Costa Rica

valtio Keski-Amerikassa

Costa Rican tasavalta eli Costa Rica (suom. 'rikas rannikko') on 4,7 miljoonan asukkaan valtio Keski-Amerikassa. Sen rajanaapuri pohjoisessa on Nicaragua ja etelässä Panama. Idässä maa rajoittuu Karibianmereen ja lännessä Tyyneenmereen.

Costa Rican tasavalta
República de Costa Rica
Costa Rican lippu Costa Rican vaakuna

Costa Rican sijainti Väli-Amerikassa.
Costa Rican sijainti Väli-Amerikassa.

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Rodrigo Chaves Robles
Pääkaupunki San José (328 195 as.)
9°56′N, 84°5′W
Muita kaupunkeja Alajuela (44 990 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 51 100 km² [1] (sijalla 129)
– josta sisävesiä 0,7 %
Väkiluku (2016) 4 857 000 [2] (sijalla 122)
– väestötiheys 95 as. / km²
– väestönkasvu 1,1 % [3] (2014)
Viralliset kielet espanja
Valuutta colón (CRC)
BKT (2016)
– yhteensä 57,44 mrd. USD [4]
– per asukas 11 800 USD
HDI (2019) 0,810 [5] (sijalla 62)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6 % [4]
– teollisuus 22 % [4]
– palvelut 73 % [4]
Aikavyöhyke UTC−6
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Espanjasta
Keski-Amerikan liittotasavalta

15. syyskuuta 1821
1839
Lyhenne CR
– ajoneuvot: CR
– lentokoneet: TI
Kansainvälinen
suuntanumero
+506
Tunnuslause ¡Vivan siempre el trabajo y la paz!, Eläköön työ ja rauha
Kansallislaulu Noble patria, tu hermosa bandera

Costa Rica luopui armeijasta vuonna 1949, ja se on alueensa vanhin demokratia. Sen viidakoissa elää harvinaisia kissaeläimiä ja apinoita, ja se on suojellut suuremman osan pinta-alastaan kuin mikään muu valtio.

Maantiede muokkaa

Pääartikkeli: Costa Rican maantiede
 
Costa Rican kartta

Costa Rica sijaitsee Keski-Amerikan kannaksella, sen pohjoispuolella on Nicaragua ja kaakkoispuolella Panama. Sen koillisrannikkoa huuhtelee Karibianmeri ja lounaisrannikkoa Tyynimeri.[6]

Costa Rican läpi kulkee kaksi vuorijonoa. Niistä pohjoisempi on Cordillera Volcánica ja eteläisempi Cordillera de Talamanca. Kolmeen osaan jakautuva Cordillera Volcánica on tunnettu tulivuoristaan. Cordillera de Talamanca on geologialtaan täysin erilainen: se on suuri graniittinen batoliitti. Siellä on myös maan korkein vuori Cerro Chirripó (3 819 m).[6]

Vuoristojen väliin jää niin sanottu keskuslaakso, jonka Tyynenmeren ja Karibianmeren välinen vedenjakaja jakaa kahteen osaan. Itäinen osa virtaa Reventazónjokea pitkin Karibianmereen ja läntinen osa Grande de Tárcolesia pitkin Tyyneenmereen. Vuoristojen pohjois- ja eteläpuolelle jäävät rannikkotasangot, jotka kohoavat maksimissaan 120 metriin. Ne muodostavat viidesosan maan pinta-alasta. Tyynenmeren puoleinen rannikkotasanko on huomattavasti kapeampi.[6]

Pääkaupunki San Jose sijaitsee maan keskiosassa tierra templadalla. Siellä yöt ovat paljon viileämpiä ja päivät vähemmän kuumia ja kosteita kuin merenpinnan tasalla. Karibianmeren puoleisella rannikolla sataa enemmän kuin Tyynenmeren rannikolla.[7]

Costa Rican pinta-alasta on suojeltuna suurempi osuus kuin minkään muun valtion alueesta. Maassa on 186 suojelualuetta, joista 32 on kansallispuistoja. Tunnetuimmat ovat Manuel Antonion kansallispuisto kauniine rantoineen, Braulio Carrillon kansallispuisto valtatien varteen ulottuvine sademetsineen, Tortugueron kansallispuisto vesieläimineen, Irazún kansallispuisto, josta näkee kirkkaalla säällä molemmat rannikot ja Poásin kansallispuisto, jossa on vulkaanista toimintaa.[8] Area de Conservación Guanacaste on Unescon maailmanperintöluettelossa, samoin kuin Kookossaari ja osittain Panaman puolelle ulottuva La Amistadin suojelualue.[9]

Costa Ricassa elää 200 nisäkäslajia, joista noin puolet on lepakoita. Lajeja oli aiemmin enemmän, mutta ihminen on metsästänyt ne sukupuuttoon. Nykyisinkin suuret nisäkkäät ovat uhanalaisia, mutta suojeluohjelmien ja -alueiden ansiosta niiden kannat ovat alkaneet elpyä.[10]

Costa Ricassa elää kuusi uhanalaista kissaeläintä: jaguarundi, puuma, pitkähäntäkissa, tiikerikissa, oselotti ja jaguaari. Apinoihin kuuluvat uhanalainen panamansaimiri sekä kapusiiniapinat ja mölyapinat. Lepakkolajeista erikoisin on kaloja pyydystävä kalastajalepakko. Maassa elää kolme muurahaiskarhulajia: tamandua, isomuurahaiskarhu ja pikkumuurahaiskarhu. Rannikolla tavataan manaatteja.[10]

Historia muokkaa

 
Suitsukepoltin siirtomaakautta edeltäneeltä ajalta.

Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Costa Rican alueella ovat kymmenentuhannen vuoden takaa. Länsirannikolta on löydetty graniittisia palloja, joista pienimmät ovat pesäpallon, suurimmat pakettiauton kokoisia. San Josen läheltä on löydetty suuri rauniokaupunki, jossa oli akvedukteja. Keskiylängön arkeologiset löydöt kertovat yhteyksistä Meksikon olmeekkeihin ja nahuatlia puhuviin kansoihin.[11]

Neljännellä ja viimeisellä matkallaan Amerikkaan vuonna 1502 Kolumbus laski maihin nykyisen Costa Rican alueelle. Ensimmäiset asutukset perustettiin 1522. Juan de Cavallon johti 1561 ensimmäiset varsinaiset kolonistit maahan ja espanjalaiset valloittivat Costa Rican alueella asuneilta intiaaneilta 1500-luvulla, ja maasta tuli Uuden-Espanjan siirtomaan osa Guatemalan kapteeni-kenraalin alaisuudessa. Espanjalaiset nimesivät maan rikkaaksi rannikoksi (”Costa Rica”), mutta kun rikkauksia ei löytynyt, pääelinkeinoksi tuli maatalous.[12]

Costa Rica oli kaukana Meksikon ja Andien hallintokeskuksista, ja väestön etnisen ja kielellisen homogeenisuuden ansiosta kehitys oli melko vapaata ja rauhallista aina 1800-luvulle asti, jolloin luokkaerot alkoivat syntyä rikkauksien kasaantuessa kahvin ja banaanien ulkomaankaupan myötä. Kahvinviljely tuotiin maahan vuonna 1808 Kuubasta.[13]

Costa Rica kuului aluksi Meksikon keisarikuntaan ja liittyi Keski-Amerikan liittotasavaltaan El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin ja Nicaraguan kanssa 1823. Osavaltojen välillä syntyi rajariitoja ja Nicaragua valtasi Costa Rican pohjoisen Guanacasten maakunnan. Costa Rica julistautui itsenäiseksi 1838, kauan sen jälkeen kun liittovaltio oli tosiasiassa lakannut olemasta.[12]

Maan kehitys on ollut verrattain rauhallista ja demokraattista. Aluksi se oli Caudillojen hallitsema. Juan Rafael Moran johdolla costaricalaiset taistelivat Nicaraguassa vallan ottanutta pohjoisamerikkalaista seikkailijaa William Walkeria vastaan. Tomás Guargia hallitsi 1870–1882. Hän kannusti etenkin ulkomaisia investointeja rautatien rakentamiseen. Vuonna 1874 yhdysvaltalainen liikemies Minor Cooper Keith ryhtyi viljelemään banaaneja ja perusti United Fruit Companyn.[13]

Vuoden 1899 vaaleja pidetään ensimmäisinä todellisesti vapaina ja rehellisinä. Demokratia jatkui kahta poikkeusta lukuun ottamatta: vuosina 1917–1919 Federico Tinoco hallitsi diktaattorina syrjäytettyään presidentti Alfredo González Floresin tämän liian radikaalin uudistuspolitiikan vuoksi. Maan liberaalien keskuudessa Tinocon kaappaus nautti laajaa suosiota[14]. Vuosina 1940–1948 presidenttinä oli kristillissosiaalisen puolueen (PUSC) Rafael Calderón, joka pyrki hillitsemään levottomuuksia vähimmäispalkalla ja työehtosäädännöllä. Vuonna 1948 José Figueres Ferrer nousi joukkoineen aseelliseen kapinaan kiistellyn presidentinvaalin tuloksen jälkeen. 44-päiväinen sisällissota johti 2 000 kuolonuhriin, jonka jälkeen voittanut puoli väliaikaisen presidentti Figueresin johdolla laati vapaat vaalit ja myös mustille ja naisille äänioikeuden takaavan perustuslain ja lakkautti armeijan.[12] Tämän sen jälkeen valtiolla on ollut turvanaan yksinomaan poliisivoimat ja kansalliskaarti. Figueres perusti kansallisen liberaalipuolueen (PLN), kansallisti pankit ja aloitti sosiaaliturvan rakentamisen. Hän luovutti paikkansa 1948 valitulle Otilio Ulatelle, mutta hänestä tuli kansallissankari ja hän voitti myös ensimmäiset uuden perustuslain mukaiset vaalit 1953. Figueresin jälkeen hallitsivat lähinnä konservatiivit seuraavat kuusitoista vuotta ja kumosivat joitain PLN:n uudistuksia. Irazun tulivuoden purkaus 1963–1964 aiheutti maassa vakavaa tuhoa, samoin kuin Arenalin purkaus vuonna 1968.[13]

Vuonna 1974 liberaalien Daniel Oduber Quirós nousi valtaan vasemmistolaisella ohjelmalla ja laajensi hyvinvointivaltiota ja solmi suhteet myös sosialistisiin maihin ja salli vasemmistopuolueet. Konservatiivien presidentti Rodrigo Carazon kautta leimasi talousromahdus ja syytteet hänen hämäristä asekaupoistaan Kuuban ja El Salvadorin välillä. Ammattiyhdistyspoliitikko ja yksi PLN:n perustajista, Luis Alberto Monge Alvarez valittiin presidentiksi 1982. Hän otti käyttöön sadan päivän pikakuurin talouden parantamiseksi. Monge joutui Yhdysvaltain painostamaksi, jotta maa hylkäisi puolueettomuutensa, perustaisi armeijan ja tuomitsisi Nicaraguan sandinistihallituksen. Monge vastusti Yhdysvaltoja, mutta suhteet Nicaraguan kanssa heikkenivät sandinistien ja Costa Rican kansalliskaartin ottaessa yhteen maiden rajalla. Monge suostui 1985 Yhdysvaltain kouluttaman sissien vastaisen yksikön luomiseen, mitä pidettiin maan puolueettomuuden loukkauksena. Vuonna 1986 puolueettomuutta korostava Óscar Arias nousi presidentiksi voittaessaan yhdysvaltalaismielisen konservatiivin Rafael Angel Calderónin. Arias työskenteli palauttaakseen rauhan alueelle ja sai ponnistuksistaan Nobelin rauhanpalkinnon 1987. Calderón voitti vaalit 1990. Vuonna 1994 presidentiksi valittiin PLN:n José María Figueres, José Figueresin poika. Hän lupasi elvyttää sosiaaliturvajärjestelmän ja lopettaa edeltäjänsä yksityistämisohjelman.

Konservatiivinen taloustieteilijä Miguel Ángel Rodríguez Echeverría (Partido de Unidad Socialcristiana; PUSC) valittiin presidentiksi helmikuussa 1998. Rodríguez ratkaisi vuonna 2000 kiistan Nicaraguan kanssa maiden rajalla olevan San Juanjoen purjehdusoikeuksista. Helmikuun 2002 vaaleissa PUSC:in hallinto jatkui Abel Pacheco de la Espriella voittaessa presidentinvaalit ja puolueen saadessa 30 % äänistä parlamenttivaaleissa. Pachecon yksityistämisohjelmaa ja opettajien maksamattomia palkkoja vastaan protestoitiin. Vuonna 2004 kolme entistä presidenttiä, Figueres, Rodríguez ja Calderón joutuivat tutkintaan korruptiosyytteiden vuoksi.[13]

Sosiaalidemokraattista PLC:tä edustava Nobel-voittaja ja entinen presidentti Óscar Arias valittiin niukasti uudelleen presidentiksi 2006 Ottón Solísia vastaan. Kesällä 2007 Costa Rica katkaisi diplomaattiset suhteet Kiinan tasavaltaan ja solmi ne Kiinan kansantasavallan kanssa[15]. Keväällä 2009 maa solmi myös uudelleen suhteet Kuubaan, joista oli joutunut luopumaan 1961.[16]

Marraskuussa 2010 Nicaraguan ja Costa Rican välille puhkesi kiistoja, kun Nicaragua miehitti maiden rajalla San Juan -joessa sijaitsevan Calero-saaren, jota se pitää itselleen kuuluvana.[17] Joukkojen komentaja perusteli miehitystä Google Mapsin kartassa näkyvällä rajaviivalla.[18] Google myönsi myöhemmin kartan virheelliseksi.[19]

Vuosina 2010–2014 Costa Ricassa oli maan historian ensimmäinen naispuolinen presidentti, konservatiivinen Laura Chinchilla.[20]

Toukokuusta 2018 lähtien Costa Rican presidenttinä on toiminut keskusta-vasemmistolainen Carlos Alvarado Quesada.[21][22]

Politiikka muokkaa

Costa Rica on presidentillinen tasavalta. Pääministerin virkaa ei ole. Costa Rican presidentti valitaan vuoden 1949 perustuslain mukaan nelivuotiskaudelle yleisellä äänioikeudella. Hänellä on kaksi varapresidenttiä. Huhtikuussa 2003 korkein oikeus kumosi vuoden 1969 lisäyksen, joka rajoitti presidentin kaudet yhteen. Vuoden 1949 perustuslain mukaan presidentti voi pyrkiä uudelle kaudelle oltuaan sivussa kahdeksan vuotta.[12] Toukokuussa 2014 presidentiksi valittiin Luis Guillermo Solís.[1]

Parlamentti on yksikamarinen ja 57-jäseninen. Edustajat valitaan vaalilistoilta suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskausiksi. Puolueiden on ylitettävä neljän prosentin äänikynnys valtakunnallisesti tai ainakin yhdessä maakunnassa saadakseen paikkoja. Edustajia ei voi valita peräkkäisille kausille, vaan heidän on pidettävä neljän vuoden väli ennen asettumista uudelleen ehdolle. Äänestäminen on pakollista.[1]

Costa Rican poliittista kenttää on perinteisesti hallinnut kaksi puoluetta, Kansallinen vapauspuolue (Partido Liberación Nacional, PLN) ja Kristillissosiaalinen yhtenäisyyspuolue (Partido Unidad Social Cristiana, PUSC). PLN on ollut vuoden 1949 jälkeen useammin parlamentin valtapuolue kuin ollut sitä olematta.[6] Costa Rican perinteinen kaksipuoluejärjestelmä hajosi vuoden 2014 vaaleissa, kun PUSC:n kannatus romahti ja Partido Acción Ciudadana nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Samalla sen ehdokas Luis Guillermo Solís valittiin presidentiksi.[23]

Huhtikuun 2018 presidentinvaaleissa Costa Rican uudeksi presidentiksi valittiin selkeällä enemmistöllä keskusta-vasemmistolainen Carlos Alvarado Quesada.[24]

Hallinnollinen jako muokkaa

 

Costa Ricassa on seitsemän maakuntaa.

  1. Alajuela
  2. Cartago
  3. Guanacaste
  4. Heredia
  5. Limón
  6. Puntarenas
  7. San José

Talous ja infrastruktuuri muokkaa

Talous muokkaa

Costa Ricassa on alueen korkein elintaso, BKT henkeä kohti on yli 10 000 Yhdysvaltain dollaria. Sen talouden vahvuuksia ovat hedelmällinen maaperä ja runsaat sateet, sekä sijainti Keski-Amerikan kannaksella, josta on hyvät yhteydet niin valtamerille kuin Etelä-Amerikan markkinoillekin.[12]

Costa Rica on muuttunut 1980-luvun jälkeen maatalousvetoisesta taloudesta korkean teknologian teollistuneeseen talouteen. Maa on pystynyt houkuttelemaan ulkomaisia suoria investointia ja samalla monipuolistamaan taloutta, vahvistamaan vientiä ja käyttämään työvoimaansa paremmin hyödyksi. Maan bruttokansantuote asukasta kohden on melkein tuplaantunut 30 vuodessa 1980-luvun puolivälin jälkeen.[25] Maailmanlaajuinen taantuma iski kuitenkin Costa Ricaankin. Vuonna 2009 bruttokansantuote pieneni prosentilla, kun vuosina 2005–2007 se oli kasvanut 7,5 prosenttia vuosittain. Costa Rica selviytyi taantumasta nopeasti, mutta talouden kasvu ei ole ollut yhtä suurta sen jälkeen.[26] Lisäksi valtionvelka on kasvanut sekä budjetin alijäämä kasvanut taantuman jälkeen.[27]

Palvelualojen osuus bruttokansantuotteesta on noussut voimakkaasti, sillä vielä vuonna 1990 niiden osuus oli 58 prosenttia. Vuonna 2016 osuus oli kasvanut 73 prosenttiin. Teollisuuden osuus oli vuonna 2016 22 ja maatalouden 6 prosenttia.[4] Työvoimasta puolestaan YK:n tilastojen mukaan vuonna 2014 maataloudessa oli 12,7 prosenttia, teollisuudessa 19,0 prosenttia ja palveluissa 68,2 prosenttia.[28]

Teollisuus on keskittynyt erityisesti keskuslaaksoon, mutta myös Puntarenasin ja Limónin alueilla on jonkin verran tehtaita. Yhdysvaltalainen Intel Corporation avasi 1997 puolijohteita valmistavan ja testaavan laitoksen ja on tarjonnut sen jälkeen tuhansia työpaikkoja. Inteliä maahan ovat seuranneet useat kansainväliset teknologiayritykset.[6] Intel lopetti tehtaansa vuonna 2014, minkä pelättiin vaikuttavan huomattavan negatiivisesti maan talouteen, sillä vuonna 2013 peräti 21 prosenttia Costa Rican viennistä muodostui mikroprosessoreista. Vuoden 2017 ensimmäisten tilastojen mukaan maan vienti on kuitenkin kasvussa, maataloustuotteet muodostivat 27 prosenttia, lääketieteelliset instrumentit sekä tarkkuuslaitteet 26 prosenttia ja ruokatuotteet 15 prosenttia viennistä.[29][30]

Maataloustuotteista kahvi, kaakao ja ananas ovat edelleen merkittäviä vientituotteita. Muita vientiin meneviä maataloustuotteita ovat kalat ja äyriäiset sekä leikkokukat. Sen sijaan naudanlihan merkitys on laskenut huomattavasti.[6]

Matkailu ja erityisesti ekomatkailu on myös merkittävä tekijä Costa Rican taloudessa. Ekoturismi perustuu erityisesti luonnonvarojen järkevään käyttämiseen, kuten metsien suojeluun ja uusiutuviin energialähteisiin.[25]

Energia ja liikenne muokkaa

Costa Rica tuottaa valtaosan energiastaan puhtaista lähteistä, ja se pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2021 mennessä. Runsaat sateet ja korkeuserot takaavat energiaa kahteentoista vesivoimalaan. Maan edustalta merestä on löydetty öljyä, mutta ympäristösyistä se on päätetty jättää hyödyntämättä. Energiankulutus on pientä, sillä suuri osa väestöstä asuu ylängöllä, missä ei tarvita lämmitystä eikä koneellista jäähdytystä.[12]

Costa Rican liikennekeskus on keskuslaakso, josta on myös rakennettu tieyhteydet San Josén ja Karibianmeren rannikon välille. Inter-American Highway puolestaan yhdistää maan Nicaraguaan ja Panamaan.[6] Maantiet ovat kuitenkin huonossa kunnossa, sillä niihin käytetty osuus bruttokansantuotteesta on ollut pitkään matala.[31] Vuosina 2014–2015 tehdyn tutkimuksen mukaan vain 4,5 prosenttia maanteistä on hyvässä kunnossa ja peräti 62 prosenttia huonossa tai erittäin huonossa kunnossa.[32]

Juan Santamarían kansainvälinen lentoasema on maan tärkein kansainvälinen lentoasema. Se sijaitsee 24 kilometriä länteen San Josésta. Liberian lentoasemalta puolestaan on hyvät yhteydet Tyynenmeren rannikkokohteisiin. Kansallinen lentoyhtiö on Avianca Costa Rica, jolla on säännöllisiä lentoja Keski-Amerikkaan, Karibialle ja Yhdysvaltoihin.[6]

Väestö muokkaa

 
Costa Rican väestönkasvu

Costa Rican vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan maassa asui 4 301 712 ihmistä.[3] Maailmanpankin tekemän arvion mukaan vuonna 2016 Costa Ricassa asui 4,857 miljoonaa ihmistä.[2] Costa Rican väkiluku kasvoi 1900-luvun aikana voimakkaasti, sillä vielä vuoden 1927 väestönlaskennan mukaan asukasluku oli 471 524. 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla väkiluku kasvoi noin 800 000:sta 3,8 miljoonaan. Hyvinvoinnin kasvaessa väestönkasvu on hidastanut. Maahanmuutto piti vuotuisen väestönkasvun vielä 1900-luvun lopulla yli kahdessa prosentissa, mutta 2000–2011 väestönkasvu oli enää 1,1 prosenttia vuodessa.[3] Väestönkasvu hidastumiseen vaikutti 1900-luvulla myös ehkäisymenetelmien käytön lisääntyminen katolisen kirkon vastustuksesta huolimatta.[33]

Costa Rica on väestöltään Keski-Amerikan espanjalaisin valtio. Sen asukkaista melkein neljä viidesosaa on eurooppalaistaustaisia. Eurooppalaisten ja alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä mestitsejä on melkein viidesosa maan asukkaista. Huomattavasti pienempiä osuuksia kansasta muodostavat pääosin 1800-luvulla Jamaikalta tuotujen etnisten afrikkalaisten jälkeläiset sekä kiinalaiset siirtotyöläisten jälkeläiset. Afrikkalaisia asuu erityisesti Karibianmeren rannikkotasangolla Limónin maakunnassa. Costa Rica väestöstä alle prosentti kuuluu alueen alkuperäisasukkaisiin. Cordillera de Talamancan alueella asuu bribrejä ja cabécareja, Keskuslaaksoa ympäröivillä kukkuloilla borucoja ja nasoja.[6]

Espanja on Costa Rican valtakieli.[6] Espanjaksi costaricalaiset on tunnettu nimellä ”tico”, heidän sanoissa paljon käyttämän liittopäätteen ”-tico” takia. Kun espanjassa muuten sanottaisiin ’chiquitito’ (pieni) käyttävät ticot usein muotoa ’chiquitico’.[33] Jamaikalailta tuotujen jälkeläiset puhuvat espanjan lisäksi limóninkreolia, joka muistuttaa jamaikankreolia.[6] Vuoden 2017 latinobarometri kyselyssä 57 % asukkaista on roomalaiskatolisia ja 25 % on protestantteja. Muita uskontoja tunnustaa 2 %, uskonnottomia on 15 % asukkaista ja 1 % ei kertonut vakaumustaan.[34]

Koulunkäynti on periaatteessa pakollista yhdeksän vuoden ajan, ja 99 prosenttia ikäluokasta käy kuusivuotisen alakoulun, 72 prosenttia jatkaa kolmivuotiseen yläkouluun.[12] Yläkouluun jatkaa opintojaan melko vähän oppilaista, vaikka maa käyttääkin huomattavasti varaa koulutukseen. Costa Rica on ollut latinalaisessa Amerikassa yksi kaikille avoimen koulujärjestelmän edelläkävijöitä, ja OECD-maista vain Tanska, Uusi-Seelanti ja Islanti käyttävät isomman osuuden bruttokansantuotteesta koulutukseen.[35] Lukutaito on kuitenkin korkea, sillä vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 97,6 prosenttia yli 10-vuotiaista costaricalaisista osasi lukea.[36]

Kulttuuri muokkaa

Costaricalaisten kansallistunteeseen kuuluu erottautuminen alueen muista valtioista, jotka ovat köyhempiä, huonommin koulutettuja ja poliittisesti epävakaita.[33]

Costaricalaista perusruokaa ovat maissijauhoista leivotut tortillat, joita syödään kolmekin kertaa päivässä riisin ja papujen sekä munien, juuston, kanan tai lihan kanssa. Juhlatilaisuuksiin voidaan valmistaa kokonaisena paistettu porsas.[33]

Urheilu muokkaa

Muiden Keski-Amerikan maiden tapaan jalkapallo, jonka englantilaiset uudisasukkaat toivat maahan 1900-luvun alussa, on Costa Rican kansallispeli. Maassa on kymmeniä paikallisia ja alueellisia joukkueita.[6] Costa Rican jalkapallomaajoukkue on pelannut MM-kisojen lopputurnauksessa kuudesti 1990, 2002, 2006, 2014, 2018 ja 2022. FIFA-rankingissa se on vuoden 2017 toukokuussa sijalla 20.[37]

Costa Rica osallistui ensimmäisen kerran olympialaisiin vuonna 1936, vaikka sen olympiakomitea perustettiinkin vasta 1953.[6] Säännöllisesti maa on osallistunut vuodesta 1964 alkaen. Sillä on toisinaan ollut yksittäisiä edustajia myös talviolympialaisissa. Maan menestynein urheilija on uimari Claudia Poll, joka on saanut kolme mitalia.[38] Hän voitti 1996 200-metrin vapaauinnissa maan ensimmäisen olympiakultamitalin.[6]


Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Costa Rica The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. a b Population 2016 (pdf) World Development Indicators database. World Bank. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
  3. a b c Resultados Generales Censo 2011 (PDF) (s. 15–17) 2011. San José: Instituto Nacional de Estadística y Censos. Arkistoitu 10.10.2016. Viitattu 22.8.2017. (espanjaksi)
  4. a b c d e Country Profile: Costa Rica World Bank. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  5. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k l m n Encyclopædia Britannica.
  7. Country Guide: Costa Rica BBC Weather
  8. Costa Rica National Parks (Arkistoitu – Internet Archive) Central America
  9. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  10. a b Christopher P. Baker: Mammals Moon Handbooks Costa Rica, 5th edition. Central America.com. Arkistoitu 18.12.2010. Viitattu 31.12.2010. (englanniksi)
  11. Costa Rica - History and Culture 1998–2006 interKnowledge Corp. Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
  12. a b c d e f g Background Note: Costa Rica (previous editions) US Department of State. Viitattu 22.10.2014 (englanniksi)
  13. a b c d Costa Rica Timeline BBC News. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  14. kts. Pakkasvirta, Jussi: NATIONALISMI JA KONTINENTALISMI: LATINALAISAMERIKKALAISET INTELLEKTUELLIT JA KUVITELLUN POLIITTISEN YHTEISÖN ONGELMA (1919–1930), (lisensiaatintyö) s. 54
  15. China, Costa Rica establish diplomatic ties at ambassadorial level People's Daily. Viitattu 12.06.2007.
  16. Costa Rica restablece relaciones diplomáticas con Cuba TeleSur. Viitattu 20.3.2009. (espanjaksi)[vanhentunut linkki]
  17. Costa Rica files case against Nicaragua in international court CNN. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  18. Google maps error sparks invasion of Costa Rica by Nicaragua Telegraph.co.uk. 8.11.2010. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  19. Charlie Hale: Regarding the boundary between Costa Rica and Nicaragua google-latlong.blogspot.fi. 5.11.2010, päivitetty 8.11.2010. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  20. Laura Chinchilla becomes nation's first female president France 24. 8.2.2010. Viitattu 26.12.2019. (englanniksi)
  21. Costa Rican president-elect wants 'unity' bbc.com. 2.4.2018. Viitattu 26.12.2019. (englanniksi)
  22. New Costa Rica president takes office France 24. 8.5.2018. Viitattu 2.1.2020. (englanniksi)
  23. Gary L. Lehring: Costa Rican legislative elections show growing voter dissatisfaction with traditional choices The Tico Times. 15.2.2014. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  24. Costa Rican president-elect wants 'unity' bbc.com. 2.4.2018. Viitattu 26.12.2019. (englanniksi)
  25. a b OECD Economic Surveys Costa Rica, s. 6.
  26. OECD Economic Surveys Costa Rica, s. 9.
  27. OECD Economic Surveys Costa Rica, s. 3.
  28. Costa Rica UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 24.8.2017. (englanniksi)
  29. Rodrigo Aguilera: Costa Rica: Life after Intel Huffington Post. Oath Inc. Viitattu 24.8.2017. (englanniksi)
  30. L. Arias: Costa Rica's exports of goods up from last year Tico Times. 27.4.2017. Viitattu 24.8.2017. (englanniksi)
  31. OECD Economic Surveys Costa Rica, s. 46–47.
  32. L. Arias: Slippery When Wet: Only 4.5 percent of Costa Rican roads are in good condition, study finds The Tico Times. 1.7.2015. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  33. a b c d Costa Rica Countries and Their Cultures. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  34. Latinobarometro 1995 - 2017 (pdf) cooperativa.cl. Viitattu 30.8.2018. (espanjaksi)
  35. OECD Economic Surveys Costa Rica, s. 31–32.
  36. Costa Rica: Población de 10 años y más por condición de alfabetismo y sexo, según provincia y cantón (xls) INEC Costa Rica. Arkistoitu 14.11.2016. Viitattu 22.8.2017. (espanjaksi)
  37. FIFA/Coca-Cola World Ranking - Ranking Table Viitattu 20.6.2014 (englanniksi)
  38. Costa Rica in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport reference. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa