Australian Grand Prix 1989

Australian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan historian 484. ja kauden viimeinen (16.) osakilpailu, joka ajettiin 5. marraskuuta 1989 Adelaiden katuradalla Australiassa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Thierry Boutsen, jolle voitto oli kauden ja uran toinen.[1] Sateisessa säässä ja hyvin märällä radalla käyty kilpailu lopetettiin kahden tunnin aikarajan täytyttyä 11 kierrosta ennen täyttä kisapituutta.

Australia Australian Grand Prix 1989
16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1989.
Pidempi versio radasta oli käytössä
Pidempi versio radasta oli käytössä
Päivämäärä 5. marraskuuta 1989
Sijainti Adelaide, Australia
Ratatyyppi katurata
Radan pituus 3,780 km
Kilpailun pituus 70 kierrosta, 264,600 km
Sää sateinen, viileä
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna
(McLarenHonda)
Paaluaika 1.16,665
Palkintokoroke
Voittaja Belgia Thierry Boutsen
(WilliamsRenault)
Toinen Italia Alessandro Nannini
(BenettonFord)
Kolmas Italia Riccardo Patrese
(WilliamsRenault)
Nopein kierros
Kuljettaja Japani Satoru Nakajima
(LotusJudd)
Kierrosaika 1.38,480 (kierroksella 64)

TuloksetMuokkaa

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1. 5   Thierry Boutsen Williams-Renault 70 2:00.17,421 5 9
2. 19   Alessandro Nannini Benetton-Ford 70 + 28,658 4 6
3 6   Riccardo Patrese Williams-Renault 70 + 37,683 6 4
4. 12   Satoru Nakajima Lotus-Judd 70 + 42,331 23 3
5. 20   Emanuele Pirro Benetton-Ford 68 + 2 krs. 13 2
6. 23   Pierluigi Martini Minardi-Ford 67 + 3 krs. 3 1
7. 15   Mauricio Gugelmin March-Judd 66 + 4 krs. 25  
8. 8   Stefano Modena Brabham-Judd 64 + 6 krs. 8  
Kesk. 10   Eddie Cheever Arrows-Ford 42 Ulosajo 22  
Kesk. 37   Jyrki Järvilehto Onyx-Ford 27 Sähköt 17  
Kesk. 26   Olivier Grouillard Ligier-Ford 22 Ulosajo 24  
Kesk. 11   Nelson Piquet Lotus-Judd 19 Kolari (Ghinzani) 18  
Kesk. 18   Piercarlo Ghinzani Osella-Ford 18 Kolari (Piquet) 21  
Kesk. 27   Nigel Mansell Ferrari 17 Ulosajo 7  
Kesk. 1   Ayrton Senna McLaren-Honda 13 Kolari (Brundle) 1  
Kesk. 21   Alex Caffi Dallara-Ford 13 Ulosajo 10  
Kesk. 16   Ivan Capelli March-Judd 13 Jäähdytin 16  
Kesk. 22   Andrea de Cesaris Dallara-Ford 12 Ulosajo 9  
Kesk. 7   Martin Brundle Brabham-Judd 12 Kolari (Senna) 12  
Kesk. 9   Derek Warwick Arrows-Ford 7 Ulosajo 20  
Kesk. 30   Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini 6 Kolari (Berger) 19  
Kesk. 28   Gerhard Berger Ferrari 6 Kolari (Alliot) 14  
Kesk. 4   Jean Alesi Tyrrell-Ford 5 Sähköt 15  
Kesk. 25   René Arnoux Ligier-Ford 4 Kolari (Cheever) 26  
Kesk. 2   Alain Prost McLaren-Honda 0 Kuljettaja 2  
Kesk. 17   Nicola Larini Osella-Ford 0 Sähköt 11  
DNQ 3   Jonathan Palmer Tyrrell-Ford   Karsiutui    
DNQ 24   Luis Pérez Sala Minardi-Ford   Karsiutui    
DNQ 39   Bertrand Gachot Rial-Ford   Karsiutui    
DNQ 38   Pierre-Henri Raphanel Rial-Ford   Karsiutui    
DNPQ 36   Stefan Johansson Onyx-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 29   Michele Alboreto Larrousse-Lamborghini   Esikarsiutui    
DNPQ 34   Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 31   Roberto Moreno Coloni-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 33   Oscar Larrauri EuroBrun-Judd   Esikarsiutui    
DNPQ 35   Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 41   Yannick Dalmas AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 40   Gabriele Tarquini AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 32   Enrico Bertaggia Coloni-Ford   Esikarsiutui    

MuutaMuokkaa

[2][3]

  • Paalupaikka: Ayrton Senna – 1.16,665[4]
  • Nopein kierros: Satoru Nakajima – 1.38,480 (kierroksella 64)[5]
  • Lähtö jouduttiin uusimaan kerran kolareiden takia
  • Edellisessä osakilpailussa maailmanmestaruuden varmistanut Alain Prost keskeytti jo ensimmäisessä lähdössä omasta tahdostaan, hän piti olosuhteita kilpailemiseen liian vaarallisina, eikä osallistunut uusintalähtöön.
  • Paalupaikalta lähtenyt Senna johti kilpailua ensimmäiset 13 kierrosta, mutta osui sitten kierroksella ohitettavan Martin Brundlen kanssa, ja joutui keskeyttämään. Johtopaikan ottanut Boutsen piti sen maaliin saakka.
  • Emanuele Pirron ensimmäiset MM-pisteet
  • Satoru Nakajiman ensimmäinen ja ainoa kilpailun nopein kierros
  • Piercarlo Ghinzanin viimeinen Grand Prix

LähteetMuokkaa

  1. a b The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  2. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 17.12.2007.
  3. Australian Grand Prix 1989 StatsF1. Viitattu 13.4.2015.
  4. 1989 Foster's Australian Grand Prix - OVERALL QUALIFYING Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  5. 1989 Foster's Australian Grand Prix - FASTEST LAPS Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)