Virolahti
Virolahti (ruots. Vederlax) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunnan kaakkoiskulmassa Suomenlahden rannalla Venäjän rajalla. Siellä sijaitsee Vaalimaan raja-asema Venäjän rajalla. Kunnan asukasluku on 2 886[2] ja sen pinta-ala on 558,98 km2, josta 4,25 km2 on sisävesistöjä.[1] Väestötiheys on 7,76 asukasta/km2. Virolahden naapurikunnat ovat Hamina ja Miehikkälä.
| Virolahti Vederlax |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Pelto Virolahdella. |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Kymenlaakson maakunta |
| Seutukunta | Kotka–Haminan seutukunta |
| Kuntanumero | 935 |
| Hallinnollinen keskus | Virojoki |
| Perustettu | 1336 |
| Pinta-ala ilman merialueita |
376,24 km² 216:nneksi suurin 2022 |
| Kokonaispinta-ala |
558,98 km² 202:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 371,99 km² |
| – sisävesi | 4,25 km² |
| – meri | 182,74 km² |
| Väkiluku |
2 886 220:nneksi suurin 31.8.2024 [2] |
| – väestötiheys | 7,76 as./km² (31.8.2024) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 11,7 % |
| – 15–64-v. | 55,3 % |
| – yli 64-v. | 33,0 % |
| Äidinkieli | 2023 [4] |
| – suomenkielisiä | 92,7 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,4 % |
| – muut | 6,9 % |
| Kunnallisvero |
9,90 % 25:nneksi suurin 2024 [5] |
| Kunnanjohtaja | Otto Koskela |
| Kunnanvaltuusto | 21 paikkaa |
| 2021–2025[6] • Kesk. • PS • SDP • Kok. |
11 5 3 2 |
| www.virolahti.fi | |
Kunnan nimi johtuu vilkkaasta kaupankäynnistä keskiajalla Viron, etenkin Virumaan[7] asukkaiden kanssa. Virolahden vaakunan ankkuri kuvaa vanhaa satamapaikkaa, merenkulkua ja kalastusta. Apilat kuvaavat maanviljelyä. Vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson.
Historia
muokkaaEsihistoria
muokkaaKivikauden ajasta kertovat lukuisat kaivaukset. Lämpimänä kautena 5000–2000 eaa. Virolahdella oli paljon asutusta, mutta myöhemmin muinaislöydöt harvenevat ja häviävät vähitellen kokonaan. Vuoden 1000 molemmin puolin vallitsi eräkausi, jolloin Virolahden kalaisia vesiä kävivät verottamassa virolaiset, karjalaiset, hämäläiset ja venäläiset samanaikaisesti kuin viikinkien laivat purjehtivat rannikkoa pitkin Novgorodiin. Myös tältä rautakautiselta ajalta on runsaasti löytöjä, erityisesti hautapaikkoja.[8]
Helsingin yliopiston tutkijaryhmä teki Pihlajasta varhaisesta asutuksesta kertovia esinelöytöjä vuonna 2008. Vetelänsuonojalta löytyi kivikauden loppupuolen keramiikkaa ja kaksi isoa asuinpainannetta, joiden välissä oli vielä kulkukäytävä ja ympärillä valli. Asumusten seinät ovat olleet joko hirsisiä, joissa on ollut 4–5 hirsikertaa, tai sitten turveseinäisiä. Kuvatunlaiset yhdistetyt huonetilat yleistyivät kivikauden lopulla noin 3500 eaa. Nyt Länsikylästä löydetty painanne on Museoviraston arvion mukaan vuosilta 1700–2300 eaa., kivikauden lopulta kampakeramiikan jälkeiseltä ajalta.lähde?
Virolahti on rautakauden lopun ja keskiajan arkeologian tutkimuksen kannalta vaikea tutkimusalue. Alueen asutushistoria on tuolta ajalta hämärän peitossa. Se on voinut olla osa karjalaista kulttuuripiiriä ennen alueen päätymistä Viipurin linnan hallinnon alaisuuteen.lähde?
Virolahden pitäjä
muokkaaVirolahti oli jo Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 liitetty osaksi Ruotsia.[8] Ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1336, jolloin Pietari Joninpojan kirjeessä Tallinnan raadille mainitaan Viipuri, Virolahti ja Vehkalahti paikkoina, jossa hansakaupungin porvareilla oli oikeus käydä kauppaa paikallisten asukkaiden kanssa.lähde? Aluksi Hansa-kauppiaat tulivat Virolahdelle tekemään kauppaa, mutta vähitellen virolahtelaiset alkoivat itse purjehtia Tallinnaan kauppaamaan kalaansa, jolla varsinkin katolisen paastonajan vuoksi oli erinomainen menekki.[8]
Virolahti on tiettävästi Kymenlaakson vanhin seurakunta, joka mainitaan vuonna 1370 Würlax-nimisenä kirkkopitäjänä. Jo tätä ennen, vuonna 1336, Viipurin linnan päällikkö myönsi Tallinnan porvareille oikeuden käydä kauppaa Virolahden “civitaksessa” eli kaupungissa.[8]
Vuonna 1370 Virolahti mainitaan itsenäisenä seurakuntana. Virolahden emäpitäjä rajoittui lännessä Vehkalahteen, idässä Säkkijärveen ja pohjoisessa Lappeeseen. Juhana III:n Venäjän sota oli Virolahdelle hyvin ankara ja monet vanhat, keskiaikaiset talonpoikaissuvut hävisivät kokonaan. 1600-luvulla Virolahdelta läänityksiä saivat von Ritter, von Vietinghoff, von Wicken, Klick, von Gertten, Böckling, Schulman, Mellin, Paijkull, Reet ja von Ungern-Sternberg -suvut, mutta läänitykset peruutettiin isossa reduktiossa. Myöhemmin Uudenkaupungin rauhan raja kulki alueen poikki. Vuode 1743 Turun rauhassa Virolahti jäi kokonaan Venäjän keisarikunnalle ja tuli osaksi niin sanottua Vanhaa Suomea. Suomen suuriruhtinaskuntaan Vanha Suomi palautettiin vuonna 1812. Virolahdella alkoi 1700-luvulla louhostoiminta Pietarin rakentamisen tarpeisiin. Muun muassa Iisakinkirkon pylväät ovat Virolahden Pyterlahden graniittia. Emil von Qvanten kirjoitti Suomen laulun 15-vuotiaana kadettina Harjun hovissa Virolahdella 1840-luvun alussa.[9]
Miehikkälä itsenäistyi Virolahdesta vuonna 1887. Virolahdelle perustettiin Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu.[8] Ennen ensimmäistä maailmansotaa tsaari Nikolai II vietti huvijahdillaan Standartilla kesiään perheineen pitäjän saaristossa.lähde?
Virolahden ja läheisen Viron rannikon välille syntyi viimeistään 1800-luvulla kiinteä kauppayhteys, jonka juuret ovat kuitenkin 1200-luvulla.[8][10] Virolahtelaiset vaihtoivat kalansa viljaan, perunoihin, hedelmiin ja muniin virolaisten “seprojen” (viron sanasta sõber, jota vastaa suomen sana seura, mutta joka tarkoittaa 'ystävää'[11][12]) kanssa. Tämä perinne katkesi vasta 1920- ja 1930-lukujen aikana. Kun kalastustavat muuttuivat ja saaliit kasvoivat, kalakauppa siirtyi välittäjille, jotka veivät kalaa runsaasti myös Pietariin ja Inkeriin.[8][10]
Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 suurin osa siihenastisen Virolahden alueesta pysyi Suomella, mutta osa (yli 100 km²) sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin.
Talvi- ja jatkosodissa kaatui yhteensä yli 170 Virolahden miestä ja naista. Kummankin sodan aikana käytiin taisteluita Virolahdella sekä maalla että saaristossa. Kunnan väestö joutui kolme kertaa osittain tai kokonaan siirtymään sodan jaloista muualle Suomeen.[8]
Suurin menetys kunnalle oli kuitenkin niin sanotun Pietari Suuren rajan vetäminen uudelleen pitäjän keskelle. Sodassa kunta menetti runsaasti pelto- ja metsäalueita. Alueen 2 000 asukkaasta suurin osa asettui Suomen puolelle jääneeseen kuntaan. Uusi raja katkaisi monenlaisia taloudellisia ja henkisiä yhteyksiä, ja Virolahti oli rakennettava uudelleen. Vaikka rajan katkaisemalla rantamaantiellä oli raja-asema, se pysyi suljettuna aina vuoteen 1956 saakka. Kalaisimman rantavedet jäivät Neuvostoliiton puolelle, mutta ne saatiin takaisin vuokrattuina vuodesta 1960 alkaen.[8]
Kyliä vuonna 1939
muokkaaTähdellä (*) merkityt jäivät talvisodan jälkeen kokonaan tai suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton, nykyisen Venäjän, puolelle.
Alapihlaja, *Ala-Urpala, Eerikkälä, Hailila, Hanski, Hellä (Heligby), Hämeenkylä (Tavastby), Häppilä, Järvenkylä, Kattilainen, *Kiiskilahti, Kirkonkylä, Klamila, Koivuniemi, *Koskela, Koskelanjoki, Kotola, Kurkela, *Laitsalmi, Länsikylä (Flonckarböle), *Martinsaari, Mattila, Mustamaa, Nopala, *Orslahti, *Paatio (Båtö, Patio), Pajulahti, *Pajusaari, *Pitkäpaasi, Pyterlahti, Ravijoki, Ravijärvi, Reinikkala, Rännänen (Grennäs), Sydänkylä (Kallfjärd), Säkäjärvi (Seekeirffby), Tiilikkala, Vaalimaa (Vaderma), Vilkkilä, Virojoki, Yläpihlaja, *Ylä-Urpala.
Kuntaliitoskaavailut
muokkaaVirolahden kaavailtu yhdistyminen Haminan kanssa kariutui joulukuussa 2011, kun Virolahden kunnanvaltuusto päätti äänin 18–3 hylätä kuntaliitossopimuksen ja valtuuttaa kunnanhallitus jatkamaan prosessia tavoitteena kahden kunnan mallin toteutuminen eteläisessä Kymenlaaksossa.[13] Kesällä 2023 Virolahti teki Haminalle uuden aloitteen kuntaliitosta koskien, ja Hamina suhtautui esitykseen myönteisesti.[14] Liitossuunnitelmat kariutuivat 7. toukokuuta 2024 Virolahden kunnanvaltuuston hylättyä yhdistymissopimuksen äänin 14–7.[15]
Väestö
muokkaaVäestönkehitys
muokkaaSeuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
muokkaaVuoden 2018 lopussa Virolahdella oli 3 150 asukasta, joista 1 391 asui taajamissa, 1 707 haja-asutusalueilla ja 52:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Virolahden taajama-aste on 44,9 %.[17] Virolahden taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[18]
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2018) |
|---|---|---|
| 1 | Virojoki | 1 114 |
| 2 | Klamila | 277 |
Kunnan keskustaajama on lihavoitu.
Seurakunnat
muokkaa
Evankelis-luterilainen Haminan seurakunta toimii Haminan kaupungin sekä Virolahden ja Miehikkälän kuntien alueella. Entinen Virolahden seurakunta lakkautettiin ja liitettiin Haminan seurakunnan yhteyteen omana kappeliseurakuntanaan vuonna 2011.[19][19]
Virolahti kuuluu roomalaiskatolisen Pyhän Ursulan seurakunnan alueeseen.[20] Kyseinen seurakunta on osa Helsingin hiippakuntaa.[21]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Virolahden alueella toimii Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Virolahti kuuluu seurakunnan Kouvolan ja Haminan toiminta-alueeseen.[22]
Maantiede
muokkaaVirolahden keskustaajama Virojoki ja kirkonkylä sijaitsevat Virolahden merenlahden ympäristössä. Muita merkittäviä kyliä ovat Klamila ja Ravijoki lännessä ja Vaalimaa idässä. Joista ovat suurimmat kunnan keskustaajaman kohdalla Virolahteen laskeva Virojoki ja Vaalimaanjoki, joka laskee Suomenlahteen Venäjän puolella. Suurimpia saaria ovat Mustamaa, Santasaari, Santio ja Ruissaari. Ulkosaaristo kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.
Ilmasto
muokkaa|
Virolahden ilmastotilastoa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Tapahtumia
muokkaa- Virolahden saarihiihto on vuodesta 2003 lähtien järjestetty laturetki, jonka reitti on ulottunut rajan yli Venäjän puolelle.
- Joka vuosi toukokuun loppupuolella lintuharrastajat ympäri Suomen kokoontuvat Virolahdelle seuraamaan arktisten lintujen muuttoa ns. arktikaa.
- Virolahti-viikko heinäkuussa sisältää monipuolisia kesätapahtumia. Viikko huipentuu hapanvellijuhlaan, joka on saanut nimensä paikallisesta perinneruoasta, hapanvellistä. Hapanvellin valmistukseen käytetään mm. ruistaikinajuurta, perunaa ja herneitä. Virolahden toiseksi pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lantusta, perunasta, siansivusta ja ruisleipätaikinasta leivottu lohkopiirakka.[23]
- Virolahden Kirkonkylässä järjestetään elokuun lopussa Pertunmarkkinat. Kyseessä on vanhan ajan käsityöläismarkkinat, jossa käy yleisöä liki 2000 henkilöä.
Nähtävyydet
muokkaa- Harjun oppimiskeskus, maatalous- ja puutarhaoppilaitos. Päärakennuksen on suunnitellut Carl Ludvig Engel vuonna 1816
- Pyterlahden louhos, josta on louhittu Pietarin Iisakin kirkon pylväät ja maailman suurin monoliitti Aleksanterin pylväs
- Uuno Klamin lapsuudenkoti Klamilassa
- Virolahden bunkkerimuseo, sotahistoriallinen museo Ylä-Pihlajassa
- Virolahden kotiseutumuseo Pyterlahdessa
- Virolahden kirkko, Tuomas Ragwaldinpoika Suikkasen suunnittelema puinen ristikirkko vuosilta 1765–1768[24]
- Virolahden sakaristo, keskiaikainen kivisakaristo Virolahden kirkon vieressä
- Tallimäki–Virojoki-tie, museotie, osa Turusta Viipuriin johtanutta 1300-luvun Suurta Rantatietä
- Vaalimaan raja-asema
- Veli Saarisen puisto, Kain Tapperin suunnittelema olympiavoittajan kunniaksi Virojoella
Tunnettuja virolahtelaisia
muokkaa- Johannes Carpén, lääkintöneuvos
- Heikki Kainulainen, maanviljelijä ja poliitikko
- Uuno Klami, säveltäjä[25]
- Väinö Koskela, kestävyysjuoksija
- Hannu Koskivuori, liikuntaneuvos[26]
- Ilmari Kuokka, kestävyysjuoksija
- Väinö Liikkanen, maastohiihtäjä
- Antti Louhisto, kuvanveistäjä
- Jalmari Malmi, kauppias, maanviljelijä ja kansanedustaja
- Einari Mässeli, maastohiihtäjä
- Aatto Nuora, ampuja
- Paavo Raussi, urkutaiteilija ja professori[27]
- Arvo Rytkönen, suurlähettiläs ja ministeri
- Veli Saarinen. hiihtäjä ja valmentaja
- Pirjo Seppä, suunnistaja
- Eino Seppälä, kestävyysjuoksija
- Aarne Sihvo, jääkärikenraali
- Oiva Tylli, ampuja
- Taneli Typpö, poliitikko
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Kuntavaalit 2021, Virolahti Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
- ↑ Suomalainen paikannimikirja (kuvaton verkkoversio), s. 1442. Karttakeskus, Kotimaisten kielten keskus.
- ↑ a b c d e f g h i Historia Virolahti. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Suomen laulu syntyi Virolahdella. Kymenlaakson lukemisto, Otava 1965 s. 76-77
- ↑ a b Mikä tappoi seprakaupan? − Suomalaisten ja virolaisten harjoittamasta vaihto- eli seprakaupasta, sen hiipumisesta 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan ja sen loppumisesta 1920- ja 1930-luvuilla. Turun yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.9.2024).
- ↑ [ETY Eesti etümoloogiasõnaraamat] arhiiv.eki.ee. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Suomi–viro-suursanakirja arhiiv.eki.ee. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Virolahti torppasi kuntaliitoksen Haminan kanssa yle.fi. Viitattu 23.8.2023.
- ↑ Hamina ja Virolahti alkavat selvittää kuntaliitoksen mahdollisuutta yle.fi. Viitattu 23.8.2023.
- ↑ Haminan ja Virolahden kuntaliitos kariutui hamina.fi. Viitattu 15.5.2024.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 9.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Taajama- ja haja-asutusväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ Seurakunnan toimialue ursula.katolinen.fi. Viitattu 21.8.2023.
- ↑ English ursula.katolinen.fi. Viitattu 21.8.2023.
- ↑ https://kaakko.ort.fi/kouvola/
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 105. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
- ↑ Virolahden seurakunta virolahdensrk.fi. Viitattu 13.1.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Säveltäjäelämän kiintopisteitä/ uunoklami.fi. Viitattu 23.8.2023.
- ↑ Joviaali urheilujohtaja oli isähahmo hs.fi. Viitattu 23.8.2023.
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1954 / runeberg.org. Viitattu 23.8.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa