Karjalan historiallinen maakunta
Karjala (ruots. Karelen) on Suomen itäisin historiallinen maakunta. Sen naapureita ovat lounaassa Uudenmaan historiallinen maakunta ja Häme, lännessä Savo ja pohjoisessa Pohjanmaa. Alueella asuu nykyisin noin 310 000 henkilöä. Suurimpia kaupunkeja alueella ovat Joensuu, Lappeenranta, Imatra, Lieksa ja Kitee. Kymenlaakson kaupungeista Haminan voidaan katsoa kuuluneen Karjalaan.lähde? Viitteellisen Uudenmaan ja Karjalan historiallisen rajan voitaneen katsoa kulkeneen Kymijoessa.
| Historiallinen maakunta Suomessa Karjala |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
| nykymaakunnat alueella |
Pohjois-Karjala Etelä-Karjala osaksi: Etelä-Savon Mäntyharju Kymenlaakson Miehikkälä, Virolahti, Hamina, Kouvola Pohjois-Savon Kaavi, Rautavaara ja Säyneinen |
Historia
muokkaa
Ruotsi ja Novgorod jakoivat Karjalan keskenään Pähkinäsaaren rauhansopimuksella vuonna 1323. Ruotsi sai Äyräpään, Jääsken ja Savilahden kihlakunnat, jotka käsittivät Karjalankannaksen Suomenlahden-puoleisen rannikon Siestarjoelle saakka sekä suurimman osan nykyistä Suomen Etelä-Karjalaa, kun taas Novgorodille jäivät Laatokan rannikot kokonaisuudessaan sekä nykyinen Pohjois-Karjala. Ruotsin puoleisesta osasta Karjalaa muodostettiin Viipurin linnalääni. Valtakuntien välisestä rajasta muodostui pian myös uskontoraja: Ruotsin puoleiseen Karjalaan kristinusko levisi aluksi katolisessa muodossa, jonka myöhemmin syrjäytti luterilaisuus, kun taas Novgorodin Karjalan asukkaat kääntyivät ortodoksiseen kristinuskoon.
Novgorodin valtio liitettiin 1400-luvun lopulla Moskovan Venäjään. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi sai Venäjältä muun muassa Laatokan Karjalan, Aunuksen Karjalasta lohkaistun Raja-Karjalan ja sen luoteispuolisen alueen, suunnilleen myöhemmän Pohjois-Karjalan. Näistä muodostettiin Käkisalmen lääni. Lääniin suuntautui voimakas muuttoliike Savosta. Tämän seurauksena alkuperäinen karjalainen, uskonnoltaan ortodoksinen väestö jäi siellä vähemmistöksi Raja-Karjalaa lukuun ottamatta.
Suuren Pohjan sodan seurauksena Ruotsi luovutti Raja- ja Laatokan Karjalan sekä koko Karjalankannaksen ja Viipurin ympäristön Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Tämän jälkeen Turun rauhassa 1743 raja siirtyi Kymijokeen saakka. Kun Venäjä oli valloittanut Suomen alueen Ruotsilta Suomen sodassa vuosina 1808–1809, liitettiin vuosina 1721 ja 1743 Ruotsin luovuttamat alueet eli Vanha Suomi vuonna 1812 uutena Viipurin lääninä Suomen suuriruhtinaskuntaan. Siestarjoen asetehtaan alue siirrettiin suuriruhtinaskunnasta varsinaiseen Venäjään 1864.
Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Suomi luovutti Neuvostoliitolle suuren osan Karjalan historiallisen maakunnan alueesta. Tuolloin määritelty, nykyinen Suomen ja Venäjän välinen raja kaakossa seuraa karkeasti ottaen Uudenkaupungin rauhan rajalinjaa.