Kansainvälinen tuomioistuin

Yhdistyneiden kansakuntien oikeudellinen elin

Kansainvälinen tuomioistuin on Yhdistyneiden kansakuntien oikeudellinen pääelin.[1][2] Tuomioistuin sijaitsee Rauhanpalatsissa Haagissa, Alankomaissa.

International Court of Justice
Cour internationale de justice
Perustettu 1945
Tyyppi YK:n toimielin
Toimiala tuomioistuin
Päämaja Alankomaat Haag, Alankomaat
Jäsenet 193 jäsenvaltiota
Viralliset kielet ranska, englanti
Presidentti Joan Donoghue ( Yhdysvallat)
Aiheesta muualla
www.icj-cij.org/

Kansainvälinen tuomioistuin perustettiin vuonna 1945 Kansainliiton yhteydessä toimineen Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen seuraajaksi. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön osapuolia, ja myös YK:n ulkopuoliset valtiot voivat liittyä perussääntöön tai muuten hyväksyä tuomioistuimen tuomiovallan itseään koskevissa riidoissa.[3][2]

Tuomioistuin ei ole saavuttanut sellaista vahvaa valtioiden välisten oikeusriitojen ratkaisijan asemaa kuin toivottiin. Valtiot ovat olleet haluttomia alistamaan riitojansa sen käsiteltäväksi, sillä ne ovat pelänneet häviävänsä tai ne eivät ole luottaneet tuomioistuimen puolueettomuuteen. Viime aikoina luottamus tuomioistuimeen on kuitenkin kasvanut, ja sen käsittelyyn tulleiden juttujen määrä on lisääntynyt.[4][5] Vuoteen 1996 mennessä tuomioistuin oli käsitellyt noin 80 oikeustapausta, joista 60 oli valtioiden välisiä riita-asioita, mutta vuoteen 2014 mennessä se oli käsitellyt jo noin 140 oikeustapausta, joista yli 120 oli riita-asioita.[6][7]

Kansainvälistä tuomioistuinta ei pidä sekoittaa Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, Pysyvään välitystuomioistuimeen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tai YK:n tilapäisiin Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimiin.

Tuomioistuimen kokoonpano

muokkaa

Kansainvälinen tuomioistuin koostuu 15 tuomarista, jotka valitaan YK:n yleiskokouksessa ja turvallisuusneuvostossa samanaikaisesti järjestettävillä vaaleilla yhdeksäksi vuodeksi kerrallan. Tuomarien tulee kaikkien olla eri kansalaisuutta, nauttia "suurinta siveellistä arvonantoa" sekä täyttää ylimpien oikeusvirkojen hoitamiseen kunkin kotimaassa vaadittavat ehdot tai omata oikeusoppineina yleisesti tunnustettu pätevyys kansainvälisen oikeuden alalla. Vaaleissa tulee myös varmistaa, että tuomioistuimen jäsenet "edustavat sivistyksen päämuotoja ja maailman tärkeimpiä oikeusjärjestelmiä", mikä käytännössä tarkoittaa, että tuomarinpaikat jakautuvat YK:n alueellisten ryhmien kesken.[8][2]

Tuomioistuin valitsee itse presidenttinsä ja varapresidenttinsä kolmivuotiseksi toimikaudeksi. Tuomioistuimen kanslian (eng. Registry) päällikkönä toimii tuomioistuimen seitsemäksi vuodeksi kerrallaan valitsema sihteeri (eng. Registrar).[2]

Tuomioistuin toimii yleensä täydessä kokoonpanossaan. Perussääntö mahdollistaa myös kolmesta tai useammasta jäsenestä koostuvien jaostojen käytön. Mikäli tuomioistuimen normaaliin kokoonpanoon ei kuulu riidan asianosaisen kansallisuutta olevaa tuomaria, kyseinen valtio voi nimetä asian käsittelyyn yhden "ad hoc -tuomarin", joka toimii kyseisessä jutussa yhdessä muiden tuomarien kanssa.[8][2]

Tuomioistuimen toiminta

muokkaa
 
Rauhanpalatsi Haagissa.

Valtioiden välisten riita-asioiden ratkaiseminen

muokkaa

Kansainvälinen tuomioistuin voi ratkaista valtioiden välisiä oikeudellisia riita-asioita. Se voi myös antaa väliaikaismääräyksiä ennen varsinaista päätöksentekoa. Tuomioistuimen riita-asiassa antama päätös on sitova, eikä siitä voida valittaa, mutta tuomioistuimelta voidaan pyytää päätöksen tulkintaa tai, uuden näytön ilmestyessä, päätöksen tarkistamista. Jos riitapuoli ei täytä tuomioistuimen sitovasta päätöksestä sille aiheutuvia velvoitteita, toisella osapuolella on oikeus pyyttää turvallisuusneuvostoa ryhtymään tuomion täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Päätös sitoo vain osapuolia ja vain ratkaistuun asiaan nähden, eikä sillä ole velvoittavaa ennakkotapausvaikutusta muiden erimielisyyksien selvittelyssä. Päätöksellä ja siihen johtaneilla perusteilla voi kuitenkin olla huomattavaa tulkinnallista merkitystä myöhempien riitojen ratkaisemiselle ja yleisemmin kansainvälisen oikeuden kehitykselle.[9]

Riita-asioissa tuomioistuimen tuomiovalta perustuu aina riita-asian osapuolten suostumukseen. Suostumus voidaan osoittaa kolmella tavalla. Ensinnäkin riitapuolet voivat suostua tapauskohtaisesti asian tuomioistuinkäsittelyyn. Toiseksi asia voi liittyy valtioiden väliseen sopimukseen, jonka mukaan sen piiriin kuuluvista kysymyksistä aiheutuvat erimielisyydet ratkaistaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Tällaisia sopimuksia on voimassa useita satoja. Kolmanneksi riidan osapuolet voivat olla antaneet yksipuolisen selityksen, jossa selityksen antaja on hyväksynyt etukäteen tuomioistuimen tuomiovallan oikeudellisissa riidoissaan. Tällaisen selityksen on antanut yli 60 valtiota. Useisiin selityksiin kuitenkin liittyy erilaisia ehtoja ja varaumia. Kysymyksen tuomiovallasta ratkaisee tuomioistuin itse joko erillisessä päätöksessä tai pääasiaratkaisun yhteydessä.[10][11]

Riita-asiassa asianosaisina voivat olla vain valtiot. Yksilön oikeuksia koskeva juttu voi kuitenkin tulla tuomioistuimeen, jos asianosaisena esiintyy valtio kansaisensa etujen suojelijana harjoittamalla diplomaattista suojeluoikeuttaan. Yksityistä oikeushenkilöä koskevissa riidoissa on yleensä noudatettava local remedies -sääntöä, jonka mukaan riita voidaan antaa tuomioistuimen käsiteltäväksi vasta kun kaikki asiaan soveltuvat kansalliset oikeuskeinot on käytetty loppuun.[12]

Tuomioistuin voi myös osapuolten suostumuksella ratkaista niiden välisen riidan ex aequo et bono eli kohtuuden mukaan oikeussääntöjen sijasta.[13][11]

Neuvovien lausuntojen antaminen

muokkaa

Kansainvälinen tuomioistuin voi antaa neuvovia lausuntoja sille esitettävistä oikeudellisista kysymyksistä. Neuvovat lausunnot ovat ohjeellisia, mutta ne voivat laajemminkin vaikuttaa kansainvälisoikeudellisten normien tulkintaan. Neuvovia lausuntoja voivat pyytää YK:n yleiskokous, turvallisuusneuvosto tai yleiskokouksen valtuuttama muu YK:n elin. Lausuntoa ei voi antaa asiasta, joka on valtioiden välisen riidan kohteena, jos riidan osapuoli ei tätä hyväksy.[14][11]

Lähteet

muokkaa
  • Hakapää, Kari: Uusi kansainvälinen oikeus. Helsinki: Talentum, 2010.
  • Hannikainen, Lauri: Kansainvälisen oikeuden käsikirja. Tallinna: Tietosanoma, 2014.
  • Mattila, Heikki E.S. (päätoim.): Encyclopædia Iuridica Fennica VI: Kansainväliset suhteet. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1998.

Viitteet

muokkaa
  1. Hakapää 2010, s. 603
  2. a b c d e Mattila (päätoim.) 1998, palsta 413
  3. Hakapää 2010, s. 603–604
  4. Hannikainen 2014, s. 45
  5. Mattila (päätoim.) 1998, palstat 415–416
  6. Hannikainen 2014, s. 199
  7. Mattila (päätoim.) 1998, palstat 415
  8. a b Hakapää 2010, s. 604
  9. Hakapää 2010, s. 604–605
  10. Hakapää 2010, s. 609–610
  11. a b c Mattila (päätoim.) 1998, palstat 414
  12. Hakapää 2010, s. 608–609
  13. Hakapää 2010, s. 66
  14. Hakapää 2010, s. 605, 607

Aiheesta muualla

muokkaa