Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee matkustusasiakirjaa. Passi on myös hevosen askellaji.
Euroopan unionin jäsenvaltion passi
Vuonna 2008 teetetyn turkkilaisen passin ensimmäinen aukeama. Vuonna 2016 Turkin passi oli hankintahinnaltaan maailman kallein.[1]
Montenegrolainen passi vuodelta 1887. Ennen valokuvaa passissa oli omistajan tietoja kirjoitettu käsin.
Vanha kiinalainen passi Qing-dynastian ajalta
  Israel
  Valtiot, jotka eivät ota vastaan Israelin passia
  Valtiot, jotka eivät ota vastaan Israelin passia tai muissa passeissa olevia israelilaisia leimoja tai Israelin viisumimerkintöjä

Passi on matkustusasiakirja, jonka näyttämistä pääsääntöisesti edellytetään valtakunnanrajan ylittäviltä ihmisiltä. Se käy myös yleisestä henkilötodistuksesta, jonka avulla sen haltija voi todistaa henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa. Passi sisältää yleensä haltijansa valokuvan, allekirjoituksen, nimen, syntymäajan, kansalaisuuden ja muita henkilötietoja. Passi oli alun perin asiakirja, joka määritteli kantajalleen oikeuden tulla siinä mainittuihin kaupunkeihin.lähde? Eri maissa on ollut erilaisia passeja. Nykyisen muotonsa passi on vasta saanut 1900-luvulla.

HistoriaMuokkaa

Ensimmäiset passinkaltaiset asiakirjat on otettu käyttöön jo muinaisessa Egyptissä, jossa rajojen ylittämiseen vaadittiin hallitsijan tai tämän valtuuttaman virkamiehen allekirjoituksella varustettu kulkulupa. Näissä ensimmäisissä passeissa ei varsinaisesti varmistettu asiakirjan kantajan henkilöllisyyttä, sillä kulkuluvan kantajan oletettiin olevan kulkuluvassa mainittu henkilö.

Nykyaikaisille passeille syntyi tarve ensimmäisen maailmansodan yhteydessä, jolloin alettiin pelätä, että vakoojat tai muut epämieluisat henkilöt ylittävät valtionrajoja väärennetyin passein. Vuonna 1914 passimääräyksiä kiristettiin siten, että passista tuli löytyä kuvailuja passinkantajasta, joita olivat esimerkiksi kasvojenmuoto sekä silmien-, ihon- ja hiustenväri. Passissa olevaa valokuvaa alettiin edellyttää ensimmäistä kertaa Englannissa vuonna 1915, mutta passikuvan vaatimukset olivat väljiä: kuvassa sai olla useita ihmisiä ja kuvakulmaa ei ollut rajoitettu, kunhan passinkantajan kasvot olivat erotettavissa kuvasta. Passin käyttövaatimukset ja kiristyvät kuvaehdot herättivät myös närkästystä: vuonna 1919 herätti kohua tapaus, kun Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin ei annettu matkustaa Ranskaan ilman passia.

Turismin ja edelleen passien kysynnän kasvu toi markkinoille passikuva-automaatit 1950-luvulla. Passikuvavaatimuksia on kiristetty jatkuvasti passien käyttöaikana: esimerkiksi vuonna 2004 kiellettiin hymyileminen tai suun auki pitäminen, otsatukat, silmälasit ja vauvoilla tutit. Nykyaikaiset passit luetaan automaattisesti rajavalvonta-automaateilla, joten kuvien on oltava teknisesti mahdollisimman samankaltaisia parhaimman toimivuuden takaamiseksi.[1]

Euroopan unioniMuokkaa

Euroopan unionissa Schengenin sopimukseen kuuluvien maiden rajoilla passia ei tarvita, vaan matkustusasiakirjaksi riittää henkilökortti. Pohjoismaiden välillä ja Schengen-alueen sisällä ei rajoilla enää tehdä rutiininomaisia passitarkastuksia erikoistilanteita lukuun ottamatta. Etenkin huippukokousten edellä rajamuodollisuudet on otettu käyttöön. Euroopan unionin jäsenvaltioiden passeissa henkilötiedot on tallennettu tavallisen tekstin lisäksi myös koneellisesti luettavassa muodossa ICAO-standardin mukaisesti.

Passi SuomessaMuokkaa

Pääartikkeli: Suomen passi
Pääartikkeli: Muukalaispassi

Suomessa oli vielä 1800-luvulla käytössä matkapassi ja ulkomaanpassi. Matkapassin antoi kirkkoherra. Se oli virkatodistuksen tapainen asiakirja, joka oikeutti taloon sidotun henkilön siirtymään toiseen taloon tai toiselle paikkakunnalle. Ulkomaanpassi oli viranomaisen antama lupa matkustaa toiseen maahan. Maahan saapumiseen piti erikseen hankkia maahantulolupa eli viisumi.

Lapsen kanssa matkustaminenMuokkaa

Alle 18-vuotiaat tarvitsevat oman passin ja kaikkien huoltajien suostumuksen sen saadakseen. Lapsen kanssa matkustava huoltaja tarvitsee lisäksi toisen huoltajan kirjallisen suostumuksen matkaa varten. Mukana on hyvä olla maistraatista englanninkielinen virkatodistus sukulaisuuden vahvistamiseksi. Ilman todisteita lomamatka saattaa päättyä jo toisen valtion rajalle koska sukulaisuussuhde täytyy olla todistettavissa tiettyihin valtioihin matkustaessa.[2]


PassivapauksiaMuokkaa

Kansalaiset Järjestely Alue Vuodesta

  Itävalta
  Belgia
  Tšekki
  Tanska
  Viro
  Suomi
  Ranska
  Saksa
  Kreikka
  Unkari
  Islanti
  Italia
  Latvia
  Liechtenstein
  Liettua
  Luxemburg
  Malta
  Alankomaat
  Monaco
  Norja
  Puola
  Portugali
  San Marino
  Slovakia
  Slovenia
  Espanja
  Ruotsi
  Sveitsi
  Vatikaanivaltio

Schengenin sopimus   1995

  Irlanti
  Britannia

Bilateraalinen sopimus Britannian ja Irlannin tasavallan välillä   1923

  Venäjä
  Valko-Venäjä

Bilateraalinen sopimus Venäjän federaation ja Valko-Venäjän tasavallan välillä   1996

  Intia
    Nepal

Intian ja Nepalin rauhan ja ystävyyden sopimus   1950

  Intia
  Bhutan

Intian ja Bhutanin rauhan ja ystävyyden sopimus 1949

  El Salvador
  Guatemala
  Honduras
  Nicaragua

CA4-sopimus   2006

  Australia
  Uusi-Seelanti

Trans-Tasmanian matkustusjärjestely   1973

  Bolivia
  Kolumbia
  Ecuador
  Peru

Andien yhteisö   2007

  Antigua ja Barbuda
  Barbados
  Belize
  Dominica
  Grenada
  Guyana
  Jamaika
  Saint Kitts ja Nevis
  Saint Lucia
  Saint Vincent ja Grenadiinit
  Suriname
  Trinidad ja Tobago

CARICOM 2009

  Saudi-Arabia
  Kuwait
  Oman
  Yhdistyneet arabiemiirikunnat
  Bahrain

Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvosto   1981

  Kenia
  Tansania
  Uganda
  Etelä-Sudan
  Ruanda
  Burundi

Itä-Afrikan yhteisö   2000

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Miettunen, Sari: Sata vuotta matkustajan kiusana. Aamulehti, 9.2.2016, s. B6-7.
  2. Kun matkustat lapsen kanssa ulkomaille, pelkät passit eivät aina riitä Mtv3.fi 8.7.2016

Aiheesta muuallaMuokkaa