Wikipedia

Graniitti

magmakiviin kuuluva rakeinen syväkivilaji

Graniitti on rakeinen syväkivilaji, joka kuuluu magmakiviin. Se koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, ja sen väri vaihtelee maasälvän mukaan tummanpunaruskeasta vaaleanharmaaseen. Graniitti on ominaisuuksiltaan kovaa ja kestävää.[1] Se on saanut nimensä latinan sanasta granum eli rae.[2]

Graniitti
Kiillotettu pyterliittikivi Virolahdelta, Suomesta.
Kiillotettu pyterliittikivi Virolahdelta, Suomesta.
Päämineraalit: kvartsi, kiille, maasälpä
Joskus myös: sarvivälke
Rakenne: rakeinen
Väri(t): punainen, vihreä, ruskea, harmaa, punaharmaa tai kuviollinen
Tiheys: 2 600–2 850 kg/m3
Aiheesta muualla

Graniitti Commonsissa

Graniittia käytetään paljon rakennuskivenä. Se on yksi Suomen kallioperän yleisimpiä kivilajeja ja yksi koko maailman yleisimmistä syväkivilajeista.[3] Kun Suomen maakunnille valittiin omat maakuntakivet vuonna 1989, ehdokasasettelusta vastannut raati totesi, että graniitti on itseoikeutetusti koko Suomen kansalliskivi.[4]

Geologia

muokkaa

Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin eli magmakivilajeihin ja niiden alaryhmään syväkivilajit. Graniitti on felsinen kivi. Se on syntynyt intrusiivisesti hitaasti jäähtyvissä magmapesäkkeissä syvällä maan kuoressa.[5] Hitaan jäähtymisen takia mineraalit ovat ehtineet järjestäytyä ja muodostaa suurehkoja, silmin havaittavia kiteitä.[6]

Vuorten poimutuksen yhteydessä korkeassa lämmössä ja kovassa paineessa graniitti muuttuu gneissiksi, joka kuuluu metamorfoituneihin kivilajeihin.[7]

Suomen graniiteista suuri osa on 1 800–1 900 miljoonaa vuotta vanhoja varsinkin maan pohjoisosissa. Etelässä ne ovat hieman myöhemmin jähmettyneitä. Rapakivigraniittien ikä on noin 1 650 miljoonaa vuotta.[8]

Ominaisuudet

muokkaa
 
Erivärisiä graniitteja. Valkoinen mittajana 1 cm

Graniitti koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa. Graniitin väri vaihtelee melko paljon maasälvän värin (joka vaihtelee punaisesta miltei valkoiseen) ja määrän mukaan tumman punaruskeasta vaaleanharmaaseen. Myös raekoko vaihtelee muutamasta sentistä alle milliin.[9] Erikoisia graniittimuunnoksia ovat muun muassa pallograniitit ja erityyppiset rapakivigraniitit, joita louhitaan koriste- ja rakennuskiveksi.[5] Graniitin tiheys on koostumuksesta riippuen noin 2,55–2,75 g/cm3.[1][10]

Magmakiveksi graniitti on vaaleaa ja kevyttä, koska siinä on runsaasti piihappoa verrattuna muihin syväkivilajeihin. Lisäksi samasta syystä se on niin sanottu hapan kivilaji.[11] Graniitin tyypillinen kemiallinen koostumus on 70–77 % piidioksidia, 11–13 % alumiinioksidia, 3–5 % kaliumoksidia, 3–5 % natriumoksidia, 1 % kalkkia, 2–3 % rautaa, ja alle 1 % magnesiumia ja titaania.[12]

Graniitissa on pieniä määriä uraania ja toriumia, jotka aiheuttavat radioaktiivista säteilyä. Yleensä säteilymäärät ovat erittäin pieniä, mutta joskus merkittäviä. Muiden materiaalien tuottajat ovat kampanjoineet graniittisten työtasojen vaarallisuudesta vedoten radioaktiivisuuteen.[13] Keskimäärin graniitissa on 3 ppm (40 Bq/kg) uraania ja 17 ppm (70 Bq/kg) toriumia. Ne hajoavat radoniksi, jolla on terveysvaikutuksia varsinkin huonosti tuuletetuissa tiloissa. Skandinaviassa kuitenkin maaperästä tuleva radon on yleensä huomattavasti rakennusmateriaaleja suurempi altistaja.[14]

Graniittikiteiden joukossa tavataan toisinaan jalokivistä beryllejä ja topaaseja.[15]

Magmakivet, myös syväkivet, ovat joskus tasarakeisia, jolloin rakeet ovat suurinpiirtein saman kokoisia. Joskus ne ovat hajarakeisia, jolloin jotkut rakeista ovat huomattavasti muita suurempia.[16] Hajarakeista graniittia on eräässä kalliossa Heinävedellä, missä on Ryöskän tupa niminen luola.[17]

Esiintyminen ja louhinta

muokkaa
 
Hilloisten graniittilouhos Taivassalossa.

Graniitti on maankuoren yleisin kivilaji.[6]

Espanja ja Intia ovat suuria graniitintuottajamaita.[18] Myös Yhdysvalloissa louhitaan paljon graniittia, mutta sitä myös tuodaan etenkin Brasiliasta, Kiinasta, Intiasta, Italiasta ja Norjasta.[19] Vermontissa toimiva Rock of Ages mainostaa olevansa maailman suurin graniittilouhos. Siellä on louhittu graniittia vuodesta 1885.[20]

Suomessa graniitia louhitaan monin paikoin ja jopa vientiin. Tunnettuja ovat muun muassa Pyterlahden, Vehmaan, Kurun ja Ristijärven kivet.[21][22][23][24]

Käyttö

muokkaa
 
Svartholman merilinnoitus on rakennettu pääosin paikan päältä louhitusta graniitista.

Graniitti on kestävää ja helppohoitoista, ja sitä on käytetty sekä rakennusten ulkopinnoissa että sisätiloissa esimerkiksi keittiön ja kylpyhuoneen tasoina.[25] Sitä on käytetty rakennusten kivijalkojen rakentamiseen ja sitä käytetään yleisesti katujen reunakivinä. Graniitista tehdään myös muuta katukiveystä, veistoksia ja hautakiviä.[26][27]

Curlingin pelivälineet tehdään graniitista. Ailsa Craigin esiintymää Skotlannin länsirannikolla on pidetty tähän tarkoitukseen maailman parhaana.[28]

Muinaiset egyptiläiset käyttivät kalkkikiven ohella myös kiillotettua graniittia veistosten, sarkofagien ja hautakammioiden materiaalina. Tätä on pidetty ihmeellisenä, sillä graniitti on kovempaa kuin egyptiläisten käyttämät kuparityökalut. Moderneilla kokeilla on voitu osoittaa, että jos kuparityökalun alle laitettiin kvartsihiekkaa, niillä pystyi työstämään myös graniittia.[29] Graniitin työstötaito unohtui, ja vasta 1830-luvulla skotlantilainen Alexander MacDonald kehitti moderneja menetelmiä tämän kovan kivilajin työstämiseen.[30] MacDonald käytti vasta keksittyä höyrykonetta graniittiesineiden kiillottamiseen ja pyöreiden muotojen luomiseen. Hänen tuottamiaan kiiltäviä hautakiviä rahdattiin Aberdeenistä Lontooseen asti. Yksi MacDonaldin verstaan tunnetuimmista teoksista on kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin yhdeksän tonnia painava sarkofagi Frogmore Housessa.[31]

Pietarin keskustaan pystytettiin vuonna 1832 Aleksanterin pylvääksi kutsuttu 25 metriä korkea pylväs muistoksi Aleksanterin Napoleonista saamasta voitosta. Pylväs louhittiin Suomen Pyterlahden graniitista. Samaa materiaalia käytettiin Iisakinkirkon pylväisiin.[32]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Graniitit Ungru kivi. Viitattu 17.12.2015.
  2. ↑ History of Granite Volusia Granite. Arkistoitu 11.7.2015. Viitattu 10.7.2015.
  3. ↑ Graniitit Kiviteollisuusliitto ry.. Arkistoitu 3.10.2017. Viitattu 2.9.2015.
  4. ↑ Maakuntakivet Geologian tutkimuskeskus (GTK). Arkistoitu 8.11.2017. Viitattu 11.7.2015.
  5. ↑ a b Materiaalit Sorvikivi Oy. Viitattu 10.7.2015.
  6. ↑ a b Strickler, M.: What are the most important types of rock in the crust? GeoMan. Rogue Community College / University of Oregon Physics Department. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 19.10.2015. (englanniksi)
  7. ↑ Kivilajien jaottelu ja syntytavat kaiva.fi. Viitattu 13.12.2015.
  8. ↑ Mikko Turunen: Suomen kallioperä Geologia.fi. 2011. Viitattu 17.12.2015.
  9. ↑ Tärkeimmät hyötykivemme Kiviteknologia. Viitattu 10.7.2015.
  10. ↑ Graniitti Geocaching. Viitattu 17.12.2015.
  11. ↑ Mikko Turunen: Magmakivien luokittelu geologia.fi. Viitattu 17.12.2015.
  12. ↑ Granite Berkley. Viitattu 13.12.2015. (englanniksi)
  13. ↑ What’s Lurking in Your Countertop? NY Times. 2008. Viitattu 13.12.2015.
  14. ↑ Naturally-Occurring Radioactive Materials World Nuclear Association. Arkistoitu 20.1.2016. Viitattu 13.12.2015. (englanniksi)
  15. ↑ Pavel Pletšov (Павел Плечов): ”Рождённые из магмы”, Энциклопедия для детей – Геология, s. 389. Издательский центр Аванта+, Мир энциклопедий, 2006. ISBN 5-98986-015-3 (venäjäksi)
  16. ↑ Mikko Turunen: Erilaiset magmakivet Geologia.fi. 25.6.2018. Viitattu 12.4.2023.
  17. ↑ Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti, Veli-Pekka Salonen: ”Ryöskän tupa, Heinävesi”, Suomen luolat, s. 205. Salakirjat, 2015. ISBN 978-952-5774-80-1
  18. ↑ Future granite production of Spain and India in 2014 Stone World. 2010. Viitattu 19.10.2015.
  19. ↑ Granite fact sheet Natural Stone Council. Viitattu 19.10.2015.
  20. ↑ Mayo, M. P. & Smith-Mayo, J.: Vermont Icons: 50 Classic Symbols of the Green Mountain State, s. 62. Rowman & Littlefield, 2012. ISBN 9780762786336 Teoksen verkkoversio (viitattu 19.10.2015). (englanniksi)
  21. ↑ Antti Huttunen: Pyterlahden graniittilouhos retkipaikka.fi. 6.11.2013. Viitattu 17.12.2015.
  22. ↑ Suomen kiviteollisuus Oy: Granite since 1900 – Vehmaan punainen (Balmoral Red – fine-grained finskastone.fi. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 17.12.2015.
  23. ↑ Tampereen Kovakivi – Kurun harmaa kasvun perustana kivilehti.fi. 20.9.2014. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 17.12.2015.
  24. ↑ Ristijärven harmaa on tehnyt paluun kivilehti.fi. 26.5.2015. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 17.12.2015.
  25. ↑ Graniitit Tulikivi. Viitattu 11.7.2015.
  26. ↑ Graniitti Turun Reunakivi. Viitattu 13.12.2015.
  27. ↑ Patsaat ja monumentit Suomen Kivivalmiste. Viitattu 13.12.2015.
  28. ↑ Puffins Return to Scottish Island Famous for Curling Stones National Geographic. 2004. Viitattu 13.12.2015.
  29. ↑ Granite-working In Ancient Egypt (Stocks, Denys A.; "Testing Ancient Egyptian Granite-Working Methods in Aswan, Upper Egypt," Antiquity, 75:89, 2001.) Science Frontiers. 2001. Viitattu 13.12.2015.
  30. ↑ Alexander MacDonald & Co. Glasgow Sculpture. Viitattu 13.12.2015.
  31. ↑ Ron Knee: Alexander MacDonald (1794-1860) – Stonemason Newsletter of Friends of West Norwood Cemetery. 2012. Viitattu 17.12.2015.
  32. ↑ Yrjö Kaukiainen kirjoittaa uutta kirjaa Pyterlahden graniitista Kaakonkulma. 4.6.2015. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 17.12.2015.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Graniitti&oldid=22777021”