Käkisalmen maalaiskunta

entinen Suomen kunta luovutetussa Karjalassa

 

Käkisalmen maalaiskunta
Kexholms landskommun
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Käkisalmen kihlakunta
Kuntanumero 314
Hallinnollinen keskus Tenkalahti
Perustettu [1] 1870
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 188,54 km²  [2]
(12.3.1940)
– maa 140,44 km²
– sisävesi 48,10 km²
Väkiluku 5 575  [3]
(31.12.1939)
väestötiheys 39,7 as./km²
Kuntaliiton teetättämä Käkisalmen maalaiskunnan perinnevaakuna vuodelta 2021.

Käkisalmen maalaiskunta (Käkisalmen mlk, ruots. Kexholms landskommun) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Etelä-Karjalassa Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Käkisalmen maalaiskunta käsitti Käkisalmen kaupunkia ympäröivät alueet. Kunta rajoittui etelässä Pyhäjärveen ja Räisälään, luoteessa Kaukolaan ja koillisessa Laatokkaan. Kunnan halki kulki Vuoksen pohjoinen laskuhaara.

Historia

muokkaa

Sota syttyy

muokkaa

Vuoden 1939 syksyllä alkoi Euroopassa puhjennut toinen maailmansota varjostaa myös Käkisalmen maalaiskunnan asukkaiden elämää. Alettiin valmistautua sodan varalta. Suuri osa nuorista miehistä kutsuttiin kertausharjoituksiin, ja maalaiskunnan väestö evakuoitiin Ylistaroon. Kun tilanne sitten näytti marraskuun alussa helpottaa, palasi suuri osa väestöstä takaisin koteihinsa. Käkisalmen maalaiskunnan kansakoulut aloittivat toimintansa uudelleen 28. marraskuuta.[4]

Normaaliin elämään palaaminen päättyi kuitenkin aamulla 30. marraskuuta, kun talvisota syttyi. Maataistelut eivät ulottuneet Käkisalmen maalaiskunnan maaperälle, mutta ilmapommitukset tekivät tuhojaan. Väestöä alettiin evakuoida uudelleen Ylistaroon, Lapualle ja Nurmoon. Moskovan rauhassa maaliskuussa 1940 Suomen täytyi luovuttaa Käkisalmen maalaiskunta Neuvostoliitolle. Rauhantulon jälkeen suoritettiin materiaalin evakuointeja pääasiassa rautateitse, mutta karja oli kuljetettava jalan talvipakkasessa, jonka vuoksi suuri osa karjasta jouduttiin teurastamaan. Huhtikuussa 1940 perustettiin hoitokunta hoitamaan Käkisalmen maalaiskunnan asioita. Käkisalmen maalaiskunnan väestön sijoituspaikkakunniksi määrättiin vuonna 1940 Heinolan kaupunki, Heinolan maalaiskunta, Hartola, Sysmä ja Asikkala.[5]

Takaisinvaltaus ja jälleenrakennus

muokkaa

Monetkaan Käkisalmen maalaiskunnan asukkaista eivät ehtineet asettua uusille asuinsijoilleen, kun jatkosota syttyi ja Suomi valtasi Käkisalmen seudut takaisin. Käkisalmen maalaiskunnan keskuskylä Tenkalahti kärsi pahimmat vauriot takaisinvaltauksen yhteydessä. Perääntyessään Käkisalmesta neuvostoliittolaiset sytyttivät kaupungin tuleen. Esikaupunkialueena Tenkalahti koki saman kohtalon, ja taloista tuhoutui noin 57 prosenttia. Lisäksi Pärnän kylästä tuhoutui tien varresta 12 taloa. Muuten maalaiskunnan kylät säilyivät pääpiirteissään. Joitakin syrjäisempiä rakennuksia neuvostoliittolaiset olivat siirrelleet kylien keskustoihin.[6]

Vuoden 1941 loppuun mennessä 1 738 asukasta palasi kotiseudulleen. Vuoden 1942 loppuun mennessä palanneita oli 3 844 ja vuoden 1943 loppuun mennessä 4 180. Kesäkuun 15. 1944 palanneita oli 4 296, joka oli noin 75 prosenttia vuoden 1939 asukasluvusta. Tämä on varsin korkea luku, kun ottaa huomioon Tenkalahden asutuskeskuksen tuhoutumisen. Vuonna 1944 oli viljelyspinta-ala 3 156 hehtaaria. Syksyllä 1942 aloittivat maalaiskunnan kansakoulut toimintansa kaikkialla muualla paitsi Pärnässä. Vuonna 1943 valmistui Hirvisaareen uusi koulutalo. Tenkalahteen rakennettiin Käkisalmen ruotsalaisen kummikunnan Karlstadin lahjoittama terveystalo. Vuoden 1943 helmikuussa maalaiskunnassa toimi viisi Käkisalmen Osuuskaupan myymälää ja 3 yksityiskauppaa.[7]

Lopullinen lähtö

muokkaa

Maalaiskunnan elämä ehti palata monessa mielessä normaaliksi jatkosodan aikana. Ilmapommituksia oli silloin tällöin. Sotatilanteen muututtua alettiin uutta evakuointia suunnitella vuonna 1944. Kesäkuussa samana vuonna suunnitelmat otettiin käyttöön, sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli aloittanut suurhyökkäyksen Kannaksella. Kaikki ne henkilöt, joita ei ollut tehtäviensä vuoksi määrätty pysymään paikkakunnalla, evakuoitiin. Asukkaat kuljetettiin junilla 20.–21. kesäkuuta. Hirvisaaren, Suotniemen ja Kapeasalmen väestö evakuoitiin autoilla.[8]

Kylät vuonna 1939

muokkaa

Alapuusti, Haminanniitty,1 Hirvisaari, Joensuu, Kapeasalmi, Marjalanniemi, Norsjoki, Näpinlahti, Ostamo,2 Porkanniemi,3 Pärnä, Pörtsykkä, Sakkali, Suotniemi, Tenkalahti, Vuohensalo, Yläpuusti [9]

1 Haminanniitty oli Käkisalmen esikaupunki Norsjoen, Tenkalahden ja Pörtsykän kylien rajaseudulla.[10][11]
2 Ostamo oli virallisesti osa Alapuustin kylää.[12]
3 Porkanniemi oli Käkisalmen esikaupunki Tenkalahden kylän itäosassa.[10][11]

Kunnan keskustaajama oli Tenkalahti, joka sijaitsi välittömästi Käkisalmen kaupungin eteläpuolella. Tenkalahdessa sijaitsi kunnantalo Käkelä, pääkirjasto, keskusurheilukenttä ja kunnan suurin kansakoulu.[13] Vuonna 1939 Tenkalahdessa oli 2 094 asukasta.[14] Tenkalahden alueella oli myös Käkisalmen suurin esikaupunki Porkanniemi. Muita esikaupunkimaisia asutuskeskuksia olivat Tenkalahden keskusta ja Haminanniitty. Tenkalahden jälkeen suurimmat kylät asukasluvultaan olivat Alapuusti (482 asukasta), Yläpuusti (373) sekä Pärnä ja Suotniemi (kumpikin 363). [14]

Väestö

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Käkisalmen maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Käkisalmen maalaiskunnan väestönkehitys 1880–1940
Vuosi Asukkaita
1880
  
1 921
1890
  
2 211
1900
  
2 726
1910
  
2 862
1920
  
3 442
1930
  
3 982
1940
  
5 116
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Koulut

muokkaa

Käkisalmen maalaiskunnassa toimi yhdeksän kansakoulua. Ylemmän tason oppilaitokset löytyivät Käkisalmen kaupungista. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1885. Koulu toimi aluksi kaksi vuotta kaupungissa, jonka jälkeen se toimi vuokrahuoneistoissa Alapuustin ja Pörtsykän kylissä. Varsinaisen koulurakennuksen paikasta syntyi riita Tenkalahden ja Norsjoen välillä. Koulurakennus valmistui Norsjoelle 1892. [16]

Tämän jälkeen kunnanisät olivat haluttomia perustamaan uusia kouluja kunnan alueelle. Kuvernööri pakotti kunnan hyväksymään ehdotetun koulupiirijaon, mutta kouluja kunta ei näihin piireihin perustanut. Kansanvalistusseuran Käkisalmen haaraosasto sen sijaan perusti koulut Suotniemen, Sakkalin ja Vuohensalon piireihin.[17] Kaupunkia lähinnä olevista kylistä, Tenkalahdesta ja Pärnästä, käytiin koulua kaupungin kansakoulussa. Vuonna 1909 maalaiskunta perusti Tenkalahden koulun, kun kaupungin kouluun ei enää mahtunut maalaiskunnan lapsia. Tenkalahden koulu aloitti toimintansa kaupungissa, koska siihen kuului myös Pärnän kylä toiselta puolelta kaupunkia. Oma rakennus saatiin vuonna 1910. Vuonna 1923 kunta muodosti Pärnästä oman koulupiirin ja kaupungissa ollut koulukiinteistö myytiin. Tenkalahteen valmistui uusi koulurakennus vuonna 1925 ja sitä laajennettiin 1935. Pärnässä aloitti alakansakoulu vuonna 1929.[18]

Tenkalahden koulun jälkeen alettiin kouluja perustaa myös muualle maalaiskunnan alueelle. Sakkalin koulu aloitti toimintansa vuonna 1910 ja vuonna 1929 aloitti alakansakoulu sekä koulun alaosasto Marjalanniemen kylässä. Suotniemen koulu aloitti toimintansa 1912 ja koulurakennukseksi tuli kunnan ostama Suotniemen hovin päärakennus. Alakansakoulu Suotniemessä aloitti 1929. Vuohensalon kansakoulu aloitti toimintansa 1913. Hirvensalon supistettu kansakoulu perustettiin vuonna 1927. Norsjoen koulun tilanahtauden vuoksi perustettiin Puustin koulu vuonna 1929. Viimeisenä maalaiskunta perusti koulun kaupungin tuntumaan kohonneeseen Porkanniemen esikaupunkiin, joka oli aiemmin kuulunut Tenkalahden koulupiiriin.[18]

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 9 koulupiiriin.[19]

Huomattavia rakennuksia

muokkaa

Ystävyyskunnat

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Kuujo, Erkki, Puramo, Eino & Sarkanen, J.: Käkisalmen historia. Lahti: Käki-säätiö, 1958.

Viitteet

muokkaa
  1. Puramo 1958, s. 358
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  4. Kuujo 1958, s. 949–950
  5. Kuujo 1958, s. 950–951
  6. Kuujo 1958, s. 964–965
  7. Kuujo 1958, s. 965–966
  8. Kuujo 1958, s. 966–970
  9. Käkisalmen maalaiskunta - Kylät Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät. Lappeenrannan maakuntakirjasto. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 9.8.2008.
  10. a b Sarkanen 1958, s. 708–709
  11. a b Kuujo 1958, s 933
  12. Huovila, Marja: Käkisalmen eteläisten kylien kirja, s. 9. Tampere: Pilot-kustannus Oy, 2004. ISBN 952-464-234-4
  13. Kuujo 1958, s. 932–933
  14. a b Kuujo 1958, s. 947
  15. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  16. Sarkanen 1958, s. 885
  17. Sarkanen 1958, s. 886
  18. a b Sarkanen 1958, s. 887–888
  19. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  20. a b Kuujo 1958, s. 940–941
  21. Sarkanen 1958, s. 888
  22. Kuujo 1958, s. 965

Aiheesta muualla

muokkaa