Avaa päävalikko
Schengenin sopimus
  Schengenin sopimuksessa olevat EU-jäsenvaltiot
  Schengenin sopimuksessa olevat muut kuin EU-jäsenvaltiot
  Liittyvät myöhemmin
  Sopimuksen ulkopuolella

Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 26 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi, Liechtenstein ja kaikki Euroopan unionin maat Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Romaniaa, Bulgariaa, Kroatiaa, Kyprosta ja Irlantia lukuun ottamatta.[1][2]

Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat niin sanotun Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntämät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.

Sisällysluettelo

Matkustaminen Schengen-alueellaMuokkaa

Vaikka matkustusasiakirjoja ei tarkistetakaan rajoilla, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.

Valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.

SIS eli Schengen Information SystemMuokkaa

Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.

Tietojen laajamittaisesta vaihdosta sovittiin 27. toukokuuta 2005 aluksi seitsemän maan kesken.[3] Sopimusneuvottelut alkoivat vuoden 2004 Madridin pommi-iskujen jälkeen. Kesäkuussa 2007 asiaa koskevasta niin sanotusta Prümin sopimuksesta tuli EU-säännös Schengenin jäsenmaissa.

SopijamaatMuokkaa

Sopimuksen allekirjoittaneet maatMuokkaa

Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa 14. kesäkuuta 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta vuonna 1995.

AllekirjoittaneetMuokkaa

Valtio Allekirjoitti sopimuksen (vuosi) Ratifioi sopimuksen (vuosi)
  Alankomaat
  Belgia
  Luxemburg
  Länsi-Saksa
  Ranska
1985 1995
  Italia 1990 1997
  Espanja
  Portugali
1992 1995
  Itävalta 1995 1997
  Kreikka 1992 2000
  Islanti
  Norja
  Ruotsi
  Suomi
  Tanska
1996 2001
  Latvia
  Liettua
  Malta
  Puola
  Slovakia
  Slovenia
  Tšekki
  Unkari
  Viro
2004 2007
  Sveitsi[4] 2004 2008
  Liechtenstein 2008 2011

Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita. Itävalta on ilmoittanut irtautuneensa väliaikaisesti Schengenin sopimuksesta Euroopan unionia koettelevan siirtolaiskriisin vuoksi.[5]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa