Andrea de Cesaris

italialainen autourheilija

Andrea de Cesaris (31. toukokuuta 1959 Rooma, Italia5. lokakuuta 2014 Rooma, Italia[1]) oli italialainen Formula 1 -kuljettaja. Hän jäi historiaan ajettuaan urallaan kaikkien aikojen viidenneksi eniten GP-kisoja (208), keskeytettyään urallaan ennätykselliset 135 kisaa sekä ajamalla eniten kisoja kautta aikojen voittamatta itse kilpailua. Uransa alussa hän sai onnettomuusherkkänä kuljettajana lempinimen de Crasheris.[2][3]

Andrea de Cesaris
Henkilötiedot
Kansalaisuus Italia Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19801994
Talli(t) Alfa Romeo, McLaren, Ligier, Minardi, Brabham, Rial, Scuderia Italia, Jordan, Tyrrell, Sauber
Kilpailuja 214 (208 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 5
Paalupaikkoja 1
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 59
Ensimmäinen kilpailu Kanadan Grand Prix 1980
Viimeinen kilpailu Euroopan Grand Prix 1994
Andrea de Cesaris Yhdysvaltain GP:ssä vuonna 1984

Vuonna 2014 de Cesaris kuoli moottoripyöräilyonnettomuudessa Roomassa.

F1-uran alku

muokkaa

De Cesaris ajoi debyytissään vuoden 1980 Kanadan GP:ssä lähes kilpailukyvyttömällä Alfa Romeolla kahdeksanteen ruutuun. Ensimmäinen kisa päättyi moottorin hajottua jo kahdeksannella kierroksella. Seuraavassa kilpailussa, USA:n GP:ssä de Cesaris lähti ruudusta 10 ja kisa päättyi jo kolmannella kierroksella. Heikosta menestyksestä huolimatta nuori italialainen pääsi seuraavaksi kaudeksi vuonna 1974 valmistajien maailmanmestaruuden voittaneeseen McLaren-talliin. McLarenille pääsyä helpottivat de Cesariksen yhteydet Marlboroon, McLarenin pääsponsoriin.

1980-luku

muokkaa

De Cesariksen yhden kauden kestänyt ura McLarenilla oli katastrofi. Italialainen avasi pistetilinsä kauden neljännessä kilpailussa ajettuaan kuudenneksi, mutta se jäi myös kauden ainoaksi pisteeksi, tallikaveri John Watsonin 27 pistettä vastaan. Osittain de Cesariksen huonon pistesaaliin takia McLaren jäi tallien MM-pisteissä vasta kuudenneksi. Saatuaan potkut tallista, de Cesaris palasi Alfa Romeolle. Paluuvuosi 1982 oli parempi. De Cesaris ajoi uransa ensimmäisen (ja ainoan) paalupaikan Länsi-Yhdysvaltain GP:ssä ja ensimmäisen palkintopallisijansa Monacon GP:ssä samana vuonna, mutta siitä huolimatta pisteitä kertyi vain viisi kappaletta. Seuraava kausi 1983 oli vielä parempi kuin edellinen: de Cesaris ajoi uransa ainoan kilpailun nopeimman kierroksen Belgian GP:ssä ja oli kilpailun toinen Etelä-Afrikassa ja Saksassa sekä keräsi kaikkiaan 15 pistettä, jotka riittivät sarjan kymmenenteen tilaan.

Kaudelle 1984 de Cesaris siirtyi Ligierille, jolla oli käytössään kunnolliset Renault'n moottorit. Ligierillä menestystä ei kuitenkaan tullut kovin paljoa, sillä pisteitä kumpanakin vuonna kertyi vain yhteensä kuusi kappaletta.

Kaudella 1986 de Cesaris ajoi Minardilla jääden täysin ilman pisteitä, mikä oli helppo arvata Minardin edellisen kauden menestyksen perusteella. De Cesaris lähti Minardilta kaudeksi 1987 Brabhamille, jolla hän ajoi uransa neljännen palkintokorokepaikan Belgiassa, jossa hän oli kolmas. Kisasta hankitut neljä pistettä jäivät kauden ainoiksi ja tuloksen takia hän joutui lähtemään tallista.

1988 de Cesaris istui Rial-tallin auton ratissa ja metsästi kolme pistettä. Kausina 1989-1990 hän ajoi Scuderia Italian Dallara-autoa, jolla hän saavutti uransa viimeisen palkintokorokesijan.

1990-luku ja viimeiset vuodet Formula ykkösissä

muokkaa

Kaudella 1991 de Cesaris ajoi Jordania, tuloksena yhdeksän pistettä. Seuraavalla kaudella Jordan vaihtui Tyrrelliin, jossa hän saavutti ensimmäisellä kaudellaan kahdeksan MM-pistettä. Seuraavalla kaudella ei pisteitä herunut tallin kamppaillessa Yamahan moottoreiden kanssa. Viimeisen vuotensa 1994 de Cesaris ajoi jälleen Jordanilla, tuuraten alkukaudella Eddie Irvinea, joka oli saanut parin kilpailun kiellon avauskisassa Brasiliassa aiheuttamastaan 4 auton kolarista. Karl Wendlingerin loukkaannuttua Monacon GP:n harjoituksissa tuli de Cesaris korvaamaan häntä Sauberille, saavuttaen pari pistettä. Loppukaudesta 1994 de Cesaris sai luovuttaa paikkansa Sauberilla Benettonilta lähteneelle JJ Lehdolle.

Saavutukset F1:ssä

muokkaa
  • 208 GP:tä vuosina 1980–94 (Alfa Romeo, McLaren, Ligier, Rial, Dallara, Minardi, Jordan, Tyrrel, Sauber ja Brabham)
  • 5 kertaa palkintokorokkeella (1 kerta 3. 1982, 2 kertaa 2. 1983, 1 kerta 3. 1987, 1 kerta 3. 1989)
  • 1 paalupaikka (Länsi-USA 1982)
  • 1 nopein kierros (Belgia 1983)
  • 59 MM-pistettä
  • 135 (tai 149) keskeytystä (lajin kaikkien aikojen ennätys)
  • 22 peräkkäistä keskeytystä (ennätys)[4]

Ennätykset

muokkaa
  • Eniten GP-viikonloppuja ilman voittoja: 214
  • Eniten GP-startteja ilman voittoa: 208
  • Eniten keskeytyksiä urallaan
  • Eniten peräkkäisiä keskeytyksiä: 22

Formula 1 -tulokset

muokkaa
Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1980 Alfa Romeo ARG
BRA
SAF
USAW
BEL
MON
FRA
GBR
GER
AUT
DUT
ITA
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
- 0
1981 McLaren USAW
Kesk.
BRA
Kesk.
ARG
11
SMR
6
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
ESP
Kesk.
FRA
11
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
8
DUT
DNS
ITA
7
CAN
Kesk.
LAS
12
18. 1
1982 Alfa Romeo RSA
13
BRA
Kesk.
USAW
Kesk.
SMR
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
3
USAE
Kesk.
CAN
6
DUT
Kesk.
GBR
Kesk.
FRA
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
SWI
10
ITA
10
LAS
9
17. 5
1983 Alfa Romeo BRA
EX
USAW
Kesk.
FRA
12
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
Kesk.
USAE
Kesk.
CAN
Kesk.
GBR
8
GER
2
AUT
Kesk.
DUT
Kesk.
ITA
Kesk.
EUR
4
RSA
2
8. 15
1984 Ligier BRA
Kesk.
RSA
5
BEL
Kesk.
SMR
6
FRA
10
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
USAE
Kesk.
USA
Kesk.
GBR
10
GER
7
AUT
Kesk.
DUT
Kesk.
ITA
Kesk.
EUR
7
POR
12
18. 3
1985 Ligier BRA
Kesk.
POR
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
4
CAN
14
USA
10
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
DUT
Kesk.
ITA
BEL
EUR
RSA
AUS
17. 3
1986 Minardi BRA
Kesk.
ESP
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
DNQ
BEL
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
AUT
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
MEX
8
AUS
Kesk.
- 0
1987 Brabham BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
BEL
3
MON
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
AUT
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
Kesk.
MEX
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
8
14. 4
1988 Rial BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
MEX
Kesk.
CAN
9
USA
4
FRA
10
GBR
Kesk.
GER
13
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
8
15. 3
1989 Scuderia Italia BRA
13
SMR
10
MON
13
MEX
Kesk.
USA
Kesk.
CAN
3
FRA
DNQ
GBR
Kesk.
GER
7
HUN
Kesk.
BEL
11
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
7
JPN
10
AUS
Kesk.
16. 4
1990 Scuderia Italia USA
Kesk.
BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
MEX
13
FRA
DSQ
GBR
Kesk.
GER
DNQ
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
10
POR
Kesk.
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
Kesk.
- 0
1991 Jordan USA
DNPQ
BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
4
MEX
4
FRA
6
GBR
Kesk.
GER
5
HUN
7
BEL
13
ITA
7
POR
8
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
8
9. 9
1992 Tyrrell RSA
Kesk.
MEX
5
BRA
Kesk.
ESP
Kesk.
SMR
14
MON
Kesk.
CAN
5
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
8
BEL
8
ITA
6
POR
9
JPN
4
AUS
Kesk.
9. 8
1993 Tyrrell RSA
Kesk.
BRA
Kesk.
EUR
Kesk.
SMR
Kesk.
ESP
DSQ
MON
10
CAN
Kesk.
FRA
15
GBR
NC
GER
Kesk.
HUN
11
BEL
Kesk.
ITA
13
POR
12
JPN
Kesk.
AUS
13
- 0
1994 Jordan BRA
PAC
SMR
Kesk.
MON
4
ESP
 
20. 4
Sauber CAN
Kesk.
FRA
6
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
EUR
Kesk.
JPN
 
AUS
 

Lähteet

muokkaa
  1. Orlando, Emilio: Perde il controllo della moto, muore sul Gra l'ex pilota di F1 De Cesaris Cronaca. 5.10.2014. Roma.Repubblica.it. Viitattu 5.10.2014. (italiaksi)
  2. Diepraam, Mattijs: Persistent Non-Winner 8W. tammikuu 1999. Forix. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  3. From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  4. STATS F1: Statistics Drivers - Misc - Consecutive retirement • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 13.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa