Avaa päävalikko

Vehkalahti

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Haminaa
Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Vehkalahti on myös Joensuun kaupunginosa.

Vehkalahti (ruots. Veckelax) on Kymenlaaksossa Suomenlahden rannikolla sijainnut entinen Suomen kunta, joka liittyi vuoden 2003 alussa yhteen Haminan kaupungin kanssa. Haminan kaupunki muodostettiin aikanaan Vehkalahden vanhasta kirkkopitäjästä. Kuntaliitoksessa syntynyt kaupunki säilytti Haminan nimen ja Vehkalahden vanhan vaakunan (Hamina otti jälleen käyttöön aiemman vaakunansa vuoden 2013 alussa). Juuri ennen liitosta kunnassa oli 11 962 asukasta (31.12.2002)[2]. Vehkalahden harmaakivikirkko on 1400-luvulta. Vehkalahden alueen suurimmat taajamat ovat Summa, Husula, Neuvoton ja Pyhältö. Vehkalahden kunnantalo ja kirkko sijaitsivat Haminassa, kunnan pääkirjasto, yläaste ja lukio puolestaan Ruissalossa. Uudessa-Summassa oli Stora Enson Summan paperitehdas.

Vehkalahti
Veckelax
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Hamina
Vehkalahti.vaakuna.svg Vehkalahti.sijainti.suomi.svg

vaakuna

sijainti

Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Kymenlaakson maakunta
Kuntanumero 917
Hallinnollinen keskus Summa
Perustettu 1427
Liitetty 2003
– syntynyt kunta Hamina
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.2002)
– maa 588,3 km²
Väkiluku 11 961  [2]
(31.12.2002)
Vehkalahden kotiseutumuseo Husulassa. Vehkalahden ensimmäinen kansakoulu toimi rakennuksessa vuosina 1871–1955.[3]

Vehkalahden naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Anjalankosken, Haminan ja Kotkan kaupungit sekä Luumäki, Miehikkälä ja Virolahti.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Vehkalahtea luonnehtivat muun muassa rapakivikalliot ja lukuisat saaret. Useimmat Vehkalahden kivikautiset löydöt ajoittuvat 5 500–4 000 vuoden taakse. Myös pronssi- ja rautakautisia löytöjä on tehty. Pysyvä asutus muodostui 11001200-luvulla. Ensi kerran Vehkalahti mainitaan asiakirjoissa vuonna 1336. Vehkalahdella oli olettavasti kirkko jo vuonna 1396, mutta seurakunta itsenäistyi 1427 ja nykyinen Marian kirkko on peräisin 1400-luvulta. Suur-Vehkalahden pitäjä käsitti keskiajalla lähes koko nykyisen Kymenlaakson.[4] Kirkonkylä erotettiin Haminan kaupungiksi (aluksi nimeltään Vehkalahden Uusikaupunki/Veckelax Nystad) vuonna 1653.[5][6] Raja-alueena Vehkalahti joutui usein sodan jalkoihin 15001700-luvuilla. Käsityöläisammatteihin, jotka olivat arvostettuja, kuului muun muassa summalaisten veneenveistotaito.

Vehkalahti on historiansa aikana kuulunut useisiin hiippakuntiin. Vuodesta 1554 lähtien Vehkalahti kuului Viipurin piispan alaisuuteen. Vuosina 17231742 se kuului Porvoon hiippakuntaan ja vuodesta 1743 vuoteen 1812 Haminan hiippakuntaan, jonka keskuksena Marian kirkko toimi. Vanhan Suomen palauduttua muun Suomen yhteyteen Vehkalahti tuli jälleen Porvoon hiippakunnan osaksi. Vuonna 1897 Vehkalahti liitettiin juuri perustettuun Savonlinnan hiippakuntaan, jonka keskus puolestaan siirtyi ensin 1924 Viipuriin ja vuonna 1945 Mikkeliin. Haminan kaupunki oli osa Vehkalahden seurakuntaa vuoteen 1905 asti, jolloin perustettiin erillinen Haminan seurakunta. Seurakunnat yhdistyivät uudelleen vuonna 2004, vuotta myöhemmin kuin kunnat.

Myös maallisen hallinnon rajat muuttuivat usein. 1560-luvulta lähtien Vehkalahti oli osa Kymenkartanon läänin voutikuntaa, joka muuttui vuonna 1634 kihlakunnaksi. Vuosina 16341721 pitäjä kuului Viipurin ja Savonlinnan lääniin. Isonvihan jälkeen 17211743 Vehkalahti kuului Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniin ja sen jälkeen Viipurin kuvernementtiin. Vuonna 1812 Vehkalahti liitettiin Viipurin lääniin. Vuosina 19461997 se kuului Kymen lääniin ja sen jälkeen vuoteen 2009 asti Etelä-Suomen lääniin.[7]

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 siihenastisen Vehkalahden alue pysyi Suomessa lukuun ottamatta Narvin ja Somerin saaria, jotka sisältyivät Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin.

VäestöMuokkaa

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2000 lopussa Vehkalahdella oli 12 015 asukasta, joista 9 347 asui taajamissa, 2 607 haja-asutusalueilla ja 61 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit olivat tiedossa; Vehkalahden taajama-aste oli 77,8 %. Vehkalahden taajamaväestö jakautui kuuden eri taajaman kesken:

# Taajama Väkiluku
(31.12.2000)
1 Haminan keskustaajama* 6 860
2 Neuvoton 1 538
3 Metsäkylä* 439
4 Vilniemi 275
5 Myllykylä 223
6 Kotkan keskustaajama* 12

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluivat tähän kuntaan vain osittain. Vehkalahden keskuspaikka (Summa) ja muut Summan läheisyydessä oleet taajama-alueet eivät enää 1980-luvun jälkeen muodostaneet omaa taajamaa, vaan olivat osa Haminan keskustaajamaa, joka ulottui Haminan kaupungin ja Vehkalahden kunnan alueelle.

KyliäMuokkaa

Husula, Husupyöli, Ihamaa, Kannusjärvi, Kitula, Kolsila, Kuorsalo, Lankila, Metsäkylä, Myllykylä, Mäntlahti, Neuvoton, Onkamaa, Paijärvi, Pampyöli, Pyhältö, Pyöli, Pyötsaari, Rakila, Reitkalli, Ruissalo, Salmenkylä, Salmi, Sivatti, Summa, Tammio, Turkia, Töytäri, Uusi-Summa, Vehkjärvi, Vilniemi

RuokakulttuuriMuokkaa

Vehkalahden pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla limppisoppa, rusinasoppa sekä lantusta, perunasta, siansivusta ja ruisleipätaikinasta leivottu lohkopiirakka.[8]

LähteetMuokkaa

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 2002 (PDF) (sivu 92) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. a b Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2002 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Husulan koulun kotisivut
  4. Vehkalahden ja Haminan seurakuntien historia – Haminan seurakunta
  5. Historiaa – Haminan kaupunki
  6. Hamina, Rampsinkari – Venenetti
  7. Vehkalahti | paikallishistoria.fi
  8. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 104–105. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vehkalahti.
  • Martti Korhonen: Vehkalahden pitäjän historia II. Yhteiskunnallisesta kehityksestä 1600-luvulla sekä maakirjatilojen synty. Vehkalahden kunta, 1981. ISBN 951-99317-0-8.
  • Ragnar Rosén: Vehkalahden pitäjän historia I. Suur-Vehkalahden asutus- ja aluehistoria n. vuoteen 1610. Vehkalahden kunta, 1936.