San Marino

valtio Euroopassa
Tämä artikkeli käsittelee tasavaltaa. San Marino on myös kyseisen tasavallan pääkaupunki sekä kaupunki Kaliforniassa.

San Marinon tasavalta eli San Marino on Italian ympäröimä kääpiövaltio Apenniinien niemimaalla Etelä-Euroopassa. San Marino on 61 neliökilometrin pinta-alallaan Euroopan kolmanneksi pienin valtio. Sen asukasluku on noin 33 300.

San Marinon tasavalta
Serenissima Repubblica di San Marino
San Marinon lippu Coat of arms of San Marino.svg
lippu vaakuna

San Marinon sijainti
San marino map.png

Valtiomuoto tasavalta

Kapteenivaltionhoitajat Stefano Palmieri
ja Matteo Ciacci[1]

Pääkaupunki San Marino (4 040 as.[2])

Pinta-ala
– yhteensä 61,19 km² (sijalla 228)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2018) 33 326 (sijalla 213)
– väestötiheys 544,7 / km²
– väestönkasvu 1,2[3] % (2015)

Viralliset kielet italia

Valuutta euro (€) (EUR)

BKT
– yhteensä 1,63 miljardia USD[4] (sijalla 197)
– per asukas 47 302 USD[4]

HDI () – (sijalla –)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,1[3] %
– teollisuus 33,3[3] %
– palvelut 66,6[3] %

Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
Perustettu:
Paavin tunnustama:

3. syyskuuta 301
1291

Lyhenne SM

– ajoneuvot: RSM
– lentokoneet: T7

Kansainvälinen
suuntanumero
+378 (0549 Italiasta)

Motto Libertas

Kansallislaulu Inno Nazionale

San Marinon historia ulottuu Pyhään Marinukseen, joka perimätiedon mukaan oli perustamassa valtiota vuonna 301. San Marino oli pitkään melko eristäytynyt kaupunkivaltio, mutta 1900-luvulla se on liittynyt Euroopan neuvostoon ja Yhdistyneisiin kansakuntiin. Maan talous perustuu palvelualaan ja teollisuustuotantoon. San Marino on tasavalta, jonka valtionpäämiehenä on poikkeuksellisesti kaksi kapteenivaltionhoitajaa, joiden toimikausi on vain puoli vuotta.

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Poliittinen ja fyysinen maanteideMuokkaa

 
Guaitan linna Monte Titanon huipulla.

San Marino on sekä alueeltaan että väestöltään maailman viidenneksi pienin tunnustettu valtio. Sen pinta-ala on 61,19 km².[5] San Marino on epäsäännöllisen nelikulmion muotoinen. Maan koilliskulmasta on 13 kilometriä maan lounaiskulmaan.[6] Ainoa rajanaapuri on sitä ympäröivä Italia. San Marinon pohjois-, itä- ja länsipuolella on Riminin maakunta ja eteläpuolella Pesaro e Urbinon maakunta.[5]

San Marinon alue on Romagnan Apenniinien pohjoisrinteilla 53–739 metrin korkeudessa. San Marinon pinnanmuotojen tunnusmerkillisin piirre ovat kalkkikivihuiput, joiden itärinne päättyy jyrkänteeseen. Tällainen on myös maan korkein kohta Monte Titano.[5]

San Marinoa halkoo useita jokia. Marano- ja Ausajoet laskevat Adrianmereen ja San Marino Marecchiajokeen.[6] Suurin osa San Marinon alankoalueista on jokien varsilla.[5]

Ilmasto ja luontoMuokkaa

San Marino kuuluu kosteaan välimerenilmastoon. Vuosien 1991–2011 aikana vuoden keskilämpötila oli 13,7 °C ja vuotuinen sadanta 767,3 millimetriä.[5] Kesän korkein lämpötila nousee noin 26 °C:seen ja talven alin laskee noin –7 °C:seen.[6]

San Marinon luonto on tyypillistä Välimeren alueen kasvillisuutta.[6] Metsissä kasvaa tammia ja muita lehtipuita. Metsät peittivät vuoden 2016 tilastojen mukaan 16 prosenttia maan pinta-alasta. Pensaikkoja ja muita vastaavia elinympäristöjä 17 prosenttia, maanviljelysalueita 41 prosenttia ja kaupunkialueita 21 prosenttia pinta-alasta.[5]

HistoriaMuokkaa

Perustaminen ja ensimmäiset hallintoelimetMuokkaa

 
San Marinon perustaja Pyhä Marinus auttaa tasavallan ylös Pompeo Batonin maalauksessa San Marino risolleva la Repubblica vuodelta 1740. Maalaus tilattiin Giulio Alberonin joukkojen vetäyymisen juhlistamiseksi.

San Marinon tasavallan historian taustalla on perimätiedon mukaan Pyhä Marinus ja joukko kristittyjä.[6] Pyhä Marinus saapui vuonna 257 Dalmatian Rabin saarelta Riminiin, missä hän työskenteli kivenhakkaajana. Riministä hän joutui pakenemaan Monte Titanolle Diocletianuksen vainoja. Vuoren omistaja Donna Felicita luovutti sen vuonna 301 pyhälle Marinukselle kiitokseksi sairaan lapsensa parantamisesta.[7] Perimätieto pitääkin vuotta 301 San Marinon perustamisvuotena.[8]

Vanhin tunnettu kirjallinen maininta San Marinon linnasta on teoksesta Liber Pontificalis vuodelta 755.[6] Ensimmäinen maininta järjestäytyneestä yhteisöstä on puolestaan vuodelta 885.[7] Noin vuoden 1000 tienoilla San Marinossa perustettiin Arengo-niminen hallintoelin. Perheiden päämiehistä koostunut Arengo käytti sekä lainsäädäntö-, toimeenpano- että tuomiovaltaa.[9]

Tasavallan kasvamisen myötä alettiin tarvita pienempää ja helpommin kokoon kutsuttavaa poliittista elintä. Vuonna 1243 perustettiin valtionpäämieheksi kapteenivaltionhoitajat, jotka Arengo valitsi. 1400-luvulla luotiin Suuri ja yleinen neuvosto (Consiglio Grande e Generale), joka muodostettiin 60:stä Arengon jäsenestä. Uusi neuvosto sai hoidettavikseen osan Arengon tehtävistä. Lopulta nämä uudet hallintoelimet ottivat kaiken vallan haltuunsa niin, että alkuperäinen Arengo kävi merkityksettömäksi. Vaikka Arengoa ei koskaan varsinaisesti lakkautettukaan, ei sitä enää muodostettu vuoden 1571 jälkeen.[10]

LaajentuminenMuokkaa

Vuoteen 1463 asti San Marino rajoittui Monte Titanon alueeseen. Tuolloin San Marino otti osaa Riminin herran Sigismondo Pandolfo Malatestan lyöneeseen liittoumaan. Paavi Pius II antoi tästä palkkioksi San Marinolle Fiorentinon, Montegiardinon ja Serravallen kaupungit. Samana vuonna Faetanon pyysi tulla liitetyksi San Marinoon. Tämän jälkeen tasavallan rajat eivät ole enää muuttuneet.[11]

Cesare Borgia valtasi San Marinon vuonna 1503. Hän kuitenkin vetäytyi sieltä vielä saman vuoden aikana, kun hänen isänsä, paavi Aleksanteri VI:n kuolema aiheutti poliittista kuohuntaa. Toisen kerran San Marino vallattiin vuonna 1739, kun kardinaali Giulio Alberoni pyrki haalimaan itselleen lisää valtaa. Alberoni kuitenkin vetäytyi San Marinosta kansallislevottomuuksien ja paavi Klemens XII tuen takia.[11]

Kun Napoleon valtasi Italian, hän kunniotti kuitenkin San Marinon itsenäisyyttä ja tarjosi jopa sille lisäalueita. Muut Euroopan valtiot tunnusti San Marinon Napoleonin sodat päättäneessä vuoden 1815 Wienin kongressissa. Italian yhdistymisen aikana Giuseppe Garibaldi ja muut vallankumoukselliset saivat turvapaikan San Marinosta.[6]

Avautuminen 1900-luvullaMuokkaa

 
Näkymä San Marinoon.

San Marinossa kehittyi 1900-luvun alussa demokraattista uudistusliikettä, ja vuonna 1906 Arengo koottiin uudestaan 400 vuoden tauon jälkeen. Samalla miehet saivat yleisen äänioikeuden. Demokratia oli kuitenkin lyhytaikainen vaihe, sillä fasistit ottivat vallan vuonna 1926.[12]

San Marino oli puolueeton sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Britannian ilmavoimat kuitenkin pommitti San Marinoa kesäkuussa 1944, koska britit luulivat saksalaisten käyttävän maan rautateitä. Saksalaiset valloittivat maan syyskuussa ja liittoutuneet sen saksalaisilta San Marinon taistelussa.[13]

Toisen maailmansodan jälkeen demokratia palautui San Marinoon. Kommunistinen puolue ja sosialistinen puolue olivat vallassa vuosina 1945–1957. Vuonna 1957 valta vaihtui vallankaappausmaisissa olosuhteissa, joka tunnetaan San Marinossa nimellä fatti di Rovereta. Viisi sosialisti- ja yksi kommunistiedustaja vetivät tukensa pois hallitukselta. Vähemmistöasemaan ajautunut hallitus kutsui uudet vaalit. Oppositio ei tätä kuitenkaan hyväksynyt ja perusti väliaikaisen hallituksen Roveretaan. Italia, Ranska ja Yhdysvallat tukivat Roveretan hallitusta, joka nousi San Marinon valtaan ilman vaaleja, kun painostuksen alle joutunut vasemmistohallitus erosi.[12]

San Marino oli pitkään melko eristäytynyt valtio, mutta toisen maailmansodan jälkeen maa on alkanut liittyä kansainvälisiin sopimuksiin ja järjestöihin. San Marino liittyi vuonna 1988 Euroopan neuvostoon ja vuonna 1992 Yhdistyneisiin kansakuntiin.[14]

2000-luvulla kansainvälinen yhteisö on kiinnittänyt huomiota San Marinon asemaan veroparatiisina. Pankinjohtajia on pidätetty epäiltyinä rahanpesusta.[15] OECD poisti San Marinon vuonna 2009 veroparatiisilistaltaan maan yhteinäistettyään finanssilakejansa Euroopan union kanssa. Italia puolestaan teki samoin vuonna 2013, kun maat olivat päässeet sopuun verotuksesta.[16]

PolitiikkaMuokkaa

San Marino on parlamentaarinen tasavalta. Sen lakiasäätävä elin Suur- ja yleisneuvosto (Consiglio Grande e General) valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Parlamentilla on muun muassa valta valita ministerit ja kapteenivaltionhoitajat, jotka toimivat valtionpäämiehinä.[17] Perinteisesti heistä toinen edustaa San Marinon kaupunkia ja toinen maaseutua.[18] Kapteenivaltionhoitajien toimikausi on vain puolen vuoden mittainen; se on lyhin maailman valtionpäämiesten toimikausista. Kapteenivaltionhoitajat valitaan neuvostosta, ja puolen vuoden viran jälkeen sama henkilö voidaan valita uudelleen vasta kolmen vuoden päästä.[17]

San Marinon puoluekenttä on hyvin hajanainen, eikä puolueilla ole juurikaan ideologisia eroja. Pienessä valtiossa käytännössä jokainen kansalainen tuntee ainakin muutamia poliittisia edustajia, joten vaaleissa äänestysperusteena on useimmiten henkilösuhteet kuin puolueen poliittiset kannat.[19] Vuonna 2006 tehdyn uudistuksen perusteella puolueiden täytyy muodostaa vaaleja varten vaaliliittoja, millä hieman pyrittiin estämään hajanaisuutta.[17] Vuoden 2016 vaaleissa eniten paikkoja parlamenttiin sai Adesso.sm-vaaliliittoon kuuluneet Yhdistynyt vasemmisto (14 paikkaa), Repubblica Futura (11 paikkaa) ja Civico 10 (10 paikkaa). Pääoppisitiopuolue on 10 paikkaa saanut San Marinon kristillisdemokraattinen puolue.[19]

San Marinolla on vapaaehtoinen armeija, Corpi Militari, joka suorittaa seremonioita ja avustaa tarvittaessa poliisia.[20]

Kansalaisuutta on mahdollista hakea vasta, kun on asunut maassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 vuotta tai kun on sanmarinolaisen kanssa naimisissa ja asunut maassa vähintään 15 vuotta.[21]

Hallinnollinen jakoMuokkaa

 
San Marinon kunnat kartalla

San Marinossa on yhdeksän kuntaa (castelli). Niistä suurin sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan on Serravalle.[22]

Talous ja infrastruktuuriMuokkaa

TalousMuokkaa

San Marinossa on teollistununut ja avoin talous, jonka palvelusektori on merkittävässä asemassa. Maan talous kärsi vuosina 2008–2014 vaikeasta lamajaksosta, johon vaikutti erityisesti pankkisalaisuuksiin ja veroparatiisiasemaan perustuneen finanssisektorin luhistuminen. Jopa kolmannes bruttokansantuotteesta hävisi laman aikana. Vuonna 2009 bruttokansantuote laski jopa 12 prosenttia. Kasvuun talous kääntyi taas vuonna 2015.[23]

San Marinon talouden keskeisimmät tekijät ovat tuotantoteollisuus, joka on myös viennin tärkein tekijä, sekä palvelut.[23] Teollisuustuotteisiin kuuluvat elektroniikka, maalit, kosmetiikka, keramiikka, korut ja vaatteet. Turismi on kasvava tekijä maan taloudessa, ja sen vaikutus on suuri asukkaiden tuloissa.[6] San Marinossa käy vuosittain yli kolme miljoonaa matkailijaa.[8] Maanviljely ei ole taloudellisesti kovinkaan iso tekijä, mutta tuotanto on silti tärkeää. Maassa viljellään muun muassa vehnää, viinirypäleitä ja ohraa.[6]

San Marino ei kuulu Euroopan unioniin, mutta käyttää silti valuuttanaan euroa.[24] Ennen euron käyttöönottoa San Marinolla oli oma liiransa, joka oli arvoltaan kytketty Italian liiraan. San Marinon eurokolikot, joita on lyöty vain pieni määrä, ovat numismaatikoiden keräilykohteita.[25] San Marinon postimerkit, jotka ovat käypiä vain maan rajojen sisäpuolella, ovat myös postimerkkeilijöiden keräilykohteina merkittävä tulonlähde.[26]

Liikenne ja energiaMuokkaa

San Marino yhdistyy Italian tieverkostoon, ja Italiasta on säännöllisiä bussiyhteyksiä San Marinon kaupunkiin. Federico Fellinin lentoaseman Italian Riminissä on tärkein lentoasema, jota kautta San Marinoon pääsee.[6]

Kaikki sähkö tulee Italiasta.[6]

VäestöMuokkaa

Maaliskuussa 2018 San Marinossa oli maan tilastokeskuksen mukaan 33 326 asukasta.[27] Asukkaista San Marinon kansalaisia oli 83,9 prosenttia ja italialaisia 13,8 prosenttia.[28]

San Marinossa ei ole virallista uskontoa, mutta lähes 90 prosenttia asukkaista on katolilaisia. Maan virallinen kieli on italia.[6]

KulttuuriMuokkaa

 
Sanmarinolainen sotilas ja maan lippu.

San Marinon kulttuurissa on paljon vaikutteita italialaisesta kulttuurista, mutta maassa ollaan ylpeitä pienen valtion ainutlaatuisesta asemasta.[11] Vaikka ruokakulttuuri onkin samanlaista kuin Italiassa, San Marinossa on joitakin paikallisia erikoisuuksia. Härkäpapukeitto on suosittua talvisin ja jänismuhennos fenkolilla ympäri vuoden. Cacciatello-niminen kakku on puolestaan suosittu jälkiruoka.[29]

San Marinosta on päässyt Italian populaarimusiikkimarkkinoille joitakin artisteja, mutta italialainen musiikkia kuunnellan paljon myös San Marinossa.[30] San Marino osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäisen kerran vuonna 2008.[31]

Monte Titano ja San Marinon keskusta ovat olleet Unescon maailmanperintökohteita vuodesta 2008 alkaen.[32]

UrheiluMuokkaa

Kuten Italiassakin, jalkapallo on San Marinon suosituin urheilulaji.[30] Maajoukkue perustettiin vuonna 1986, mutta ensimmäisen voittonsa se otti vuonna 2004.[33] Jalkapallon maailmanrankingissä maa oli kesäkuussa 2018 vasta sijalla 203.[34]

Vaikka Formula 1 -kilpailu San Marinon Grand Prix järjestettiin Italian Imolassa, moottoriurheilu on suosittua. Sanmarinolainen Manuel Poggiali on voittanut ratamoottoripyöräilyssä maailmanmestaruuksia.[30] Baseballissa San Marino Baseball Club on voittanut Euroopan-mestaruuden.[35]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Stefano Palmieri e Matteo Ciacci: le schede dei nuovi Capitani Reggenti 14.3.2018. San Marino RTV. Viitattu 10.6.2018. (italiaksi)
  2. Bollettino I trimestre 2018, s. 9.
  3. a b c d San Marino UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 3.6.2018. (englanniksi)
  4. a b San Marino: Economic Outline Export Entreprises SA. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  5. a b c d e f CBD Fifth National Report – San Marino (pdf) (s. 7) 2/2016. CBD Secretariat. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k l Encyclopædia Britannica.
  7. a b Cenni storici sulla Repubblica di San Marino Repubblica di San Marino. Viitattu 9.6.2018. (italiaksi)
  8. a b San Marino country profile 18.5.2018. BBC. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  9. Arengo San Marino Site Turismo. 25.11.2014. Ufficio Informazioni Turistiche. Viitattu 15.6.2018. (englanniksi)
  10. The Arengo Viitattu 15.6.2018. (englanniksi)
  11. a b c San Marino Countries and Their Cultures. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  12. a b Veenendaal, s. 5.
  13. Joseph, Paul (toim.): The SAGE Encyclopedia of War: Social Science Perspectives, s. 1511. Thousands Oaks, California: SAGE Publications Inc, 2017. ISBN 9781483359892. Google-kirjat (viitattu 15.6.2018).
  14. Veenendaal, s. 7.
  15. San Marino Timeline BBC News
  16. San Marino country brief Department of Foreign Affairs and Trade. Viitattu 30.6.2018. (englanniksi)
  17. a b c Veenendaal, s. 6.
  18. Kimmo Kiljunen: Maailman maat–liput ja historia, s. 163.
  19. a b Veenendaal, Wouter: The 2016 elections in San Marino: another anti-establishment turn? 6.12.2016. School of Politics & International Relations. Viitattu 10.6.2018. (englanniksi)
  20. Corpi Militari Repubblica di San Marino. Viitattu 30.6.2018. (italiaksi)
  21. Citizenship Ufficio Informazioni Turistiche. Viitattu 15.7.2018. (italiaksi)
  22. Castelli di San Marino Ufficio Informazioni Turistiche. Viitattu 9.6.2018. (italiaksi)
  23. a b Republic of San Marino : 2018 Article IV Consultation-Press Release; Staff Report; and Statement by the Executive Director for the Republic of San Marino (pdf) (Country Report No. 18/101) s. 4–5. 11.4.2018. IMF. Viitattu 30.6.2018. (englanniksi)
  24. The euro outside the euro area European Commission
  25. Numismatica San Marino Site
  26. Stamps San Marino, Philately San Marino San Marino Site
  27. Bollettino I trimestre 2018, s. 5.
  28. Bollettino I trimestre 2018, s. 10.
  29. Jarosz, Andy: In Italy, San Marino stays true 15.8.2012. BBC. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  30. a b c World and Its Peoples, s. 855.
  31. San Marino Eurovision.tv. European Broadcasting Union. Viitattu 15.7.2018. (englanniksi)
  32. San Marino Historic Centre and Mount Titano Unesco
  33. The 11 most glorious moments from San Marino's proud international football history The Telegraph. 12.10.2016. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  34. San Marino FIFA. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
  35. Sport Ufficio Informazioni Turistiche. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa