Diego Garcia
Diego Garcia on 44 neliökilometrin kokoinen atolli Intian valtameren keskellä[1], noin 1 600 kilometriä Intian eteläkärjestä etelään. Se on suurin Chagosin saariston 52:sta saaresta. Hallinnollisesti se kuuluu Britannialle, tarkemmin sanottuna Brittiläiseen Intian valtameren alueeseen. Saari toimii Yhdysvaltojen sotilastukikohtana. Atollia peittää nykyään trooppinen kasvisto, aiemmista kopra- ja kookosviljelmistä on vielä kuitenkin jonkin verran jälkiä. Saari on noin 60 kilometriä pitkä sen leveyden vaihdellessa parista sadasta metristä pariin kilometriin, ja sen korkein kohta on noin seitsemän metriä merenpinnan yläpuolella. Atollin keskellä oleva laguuni on 20 kilometriä pitkä, 9 kilometriä leveä ja noin 20–30 metriä syvä vesialue. Alueen koralliriutat rajoittavat laivaliikennettä, joten osa laguunista on ruopattu syvemmäksi. Laguunissa esiintyy trooppisia kalalajeja.
| Diego Garcia | |
|---|---|
.jpg) Diego Garcia satelliittikuvassa |
|
|
|
|
| Maantiede | |
| Saariryhmä | Chagossaaret |
| Merialue | Intian valtameri |
| Pinta-ala | 30 km² |
| Valtio | |
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Alue | Brittiläinen Intian valtameren alue |
| Väestö | |
| Väkiluku | 4 000 |
Ilmasto muokkaa
Vuosittainen sademäärän keskiarvo on 2600 mm, sateisimman kauden ollessa lokakuun ja helmikuun välissä. Elokuu on kuivin kuukausi (105 mm). Alueen lämpötila on yleensä +30 °C:n paikkeilla päivisin, iltaisin ja öisin sen laskiessa noin +20 °C:een. Ilmankosteus on korkea ympäri vuoden, mutta tuulenpuuskat avomereltä pitävät olosuhteet suhteellisen mukavina. Diego Garcia kuuluu trooppisten pyörremyrskyjen vaaravyöhykkeeseen. Ympäröivä topografia on alhaista eikä se muodosta kattavaa tuulensuojaa. Tästä huolimatta saari on saanut olla suhteellisen rauhassa pyörremyrskyiltä 1960-luvulta asti. Aikavälillä 1970–2000 tuulennopeudet ovat pysyneet myrskyjen aikana enintään 75 km/h:ssa.
Saari ja saarella sijaitseva tukikohta säilyivät vahingoittumattomina vuoden 2004 tsunamista. Huoltohenkilöstö raportoi vain pienistä muutoksista normaalissa aallokossa. Saarta suojasi pääosin atollin itäpuolella oleva 650 kilometrin pituinen ja jopa 5 000 metrin syvyinen Chagosin hautavajoama. Hautavajoaman syvyys ja sen jyrkkyys saaren rantaan verrattuna hidastivat tsunamin kykyä koota voimiansa ennen itse atollia. Lisäksi aallon iskuvoimaa vaimensivat paljon paikalliset vedenalaiset koralliriutat. 30. marraskuuta 1983 magnitudin 7,7–7,9[2] maanjäristys 55 kilometriä saaresta luoteeseen synnytti pienen tsunamin, joka aiheutti 1,5 metrin nousun aallokossa laguunissa. Tämä vaurioitti osaa rakennuksista, laitureista ja kiitotiestä.
Historia muokkaa
Portugalilaiset löytöretkeilijät löysivät atollin 1500-luvun alussa.[1] Uskotaan että saari nimettiin joko saaren löytäneen laivan kapteenin tai navigoijan mukaan. Saari pysyi asumattomana 1700-luvulle asti, jolloin ranskalaiset perustivat sinne kopraviljelmiä orjatyövoimaa käyttäen. Diego Garcia siirtyi Britannian hallintaan Napoleonin sotien jälkeen, ja vuodesta 1814 vuoteen 1965 se oli Mauritiuksen hallinnon alaisuudessa. 1965 Chagossaaret, joihin Diego Garcia kuuluu, irrotettiin Mauritiuksen hallinnasta ja niistä muodostettiin Brittiläinen Intian valtameren alue (BIOT). Vuonna 1966 kruunu osti saaret ja viljelmät, jotka olivat olleet yksityisomistuksessa ja jotka eivät olleet olleet enää taloudellisesti kannattavia uusien öljyjen ja voiteluaineiden keksimisen jälkeen.
Vuonna 1971 Britannia ja Yhdysvallat tekivät sopimuksen, jossa Yhdysvaltojen sallittiin perustaa atollille sotilastukikohta. Tämän seurauksena paikalliset viljelykset suljettiin lopullisesti. Sopimuksessa Yhdysvallat ei maksanut Britannialle rahallista korvausta saaren käyttöoikeuksista, joskin myöhemmin paljastui Britannian saaneen Yhdysvalloilta viiden miljoonan dollarin alennuksen uusista Polaris-ohjuksista.[3] Kyseinen sopimus kielsi myös kaiken taloudellisen toiminnan saarella.
Vuoteen 1973 asti Diego Garcialla oli alkuperäisasukkaita, jotka tunnettiin joko iloina (tai chagosilaisina). Asukkaat olivat pääosin intialaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Nämä oli tuotu saarelle 1700- ja 1800-luvuilla työskentelemään paikallisilla kopra- ja kookosviljelmillä. Vuonna 1973 saaren asukkaat kuljetettiin Seychelleille ja sieltä edelleen Mauritiukselle. Aina pakkomuutosta lähtien alkuperäisasukkaat ovat taistelleet oikeudestaan palata saarelleen, voittaen tärkeän asiaa koskevan lakijutun vuonna 2000. Tosin vuonna 2004 päätös kumottiin korkeammassa oikeusasteessa, päättäen samalla mahdollisuuden lailliseen asian oikaisuun Britanniassa. Tämän jälkeen iloit ja heidän kannattajansa veivät asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi. Huhtikuussa 2006 sallittiin 102:n chagosilaisen viikon pituinen vierailu atollille hoitamaan edesmenneiden sukulaistensa hautoja ja vierailemaan synnyinseuduillaan.
Nykyään Diego Garcia on Yhdysvaltojen ja Britannian yhteisen sotilastukikohdan sijaintipaikka. Vaikka tukikohta on käytännössä pääosin Yhdysvaltojen hallussa, paikalla on myös jonkin verran brittien joukkoja ja poliisivirkailijoita. Tukikohta toimii laivaston tankkaus- sekä tukiasemana. Siellä on Yhdysvaltain ilmavoimien lentotukikohta. Tukikohtaa käytettiin B-52-pommittajien tukikohtana Persianlahden sodassa 1991 ja Afganistanissa 2001. Vuonna 2003 alueelle rakennettiin siirrettäviä suojia B-2-pommikoneille jonkin verran ennen Irakin uutta sotaa. Tukikohta on osa Yhdysvaltojen avaruuden tutkimisverkostoa (Space Surveillance Network) kolmen teleskoopin GEODSS-asemalla, mutta se toimii myös NASAn avaruussukkuloiden hätälaskupaikkana.
Yhdysvallat ja Britannia eivät liittäneet Diego Garciaa Afrikan ydinasevapaata aluetta koskevaan sopimukseen, mutta muut Chagossaarten saaret kuuluvat sopimuksen piiriin.[4]
Sopimus saaren käyttämisestä sotilastukikohtana tehtiin vuonna 1966. Siinä tarkennetaan, että sopimus loppuu vuonna 2036, mutta että kumpikaan osapuoli ei voi vetäytyä siitä ennen vuotta 2016.[5]
Politiikka muokkaa
Ihmisoikeusryhmittymät väittävät, että sotilastukikohtaa käytetään yhtenä Yhdysvaltojen kiistanalaisista ”salaisista vankiloista”. Britannian ulkoministerinä 2001–2006 toiminut Jack Straw totesi, että Yhdysvaltain viranomaiset vakuuttivat hänelle toistuvasti, ettei saarta käytetty välilaskupaikkana eikä sinne siirretty vankeja.[6][7]
Strateginen merkitys muokkaa
Kylmän sodan aikana Yhdysvallat halusi kuumeisesti perustaa sotilastukikohdan Intian valtameren alueelle. Diego Garcian sijainti Intian, Neuvostoliiton mahdollisen liittolaisen, lähistöllä korosti saaren strategista merkitystä Yhdysvaltojen silmissä. Yhdysvaltojen sotilastoimet saarella ovat aiheuttaneet kitkaa sen ja Intian välillä. Intia on toistuvasti vaatinut tukikohdan lakkauttamista. Kylmän sodan jälkeen maiden väliset suhteet ovat kuitenkin parantuneet huomattavasti. Diego Garcia toimi sijaintipaikkana usealle Yhdysvaltojen ja Intian laivastojen yhteiselle harjoitukselle 2001 ja 2004.
Populaarikulttuuri muokkaa
2500-luvulle sijoittuvassa tietokonepelissä Halo 2 Diego Garcia toimii maapallon ulkopuolisten muukalaisten hyökkäystä vastaan suunnatun iskun laukaisupaikkana.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Diego Garcia Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.6.2016.
- ↑ Jiajun Zhang, Hiroo Kanamori: Depths of large earthquakes determined from long-period Rayleigh waves. Journal of Geophysical Research: Solid Earth, 10.5.1988, 93. vsk, nro B5, s. 4850–4868. doi:10.1029/jb093ib05p04850. ISSN 2156-2202. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Chagos islanders tell Britain they want to resettle their former home The Independent. 24.1.2016. Viitattu 28.6.2016.
- ↑ African Nuclear-Weapon-Free Zone Treaty and Protocols US Department of State. Viitattu 28.6.2016.
- ↑ Government told to renegotiate with US over use of Diego Garcia for rendition flights The Independent. 2014. Viitattu 28.6.2016.
- ↑ Diego Garcia guards its secrets even as the truth on CIA torture emerges The Observer. 2014. Viitattu 28.6.2016.
- ↑ CIA interrogated suspects on Diego Garcia, says Colin Powell aide The Guardian. 2015. Viitattu 28.6.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
- Diego Garcia, Camp Justice (englanniksi)