Grenada

Grenada on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Siihen kuuluu pääsaaren lisäksi useita Etelä-Grenadiinien saaria. Se on pinta-alaltaan läntisen pallonpuoliskon toiseksi pienin itsenäinen valtio; vain Saint Kitts ja Nevis on pienempi. Grenada sijaitsee Trinidad ja Tobagosta pohjoiseen.

Grenada
lippu vaakuna
Valtiomuoto	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningas Kenraalikuvernööri Pääministeri	Charles III Cécile La Grenade Dickon Mitchell
Pääkaupunki	St. George’s 12°3′N 61°45′W
Pinta-ala
– yhteensä	344 km²  (sijalla 206)
– josta sisävesiä	1,6 %
Väkiluku (2014)	107 825 (sijalla 190)
– väestötiheys	313,4 as. / km²
– väestönkasvu	0,4 % (2015)
Viralliset kielet	englannin kieli
Valuutta	Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT (2017)
– yhteensä	1,115 mrd. USD  (sijalla 197)
– per asukas	10 360 USD
HDI (2019)	0,779 (sijalla 74)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	8,3 %
– teollisuus	13,9 %
– palvelut	77,8 %
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Britanniasta	7. helmikuuta 1974
Lyhenne	GD
Kansainvälinen suuntanumero	+1-473
Tunnuslause	The Land, the People, the Light (Maa, Kansa, Valo)
Kansallislaulu	”Hail Grenada”
Infobox OKNimi-testi OK

Grenada ehti olla Espanjan, Ranskan ja Britannian siirtomaana ennen itsenäistymistään vuonna 1974. Nykyisin se on Kansainyhteisön jäsen. Itsenäistynyt valtio siirtyi asteittain vasemmalle kahden vallankaappauksen kautta ja liittoutui Kuuban kanssa. Yhdysvallat pelkäsi kylmän sodan voimasuhteiden muutosta ja miehitti maan viikoksi vuonna 1983. Grenadan tulonlähteitä ovat turismi ja maanviljelys, lähinnä mausteiden, kuten muskottipähkinän kasvatus. Molemmat ovat sääherkkiä aloja, joten vuosien 2004 ja 2005 hurrikaanit tekivät paljon tuhoa.

Maantiede

Pääartikkeli: Grenadan maantiede

Grenadan kartta.

Grenadan saaret kuuluvat Etelä-Grenadiineihin, jotka ovat tuliperäisiä ja niiden maa-aines on erittäin hedelmällistä. Korkeuserot ovat suuria; korkein kohta on 840-metrinen Mount Saint Catherine. Eri puolilla pääsaarta on pieniä jokia ja lähteitä. Grand Etangin järvi sijaitsee tulivuoren kraatterissa 530 metrin korkeudessa. Pääsaaren lisäksi Grenadaan kuuluu 33 km² kokoinen Carriacoun saari ja joitakin pienempiä saaria ja luotoja. Kaikkiaan valtion pinta-ala on 344 km².

Grenadan vuoden keskilämpötila on 28 astetta. Sadanta vaihtelee rannikkoalueiden 1 500 millimetristä vuoristojen 3 810 millimetriin. Sadekausi on kesäkuusta joulukuulle, ja marraskuu on sateisin kuukausi. Grenada sijaitsee hurrikaanialueen laidalla. Siellä kului melkein 50 vuotta ilman hurrikaaneja, kunnes Hurrikaani Ivan tuhosi 90 % asuinrakennuksista vuonna 2004, ja Hurrikaani Emily seurasi sitä 2005.

Grenadan luontainen kasvillisuus on trooppista sademetsää. Rannikoilla kasvaa mangrovemetsää. Metsät peittävät 15 % saarten pinta-alasta. Eläinlajit ovat pienikokoisia, kuten monamarakatti, vyötiäiset ja jyrsijät. Lintulajisto on monipuolinen, ja kaksi lajia on kotoperäisiä: grenadanjuoksukyyhky ja väkänokkahaukka (Chondrohierax uncinatus).

Historia

Pääartikkeli: Grenadan historia

Siirtomaa-aika

Ennen eurooppalaisten tuloa saarilla asui karibeita, jotka olivat ajaneet tieltään siellä aiemmin asuneet arawakit.

Grenadan kirjoitettu historia alkaa vuonna 1498, jolloin Kristoffer Kolumbus löysi saaren ja antoi sille nimen Concepción. Nimen Grenada alkuperästä ei ole varmuutta. Eurooppalaiset jättivät saaren rauhaan pitkäksi aikaa, ja karibit ajoivat vuonna 1609 perustetun brittisiirtokunnan pois saarelta. Ranskalainen Jacques Dyel du Parquet osti vuonna 1650 saaren ja perusti nykyisen St. George’sin. Ranskalaiset keskittivät voimansa ja saivat alueen haltuunsa vuoteen 1674 mennessä, ja vuoteen 1753 mennessä he saivat käyntiin sokerintuotannon, jota pyöritti noin 12 000 Afrikasta tuotua orjaa. Karibit oli tuhottu.

Siirtomaa jouduttiin luovuttamaan briteille seitsenvuotisen sodan päätteeksi vuonna 1763 Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti, ja Versaillesin rauha 1783 uudisti siirron. Britit toivat saarelle muskottipähkinän, puuvillan ja kaakaon viljelemisen. Kun orjuudesta luovuttiin 1833, saarilla oli jo 24 000 orjaa. Grenadasta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolinen kruununsiirtomaa vuonna 1877.

Itsenäisyys

Vuosina 1958–1962 saari kuului osana lyhytikäiseen Länsi-Intian federaatioon. Sen kaaduttua Grenada yritti muodostaa federaatiota muiden Karibian saarten kanssa. Grenadasta tuli kuitenkin vuonna 1967 Yhdistyneen kuningaskunnan liitännäisvaltio, joka merkitsi, että Grenada oli vastuussa sisäisistä asioistaan, mutta Yhdistynyt kuningaskunta hoiti saaren puolustuksen ja ulkopoliittiset suhteet. Täysi itsenäisyys myönnettiin vuonna 1974 silloisen ministeristön puheenjohtajan Eric Gairyn johdolla, josta tuli Grenadan ensimmäinen pääministeri.

Vallankumous

Pääartikkeli: Grenadan kansallinen vallankumoushallitus

Yhdysvaltalainen helikopteri ja neuvostoliittolainen IT-tykki Grenadassa miehityksen aikana.

Gairyn hallinto kehittyi hyvin itsevaltaiseksi, mikä johti karismaattisen vasemmistolaisen New Jewel Movement -liikkeen (NJM) johtajan Maurice Bishopin suorittamaan vallankaappaukseen maaliskuussa 1979. Bishopin marxilais-leniniläinen sosialistinen vakaumus ja yhteistyö Kuuban kanssa huolestutti Yhdysvaltoja. Kuuba oli lähettänyt neuvonantajia rakentamaan uutta lentokenttää, ja Yhdysvallat epäili, että sitä saatettaisiin käyttää kaupallisten päämäärien lisäksi mahdollisesti sotilaallisiin tarkoituksiin.

Seurasi valtataistelu Bishopin ja hallitsevan puolueen PRG:n enemmistön välillä, johon liittyi myös NJM:n toinen perustaja Bernard Coard. Bishop joutui kotiarestiin. Hänet ja useat muut teloitettiin Fort Georgessa 19. lokakuuta 1983 vasemmistolaisen vallankaappauksen aikana, jonka seurauksena valtaan nousi kenraali Hudson Austinin kuubalaismielinen hallitus. Kaappauksen aikana saarella oli viitisenkymmentä kuubalaista sotilasneuvonantajaa ja noin 700 rakennustyöläistä.

Grenadan miehitys

Pääartikkeli: Grenadan miehitys

Yhdysvaltain joukot ja kuusi muuta Karibian saarivaltiota osallistuivat 25. lokakuuta 1983 valloitukseen, jonka koodinimi oli Operation Urgent Fury. Miehityksen ilmoitettiin tapahtuneen Itäisen Karibian yhteistyöjärjestön (Organisation of Eastern Caribbean States, OECS) pyynnöstä. Miehittäjät vangitsivat nopeasti saaren johtohenkilöt ja kuubalaiset siirtotyöläiset, jotka olivat rakentamassa lentokenttää saarelle. Grenada on kaukana Yhdysvaltojen mannermaasta, mutta sitä pidettiin silti uhkana sen turvallisuudelle. Hyökkäyksen syyksi ilmoitettiin tarve evakuoida Yhdysvaltain kansalaiset. Britannian pääministeri Margaret Thatcher ja muut maailman johtajat tuomitsivat hyökkäyksen laajasti. YK ei voinut tuomita tekoa, koska Yhdysvallat käytti veto-oikeuttaan.

Seitsemäntoista PRG:n ja Grenadan armeijaan kuulunutta henkilöä tuomittiin Yhdysvaltain pitämissä oikeudenkäynneissä (”Grenadan 17”). Neljätoista heistä tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistus muunnettiin elinkautiseksi vankeudeksi kansainvälisen painostuksen jälkeen. Loput kolme saivat 30–45 vuotta vankeutta. Vuonna 2003 Amnesty International julkaisi selonteon, jonka mukaan heidän oikeudenkäyntinsä ei ollut oikeudenmukainen ja vangitsemisensa oli poliittinen, kytköksissä kylmään sotaan. Viimeiset heistä vapautettiin 2009.

Mitchellin aika

Tillman Thomas.

Keskusta-vasemmistolaisen NNP-puolueen Keith Mitchell valittiin pääministeriksi kolme kertaa: vuosina 1995, 1999 ja 2003. Häntä pidettiin suosikkina myös vuoden 2008 vaalien edellä. Silloin pääministeriksi nousi kuitenkin Tillman Thomas. Mitchellin kaudella Grenada solmi ulkosuhteet Kiinaan ja Libyaan.

Vuonna 2001 Financial Action Task Force syytti Grenadaa rahanpesun sallimisesta. Säädöksiä kiristettiin, ja kansainvälisiä pakotteita höllättiin 2002 ja 2003.

Vuosina 2004 ja 2005 hurrikaanit Ivan ja Emily aiheuttivat kansallisen hätätilan. Vuodet 2008–2013 pääministerinä olleen Tillman Thomasin puolue NDC hävisi murskaavasti vuoden 2013 vaalit, jolloin Keith Mitchell ja NNP palasivat valtaan.

Grenadan parlamenttivaaleissa vuonna 2018 pääministeri Keith Mitchellin puolue NNP voitti kaikki parlamentin 15 paikkaa ja Mitchell jatkoi pääministerinä. Tämä oli kolmas kerta, kun NNP voitti vaaleissa kaikki parlamentin paikat. Edellisen kerran se sai kaikki paikat Grenadan edellisissä parlamenttivaaleissa vuonna 2013 ja sitä ennen vuoden 1999 vaaleissa.

Politiikka

Grenadan valtiopäämiehenä on Ison-Britannian monarkki, jota saarella edustaa kenraalikuvernööri. Hän nimittää pääministerin ja muut ministerit pääministerin neuvosta edustajainhuoneeseen enemmistöpuolueesta.

Grenadan parlamentti on kaksikamarinen. Ylähuoneen eli senaatin 13 jäsenestä pääministeri nimittää 10, oppositiojohtaja kolme. Edustajainhuoneen 15 jäsentä valitaan viisivuotiskaudeksi. Enemmistövaalissa jokaisesta vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut ehdokas. Grenadan suurimmat puolueet ovat Kansallinen demokraattinen kongressi (National Democratic Congress eli NDC) ja Uusi kansallispuolue (New National Party eli NNP). Puolueilla ei käytännössä ole aatteellista eroa, ja kumpikin saa kannattajia kaikista yhteiskuntaluokista. NNP sai vuoden 2018 vaaleissa alle 60 prosenttia äänistä ja kaikki paikat edustajainhuoneeseen. NDC:n ääniosuus oli noin 40 prosenttia.

Järjestyksenpidosta vastaavat 800-jäseniset poliisivoimat, johon kuuluu 80 hengen puolisotilaaliset erikoisjoukot ja 30 hengen rannikkovartiosto.

Paikallishallinnosta vastaavat alueet (parish), joita on Grenadassa kuusi. Alueet ovat Saint Andrew, Saint David, Saint George, Saint John, Saint Mark ja Saint Patrick. Näiden lisäksi pääsaaren pohjoispuolella olevat saaret muodostavat oman erillisalueensa.

Talous ja infrastruktuuri

Grand Ansen ranta Grenadassa.

Grenada on keskitulotason valtio, jonka elintaso on noussut merkittävästi 1900-luvun lopun jälkeen. Samalla maan talous on muuttunut maatalousvetoisesta palveluyhteiskunnaksi, jossa matkailu on talouden keskeisin tekijä. Grenada kuuluu Itäisen Karibian valtioiden yhteistyöjärjestöön, ja sitä kautta sen rahayksikkö on Itä-Karibian dollari.

Grenadan talous 2000-luvulla kärsinyt hirmumyrskyjen ja maailmanlaajuisen taantuman takia. Ivan-hurrikaani pysäytti talouden vuonna 2004, mutta jälleenrakennus on kuitenkin monipuolistanut taloutta, sillä rakennusalalle on syntynyt paljon uusia työpaikkoja.

Grenadaa kutsutaan joskus ”Maustesaareksi”. Maan tärkein vientikasvi on muskottipuu, ja sieltä viedään sekä muskottipähkinöitä että -kukkia. Grenada on Indonesian jälkeen maailman toiseksi suurin muskottipähkinöiden tuottaja. Muita viljelykasveja ovat kaakao, sitrukset, banaani, mausteneilikka ja kaneli. Grenadan teollisuustuotanto on pääosin pienimuotoista. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat ja muut Karibian maat.

Grenadan päälentoasema on Maurice Bishopin kansainvälinen lentoasema pääsaarella. Lähiliikenteen asema on Lauristonin lentoasema Carriacoulla. Grenadaan pääsee myös meritse, ja St. George’sissa on iso satama risteilyaluksia varten. Saarelta toiselle kulkee sekä nopea katamaraani että rahtilaivoja, jotka ottavat myös matkustajia. Grenadan tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Liikenne on vasemmanpuoleista. Sekä Grenadan pääsaarella että Carriacoulla on linja-autoliikennettä.

Väestö

Grenadalla oli vuonna 2017 YK:n arvion mukaan 107 825 asukasta. Suurin osa valtion asukkaista on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Vuoden 2011 tilastojen perusteella heitä on 82,4 prosenttia väestöstä. Lisäksi saarilla asuu mulatteja (13,3 prosenttia väestöstä) sekä jonkin verran orjien tilalle siirtotyöläisiksi tuotujen intialaisten jälkeläisiä, vanhojen ranskalaisten ja brittiläisten uudiasukkaiden jälkeläisiä ja myöhemmin saarille muuttaneita pohjoisamerikkalaisia ja eurooppalaisia.

Grenadasta on vuosikymmenien ajan muuttanut pois enemmän ihmisiä kuin saarelle on muuttanut. Vuonna 2010 muuttotappioksi arvioitiin 5 000 henkeä. Kohdemaita, joihin Grenadasta muutetaan, ovat Kanada, Puerto Rico, Trinidad ja Tobago, Britannia ja Yhdysvallat.

Lähestulkoon jokainen puhuu englantia, saarten virallista kieltä. Asukkaista noin 40 prosenttia on katolisia ja 30 prosenttia protestantteja. Suurin protestanttien ryhmä on anglikaanit. Saarilla on myös pieni muslimivähemmistö, jotka ovat pääosin Gujaratista tulleita maahanmuuttajia, sekä pieni rastafariyhteistö.

Grenadalla on 12-vuotinen kouluvelvollisuus. Korkeakoulutusta tarjoavat Länsi-Intian yliopiston avoimena oppilaitoksena toimiva T. A. Marryshow Community College ja yhdysvaltalainen St. George’sin yliopisto.

Kulttuuri

Grenadalaiseen perusruokaan kuuluvat leipä, riisi, herneet, vihannekset ja hedelmät. Moni juo aamiaiseksi kotimaista kaakaota. Lounaaksi saatetaan syödä esimerkiksi suolattua turskaa. Kala ja kana ovat halpoja, naudanliha on harvinaisempaa. Sianlihaa syödään erikoistilanteissa kuten jouluna.

Grenadan perustuslaki takaa lehdistönvapauden. Päivälehtiä ei ole, mutta viikoittain ilmestyvät yksityiset sanomalehdet kritisoivat hallitusta vapaasti. Yleisradioyhtiö Grenada Broadcasting Network on osittain valtion omistuksessa. Se lähettää ohjelmaa yhdellä televisio- ja kahdella radiokanavalla. Niiden lisäksi on yksityinen televisiokanava, yksi kristillinen ja kaksi kaupallista radiokanavaa.

Urheilu

Grenadan suosituin urheilulaji on kriketti. Muita suosittuja lajeja on jalkapallo ja verkkopallo. Grenadan jalkapallomaajoukkue on pelannut kahdesti CONCACAF Gold Cupin lopputurnauksessa. Maajoukkue oli toukokuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 169. FIFAn tietojen mukaan Grenadassa on 1 652 rekisteröityä jalkapalloilijaa.

Grenada on osallistunut olympialaisiin 3–10 hengen joukkueella vuodesta 1984. Sen urheilijat ovat osallistuneet nyrkkeilyyn, taekwondoon, uintiin ja yleisurheiluun. Ainoa olympiamitalisti on 400 metrin juoksija Kirani James, joka voitti Lontoossa 2012 kultaa sekä saavutti Riossa 2016 hopeaa ja Tokiossa 2021 pronssia. Yleisurheilun MM-kilpailuissa Grenada on saavuttanut viisi mitalia: Kirani James voitti 400 metrin juoksussa Daegussa 2011 kultaa, Eugenessa 2022 hopeaa ja Pekingissä 2015 pronssia, ja Anderson Peters voitti keihäänheitossa Dohassa 2019 ja Eugenessa 2022 kultaa.

Lähteet

• Grenada Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 16.8.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Maurice Bishop Spartacus Schoolnet
• Globalis.fi - Grenadan maaprofiili (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)

Väli-Amerikan valtiot

Mantereen maat	Belize Costa Rica El Salvador Guatemala Honduras Meksiko Nicaragua Panama
Saarivaltiot	Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Dominica Dominikaaninen tasavalta Grenada Haiti Jamaika Kuuba Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago
Itsehallintoalueet	Anguilla Aruba Bonaire Brittiläiset Neitsytsaaret Caymansaaret Curaçao Guadeloupe Martinique Montserrat Navassa Puerto Rico Saba Saint Barthélemy Saint-Martin Sint Eustatius Sint Maarten Turks- ja Caicossaaret Yhdysvaltain Neitsytsaaret