA
9
RSA
Kesk.
USW
Kesk.
BEL
7
MON
DNQ
FRA
Kesk.
GBR
DNQ
10. 6
Fittipaldi F8 GER
Kesk.
AUT
16
NED
DNQ
ITA
5
CAN
9
USE
10
1981 Fittipaldi Automotive Fittipaldi F8C Cosworth V8 USW
Kesk.
BRA
9
ARG
Kesk.
SMR
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
DNQ
ESP
12
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
DNQ
AUT
NED
DNQ
ITA
DNQ
CAN
DNQ
CPL
10
NC 0
1982 TAG Williams Team Williams FW07C Ford V8 RSA
5
BRA
DSQ
USW
2
SMR
1. 44
Williams FW08 BEL
2
MON
Kesk.
DET
4
CAN
Kesk.
NED
3
GBR
Kesk.
FRA
5
GER
3
AUT
2
SUI
1
ITA
8
CPL
5
1983 TAG Williams Team Williams FW08C Ford V8 BRA
DSQ
USW
Kesk.
FRA
5
SMR
4
MON
1
BEL
5
DET
2
CAN
4
GBR
11
GER
10
AUT
8
NED
Kesk.
ITA
11
EUR
Kesk.
5. 27
Williams FW09 Honda V6 (t/c) RSA
5
1984 Williams Grand Prix Engineering Williams FW09 Honda V6 (t/c) BRA
2
RSA
Kesk.
BEL
4
SMR
Kesk.
FRA
6
MON
4
CAN
Kesk.
DET
Kesk.
DAL
1
8. 20.5
Williams FW09B GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
8
ITA
Kesk.
EUR
Kesk.
POR
Kesk.
1985 Canon Williams Honda Team Williams FW10 Honda V6 (t/c) BRA
Kesk
POR
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
8
CAN
4
DET
1
FRA
2
GBR
Kesk.
GER
12
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
BEL
4
EUR
3
RSA
2
AUS
1
3. 40
1986 Marlboro McLaren International McLaren MP4/2C TAG V6 (t/c) BRA
Kesk.
ESP
4
SMR
5
MON
2
BEL
Kesk.
CAN
4
DET
Kesk.
FRA
4
GBR
Kesk.
GER
5
HUN
Kesk.
AUT
9
ITA
4
POR
Ret
MEX
Kesk.
AUS
Kesk.
6. 22

Muut sarjatMuokkaa

Vuosi[43] Auto Sarja Sijoitus
1966 Formula K SM 1.
1966 Formula K PM 1.
1967 Formula K SM 1.
1970 Formula K SM 1.
1970 Formula K EM 5.
1970 Formula K MM 5.
1972 Formula V SM 3.
1972 Formula V Amer-cup 1.
1973 Formula V SM 1.
1973 Formula V PM 1.
1973 Formula V EM 1.
1974 Formula Super V EM 3.
1974 Formula Super V Castrol-cup 2.
1975 Formula Super V EM 5.
1975 Formula Super V Castrol-cup 1.
1975 Formula Super V Solex-cup 1.
1975 Formula Super V Saksan-mestaruus 1.
1976 Formula 2 EM 10.
1977 Formula Pacific Tasman-sarja 1.
1977 Formula 2 EM 6.
1977 Formula Atlantic Atlantic-sarja 4.
1978 Formula Pacific Tasman-sarja 1.
1978 Formula Atlantic Atlantic-sarja 2.
1978 Formula 2 EM 5.
1978 Formula 1 International Trophy 1.
1991 World Sportscar Championship 13.
1992 DTM 5.
1993 DTM 17
1994 DTM 14.
1995 DTM 18.
1995 ITC 20.

Formula 1 -ennätyksetMuokkaa

  • Ensimmäinen maaliin päässyt suomalainen
  • Ensimmäinen suomalainen MM-pisteillä
  • Ensimmäinen suomalainen palkintokorokkeella
  • Ensimmäinen suomalainen kilpailun kärjessä
  • Ensimmäinen suomalainen paalupaikalla
  • Ensimmäinen suomalainen osakilpailuvoittaja (Sveitsin Grand Prix 1982)
  • Ensimmäinen suomalainen maailmanmestari
  • Ensimmäinen pohjoismaalainen maailmanmestari
  • Nopein keskinopeus aika-ajokierroksella vuodesta 1985 (Silverstone 4,718 km, 1.05,591, 258,95 km/h) hallussa aina vuoteen 2001 asti.

Kilpauran ulkopuolinen elämäMuokkaa

Rosbergin ensimmäinen vaimo oli Pirjo Rauhamaa, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 1971–1974.[44]

Rosberg avioitui saksalaisen tulkin, Gesine (Sina) ent. Gleitsmann-Dengelin kanssa Mauritiuksella vuonna 1983. Heidän poikansa Nico Rosberg on entinen Formula 1 -kuljettaja ja kauden 2016 maailmanmestari.[45]

Ajouransa jälkeen Rosberg on toiminut Mika Häkkisen, Jyrki Järvilehdon ja poikansa Nico Rosbergin managerina.[7]

Rosberg on toiminut kommentaattorina MTV3-kanavan F1-lähetyksissä. Hän on kommentoinut kilpailuja myös Saksan TV:lle.

Rosbergilla on ollut kaksi omaa nimikkoautomallia. Opel Calibraa sai nimellä Opel Calibra Keke Rosberg Edition.[46] Auto oli erittäin suosittu, Keke ajoi vastaavan mallisella autolla DTM-sarjaa. Vuonna 1991 Subaru Justy-mallia tehtiin 150kpl sarja "Keke Design Limited Edition".

Joulukuussa 2017 Rosberg nimettiin yhdessä muiden Formula 1 -maailmanmestareiden kanssa Kansainvälisen autourheiluliiton uuteen kunniagalleriaan (FIA Hall of Fame).[47]

PopulaarikulttuurissaMuokkaa

Juice Leskinen on säveltänyt ja sanoittanut Rosbergista laulun ”Keke Rosberg formula rock”, jonka esitti Matti Pellonpää ystävineen.[46] Galicialaisella Siniestro Total-yhtyeellä on kappale nimeltä Keke Rosberg.[46]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Erola 2009, s. 73, 83–84.
  2. a b Erola 2009, s. 20–28.
  3. Erola 2009, s. 21–29.
  4. Erola 2009, s. 29–31.
  5. Erola 2009, s. 31–33, 39.
  6. Erola 2009, s. 33–38.
  7. a b c d e Donaldson, Gerald: Keke Rosberg Formula 1™ – The Official F1™ Website. Viitattu 6.12.2018.
  8. Erola 2009, s. 38–43.
  9. Erola 2009, s. 47–51.
  10. Erola 2009, s. 51–56.
  11. Erola 2009, s. 58–65.
  12. Erola 2009, s. 65–71.
  13. Erola 2009, s. 70–73.
  14. Erola 2009, s. 79, 84.
  15. Keke Rosberg – Suomalaisen F1-menestyksen kantaisä Keijo "Keke" Rosberg syntyi Ruotsin puolella Tukholmassa Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 1948 F1-juhlavuosi, MTV3. Viitattu 6.12.2018.
  16. a b c d e f g Keke Rosberg Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  17. Erola 2009, s. 85–91.
  18. 1980 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  19. Erola 2009, s. 104–113.
  20. 1982 South African Grand Prix – RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  21. Lauda takes first win for almost five years ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  22. Pironi snatches win from Villeneuve on dark day ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  23. Watson win overshadowed by Villeneuve's death ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  24. a b c Lindfors, Jukka: Suomi juhli lehdistön piikittelemän Keken F1-mestaruutta Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 6.12.2018.
  25. 1982 Austrian Grand Prix – RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  26. Seppo Sarlund: Jussi – Suomen neuvos, s. 227. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15426-5.
  27. Rosberg's gamble delivers first win of season ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  28. Alboreto takes second win in Detroit ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  29. 1983 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  30. Rosberg wins in searing heat after boycott threat ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  31. 1984 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  32. Street king Rosberg romps to victory ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  33. Mansell takes maiden win as Prost claims title ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  34. Mansell's second win overshadowed by apartheid controversy ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  35. Rosberg wins but Mansell left fuming ESPN. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  36. 1985 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  37. 1985: Rosberg's lap of the gods F1 News. 26.5.1985. Autosport.com. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  38. 2002: Montoya's fastest-ever F1 pole lap F1 News. 25.9.2002. Autosport.com. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  39. Erola 2009, s. 197–200.
  40. Erola 2009, s. 204–205.
  41. Erola 2009, s. 215–217, 251.
  42. Keke Rosbergin ura tilastoina MTV3. 17.3.2004. Viitattu 6.12.2018.
  43. a b Helsingin Sanomat 27.9.1982
  44. Erola 2009, s. 51.
  45. Nico Rosberg – 2016 Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  46. a b c Soininen, Maisa: Turussa kummastellaan mystistä Keke Rosberg -polkua – muistatko myös nämä formulalegendan saamat kunnianosoitukset? Ilta-sanomat. 8.10.2016. Viitattu 6.12.2018.
  47. Salomaa, Tomi: Räikkönen, Häkkinen ja Rosberg saivat upean kunnianosoituksen – nimettiin moottoriurheilun kunniagalleriaan Iltalehti. 5.12.2017. Viitattu 6.12.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Keke Rosberg.
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keke Rosberg.