Bromarv

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Raaseporia ja Hankoa

Bromarv (vanh. suom. Bromarvi,[3] vanh. ruots. Bromarf[4]) on entinen Suomen kunta Uudellamaalla, joka on nykyään osa Raaseporin kaupunkia. Bromarv valittiin Uudenmaan vuoden kyläksi vuonna 2022.[5][6]

Bromarv
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Raasepori ja Hanko

vaakuna

sijainti

Bromarvin kirkonkylän satama.
Bromarvin kirkonkylän satama.
Sijainti 59°59′17″N, 023°01′57″E
Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uudenmaan maakunta
Kuntanumero 034
Hallinnollinen keskus Bromarvin kirkonkylä
Perustettu
– emäpitäjä Tenhola
Liitetty 1977
– kuntiin Tenhola
Hanko
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1976)
– maa 196,5 km²
Väkiluku 1 424  [2]
(31.12.1976)
väestötiheys 7,99 as./km²
Bromarvin seurakunnan lainamakasiini on rakennettu 1878.

Kuntaliitokset

muokkaa

Sen pääosa sijaitsi Toisen Salpausselän länsipäässä olevalla niemellä, jossa nykyisinkin on Bromarvin kylä, mutta kuntaan kuului myös osa Hankoniemeä. Bromarvin kunta liitettiin 1977 pääosiltaan Tenholaan ja eteläkulmalta (Täktom, Bengtsår ja Santala, ruots. Sandö) Hankoon. Tenholan liityttyä vuonna 1993 Tammisaareen, ja Tammisaaren liityttyä vuonna 2009 Raaseporiin pääosa entisestä Bromarvin kunnasta kuuluu nykyään Raaseporiin. Bromarvin naapurikunnat olivat Dragsfjärd (aiemmin Hiittinen), Hanko, Särkisalo, Tammisaaren maalaiskunta, Tenhola ja Västanfjärd. Bromarvin vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin vuonna 1950.[7]

Kielet

muokkaa

Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Bromarv oli yksikielisesti ruotsinkielinen; 91,7 prosenttia kunnan asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[8] Vuonna 1973 kunta muuttui kaksikieliseksi.[9]

Liikenne

muokkaa

Bromarvin kirkonkylä sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Salon ja Tammisaaren väliseltä kantatie 52:lta. Lähimmät rautatieasemat ovat Salon rautatieasema ns. rantaradalla ja Tammisaaren rautatieasema Karjaa–Hanko-radalla.[10]

Etäisyyksiä Bromarvista

muokkaa

Historia

muokkaa

Bromarvista on tehty 11 pronssikautista hautalöytöä, mutta varsinaisia merkkejä muinaisesta asutuksesta ei ole. Rautakautisia löytöjä ei ole lainkaan, mikä ei ole ihmekään, sillä Bromarvin sijainti ei ollut tuolloin otollinen pysyvän asutuksen synnylle. Vakituinen asutus Bromarvin alueelle syntyi 1300-luvulta alkaen, ja uudisasukkaita tuli pääasiassa Ruotsista.[10]

Bromarvin kirkko

muokkaa
 
Bromarvin kirkko ja hautausmaata.

Bromarvin kappeliseurakunta erotettiin Tenholan eteläosista vuonna 1677. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1865. Bromarvin ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti heti kappeliseurakunnan syntyessä, ja se oli tyyliltään ns. pitkäkirkko. Toinen, tunnetun kirkonrakentajan Antti Piimäsen johdolla rakennettu puukirkko valmistui vuonna 1775 ja se peruskorjattiin vuonna 1953. Kellotapuli rakennettiin vuonna 1772.[10] Vuonna 1979, kaksi vuotta Bromarvin kunnan lakkauttamisen jälkeen palaneen kirkon paikalle rakennettiin uusi puukirkko (C.-J. Slotte, 1981). Nykyisin Bromarvin seurakunta on osa Raaseporin seurakuntayhtymää (ruots. Raseborgs kyrkliga samfällighet), ja se kuuluu Porvoon hiippakuntaan.

Riilahden kartano

muokkaa

Riilahden kartanon menneisyys ulottuu 1400-luvulle saakka, jolloin se rakennettiin vanhan kauppareitin varrelle. Kartanon historia kytkeytyy vahvasti Suomen historiaan, Ruotsin vallan aikaan ja Venäjän vallan alaisuuteen, vaihtuviin kuninkaisiin ja keisareihin. Kartano tuli tunnetuksi kreivi Johan Fredrik Aminoffin aikana. Venäjän keisarit Aleksanteri III ja Nikolai II vierailivat kartanolla.[11][12]

Riilahden meritaistelun muistomerkit

muokkaa

Storön ja Prästön välisellä merenselällä käytiin 27. heinäkuuta 1714 merkittävä Riilahden meritaistelu suuren Pohjan sodan aikana, jossa keisari Pietari Suuren laivasto voitti Ruotsin laivaston. Keisari Aleksanteri II pystytytti Riilahden meritaistelun muistomerkin vuonna 1870. Nikolai II halusi pystyttää toisen muistomerkin ensimmäisen rinnalle meritaistelun 200-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1914, mutta ensimmäisen maailmansodan alkaminen keskeytti rakennustyöt. Toinen muistomerkki viimeisteltiin ja otettiin käyttöön vuonna 1928. Toinen muistomerkki on omistettu meritaistelussa kuolleille ruotsalaisille ja suomalaisille sotilaille. Muistomerkki sijaitsee Riilahden kartanon alueella.[13]

 
Riilahden kartano.

Kansjerfin tila

muokkaa

Kansjerfin kulttuuritilan omistajat tunnetaan vuodesta 1549 lähtien ja tarkempi historia ulottuu 1600-luvulle asti. Nykyinen päärakennus on peräisin 1800-luvun alkupuolelta ja sitä on kunnostettu myöhemmin.[14] Kansjerf on ollut Gräsbeckin suvun omistuksessa vuodesta 1811. Nykyään Kansjerf palvelee taiteilijaresidenssinä, matkailukohteena ja kulttuurikeskuksena. [15]

Räjähdysainetehdas

muokkaa

Silloisen Hangon kaupungin rajan tuntumaan Hankoniemelle perustettiin vuonna 1893 Suomen Forsiitti-Dynamiitti Oy:n räjähdysainetehdas. Turvallisuussyistä tehdas pyrittiin sijoittamaan riittävän kauas asutuksesta. Vuonna 1963 tehtaan tuotanto oli noin 2 700 tonnia dynamiittia, noin 1 250 tonnia varmuusräjähteitä sekä runsaat 220 tonnia trotyyliä.[10]

Toinen maailmansota

muokkaa

Hankoniemellä oleva osa Bromarvia kuului vuosina 1940–1941 Neuvostoliiton hallussa olleeseen Hangon vuokra-alueeseen. Jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941 Bromarvissa käytiin kovia taisteluja (Hangon rintama)[10]

Kylät ja kulmakunnat

muokkaa
 
Hangon ja Raaseporin kuntajako 1960-luvulla. Bromarv jaettiin Tenholan (vihreällä, myöhemmin osa Tammisaarta ja sittemmin Raaseporia) ja Hangon (oranssilla) kesken.

Bromarvissa on 28 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[16]

  • Basaböle
  • Bengtsår
  • Bredvik
  • Bromarv
  • Brutuböle
  • Grundsund
  • Håkansarv

  • Kalvdal
  • Kansjerf
  • Kivitok
  • Knopkägra
  • Kårböle
  • Kägra
  • Könick

  • Niitlahti (Nitlax)
  • Norrstrand
  • Orflax
  • Padva
  • Pargas
  • Revbacka
  • Rekuby

  • Riilahti (Rilax)
  • Santala (Sandö)
  • Söderstrand
  • Täktom
  • Wettlax
  • Öjby
  • Östanberg

Kulmakuntia ovat lisäksi Bojnäs ja Skata. Orflax kirjoitetaan nykyään muodossa Orvlax, Wettlax muodossa Vättlax ja Öjby muodossa Öby.

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Bromarvissa ei ollut lainkaan taajamia.[17] Nykyisin Bromarvin kirkonkylä määritellään kuitenkin taajamaksi.

Väestö

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Bromarvin väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.

Bromarvin väestönkehitys 1880–1975
Vuosi Asukkaita
1880
  
2 614
1890
  
2 774
1900
  
3 391
1910
  
2 196
1920
  
2 254
1930
  
2 630
1940
  
2 528
1950
  
2 250
1960
  
1 968
1970
  
1 612
1975
  
1 449
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Hangon maalaiskuntaan (maaseurakuntaan), joka ei muodostanut itsenäistä kuntaa, siirrettiin vuonna 1910 Bromarvista 1 665 asukasta ja Hangon kaupunkiseurakunnasta 926 asukasta. Vuonna 1910 Hangon maalaiskunnassa oli 2 684 asukasta ja vuonna 1920 asukkaita oli 2 488. Vuonna 1922 Hangon maalaiskunnasta siirrettiin Hankoon 2 066 asukasta.[18]6selvennä

Turismi ja vapaa-ajan asuminen

muokkaa

Bromarv tunnetaan saaristokylänä, joka kerää veneilijöitä kesäisin. Kesäisin saaristokylässä harrastetaan vesiurheilua, frisgeegolfia, polkupyöräilyä, ja hevosratsastusta sekä järjestetään kulttuuritapahtumia. [19]

Kirjailija Jörn Donnerilla oli vapaa-ajan talo Bromarvissa. Laulaja Fredi vietti aikaa Bromarvin kesämökillä.[20][21][22]

Donnerin elokuva Naisenkuvia kuvattiin Bromarvissa.

Tunnettuja bromarvilaisia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1976, s. 12. Helsinki: Tilastokeskus. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.4.2016).
  2. Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976, s. 17. Helsinki: Tilastokeskus. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.3.2019). (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Seurakunnat.tarvitaan parempi lähde
  4. Kansallisbiografia (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Taina Joutsen: Bromarvista Vuoden Uusmaalainen Kylä 2022 – Valkjärvi ei tällä kertaa menestynyt Nurmijärven Uutiset. 8.12.2021. Viitattu 13.4.2024.
  6. Kai Jauhiainen: Bromarv sai komeasti kunniamaininnan – Suomen vuoden kylä-palkinto karkasi Kalajoelle Länsi-Uusimaa. 20.4.2022. Viitattu 13.4.2024.
  7. Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 135. Otava 1967, Helsinki.
  8. Avain omaan maahan: Tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 18. Sanoma Osakeyhtiö 1964, Helsinki.
  9. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1973-12-30/3
  10. a b c d e Tarmio, Hannu ym. (toim.): Suomenmaa 1: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 87–93 (kuntaesittelyosio). Helsinki: WSOY, 1967.
  11. Riilahden kartano (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Kummitusratsastuksella pyökkimetsässä – Riilahden kartano Bromarvissa on sekoitus harvinaista luontoa ja historiaa yle.fi. 27.3.2018. Viitattu 13.4.2024.
  13. Ilkka Linnakko & Risto Pekkanen: Riilahden taistelu 1714. Helsinki: AtlasArt, 2014.
  14. Kansjärven kartano.
  15. Bo på landet kan bli trendigt i framtiden – Oscar och Ida lämnade Helsingfors för 18 rum och kök i Bromarv Svenska Yle. Viitattu 5.9.2020. (ruotsiksi)
  16. Eskola, Aarne ym. (toim.): Suomenmaa: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos 1: Ahlainen–Hausjärvi, s. 87. Helsinki: WSOY, 1967.
  17. Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).
  18. a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  19. Bromarv Visit Raseborg. Viitattu 13.4.2024.
  20. Mikael Mattila: Apu: Bitte Westerlund sai Jörn Donnerilta mittavan perinnön – näin sille kävi Ilta-Sanomat. 17.1.2024. Viitattu 13.4.2024.
  21. Seura: Bitte Westerlund puhuu lähiruoan puolesta Länsi-Uudenmaalla: "Bromarv ja Tenhola voisivat olla Suomen hitaan matkailun keitaita" Seura.fi. 19.9.2020. Viitattu 13.4.2024.
  22. Fredi puhui hiljaa rakkaudesta yle.fi. 1.5.2021. Viitattu 13.4.2024.
  23. Näyttelijä Nicke Lignell on rooleissaan kirurgi ja kirjailija – yksi rooli on kuitenkin niitä ja kaikkia muita tärkeämpi Yle Uutiset. 14.11.2021. Viitattu 13.4.2024.
  24. Nicke Lignell finner ro i Bromarv | Yle Vega Västnyland | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 13.4.2024.
  25. Jukka Poika årets live-artist Svenska Yle. 1.12.2011. Viitattu 13.4.2024. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

muokkaa