Bromarv

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Raaseporia ja Hankoa

Bromarv (vanh. suom. Bromarvi,[3] vanh. ruots. Bromarf[4]) on entinen Suomen kunta Uudellamaalla. Sen pääosa sijaitsi Toisen Salpausselän länsipäässä olevalla niemellä, jossa nykyisinkin on Bromarvin kylä, mutta kuntaan kuului myös osa Hankoniemeä. Bromarvin kunta liitettiin 1977 pääosiltaan Tenholaan ja eteläkulmalta (Täktom, Bengtsår ja Santala, ruots. Sandö) Hankoon. Tenholan liityttyä vuonna 1993 Tammisaareen, ja Tammisaaren liityttyä vuonna 2009 Raaseporiin pääosa entisestä Bromarvin kunnasta kuuluu nykyään Raaseporiin.

Bromarv
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Raasepori ja Hanko

vaakuna

sijainti

Bromarvin kirkonkylän kylänraittia.
Bromarvin kirkonkylän kylänraittia.
Sijainti 59°59′17″N, 023°01′57″E
Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uudenmaan maakunta
Kuntanumero 034
Hallinnollinen keskus Bromarvin kirkonkylä
Perustettu
– emäpitäjä Tenhola
Liitetty 1977
– kuntiin Tenhola
Hanko
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1976)
– maa 196,5 km²
Väkiluku 1 424  [2]
(31.12.1976)
väestötiheys 7,99 as./km²
Bromarvin seurakunnan lainamakasiini on rakennettu 1878.

Bromarvin naapurikunnat olivat Dragsfjärd (aiemmin Hiittinen), Hanko, Särkisalo, Tammisaaren maalaiskunta, Tenhola ja Västanfjärd. Bromarvin vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin vuonna 1950.[5]

Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Bromarv oli yksikielisesti ruotsinkielinen; 91,7 prosenttia kunnan asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[6] Vuonna 1973 kunta muuttui kaksikieliseksi.[7]

Liikenne muokkaa

Bromarvin kirkonkylä sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Salon ja Tammisaaren väliseltä kantatie 52:lta. Lähimmät rautatieasemat ovat Salon rautatieasema ns. rantaradalla ja Tammisaaren rautatieasema Karjaa–Hanko-radalla.[8]

Etäisyyksiä Bromarvista muokkaa

Historia muokkaa

Bromarvista on tehty 11 pronssikautista hautalöytöä, mutta varsinaisia merkkejä muinaisesta asutuksesta ei ole. Rautakautisia löytöjä ei ole lainkaan, mikä ei ole ihmekään, sillä Bromarvin sijainti ei ollut tuolloin otollinen pysyvän asutuksen synnylle. Vakituinen asutus Bromarvin alueelle syntyi 1300-luvulta alkaen, ja uudisasukkaita tuli pääasiassa Ruotsista.[8]

 
Bromarvin kirkko ja hautausmaata.

Bromarvin kappeliseurakunta erotettiin Tenholan eteläosista vuonna 1677. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1865. Bromarvin ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti heti kappeliseurakunnan syntyessä, ja se oli tyyliltään ns. pitkäkirkko. Toinen, tunnetun kirkonrakentajan Antti Piimäsen johdolla rakennettu puukirkko valmistui vuonna 1775 ja se peruskorjattiin vuonna 1953. Kellotapuli rakennettiin vuonna 1772.[8] Vuonna 1979, kaksi vuotta Bromarvin kunnan lakkauttamisen jälkeen palaneen kirkon paikalle rakennettiin uusi puukirkko (C.-J. Slotte, 1981). Nykyisin Bromarvin seurakunta on osa Raaseporin seurakuntayhtymää (ruots. Raseborgs kyrkliga samfällighet), ja se kuuluu Porvoon hiippakuntaan.

Riilahden kartanon menneisyys ulottuu 1400-luvulle saakka, jolloin se rakennettiin vanhan kauppareitin varrelle. Kartanon historia kytkeytyy vahvasti Suomen historiaan, Ruotsin vallan aikaan ja Venäjän vallan alaisuuteen, vaihtuviin kuninkaisiin ja keisareihin.[9]

Storön ja Prästön välisellä merenselällä käytiin 27. heinäkuuta 1714 merkittävä Riilahden meritaistelu, jossa venäläinen kaleerilaivasto löi ruotsalaisen laivasto-osaston. Venäläiset pystyttivät 1914 taistelun 200-vuotismuistoksi suuren obeliskin, joka sai itsenäisyyden aikana rinnalleen ruotsalaisten muistoa kunnioittavan obeliskin.lähde?

Kansjerfin Kulttuuritilan omistajat tunnetaan vuodesta 1549 lähtien ja tarkempi historia ulottuu 1600-luvulle asti. Nykyinen päärakennus on peräisin 1800-luvun alkupuolelta ja sitä on kunnostettu myöhemmin.[10] Kansjerf on ollut Gräsbeckin suvun omistuksessa vuodesta 1811. Nykyään Kansjerf palvelee taiteilijaresidenssinä, matkailukohteena ja kulttuurikeskuksena. [11]

Silloisen Hangon kaupungin rajan tuntumaan Hankoniemelle perustettiin vuonna 1893 Suomen Forsiitti-Dynamiitti Oy:n räjähdysainetehdas. Turvallisuussyistä tehdas pyrittiin sijoittamaan riittävän kauas asutuksesta. Vuonna 1963 tehtaan tuotanto oli noin 2 700 tonnia dynamiittia, noin 1 250 tonnia varmuusräjähteitä sekä runsaat 220 tonnia trotyyliä.[8]

Hankoniemellä oleva osa Bromarvia kuului vuosina 1940–1941 Neuvostoliiton hallussa olleeseen Hangon vuokra-alueeseen. Jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941 Bromarvissa käytiin kovia taisteluja (Hangon rintama)[8]

Kylät ja kulmakunnat muokkaa

 
Hangon ja Raaseporin kuntajako 1960-luvulla. Bromarv jaettiin Tenholan (vihreällä, myöhemmin osa Tammisaarta ja sittemmin Raaseporia) ja Hangon (oranssilla) kesken.

Bromarvissa on 28 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[12]

  • Basaböle
  • Bengtsår
  • Bredvik
  • Bromarv
  • Brutuböle
  • Grundsund
  • Håkansarv

  • Kalvdal
  • Kansjerf
  • Kivitok
  • Knopkägra
  • Kårböle
  • Kägra
  • Könick

  • Niitlahti (Nitlax)
  • Norrstrand
  • Orflax
  • Padva
  • Pargas
  • Revbacka
  • Rekuby

  • Riilahti (Rilax)
  • Santala (Sandö)
  • Söderstrand
  • Täktom
  • Wettlax
  • Öjby
  • Östanberg

Kulmakuntia ovat lisäksi Bojnäs ja Skata. Orflax kirjoitetaan nykyään muodossa Orvlax, Wettlax muodossa Vättlax ja Öjby muodossa Öby.

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Bromarvissa ei ollut lainkaan taajamia.[13] Nykyisin Bromarvin kirkonkylä määritellään kuitenkin taajamaksi.

Väestö muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Bromarvin väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.

Bromarvin väestönkehitys 1880–1975
Vuosi Asukkaita
1880
  
2 614
1890
  
2 774
1900
  
3 391
1910
  
2 196
1920
  
2 254
1930
  
2 630
1940
  
2 528
1950
  
2 250
1960
  
1 968
1970
  
1 612
1975
  
1 449
Lähde: Tilastokeskus.[14]

Hangon maalaiskuntaan (maaseurakuntaan), joka ei muodostanut itsenäistä kuntaa, siirrettiin vuonna 1910 Bromarvista 1 665 asukasta ja Hangon kaupunkiseurakunnasta 926 asukasta. Vuonna 1910 Hangon maalaiskunnassa oli 2 684 asukasta ja vuonna 1920 asukkaita oli 2 488. Vuonna 1922 Hangon maalaiskunnasta siirrettiin Hankoon 2 066 asukasta.[14]6selvennä

Lähteet muokkaa

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1976, s. 12. Helsinki: Tilastokeskus. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.4.2016).
  2. Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976, s. 17. Helsinki: Tilastokeskus. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.3.2019). (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Seurakunnat.tarvitaan parempi lähde
  4. Kansallisbiografia (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 135. Otava 1967, Helsinki.
  6. Avain omaan maahan: Tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 18. Sanoma Osakeyhtiö 1964, Helsinki.
  7. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1973-12-30/3
  8. a b c d e Tarmio, Hannu ym. (toim.): Suomenmaa 1: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 87–93 (kuntaesittelyosio). Helsinki: WSOY, 1967.
  9. Riilahden kartano (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Kansjärven kartano.
  11. Bo på landet kan bli trendigt i framtiden – Oscar och Ida lämnade Helsingfors för 18 rum och kök i Bromarv Svenska Yle. Viitattu 5.9.2020. (ruotsiksi)
  12. Eskola, Aarne ym. (toim.): Suomenmaa: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos 1: Ahlainen–Hausjärvi, s. 87. Helsinki: WSOY, 1967.
  13. Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).
  14. a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla muokkaa