Hännätöntanrekki
Hännätöntanrekki eli isotanrekki (Tenrec ecaudatus) on madagaskarilainen tanrekkien heimoon (Tenrecidae) kuuluva nisäkäs. Se on Tenrec-suvun ainoa laji.[2]
| Hännätöntanrekki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Afrosoricida |
| Alalahko: | Tenrecomorpha |
| Heimo: | Tanrekit Tenrecidae |
| Alaheimo: | Piikkitanrekit Tenrecinae |
| Suku: |
Tenrec Lacépède, 1799 |
| Laji: | ecaudatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tenrec ecaudatus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Hännätöntanrekin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Levinneisyys muokkaa
Hännätöntanrekki elää alkuperäisenä lajina Madagaskarilla, jossa se on hyvin yleinen.[1] Sitä on siirretty myös Komoreille, Maskareenien Réunionille ja Mauritiukselle sekä Seychelleille.[1] Siirtoistutusten alkuperäisenä syynä on ollut saada tanrekeista ruokaa kasviplantaasien työntekijöille.[1]
Tuntomerkit muokkaa
Hännätöntanrekki on vaatimattoman näköinen 26–39 cm pitkä eläin, jolla on lyhyt, 1–1,5 cm:n mittainen häntä. Urokset ovat naaraita suurempia ja ne voivat kasvaa noin 1,5 kg painaviksi. Hännätöntanrekin turkissa on sekä karvoja että kovia piikkejä.
Lisääntyminen muokkaa
Naaras synnyttää 58–64 vuorokauden kantoajan jälkeen 16–32 poikasta. Imetysaika kestää 25–30 vuorokautta, minkä jälkeen on yleensä vielä 12–16 poikasta elossa.
Lähteet muokkaa
- Suuri Eläinkirja. WSOY. ISBN 951-0-22848-6, 1988.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Vololomboahangy, R. & Goodman, S. (IUCN SSC Afrotheria Specialist Group - Tenrec Section): Tenrec ecaudatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Tenrec Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)