Kansainvälinen suuntanumero

kansainvälisiin puheluihin tarvittava puhelinnumeron etuliite

Kansainvälinen suuntanumero eli maakoodi on kansainvälisiin puhelinyhteyksiin tarvittava puhelinnumeron etuliite. Numerot on jaettu niin, että valtiot ja alueet voivat erottua toisistaan eivätkä numerot mene päällekkäin. Suuntanumeron pituus on 1–3 numeroa. Niitä jakaa ja hallinnoi Kansainvälinen televiestintäliitto.

Useimmissa maissa, myös Suomessa, paikallisen suuntanumeron ensimmäinen nolla jätetään pois käytettäessä kansainvälistä suuntanumeroa. Esimerkiksi paikallinen numero 019 1234567 on kansainvälisessä muodossaan +358 19 1234567. Merkki ”+” tarkoittaa kansainvälisen puhelun maittain vaihtelevaa ulkomaantunnusta. Ulkomaantunnus on Euroopassa yleensä 00. Suomessa on tämän rinnalla vaihtoehtoisena tapana valita ulkomaanpuhelun operaattoritunnus. Matkapuhelimilla on yleensä mahdollista kirjoittaa suoraan +-merkki laitekohtaisella tavalla.

Suomen maatunnusMuokkaa

Maiden maatunnuksia jaettiin ensimmäisen kerran Genevessä vuonna 1954, jolloin Suomi sai kaksinumeroisen tunnuksen 25. Tunnus vaihtui vuonna 1964, koska yleiskokouksessa esiteltiin maailman jako numerovyöhykkeisiin. Iso-Britannia (maakoodi 44) ja Ranska (33) halusivat pitää vanhat maatunnuksensa, joten Eurooppa sai numerolla 3 ja 4 alkavat maatunnukset. Suomelle myönnettiin tuolloin maatunnus 401.

Tunnukset vahvistettiin lopullisesti syys–lokakuussa 1968 Kansainvälisen lennätin- ja puhelinalan neuvoa antavan komitean (CCITT) yleiskokouksessa, joka pidettiin pidettiin kasinohotellissa Mar del Platan kaupungissa Argentiinassa.

Suomessa on joskus ihmetelty miksi maa sai kolminumeroisen tunnuksen 358, kun esimerkiksi Tanska, Ruotsi ja Norjalla saivat kaksinumeroisen. Tästä oli hyötyä etenkin mekaanisen numeronvalinnan aikana.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainvälinen suuntanumero.