Avaa päävalikko

Grenada on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Siihen kuuluu pääsaaren lisäksi useita Etelä-Grenadiinien saarta. Se on pinta-alaltaan läntisen pallonpuoliskon toiseksi pienin itsenäinen valtio, vain Saint Kitts ja Nevis on pienempi. Se sijaitsee Trinidad ja Tobagosta pohjoiseen.

Grenada
Flag of Grenada.svg Coat of arms of Grenada.svg
lippu vaakuna

Grenada in its region.svg

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningatar
Kenraalikuvernööri
Pääministeri
Elisabet II
Cécile La Grenade[1]
Keith Mitchell
Pääkaupunki St. George’s
12°3′N 61°45′W
Pinta-ala
– yhteensä 344[2] km² (sijalla 206)
– josta sisävesiä 1,6 %
Väkiluku (2014) 107 825[3] (sijalla 190)
– väestötiheys 313,4 / km²
– väestönkasvu 0,4%[4] % (2015)
Viralliset kielet englannin kieli
Valuutta Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT
– yhteensä 1,115 miljardia USD[5] (sijalla 197)
– per asukas 10 360 USD[5]
HDI (2014) 0,750[6] (sijalla 79)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 8,3[4] %
– teollisuus 13,9[4] %
– palvelut 77,8[4] %
Aikavyöhyke UTC-4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Britanniasta

7. helmikuuta 1974
Lyhenne GD
Kansainvälinen
suuntanumero
+1-473
Motto The Land, the People, the Light (Maa, Kansa, Valo)
Kansallislaulu Hail Grenada

Grenada ehti olla Espanjan, Ranskan ja Britannian siirtomaana ennen itsenäistymistään vuonna 1974. Nykyisin se on Kansainyhteisön jäsen. Itsenäistynyt valtio siirtyi asteittain vasemmalle kahden vallankaappauksen kautta, ja liittoutui Kuuban kanssa. Yhdysvallat pelkäsi kylmän sodan voimasuhteiden muutosta ja miehitti maan viikoksi vuonna 1983. Grenadan tulonlähteitä ovat turismi ja maanviljelys, lähinnä mausteiden kuten muskottipähkinän kasvatus. Molemmat ovat sääherkkiä aloja, joten vuosien 2004 ja 2005 hurrikaanit tekivät paljon tuhoa.

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Pääartikkeli: Grenadan maantiede
 
Grenadan kartta.

Grenadan saaret kuuluvat Etelä-Grenadiineihin, jotka ovat tuliperäisiä ja niiden maa-aines on erittäin hedelmällistä. Korkeuserot ovat suuria; korkein kohta on 840-metrinen Mount Saint Catherine. Eri puolilla pääsaarta on pieniä jokia ja lähteitä. Grand Etangin järvi sijaitsee tulivuoren kraatterissa 530 metrin korkeudessa. Pääsaaren lisäksi Grenadaan kuuluu 33 km2 kokoinen Carriacoun saari ja joitakin pienempiä saaria ja luotoja.[7] Kaikkiaan valtion pinta-ala on 344 km2.[2]

Grenadan vuoden keskilämpötila on 28 astetta. Sadanta vaihtelee rannikkoalueiden 1 500 millimetristä vuoristojen 3 810 millimetriin. Sadekausi on kesäkuusta joulukuulle, ja marraskuu on sateisin kuukausi.[8] Grenada sijaitsee hurrikaanialueen laidalla. Siellä kului melkein 50 vuotta ilman hurrikaaneja, kunnes Hurrikaani Ivan tuhosi vuonna 90 % asuinrakennuksista,[9] ja Hurrikaani Emily seurasi sitä 2005.[10]

Grenadan luontainen kasvillisuus on trooppista sademetsää. Rannikoilla kasvaa mangrovemetsää. Metsät peittävät 15 % saarten pinta-alasta. Eläinlajit ovat pienikokoisia, kuten monamarakatti, vyötiäiset ja jyrsijät. Lintulajisto on monipuolinen, ja kaksi lajia on kotoperäisiä: grenadanjuoksukyyhky ja väkänokkahaukka (Chondrohierax uncinatus).[7]

HistoriaMuokkaa

Pääartikkeli: Grenadan historia

Siirtomaa-aikaMuokkaa

Ennen eurooppalaisten tuloa saarilla asui karibeita, jotka olivat ajaneet tieltään siellä aiemmin asuneet arawakit.[11]

Grenadan kirjoitettu historia alkaa vuonna 1498, jolloin Kristoffer Kolumbus löysi saaren ja antoi sille nimen Concepción. Nimen Grenada alkuperästä ei ole varmuutta.[8] Eurooppalaiset jättivät saaren rauhaan pitkäksi aikaa, ja karibit ajoivat vuonna 1609 perustetun brittisiirtokunnan pois saarelta. Ranskalainen Jacques Dyel du Parquet osti vuonna 1650 saaren ja perusti nykyisen St. George’sin.[8] Ranskalaiset keskittivät voimansa ja saivat alueen haltuunsa vuoteen 1674 mennessä, ja vuoteen 1753 mennessä he saivat käyntiin sokerintuotannon, jota pyöritti noin 12 000 Afrikasta tuotua orjaa. Karibit oli tuhottu.[11]

Siirtomaa jouduttiin luovuttamaan briteille seitsenvuotisen sodan päätteeksi vuonna 1763 Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti, ja Versaillesin rauha 1783 uudisti siirron. Britit toivat saarelle muskottipähkinän, puuvillan ja kaakaon viljelemisen. Kun orjuudesta luovuttiin 1833, saarilla oli jo 24 000 orjaa.[11] Grenadasta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolinen kruununsiirtomaa vuonna 1877.[12]

ItsenäisyysMuokkaa

Vuosina 1958–1962 saari kuului osana lyhytikäiseen Länsi-Intian federaatioon.[13] Sen kaaduttua Grenada yritti muodostaa federaatiota muiden Karibian saarten kanssa. Grenadasta tuli kuitenkin vuonna 1967 Yhdistyneen kuningaskunnan liitännäisvaltio, joka merkitsi, että Grenada oli vastuussa sisäisistä asioistaan, mutta Yhdistynyt kuningaskunta hoiti saaren puolustuksen ja ulkopoliittiset suhteet.[8] Täysi itsenäisyys myönnettiin vuonna 1974 silloisen ministeristön puheenjohtajan Eric Gairyn johdolla, josta tuli Grenadan ensimmäinen pääministeri.[14]

VallankumousMuokkaa

 
Yhdysvaltalainen helikopteri ja neuvostoliittolainen IT-tykki Grenadassa miehityksen aikana.

Gairyn hallinto kehittyi hyvin itsevaltaiseksi, mikä johti karismaattisen vasemmistolaisen New Jewel Movement -liikkeen (NJM) johtajan Maurice Bishopin suorittamaan vallankaappaukseen maaliskuussa 1979.[13] Bishopin marxilais-leniniläinen sosialistinen vakaumus ja yhteistyö Kuuban kanssa huolestutti Yhdysvaltoja. Kuuba oli lähettänyt neuvonantajia rakentamaan uutta lentokenttää, ja Yhdysvallat epäili, että sitä saatettaisiin käyttää kaupallisten päämäärien lisäksi mahdollisesti sotilaallisiin tarkoituksiin.[15]

Seurasi valtataistelu Bishopin ja hallitsevan puolueen PRG:n enemmistön välillä, johon liittyi myös NJM:n toinen perustaja Bernard Coard. Bishop joutui kotiarestiin. Hänet ja useat muut teloitettiin Fort Georgessa 19. lokakuuta 1983 vasemmistolaisen vallankaappauksen aikana, jonka seurauksena valtaan nousi kenraali Hudson Austinin kuubalaismielinen hallitus. Kaappauksen aikana saarella oli viitisenkymmentä kuubalaista sotilasneuvonantajaa ja noin 700 rakennustyöläistä.[16]

Grenadan miehitysMuokkaa

Pääartikkeli: Grenadan miehitys

Yhdysvaltain joukot ja kuusi muuta Karibian saarivaltiota osallistuivat 25. lokakuuta 1983 valloitukseen, jonka koodinimi oli Operation Urgent Fury. Miehityksen ilmoitettiin tapahtuneen Itäisen Karibian yhteistyöjärjestön (Organisation of Eastern Caribbean States, OECS) pyynnöstä.[17] Miehittäjät vangitsivat nopeasti saaren johtohenkilöt ja kuubalaiset siirtotyöläiset, jotka olivat rakentamassa lentokenttää saarelle. Grenada on kaukana Yhdysvaltojen mannermaasta, mutta sitä pidettiin silti uhkana sen turvallisuudelle. Hyökkäyksen syyksi ilmoitettiin tarve evakuoida Yhdysvaltain kansalaiset.[18] Britannian pääministeri Margaret Thatcher ja muut maailman johtajat tuomitsivat hyökkäyksen laajasti. YK ei voinut tuomita tekoa, koska Yhdysvallat käytti veto-oikeuttaan.[17]

Seitsemäntoista PRG:n ja Grenadan armeijaan kuulunutta henkilöä tuomittiin Yhdysvaltain pitämissä oikeudenkäynneissä (”Grenadan 17”). Neljätoista heistä tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistus muunnettiin elinkautiseksi vankeudeksi kansainvälisen painostuksen jälkeen.[17] Loput kolme saivat 30–45 vuotta vankeutta. Vuonna 2003 Amnesty International julkaisi selonteon, jonka mukaan heidän oikeudenkäyntinsä ei ollut oikeudenmukainen ja vangitsemisensa oli poliittinen, kytköksissä kylmään sotaan. Viimeiset heistä vapautettiin 2009.[19][20]

Mitchellin aikaMuokkaa

 
Tillman Thomas.

Keskusta-vasemmistolaisen NNP-puolueen Keith Mitchell valittiin pääministeriksi kolme kertaa 1995, 1999 ja 2003, ja häntä pidettiin suosikkina myös 2008 vaalien edellä. Silloin kuitenkin pääministeriksi nousi Tillman Thomas. Mitchellin kaudella Grenada solmi ulkosuhteet Kiinaan ja Libyaan.[19]

Vuonna 2001 Financial Action Task Force syytti Grenadaa rahanpesun sallimisesta. Säädöksiä kiristettiin, ja kansainvälisiä pakotteita höllättiin 2002 ja 2003.[19]

Vuosina 2004 ja 2005 hurrikaanit Ivan ja Emily aiheuttivat kansallisen hätätilan.[19]

PolitiikkaMuokkaa

Grenadan valtiopäämiehenä on Ison-Britannian monarkki, jota saarella edustaa kenraalikuvernööri. Hän nimittää pääministerin ja muut ministerit pääministerin neuvosta edustajainhuoneeseen enemmistöpuolueesta.[21]

Grenadan parlamentti on kaksikamarinen. Ylähuoneen eli senaatin 13 jäsenestä pääministeri nimittää 10, oppositiojohtaja kolme. Edustajainhuoneen 15 jäsentä valitaan viisivuotiskaudeksi. Enemmistövaalissa jokaisesta vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut ehdokas.[21] Grenadan suurimmat puolueet ovat Kansallinen demokraattinen kongressi (National Democratic Congress eli NDC) ja Uusi kansallispuolue (New National Party eli NNP). Puolueilla ei käytännössä ole aattellista eroa, ja kumpikin saa kannattajia kaikista yhteiskuntaluokista. NNP sai vuoden 2018 vaaleissa alle 60 prosenttia äänistä ja kaikki paikat edustajainhuoneeseen. NDC:n ääniosuus oli noin 40 prosenttia.[22]

Järjestyksenpidosta vastaavat 800-jäseniset poliisivoimat, johon kuuluu 80 hengen puolisotilaaliset erikoisjoukot ja 30 hengen rannikkovartiosto.[13]

Paikallishallinnosta vastaavat alueet (parish), joita on Grenadassa kuusi. Alueet ovat Saint Andrew, Saint David, Saint George, Saint John, Saint Mark ja Saint Patrick. Näiden lisäksi pääsaaren pohjoispuolella olevat saaret muodostavat oman erillisalueensa.[23]

Talous ja infrastruktuuriMuokkaa

 
Grand Ansen ranta Grenadassa.

Grenada on keskitulotason valtio, jonka elintaso on noussut merkittävästi 1900-luvun lopun jälkeen. Samalla maan talous on muuttunut maatalousvetoisesta palveluyhteiskunnaksi, jossa matkailu on talouden keskeisin tekijä.[24] Grenada kuuluu Itäisen Karibian valtioiden yhteistyöjärjestöön, ja sitä kautta sen rahayksikkö on Itä-Karibian dollari.[25]

Grenadan talous 2000-luvulla kärsinyt hirmumyrskyjen ja maailmanlaajuisen taantuman takia.[26] Ivan-hurrikaani pysäytti talouden vuonna 2004, mutta jälleenrakennus on kuitenkin monipuolistanut taloutta, sillä rakennusalalle on syntynyt paljon uusia työpaikkoja.[25]

Grenadaa kutsutaan joskus ”Maustesaareksi”.[25] Maan tärkein vientikasvi on muskottipuu, ja sieltä viedään sekä muskottipähkinöitä että -kukkia. Grenada on Indonesian jälkeen maailman toiseksi suurin muskottipähkinöiden tuottaja. Muita viljelykasveja ovat kaakao, sitrukset, banaani, mausteneilikka ja kaneli. Grenadan teollisuustuotanto on pääosin pienimuotoista.[26] Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat ja muut Karibian maat.[8]

Grenadan päälentoasema on Maurice Bishopin kansainvälinen lentoasema pääsaareella. Lähiliikenteen asema on Lauristonin lentoasema Carriacoulla. Grenadaan pääsee myös meritse, ja St. George’sissa on iso satama risteilyaluksia varten.[27] Saarelta toiselle kulkee sekä nopea katamaraani että rahtilaivoja, jotka ottavat myös matkustajia. Grenadan tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Liikenne on vasemmanpuoleista. Sekä Grenadan pääsaarella että Carriacoulla on linja-autoliikennettä.[28]

VäestöMuokkaa

Grenadalla oli vuonna 2017 YK:n arvion mukaan 107 825 asukasta.[3] Suurin on valtion asukkaista on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Vuoden 2011 tilastojen perusteella heitä on 82,4 prosenttia väestöstä. Lisäksi saarilla asuu mulatteja (13,3 prosenttia väestöstä) sekä jonkin verran orjien tilalle siirtotyöläisiksi tuotujen intialaisten jälkeläisiä, vanhojen ranskalaisten ja brittiläisten uudiasukkaiden jälkeläisiä ja myöhemmin saarille muuttaneita pohjoisamerikkalaisia ja eurooppalaisia.[8]

Grenadasta on vuosikymmenien ajan muuttanut pois enemmän ihmisiä kuin saarelle on muuttanut. Vuonna 2010 muuttotappioksi arvioitiin 5 000 henkeä.[29] Kohdemaita, joihin Grenadasta muutetaan, ovat Kanada, Puerto Rico, Trinidad ja Tobago, Britannia ja Yhdysvallat.[30]

Lähestulkoon jokainen puhuu englantia, saarten virallista kieltä. Asukkaista noin 40 prosenttia on Katolisia ja 30 prosenttia protestantteja.[8] Suurin protestanttien ryhmä on anglikaanit.[31] Saarilla on myös pieni muslimivähemmistö, jotka ovat pääosin Gujaratista tulleita maahanmuuttajia, sekä pieni rastafariyhteistö.[32]

Grenadalla on 12-vuotinen kouluvelvollisuus. Korkeakoulutusta tarjoavat Länsi-Intian yliopiston avoimena oppilaitoksena toimiva T. A. Marryshow Community College ja yhdysvaltalainen St. George’sin yliopisto.[31]

KulttuuriMuokkaa

Grenadalaiseen perusruokaan kuuluvat leipä, riisi, herneet, vihannekset ja hedelmät. Moni juo aamiaiseksi kotimaista kaakaota. Lounaaksi saatetaan syödä esimerkiksi suolattua turskaa. Kala ja kana ovat halpoja, naudanliha on harvinaisempaa. Sianlihaa syödään erikoistilanteissa kuten jouluna.[33]

Grenadan perustuslaki takaa lehdistönvapauden. Päivälehtiä ei ole, mutta viikoittain ilmestyvät yksityiset sanomalehdet kritisoivat hallitusta vapaasti. Yleisradioyhtiö Grenada Broadcasting Network on osittain valtion omistuksessa. Se lähettää ohjelmaa yhdellä televisio- ja kahdella radiokanavalla. Niiden lisäksi on yksityinen televisiokanava, yksi kristillinen ja kaksi kaupallista radiokanavaa.[34]

UrheiluMuokkaa

Grenadan suosituin urheilulaji on kriketti. Muita suosittuja lajeja on jalkapallo ja verkkopallo. Grenadan jalkapallomaajoukkue on pelannut kahdesti CONCACAF Gold Cupin lopputurnauksessa. Maajoukkue oli toukokuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 169. FIFAn tietojen mukaan Grenadassa on 1 652 rekisteröityä jalkapalloilijaa.[35][36]

Grenada on osallistunut olympialaisiin 3–10 hengen joukkueella vuodesta 1984. Sen urheilijat ovat osallistuneet nyrkkeilyyn, taekwondoon, uintiin ja yleisurheiluun. Ainoa mitalisti on 400 metrin juoksija Kirani James, joka Lontoossa 2012 voitti kultaa ja Riossa 2016 saavutti hopeaa.[37] Yleisurheilun MM-kilpailuissa Grenada on saavuttanut kaksi mitalia: Kirani James voitti 400 metrin juoksussa Daegussa 2011 kultaa ja Pekingissä 2015 pronssia.[38]

LähteetMuokkaa

  • Grenada Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 16.8.2018. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. "Grenada Names First Female Governor General, Cecile La Grenade", Caribbean Journal, 10/04/2013
  2. a b The World Factbook: Grenada CIA. (englanniksi)
  3. a b Data Query (Haku järjestelmästä) World Population Prospects: The 2017 Revision. United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Division. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  4. a b c d Grenada UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  5. a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 4/2018. International Monetary Fund. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  6. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  7. a b Geography Commonwealth Secretariat
  8. a b c d e f g Encyclopædia Britannica.
  9. Grenada tries to heal hurricane scars BBC 4.2.2005
  10. Thousands flee hurricane's path BBC 18.7.2005
  11. a b c Grenada - History Commonwealth Secretariat
  12. Grenada's History Grenada Explorer
  13. a b c Background Note: Grenada (previous Editions) US Department of State. Viitattu 18.12.2014.
  14. Biography: Sir Eric Matthew Gairy Government of Grenada.
  15. Cuba and Grenada By Tonyaa Weathersbee, Grenada Special report. North Carolina A&T state university
  16. John T. Carney Jr.: No Room for Error: The Covert Operations of America's Special Tactics Units from Iran to Afghanistan. Ballantine Books, 2002. ISBN 9780345453334. (sitaatti).
  17. a b c US troops invade Grenada On this day, BBC News
  18. Operation Urgent Fury Global Security
  19. a b c d Timeline: Grenada BBC News
  20. The Grenada 17: Last of the cold war prisoners? Amnesty International October 2003
  21. a b Government Structure and Politicaulkaisija = KnowledgeWalk Institute caribbeanelections.com. Viitattu 16.8.2018. (englanniksi)
  22. Grenade, Wendy: Party Politics in Grenada: 2018 Elections and Beyond Grenada Broadcast. 17.3.2018. Grant Communications. Viitattu 16.8.2018. (englanniksi)
  23. Grenada citypopulation.de. citypopulation.de. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  24. Country Strategy Paper Grenada 2014–2018 (pdf) Caribbean Development Bank. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  25. a b c Grenada Globalis. 25.3.2015. FN-Sambandet. Viitattu 18.8.2018.
  26. a b Grenada 2018 Country Review (pdf) (s. 81) CountryWatch. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  27. Flights & getting there Lonely Planet. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  28. Getting Around Lonely Planet. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  29. Grenada Net Migration Trading Economics
  30. grenada MPI Data hub
  31. a b Society Commonwealth Secretariat. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  32. Grenada World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. Minority Rights Group International. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)
  33. Grenada Countries and their cultures
  34. BBC Country Profile
  35. Sporting activities in Grenada gowealthy.com. Viitattu 2.11.2011.
  36. Country info - Grenada FIFA. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  37. Grenada Olympic Sports Sport Reference. Viitattu 14.4.2018
  38. Butler, Mark (toim.): IAAF World Championships – London 2017 – Statistics Handbook (s. 525) IAAF. Viitattu 14.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grenada.