Brittiläinen Mauritius
Brittiläinen Mauritius oli Britannian kruununsiirtomaa, osana brittiläistä imperiumia uuden imperialismin aikana. Aikaisemmin Ranskan siirtomaaimperiumiin kuulunut Mauritius joutui Britannian hyökkäyksen kohteeksi vuonna 1810, ja liitettiin brittiläiseen imperiumiin virallisesti Pariisin vuoden 1814 rauhansopimuksen myötä.[2]
.svg)
.svg)
.svg)
.svg){kind=small}
Britannian valta loppui 12. maaliskuuta 1968, kun Mauritius itsenäistyi Mauritiuksen Commonwealth realmina.
Historia muokkaa
Mauritius oli asumaton alankomaalaisten saavuttua sinne vuonna 1598. Nämä olivat hylänneet saaren vuonna 1710, ja viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1715, ranskalaiset ottivat alueen haltuunsa.[3] 1800-luvun alussa Ranskan ja Iso-Britannian käydessä sotaa keskenään aiheuttivat saarella tukikohtaansa pitävät kaapparilaivat brittiläisille ja intialaisille kauppalaivoille.[4] Vuonna 1810 Iso-Britannia otti saaren haltuunsa, ja maan omistusoikeus saareen vahvistettiin vuonna 1814 Pariisin rauhansopimuksessa. Tässä yhteydessä saari sai takaisin jo alankomaalaisten antaman nimen Mauritius, sillä ranskalaiset olivat kutsuneet sitä nimellä Île de France.[3] Toisaalta muista brittiläisistä siirtomaista poiketen tavat, lait ja kieli säilyivät ranskalaisina.[4]
Ranskan valtakaudella saarelle perustetuille sokeriviljelmille oli tuotu orjia Madagaskarilta ja muualta Afrikasta sekä Intiasta. Vuonna 1834 britit lakkauttivat orjuuden Mauritiuksella. Tämän jälkeen saarelle tuotiin sopimustyöläisiä Intiasta.[3]
Mauritius kukoisti 1800-luvun puolivälissä, mutta sokerijuurikkaan haaste markkinoilla paikalliselle sokeriruolle johti taantumiseen. Vuosina 1866-1868 riehunut malariaepidemia johti laivaliikenteen vähenemiseen Port Louisissa, mikä heikkeni entisestään kun Suezin kanava avattiin vuonna 1869.[4]
Ensimmäisen maailmansodan aikana sokerin hinta nousi ja saaren talous kukoisti. 1930-luvun lama muutti rajusti tilanteen ja kärjistyi vuonna 1937 työläislevottomuuksiksi. Toinen maailmansota ei parantanut Mauritiuksen taloustilannetta ja vuoden 1945 alettiin toteuttaa taloudellisia uudistuksia. Myös poliittisia ja hallinnollisia uudistuksia alettiin tehdä, mikä lopulta johti itsenäistymiseen.[4]
Vuonna 1958 Mauritius sai sisäisen itsehallinnon. Vuonna 1965 Iso-Britannia siirsi yhden Mauritiuksen alaisuudessa olevista alueista, Chagossaaret, uuteen vasta perustettuun hallintoalueeseen nimeltä Brittiläinen Intian valtameren alue. Seuraavina vuosina saarten asukkaat, chagoslaiset, asutettiin muualle, suurin osa Mauritiukselle, ja alueelle perustettiin Diego Garcian saarelle Iso-Britannian ja Yhdysvaltain yhteinen sotilastukikohta.[4]
Vuonna 1968 saaresta tuli itsenäinen sillä tavoin, että Ison-Britannian hallitsija oli edelleen muodollinen valtionpäämies kenraalikuvernöörinsä edustamana. Käytännön poliittinen valta kuului kuitenkin Mauritiuksen pääministerille.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Mauritius Population Worldometers. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Mauritius Colony The British Empire. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Risto Kari: Maailman valtiot, s. 224. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2921-7.
- ↑ a b c d e [britannica.com/place/Mauritius Mauritius] Britannica. Viitattu 17.6.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brittiläinen Mauritius Wikimedia Commonsissa
