Australian Grand Prix 1989
Australian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan historian 484. ja kauden viimeinen (16.) osakilpailu, joka ajettiin 5. marraskuuta 1989 Adelaiden katuradalla Australiassa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Thierry Boutsen, jolle voitto oli kauden ja uran toinen. Sateisessa säässä ja hyvin märällä radalla käyty kilpailu lopetettiin kahden tunnin aikarajan täytyttyä 11 kierrosta ennen täyttä kisapituutta.
TuloksetMuokkaa
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5 |  Thierry Boutsen
|
Williams-Renault | 70 | 2.00.17,421 | 5 | 9 |
| 2 | 19 |  Alessandro Nannini
|
Benetton-Ford | 70 | + 28,658 | 4 | 6 |
| 3 | 6 | Riccardo Patrese
|
Williams-Renault | 70 | + 37,683 | 6 | 4 |
| 4 | 12 |  Satoru Nakajima
|
Lotus-Judd | 70 | + 42,331 | 23 | 3 |
| 5 | 20 | Emanuele Pirro
|
Benetton-Ford | 68 | + 2 krs. | 13 | 2 |
| 6 | 23 | Pierluigi Martini
|
Minardi-Ford | 67 | + 3 krs. | 3 | 1 |
| 7 | 15 |  Mauricio Gugelmin
|
March-Judd | 66 | + 4 krs. | 25 | |
| 8 | 8 | Stefano Modena
|
Brabham-Judd | 64 | + 6 krs. | 8 | |
| Kesk. | 10 |  Eddie Cheever
|
Arrows-Ford | 42 | Ulosajo | 22 | |
| Kesk. | 37 |  Jyrki Järvilehto
|
Onyx-Ford | 27 | Sähköt | 17 | |
| Kesk. | 26 |  Olivier Grouillard
|
Ligier-Ford | 22 | Ulosajo | 24 | |
| Kesk. | 11 | Nelson Piquet
|
Lotus-Judd | 19 | Kolari (Ghinzani) | 18 | |
| Kesk. | 18 | Piercarlo Ghinzani
|
Osella-Ford | 18 | Kolari (Piquet) | 21 | |
| Kesk. | 27 |  Nigel Mansell
|
Ferrari | 17 | Ulosajo | 7 | |
| Kesk. | 1 | Ayrton Senna
|
McLaren-Honda | 13 | Kolari (Brundle) | 1 | |
| Kesk. | 21 | Alex Caffi
|
Dallara-Ford | 13 | Ulosajo | 10 | |
| Kesk. | 16 | Ivan Capelli
|
March-Judd | 13 | Jäähdytin | 16 | |
| Kesk. | 22 | Andrea de Cesaris
|
Dallara-Ford | 12 | Ulosajo | 9 | |
| Kesk. | 7 | Martin Brundle
|
Brabham-Judd | 12 | Kolari (Senna) | 12 | |
| Kesk. | 9 | Derek Warwick
|
Arrows-Ford | 7 | Ulosajo | 20 | |
| Kesk. | 30 | Philippe Alliot
|
Larrousse-Lamborghini | 6 | Kolari (Berger) | 19 | |
| Kesk. | 28 |  Gerhard Berger
|
Ferrari | 6 | Kolari (Alliot) | 14 | |
| Kesk. | 4 | Jean Alesi
|
Tyrrell-Ford | 5 | Sähköt | 15 | |
| Kesk. | 25 | René Arnoux
|
Ligier-Ford | 4 | Kolari (Cheever) | 26 | |
| Kesk. | 2 | Alain Prost
|
McLaren-Honda | 0 | Kuljettaja | 2 | |
| Kesk. | 17 | Nicola Larini
|
Osella-Ford | 0 | Sähköt | 11 | |
| DNQ | 3 | Jonathan Palmer
|
Tyrrell-Ford | Karsiutui | |||
| DNQ | 24 |  Luis Pérez Sala
|
Minardi-Ford | Karsiutui | |||
| DNQ | 39 | Bertrand Gachot
|
Rial-Ford | Karsiutui | |||
| DNQ | 38 | Pierre-Henri Raphanel
|
Rial-Ford | Karsiutui | |||
| DNPQ | 36 |  Stefan Johansson
|
Onyx-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 29 | Michele Alboreto
|
Larrousse-Lamborghini | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 34 |  Bernd Schneider
|
Zakspeed-Yamaha | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 31 | Roberto Moreno
|
Coloni-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 33 |  Oscar Larrauri
|
EuroBrun-Judd | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 35 | Aguri Suzuki
|
Zakspeed-Yamaha | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 41 | Yannick Dalmas
|
AGS-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 40 | Gabriele Tarquini
|
AGS-Ford | Esikarsiutui | |||
| DNPQ | 32 | Enrico Bertaggia
|
Coloni-Ford | Esikarsiutui |
MuutaMuokkaa
- Paalupaikka: Ayrton Senna – 1.16,665
- Nopein kierros: Satoru Nakajima – 1.38,480 (kierroksella 64)
- Lähtö jouduttiin uusimaan kerran kolareiden takia
- Edellisessä osakilpailussa maailmanmestaruuden varmistanut Alain Prost keskeytti jo ensimmäisessä lähdössä omasta tahdostaan, hän piti olosuhteita kilpailemiseen liian vaarallisina, eikä osallistunut uusintalähtöön.
- Paalupaikalta lähtenyt Senna johti kilpailua ensimmäiset 13 kierrosta, mutta osui sitten kierroksella ohitettavan Martin Brundlen kanssa, ja joutui keskeyttämään. Johtopaikan ottanut Boutsen piti sen maaliin saakka.
- Emanuele Pirron ensimmäiset MM-pisteet
- Satoru Nakajiman ensimmäinen ja ainoa kilpailun nopein kierros
- Piercarlo Ghinzanin viimeinen Grand Prix
LähteetMuokkaa
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 17. joulukuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 17. joulukuuta 2007.
- ↑ Australian Grand Prix 1989 StatsF1. Viitattu 13. huhtikuuta 2015.
Formula 1 -luokan Australian Grand Prix’t
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2022 | |||||||||
| Radat | Adelaiden katurata (1985–1995) Melbourne Grand Prix Circuit (1996–2019), Albert Park Circuit (2022–) | |||||||||
