Mauritius

saarivaltio Intian valtameressä Afrikan rannikolla

Mauritiuksen tasavalta (engl. Republic of Mauritius, ransk. République de Maurice) eli Mauritius on saarivaltio Intian valtameressä 900 kilometriä Madagaskarista itään. Yhdessä Réunionin ja Rodriguesin kanssa Mauritiuksen saari muodostaa Maskareenien saariryhmän.

Mauritiuksen tasavalta
Republic of Mauritius (englanniksi)
République de Maurice (ranskaksi)
Mauritiuksen lippu Mauritiuksen vaakuna

Mauritiuksen sijainti Afrikassa tummanvihreällä
Mauritiuksen sijainti Afrikassa tummanvihreällä

Valtiomuoto parlamentaarinen tasavalta
Presidentti Pritivirajsing Roopun
Pääkaupunki Port Louis
Pinta-ala
– yhteensä 2 040 km² [1] (sijalla 180)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2023) 1 309 448 [2] (sijalla 158)
– väestötiheys 588 as. / km²
– väestönkasvu 0,57 % [1] (2018)
Viralliset kielet
Valuutta Mauritiuksen rupia (MUR)
BKT (2021)
– yhteensä 26,55 mrd. (PPP) USD [2]  (sijalla 145)
– per asukas 21 000 USD
HDI (2019) 0,804 [3] (sijalla 66)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,9 % [1]
– teollisuus 24,6 % [1]
– palvelut 70,5 % [1]
Aikavyöhyke UTC+4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta

12. maaliskuuta 1968[4]
Lyhenne MU
– lentokoneet: 3B
Kansainvälinen
suuntanumero
+230
Tunnuslause Stella Clavisque Maris Indici (Intian valtameren tähti ja avain)[5]
Kansallislaulu ”Motherland”
Edeltäjä(t)  Mauritius (Commonwealth realm)
(1968–1992)
 Brittiläinen Mauritius
(1810–1968)

Yhteiskunnallisesti Mauritius on Afrikan maaksi poikkeuksellinen. Koko itsenäisyyden ajan siellä on vallinnut toimiva monipuoluedemokratia, ja maassa on melko pitkälle kehittynyt hyvinvointi.[6]

Maantiede, ilmasto ja luonto muokkaa

 
Mauritiuksen kartta

Sijainti ja pinnanmuodot muokkaa

Mauritiuksen pääsaari sijaitsee Intian valtamerellä, Madagaskarin itäpuolella leveyspiirien 16 ja 20 eteläistä leveyttä välillä.[7] Valtioon kuuluu lisäksi 550 kilometriä pääsaaresta itään sijaitseva Rodrigues, 400 kilometriä koilliseen sijaitsevat Cargados Carajosin särkät ja 580 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Agaléga.[8] Valtion pinta-ala on 2 045 neliökilometriä. Pääsaaren Mauritiuksen koko on 1 865 neliökilometriä ja Rodriguesin 109 neliökilometriä. Agaléga on noin 21 neliökilometriä ja Cargados Carajosin särkät 3 neliökilometriä.[9]

Mauritius on koralliriuttojen ympäröimä tuliperäinen saari. Keskiylänköä reunustavat vuoret.[4] Mauritiuksen korkein kohta on Mont Piton, jonka korkeus on 828 metriä.[1]

Ilmasto muokkaa

Mauritiuksella on trooppinen, merellinen ilmasto. Siellä on kaksi vuodenaikaa, kuuma ja kostea kesä ja kuiva, hiukan viileämpi talvi, mutta lämpötilaeroa on vain muutamia asteita (kesällä eli tammikuusta maaliskuuhun tyypillinen lämpötila on 26 °C, talvella heinäkuusta syyskuuhun 22 °C). Sadekausi liittyy pasaatien kohtaamisvyöhykeeseen, joka kulkee Mauritiuksen yli tammikuusta maaliskuuhun. Silloin sadetta saadaan noin 200–250 mm kuukaudessa. Trooppiset syklonit saattavat iskeä saarille sadekauden aikana.[7][10]

Luonto muokkaa

Kasvillisuus muokkaa

Eristyneen sijaintinsa, ikänsä ja monipuolisten pinnanmuotojen ansiosta Mauritiuksen kasvillisuus on monimuotoista ja varsin kotoperäistä.[9] Vuoden 2010 tietojen mukaan Mauritiuksella on 685 alkuperäistä koppisiemenistä kasvilajia. Niistä 267 on kotoperäisiä, lisäksi 150 lajia on endeemisiä Maskareenien saaristossa.[11] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellutkin Mauritiuksen kasvimonimutoisuuden keskukseksi.[9]

Monet kasvilajit ovat erittäin uhanalaisia tai kuolleet jo sukupuuttoon. Vuonna 2010 arvioitiin, että vain kaksi prosenttia saaren pinta-alasta oli alkuperäisen metsän peitossa. Luonnonvaraiset alueet ovat usein jyrkkiä kallioita tai rotkoja, joita on ollut vaikeaa ottaa maanviljelyn tai rakentamisen kohteeksi.[9] Kotoperäisistä kasveista 89 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi.[11]

Eläimistö muokkaa

 
Mauritiuksendodo.

Mauritiuksella luonnostaan tavattavia nisäkkäitä ovat muun muassa etelänmerinorsu ja lepakkolajit madagaskarinhautalepakko Taphozous mauritianus, isomaskareenienlenkko Pteropus niger ja peikkohännäkkö Mormopterus acetabulosus. Pikkumaskareenienlenkko Pteropus subniger -hedelmälepakko on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen tuomina saarella elävät muun muassa mustakaulajänis, rotat, hännätöntanrekki, hiiripäästäinen, mungo, timorinhirvi ja villisika.[12]

Mauritiuksendodo eli drontti oli yksi Mauritiuksen endeemisistä eliölajeista, joita ei esiintynyt missään muualla. Eurooppalaisten saavuttua saarelle laji alkoi harvinaistua ja lopulta hävisi sukupuuttoon. Viimeiset drontit kuolivat 1600-luvun lopulla. Drontti on vielä nykyäänkin ylpeyden aihe Mauritiukselle. Se näkyy monesta asiasta, esimerkiksi Mauritiuksen vaakunassa on drontti.[13] Muita vain Mauritiuksella eläviä lintulajeja ovat muun muassa mauritiuksentuulihaukka, mauritiuksenkyyhky, mauritiuksenkaija, mauritiuksenkäpinkäinen, mauritiuksenbulbuli, mauritiuksenrilli ja mauritiuksenkutoja.[14] Drontin ohella sukupuuttoon kuolleita ovat esimerkiksi mauritiuksensinikyyhky, mauritiuksenluhtakana ja Mascarenotus sauzieri -pöllölaji.[15]

Muista kuin merilinnuista 80% on kotoperäisiä, samoin kuin 80% matelijoista ja 40% lepakkolajeista. Monet kotoperäiset lajit ovat kadonneet viimeisen 400 vuoden aikana ihmisen tuomien haitallisten vieraslajien tai maankäytön muutosten takia.[9]

Historia muokkaa

Arabien ja malaijien oletetaan tunteneen saaren jo 900-luvulla. Eurooppalaisista saaren löysi ensimmäisenä portugalilainen Afonso de Albuquerque 1500-luvun alussa. Portugali ei kuitenkaan ryhtynyt asuttamaan saarta. Alankomaalaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1598 amiraali Wybrand van Warwijckin etsiessä huoltosatamaa Itä-Intian reitin kauppalaivoille. Tuolloin nimi Mauritius annettiin saarelle Alankomaiden käskynhaltijan Morits Oranialaisen mukaan.[16] Saari palveli Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian tukikohtana. Tuolloin saarella vielä asui mauritiuksendodoja, jotka hävitettiin sukupuuttoon 1600-luvun loppuun mennessä. Alankomaalaiset eivät pystyneet asuttamaan saarta pysyvästi. Heidän lähdettyään 1700-luvun alussa saarta hallitsivat Madagaskarin merirosvot, kunnes ranskalainen Guillame Dufresne d'Arcel otti saaren haltuun kuningas Ludvig XIV:n nimissä vuonna 1715.[17]

Vuodesta 1721 lähtien Ranska hallitsi ja alkoi viljellä saarta. Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1814 Pariisin rauhansopimus toi saarelle brittivallan. Vuoden 1835 jälkeen saarelle tuotiin intialaisia työläisiä, kun orjuus lopetettiin.[4]

Saari sai autonomian Britannian alaisuudessa vuonna 1948 ja täydellisen itsenäisyyden Commonwealth realmina vuonna 1968, mutta tasavallaksi se julistettiin vasta vuonna 1992.[18]

Mauritiuksen ensimmäinen pääministeri oli Sir Seewoosagur Ramgoolam, joka johti maata pääministerinä sen itsenäistymisestä vuonna 1968 vuoteen 1982, jolloin hän hävisi vaalit vasemmistolaiselle koalitiolle. Mauritiuksen työväenpuolueen johtajana ollut Ramgoolam oli rakentamassa Mauritiukselle afrikkalaisittain ainutlaatuista hyvinvointia. Häntä on sanottu kansakunnan isäksi. Vuonna 1983 hänet valittiin Mauritiuksn kenraalikuvernööriksi, joka oli seremoniallinen valtionpäämiehen virka silloin, kun maa oli vielä itsenäistymisen jälkeenkin muodollisesti Britannian monarkin alaisuudessa. Ramgoolam kuoli vuonna 1985 85-vuotiaana[19].[19]

Ensimmäiseksi presidentiksi äänestettiin vuonna 1992 Cassam Uteem. Vuonna 2002 hän erosi, koska ei halunnut allekirjoittaa uusia terrorisminvastaisia lakeja[20][21]. Hänen sijalleen nousi Karl Offman.[22] Sir Anerood Jugnauth oli pääministerinä vuodesta 2000 ja lokakuussa 2003 hänet valittiin presidentiksi.[23]

Mauritiuksen ensimmäisen pääministerin Sir Seewoosagur Ramgoolamin poika Navin Ramgoolam oli Mauritiuksen pääministerinä vuosina 1995–2000 ja uudelleen vuodesta 2005. [24] Vuoden 2010 vaaleissa pääministeri Navin Ramgoolamin johtama hallitus sai vaalivoiton ja hänen johtamansa työväenpuolueen PTR johtama allianssi sai 41 parlamentin 62 paikasta.[25] Ideologinen vastakkainasettelu vallitsi pääministeri Ramgoolamin ja presidentti Jugnauthin välillä. Presidentti Jugnauth oli toiminut aiemmin pääministerinä vuosina 1982–1995 ja 2000–2003.[26]

Jugnauth erosi presidentin virasta vuonna 2012 palatakseen puoluepolitiikkaan ja hänen seuraajakseen uudeksi presidentiksi valittiin parlamentin puhemies Kailash Purryag.[27] Joulukuussa 2014 Anerood Jugnauth taas nousi Mauritiuksen pääministeriksi, sillä hänen johtamansa Alliance Lepep -koalitio oli saanut maan parlamenttivaaleissa murskaavan vaalivoiton.[28]

Vuonna 2015 presidentiksi valittiin kasvitieteilijä Ameenah Gurib ja hän oli Mauritiuksen ensimmäinen naispresidentti[29][30][31]. Maaliskuussa 2018 Ameenah- Gurib-Fakim erosi presidentin virasta, koska häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä. Tuolloin Gurib-Fakim oli Afrikan ainoa vallassa oleva naispresidentti. Hän itse kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin.[32] Joulukuussa 2019 Mauritiuksen parlamentti valitsi yksimielisesti uudeksi presidentiksi pääministerin ehdotuksesta Pritivirajsing Roopunin.[33]

Tammikuussa 2017 pääministeri Anerood Jugnauth erosi virastaan 86-vuotiaana ja nimesi seuraajakseen poikansa Pravind Jugnauthin. Oppositio protestoi tätä vallanvaihtoa, mutta presidentti totesi vallanvaihdon hyväksyttäväksi ja perustuslain mukaiseksi. Vallanvaihto kuitenkin korosti Mauritiuksen politiikan perhedynastioiden merkitystä.[34]

YK:n alainen Kansainvälinen oikeusistuin (ICJ) totesi tammikuussa 2019, että ennen Mauritiuksen itsenäistymistä vuonna 1968 tehty päätös irrottaa Mauritiuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta saaret, joilla on Yhdysvaltain sotilastukikohta Diego Garcia, oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Mauritiuksen pääministeri Pravind Jugnauth vaati Isoa-Britanniaa noudattamaan oikeuden selkeää päätöstä ja luovuttamaan saaret Mauritiuksen hallintaan.[35]

Marraskuun 2019 vaaleissa pääministeri Pravind Jugnauthin johtama koalitio sai taas selkeän vaalivoiton ja Jugnauth jatkaa edelleen pääministerinä. Koalition johtava puolue oli pääministerin MSM (Militant Socialist Movement), joka nykyään käytännössä edustaa keskusta-vasemmistolaista politiikkaa ja jonka kannattajakunnan ydin on Mauritiuksen hinduväestö, joka muodostaa noin puolet kansasta. MSM oli muodostanut vuoden 2019 vaaleihin koalition pienempien puolueiden kanssa nimellä Alliance Morisien, ja koalitio sai vuonna 2019 parlamentin paikoista 63% ja kaikista äänistä 37%. Mauritiuksen työväenpuolueen johtama koalitio sai 22% paikoista ja 34% äänistä. Mauritiuksen militanttiliike (MMM) sai 13% paikoista ja 20% äänistä.[36]

Politiikka muokkaa

Poliittinen järjestelmä muokkaa

 
Mauritiuksen parlamenttitalo

Mauritius on parlamentaarinen demokratia, jonka valtionpäämies on presidentti, jonka asema on pitkälti seremoniallinen.[31] Kansalliskokous äänestää presidentin ja varapresidentin viisivuotiskaudelle, saman ehdokkaan korkeintaan kahdelle kaudelle.[1] Vuonna 2019 presidentiksi valittiin Pritivirajsing Roopun.[31]

Merkittävin poliittisen vallan käyttäjä on pääministeri, jonka presidentti nimittää kansalliskokouksen suurimmasta puolueesta tai suurimmasta puoluekoalitiosta Vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen pääministerinä jatkoi Militant Socialist Movement (MSM) -puolueen Pravind Jugnauth, josta oli tullut pääministeri 2017 isänsä Aneroodin erottua.[31]

Parlamentti eli Kansalliskokous on yksikamarinen kansalliskokous, johon valitaan 62 kansanedustajaa suoraan yleisillä vaaleilla ja kahdeksan kansanedustajaa menee ”parhaille häviäjille”, jotka keskusvaalilautakunta nimittää. Mauritiuksen pääsaari on jaettu 30 vaalipiiriin, joista jokaisesta valitaan 3 edustajaa. Lisäksi Rodriguesin saarella on 2 paikkaa.[37] ”Parhaiden häviäjien” valinnan tarkoituksena on nostaa parlamenttiin myös vähemmistöjen ja pienempien puolueiden edustajia. Vaalikausi on viisi vuotta ja äänioikeuden ikäraja 18 vuotta.[38]

Mauritiuksen merkittävimmät poliittiset puolueet ovat Militant Socialist Movement (MSM), Työväenpuolue ja Mauritian Militant Movement (MMM). MSM ja Työväenpuolue saavat kannattajansa erityisesti valtaväestön eli hindujen parista, kun taas MMM-puoluetta kannattavat kreolit, muslimit ja hindiä puhumattomat intialaiset (tamilit ja telugut). Puolueilla on kuitenkin kannatusta yli kansanryhmien.[38]

Puolueet muodostatavat tavanomaisesti aina ennen vaaleja liittoutumia, koska mikään puolue ei ole saanut vielä enemmistövaltaa. Vuoden 2019 vaaleissa Morisian Alliance sai 42 paikkaa. Liittouman pääpuolue oli Pravind Jugnauthin johtama MSM. Suurimmaksi oppositioliittoumaksi nousi entisen pääministerin Navinchandra Ramgoolamin Työväenpuolueen johtama National Alliance.[37]

Mauritiuksen perustuslaki ei määrittele valtiolle mitään virallista kieltä, mutta parlamentin työkieli on englanti. Parlamentissa voi kuitenkin käyttää myös ranskaa.[39]

Ulkosuhteet muokkaa

Mauritius on varsin innokkaasti mukana alueellisessa yhteistyössä, ja se kuuluu moniin alueellisin järjestöihin. Seychellit on varsin läheinen kumppani, ja valtiot ovat sopineet laaja-alaisesta yhteistyöstä. Mauritius ja Madagaskar perustivat 2018 pysyvän yhteiskomission.[40]

Mauritiuksella on Britannian kanssa kiistaa Chagossaarten omistuksesta. Mauritius vaatii saarten palauttamista ja mahdollisuutta asuttaa ne uudestaan sieltä siirretyillä asukkailla.[37] Britannia on vielä kieltäytynyt Chagossaarten luovuttamisesta, vaikka Kansainvälinen tuomioistuin totesi 2019 Britannian hallinnon olevan laitonta ja tultava päätökseen. Samaan johtopäätökseen tuli 2021 myös Kansainvälinen merioikeustuomioistuin.[41] Chagossaarten lisäksi Mauritius vaatii itselleen Ranskan hallinnoimaa pientä Tromelinia.[42]

Avoimuus ja vapaus muokkaa

Freedom Housen vuoden 2023 arvion mukaan Mauritius on avoin ja vapaa monipuoluedemokratia, jossa valta voi vaihtua vapaiden ja rehellisten vaalien välityksellä puolueelta toiselle. Valta on kuitenkin keskittynyt muutamalle suvulle, ja etniset jaot ovat varsin syviä.[31] Mauritius on ollut yksi Afrikan vähiten korruptoituneita valtioita, mutta korruption kasvu on 2020-luvulla huolettanut. Varsinkin MV Wakashion öljyonnettomuuden huono hoitaminen sekä Euroopan unionim kritiikki rahanpesun vastaisen lainsäädännön puutteista ovat olleet korruptiohuolten keskiössä.[43]

Oikeuslaitos muokkaa

Mauritiuksen oikeuslaitos on itsenäinen eikä siihen kohdistu erityisen suurta poliittista painetta, vaikka poliitikkojen oikeusjuttujen kohdalla hallinto saattaa painostaa myös oikeutta. Mauritiuksen oikeuslaitoksessa on siirtomaahistorian seurauksena vaikutteita sekä brittiläisestä että ranskalaisesta oikeuskäytännöstä.[44]

Hallinnollinen jako muokkaa

 
Mauritiuksen piirikuntakartta

Mauritiuksen saari itsessään jakautuu yhdeksään alueeseen (district), ja hallinnollisesti Mauritiuksella on yksi kaupunginvaltuusto, neljä kunnanvaltuustoa ja seitsemän aluevaltuustoa.[45] Alueiden arvioitu asukasluku 2022 on:[46]

  1. Rivière Noire (86 141)
  2. Flacq (138 221)
  3. Grand Port (111 986)
  4. Moka (83 531)
  5. Pamplemousses (142 408)
  6. Plaines Wilhems (362 463)
  7. Port Louis (116 055)
  8. Rivière du Rempart (107 604)
  9. Savanne (67 730)

Mauritiuksen tasavaltaan kuuluu myös neljä muuta saarta ja saariryhmää riippuvuusalueena (dependency). Niistä Chagossaaret on Britannian hallinnassa.[45] Muiden saarten asukasluku vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan on[47]:

Talous muokkaa

Mauritiuksen talous on yksi Afrikan menestyneimmistä, ja ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti on maanosan korkeimpia. Talouden perustana ovat turismi, tekstiilit, sokeri ja talouspalvelut. Viime vuosina myös tietoteollisuus ja kalastus ovat lisänneet merkitystään.[4]

Mauritiuksella on viisi lentokenttää, joista yhden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Port Louis on ainoa merkittävä satamakaupunki.[1]

Mauritiuksen kansainvälinen lentoasema sijaitsee 48 km pääkaupungista Port Louisista ja se on nimeltään Sir Seewosagur Ramgoolam International Airport SSR. Moderni terminaali-rakennus avattiin vuonna 2013 ja kenttä on Mauritiuksen kansallisen lentoyhtiön Air Mauritiuksen kotikenttä. Moderni kansainvälinen lentokenttä on keskeisen tärkeä Mauritiukselle taloudellisesti merkittävän turismi-elinkeinon kannalta.[48]

Väestö muokkaa

Mauritiuksen asukkaat koostuvat monista aineksista. Saarelle tuotiin afrikkalaisia orjia, ja vuosina 1834–1924 maahan muutti runsaasti intialaisia. Saaren nykyisistä asukkaista noin 68 prosenttia on taustaltaan intialaisia.[4] Loput ovat: eurooppalaisia 2 prosenttia, kreoleja 27 prosenttia, kiinalaisia 3 prosenttia. Maassa harjoitetaan myös useita uskontoja. Suurin uskontokunta on hindulaisuus 52 prosenttia, muut ovat: kristittyjä 28,3 prosenttia, joista katolilaisia 26 prosenttia, protestantteja 2,3 prosenttia, ja muslimeja on 16,6 prosenttia.[1]

Mauritiuksella käytetyt kielet ovat englanti, morisyen (kreoli), ranska, hindi, urdu, hakka, bhodžpuri, tamili. Mauritiuksella puhutaan väestön keskuudessa julkisesti yleensä ranskaan pohjautuvaa kreolikieltä, morisyenia.[49][1][4]

Etniset jännitteet muokkaa

Mauritiuksen politiikassa on esiintynyt etnisen ja kastitaustan mukaista jakautumista.[50] Vuonna 1965 syntyi rotumellakka, joka aiheutti kuolonuhreja.[51] Vuonna 1967, jolloin pidettiin itsenäisyyttä koskevat vaalit, koettiin muslimeja ja kreoleja/kiinalaisia koskenut mellakka. Vuonna 1968 nähtiin kymmenen päivää kestänyt muslimien ja kreolien välinen rotumellakka. Vähintään 25 ihmistä tapettiin, sadat haavoittuivat ja tuhannet ajettiin kodeistaan. Maa on mennyt näistä päivistä eteenpäin, vaikka etnisiä, rodullisia tai uskonnollisia sotaisuuksia on yritetty herätellä myöhemminkin. [52]

Kulttuuri muokkaa

Mauritiuksella toimii seitsemän yliopisto-opetusta antavaa instituutiota.[53] Isoin ja vanhin näistä on Mauritiuksen yliopisto.

Mauritiuksen omaleimainen kansantanssi ja sitä säestävä musiikkityyli on nimeltään sega. Sitä esitetään perinteisesti paikallisilla instrumenteilla: triangelia, rumpua ja marakassia muistuttavilla soittimilla. Alkuperäinen mauritiuslainen kielisoitin bobre on väistynyt tavallisempien kitaroiden tieltä.[54]

Mauritiuksella on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Aapravasi Ghat ja Le Mornen kulttuurimaisema.[55]

Urheilu muokkaa

Mauritius on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964. Parhaiten on menestynyt Bruno Julie, joka sai pronssimitalin nyrkkeilystä vuonna 2008.[56]

Mauritiuksen jalkapallomaajoukkue sijoittuu FIFA-rankingissa tammikuussa 2018 sijalle 157.[57] Maassa toimii 70 jalkapalloseuraa ja niissä pelaa 17 000 rekisteröityä pelaajaa[5].

Media muokkaa

Mauritiuksen perustuslaki takaa sanan- ja lehdistönvapauden.[58]

Mauritiuksen suosituin viestintäväline on televisio. Valtio-omisteinen yleisradioyhtiö Mauritius Broadcasting Corporation (MBC) heijastaa usein hallituksen ajattelua. Lehdistöä hallitsee kaksi mediaryhmää, Le Mauricien ja La Sentinelle. Sanomalehdet kritisoivat usein hallitusta ja oppositiopuolueita.[58]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j CIA: CIA World Factbook Mauritius World Factbook. 4.2.2009. Viitattu 4.2.2009. (englanniksi)
  2. a b Mauritius CIA World Factbook. Viitattu 5.3.2023.
  3. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. a b c d e f Background note (arkisto) 2012. US Dept. of State. Viitattu 20.10.2013. [vanhentunut linkki]
  5. a b Country Info FIFA
  6. Kimmo Kiljunen: Maailman maat ja liput, osio Afrikka, artikkeli Mauritius
  7. a b McSweeney, C., New, M. & Lizcano, G.: Climate Change Country Profiles: Mauritius UNDP Climate Change Country Profiles. 2010. Viitattu 5.3.2023.
  8. Bowman: Mauritius: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  9. a b c d e Fourth National Report on the Convention on Biological Diversity, s. 11.
  10. Country Guide Mauritius BBC Weather (web archive)
  11. a b Fourth National Report on the Convention on Biological Diversity, s. 12.
  12. Wilson & Reeder: Mammal Species of the World (Hakusana "mauritius") Bucknell University. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  13. Jonathan Fryer: Bringing the dodo back to life BBC. 2002. Viitattu 23.3.2019.
  14. Species Mauritius and Rodrigues African Bird Club. Viitattu 23.3.2019.
  15. List of Birds that Have Recently Gone Extinct Earth Life
  16. The Dutch Settlements (1638–1658 and 1664–1710) Encyclopedia Mauritiana [vanhentunut linkki]
  17. The French Period (1715–1810) Encyclopedia Mauritiana [vanhentunut linkki]
  18. Independence Encyclopedia Maiuritiana [vanhentunut linkki]
  19. a b Sir Seewoosagur Ramgoolam, 85; Mauritius Leader Los Angeles Times. 19.12.1985. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  20. Mauritius president resigns BBC News 15.2.2002
  21. Mauritius presents new anti-terror law Afrol News
  22. Timeline Mauritius BBC
  23. Sir Anerood Jugnauth – The Founder MSM Party
  24. Tor Sellström: Africa in the Indian Ocean: Islands in Ebb and Flow. BRILL, 2015-05-27. ISBN 978-90-04-29249-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.1.2020). (englanniksi)
  25. Mauritius: Prime Minister Navin Ramgoolam wins election | Pambazuka News www.pambazuka.org. Viitattu 5.1.2020.
  26. Mauritius – Independence Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  27. Mauritius Profile Leaders BBC News. Viitattu 21.10.2013. (englanniksi)
  28. AFP/PTI: Mauritius names new prime minister Anerood Jugnauth Business Standard India. 14.12.2014. Viitattu 5.1.2020.
  29. Bernstein, Rachel: Biodiversity researcher becomes first female president of Mauritius Science. 6.7.2015. American Association for the Advancement of Science. Viitattu 22.1.2018. (englanniksi)
  30. Carey, Sean: Mauritius gets its first female president New African Magazine. 4.6.2015. Viitattu 22.1.2018. (englanniksi)
  31. a b c d e Mauritius: Freedom in the World 2023 Freedomhouse.org. FreedomHouse. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  32. Africa's only woman head of state 'to quit' bbc.com. 17.3.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  33. Pritivirajsing Roopun elected as new President of Mauritius by parliament Current Affairs Today. 3.12.2019. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  34. Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  35. Kono Tasina: UN court ruling puts future of strategic US military base Diego Garcia into question Andi Sendi. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  36. Roukaya Kasenally: How Pravind Jugnauth clinched the win in Mauritius' elections The Conversation. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  37. a b c BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 8.
  38. a b Bowman: Mauritius: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  39. The Constitution of the Republic of Mauritius (kpl 49) mauritiusassembly.govmu.org. 2016. Viitattu 21.1.2019.
  40. BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 40.
  41. Mark Townsend: Chagos islanders stunned as David Cameron rules out return The Guardian. 26.1.2024. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  42. BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 5.
  43. BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 34.
  44. BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 11.
  45. a b BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 7.
  46. Digest of Demographic Statistics 2022 (XLSX) Government of Mauritius. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
  47. 2022 Population Census – Main Result, s. 1
  48. Mauritius Airport (SSR International Airport) Mauritius Attractions. Viitattu 6.1.2020. (englanniksi)
  49. Languages of Mauritius Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.2009
  50. HISTOIRE : Mauritius Independence 1961-1968 9.3.2012. Le Mauricien.com.
  51. Sécurité: des gros bras indispensables à certains politiciens lexpress.mu. 2.4.2019.
  52. Port Louis – Rioting against Independence at the General Elections of 1967 Vintage Mauritius.
  53. A list of all Mauritius Universities Africa Universities. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  54. A Taste of the Mauritian Sega Encyclopedia Mauritiana [vanhentunut linkki]
  55. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  56. Mauritius: 7 games Sport Reference
  57. Mauritius Football Association 10.6.2015. FIFA. Viitattu 20.6.2015. (englanniksi)
  58. a b Mauritius profile – Media BBC News. 29.8.2017. Viitattu 23.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa