Monacon Grand Prix 1983

Monacon Prix 1983 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 15. toukokuuta 1983 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Keke Rosberg, jolle voitto oli kauden ainoa ja uran toinen.

Monaco Monacon Grand Prix 1983
5 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1983.
Päivämäärä 15. toukokuuta 1983
Sijainti Monacon katurata
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,312 km
Kilpailun pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Sää Kostea rata lähdössä
Paalupaikka
Kuljettaja Ranska Alain Prost
(Ferrari)
Paaluaika 1.24,840
Palkintokoroke
Voittaja Suomi Keke Rosberg
(Williams)
Toinen Brasilia Nelson Piquet
(Brabham)
Kolmas Ranska Alain Prost
(Renault)
Nopein kierros
Kuljettaja Brasilia Nelson Piquet
(Brabham)
Kierrosaika 1.27,283 (kierroksella 69)

Kilpailu alkoi märissä olosuhteissa ja viidennestä ruudusta startannut Rosberg oli muutamaa lähtöruudukon häntäpään autoa lukuun ottamatta ainoa, joka lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Riski kannatti ja Rosberg nousi nopeasti kärkeen ajaen karkuun muilta. Kilpailussa nähtiin lukuisia keskeytyksiä ja vain seitsemän autoa selviytyi maaliin saakka.

Tulokset muokkaa

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1   Keke Rosberg Williams-Ford 76 1.56.38,121 5 9
2 5   Nelson Piquet Brabham-BMW 76 + 18,475 6 6
3 15   Alain Prost Renault 76 + 31,366 1 4
4 27   Patrick Tambay Ferrari 76 + 1.04,297 4 3
5 4   Danny Sullivan Tyrrell-Ford 74 + 2 kierrosta 20 2
6 23   Mauro Baldi Alfa Romeo 74 + 2 kierrosta 13 1
7 30   Chico Serra Arrows-Ford 74 + 2 kierrosta 15  
Kesk. 6   Riccardo Patrese Brabham-BMW 64 Elektroniikka 17  
Kesk. 2   Jacques Laffite Williams-Ford 53 Vaihdelaatikko 8  
Kesk. 29   Marc Surer Arrows-Ford 49 Kolari 12  
Kesk. 35   Derek Warwick Toleman-Hart 49 Kolari 10  
Kesk. 11   Elio de Angelis Lotus-Renault 49 Vetoakseli 19  
Kesk. 25   Jean-Pierre Jarier Ligier-Ford 32 Jousitus 9  
Kesk. 16   Eddie Cheever Renault 30 Moottori 3  
Kesk. 22   Andrea de Cesaris Alfa Romeo 13 Vaihdelaatikko 7  
Kesk. 28   René Arnoux Ferrari 6 Jousitus 2  
Kesk. 26   Raul Boesel Ligier-Ford 3 Kolari 18  
Kesk. 9   Manfred Winkelhock ATS-BMW 3 Kolari 16  
Kesk. 3   Michele Alboreto Tyrrell-Ford 0 Kolari 11  
Kesk. 12   Nigel Mansell Lotus-Ford 0 Kolari 14  
DNQ 36   Bruno Giacomelli Toleman-Hart    
DNQ 8   Niki Lauda McLaren-Ford    
DNQ 7   John Watson McLaren-Ford    
DNQ 31   Corrado Fabi Osella-Ford    
DNQ 17   Eliseo Salazar RAM-Ford    
DNQ 32   Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo    
DNPQ 34   Johnny Cecotto Theodore-Ford    
DNPQ 33   Roberto Guerrero Theodore-Ford        

Muuta muokkaa

[2]

Keijo Rosbergin ajo[3] muokkaa

Keltatautia potenut Keijo Rosberg ampaisi kilpailuun viidennestä lähtöruudusta. Ennen kilpailua hän kertoi keskittyvänsä erityisesti lähtöön, sillä kapealla ja mutkaisella katuradalla ei ollut paljoakaan ohitusmahdollisuuksia. Lähtö onnistui. Rosberg ohitti lähdössä kolme edellään ollutta turboahdettua autoa. Lyhyessä kiihdytyksessä ennen ensimmäistä tiukkaa mutkaa Rosberg tunki oikealta ohi René Arnouxin, Patrick Tambayn ja Eddie Cheeverin. Vain paalupaikalta lähtenyt turbokuljettaja Alain Prost pystyi pitämään Rosbergin takanaan.

Myös Rosbergin rengasvalinta onnistui. Sade oli kastellut radan aamupäivän aikana, mutta Rosberg lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Yksi toisensa jälkeen joutui moni kilpailija hakemaan varikolta kuivan kelin renkaat sadekelin renkaiden tilalle Rosbergin ja hänen tallitoverinsa Jacques Laffiten kiertäessä rataa.

Jo ensimmäisellä kierrokselle Prost ja Rosberg saivat aikaan suuren eron takana tuleviin. Maalisuoralla Rosberg pääsi myös Prostin ohi. Kisan aikana tuli selvästi näkyviin sateen tasoittava vaikutus. Turboahdetut autot eivät pystyneet märällä radalla hyödyntämään tehoylivoimaansa. Kuljettajien taidot ratkaisivat paljon enemmän kuin suuret tehot.

Rosberg kasvatti nopeasti etumatkaansa. Radan vähitellen kuivuessa nousi Laffite toiseksi ja Williamsit saivat kaksoisjohdon. Rosberg alkoi jo runsaan kymmenen kierroksen jälkeen ohitella hitaammin ajavia kierroksella. Kilpailun puolivälissä hänellä oli lähes puolen minuutin kaula Laffiteen ja kolmantena ajava Marc Surer oli jo lähes minuutin päässä. Kärjen osalta kilpailun loppu oli vain sijoitusten varmistelemista. Rosbergin voitto ei ollut kilpailun missään vaiheessa uhattuna, vaikka turbot alkoivat saavuttaa vauhtiaan löysäävää Rosbergia. Maalissa ero hänen ja toiseksi tulleen Piquet'n välillä oli 18,5 sekuntia. Kolmanneksi ajanut Prost jäi yli puoli minuuttia ja neljäntenä maaliin ajanut Tambay oli vielä samalla kierroksella. Rosberg saavutti kilpailussa toisen MM-osakilpailuvoittonsa. Ensimmäinen tuli elokuussa 1982 Sveitsin GP:ssä.

Lähteet muokkaa

  1. Monacon Grand Prix 1983 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 19.4.2012.
  2. Monacon Grand Prix 1983 / Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 19.4.2012.
  3. Helsingin Sanomat 16.5.1983