Australian Grand Prix 1989
Australian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan historian 484. ja kauden viimeinen (16.) osakilpailu, joka ajettiin 5. marraskuuta 1989 Adelaiden katuradalla Australiassa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Thierry Boutsen, jolle voitto oli kauden ja uran toinen.[1] Sateisessa säässä ja hyvin märällä radalla käyty kilpailu lopetettiin kahden tunnin aikarajan täytyttyä 11 kierrosta ennen täyttä kisapituutta.
 Australian Grand Prix 1989 |
|
|---|---|
|
16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1989.
|
|
.svg) Pidempi versio radasta oli käytössä |
|
| Päivämäärä | 5. marraskuuta 1989 |
| Sijainti | Adelaide, Australia |
| Ratatyyppi | katurata |
| Radan pituus | 3,780 km |
| Kilpailun pituus | 70 kierrosta, 264,600 km |
| Sää | sateinen, viileä |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Ayrton Senna (McLaren–Honda) |
| Paaluaika | 1.16,665 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Thierry Boutsen (Williams–Renault) |
| Toinen |
 Alessandro Nannini (Benetton–Ford) |
| Kolmas |
Riccardo Patrese (Williams–Renault) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
 Satoru Nakajima (Lotus–Judd) |
| Kierrosaika | 1.38,480 (kierroksella 64) |
TuloksetMuokkaa
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | 5 | Thierry Boutsen
|
Williams-Renault | 70 | 2:00.17,421 | 5 | 9 |
| 2. | 19 | Alessandro Nannini
|
Benetton-Ford | 70 | + 28,658 | 4 | 6 |
| 3 | 6 | Riccardo Patrese
|
Williams-Renault | 70 | + 37,683 | 6 | 4 |
| 4. | 12 | Satoru Nakajima
|
Lotus-Judd | 70 | + 42,331 | 23 | 3 |
| 5. | 20 | Emanuele Pirro
|
Benetton-Ford | 68 | + 2 krs. | 13 | 2 |
| 6. | 23 | Pierluigi Martini
|
Minardi-Ford | 67 | + 3 krs. | 3 | 1 |
| 7. | 15 | Mauricio Gugelmin
|
March-Judd | 66 | + 4 krs. | 25 | |
| 8. | 8 | Stefano Modena
|
Brabham-Judd | 64 | + 6 krs. | 8 | |
| Kesk. | 10 |  Eddie Cheever
|
Arrows-Ford | 42 | Ulosajo | 22 | |
| Kesk. | 37 |  Jyrki Järvilehto
|
Onyx-Ford | 27 | Sähköt | 17 | |
| Kesk. | 26 |  Olivier Grouillard
|
Ligier-Ford | 22 | Ulosajo | 24 | |
| Kesk. | 11 | Nelson Piquet
|
Lotus-Judd | 19 | Kolari (Ghinzani) | 18 | |
| Kesk. | 18 | Piercarlo Ghinzani
|
Osella-Ford | 18 | Kolari (Piquet) | 21 | |
| Kesk. | 27 |  Nigel Mansell
|
Ferrari | 17 | Ulosajo | 7 | |
| Kesk. | 1 | Ayrton Senna
|
McLaren-Honda | 13 | Kolari (Brundle) | 1 | |
| Kesk. | 21 | Alex Caffi
|
Dallara-Ford | 13 | Ulosajo | 10 | |
| Kesk. | 16 | Ivan Capelli
|
March-Judd | 13 | Jäähdytin | 16 | |
| Kesk. | 22 | Andrea de Cesaris
|
Dallara-Ford | 12 | Ulosajo | 9 | |
| Kesk. | 7 | Martin Brundle
|
Brabham-Judd | 12 | Kolari (Senna) | 12 | |
| Kesk. | 9 | Derek Warwick
|
Arrows-Ford | 7 | Ulosajo | 20 | |
| Kesk. | 30 | Philippe Alliot
|
Larrousse-Lamborghini | 6 | Kolari (Berger) | 19 | |
| Kesk. | 28 |  Gerhard Berger
|
Ferrari | 6 | Kolari (Alliot) | 14 | |
| Kesk. | 4 | Jean Alesi
|
Tyrrell-Ford | 5 | Sähköt | 15 | |
| Kesk. | 25 | René Arnoux
|
Ligier-Ford | 4 | Kolari (Cheever) | 26 | |
| Kesk. | 2 | Alain Prost
|
McLaren-Honda | 0 | Kuljettaja | 2 | |
| Kesk. | 17 | Nicola Larini
|
Osella-Ford | 0 | Sähköt | 11 | |
| DNQ | 3 | Jonathan Palmer
|
Tyrrell-Ford | Karsiutui | |||
| DNQ | 24 |  Luis Pérez Sala
|
Minardi-Ford | Karsiutui | |||
| DNQ | 39 | Bertrand Gachot
|
Rial-Ford | Karsiutui | |||
| DNQ | 38 | Pierre-Henri Raphanel
|
Rial-Ford | Karsiutui | |||
| DNPQ | 36 |  Stefan Johansson
|
Onyx-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 29 | Michele Alboreto
|
Larrousse-Lamborghini | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 34 |  Bernd Schneider
|
Zakspeed-Yamaha | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 31 | Roberto Moreno
|
Coloni-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 33 |  Oscar Larrauri
|
EuroBrun-Judd | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 35 | Aguri Suzuki
|
Zakspeed-Yamaha | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 41 | Yannick Dalmas
|
AGS-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 40 | Gabriele Tarquini
|
AGS-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 32 | Enrico Bertaggia
|
Coloni-Ford | Esikarsiutui |
MuutaMuokkaa
- Paalupaikka: Ayrton Senna – 1.16,665[4]
- Nopein kierros: Satoru Nakajima – 1.38,480 (kierroksella 64)[5]
- Lähtö jouduttiin uusimaan kerran kolareiden takia
- Edellisessä osakilpailussa maailmanmestaruuden varmistanut Alain Prost keskeytti jo ensimmäisessä lähdössä omasta tahdostaan, hän piti olosuhteita kilpailemiseen liian vaarallisina, eikä osallistunut uusintalähtöön.
- Paalupaikalta lähtenyt Senna johti kilpailua ensimmäiset 13 kierrosta, mutta osui sitten kierroksella ohitettavan Martin Brundlen kanssa, ja joutui keskeyttämään. Johtopaikan ottanut Boutsen piti sen maaliin saakka.
- Emanuele Pirron ensimmäiset MM-pisteet
- Satoru Nakajiman ensimmäinen ja ainoa kilpailun nopein kierros
- Piercarlo Ghinzanin viimeinen Grand Prix
LähteetMuokkaa
- ↑ a b The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 17.12.2007.
- ↑ Australian Grand Prix 1989 StatsF1. Viitattu 13.4.2015.
- ↑ 1989 Foster's Australian Grand Prix - OVERALL QUALIFYING Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- ↑ 1989 Foster's Australian Grand Prix - FASTEST LAPS Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
Formula 1 -luokan Australian Grand Prix’t
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2022 | |||||||||
| Radat | Adelaiden katurata (1985–1995) Melbourne Grand Prix Circuit (1996–2019), Albert Park Circuit (2022–) | |||||||||
