Wikipedia

Tohmajärvi

kunta Pohjois-Karjalan maakunnassa

Tohmajärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Karjalan seutukunnassa Pohjois-Karjalan maakunnan eteläosassa, valtatie 6:n varrella, ja valtatie 9:n itäisessä päätepisteessä. Valtatie 9 on kunnan alueella myös osa Sinisen tien matkailureittiä, ja kunnan kautta kulkee myös Runon ja rajan tie. Kunnassa asuu 4 223 ihmistä[3] ja sen pinta-ala on 895,36 km2, josta 57,61 km2 on vesistöjä[2]. Väestötiheys on 5,04 asukasta/km2.

Tohmajärvi
Tohmajärvi.vaakuna.svg Tohmajärvi sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Tohmajärven kuntakeskus Kemie.
Tohmajärven kuntakeskus Kemie.
Sijainti 62°13′35″N, 030°19′55″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Keski-Karjalan seutukunta
Kuntanumero 848
Hallinnollinen keskus Kemie
Perustettu 1869[1]
Kuntaliitokset Pälkjärvi (1946, osa)
Värtsilä (2005)
Kokonaispinta-ala 895,36 km²
128:nneksi suurin 2022 [2]
– maa 837,75 km²
– sisävesi 57,61 km²
Väkiluku 4 223
190:nneksi suurin 30.4.2022 [3]
– väestötiheys 5,04 as./km² (30.4.2022)
Ikäjakauma 2020 [4]
– 0–14-v. 12,8 %
– 15–64-v. 53,8 %
– yli 64-v. 33,4 %
Äidinkieli 2020 [5]
– suomenkielisiä 94,8 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 5,0 %
Kunnallisvero 21,75 %
64:nneksi suurin 2022 [6]
Kunnanjohtaja Mikko Löppönen vs.
Hallituksen puheenjohtaja Helena Pakarinen (kesk.)
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
– puheenjohtaja Jouni Martiskin (sd.)
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • Liik.
 • PS
 • KD
10
7
4
3
2
1
www.tohmajarvi.fi

Tohmajärven kunnassa sijaitsee EU:n itäisin henkilöliikenteen maarajanylityspaikka, Niirala.

Eskil Colleniuksen johdolla rakennettu, vuonna 1756 valmistunut Tohmajärven kirkko on Pohjois-Karjalan vanhin puukirkko.

MaantiedeMuokkaa

Tohmajärven naapurikunnat ovat Joensuu, Kitee ja Rääkkylä. Aikaisemmin naapurikuntia ovat olleet myös Kiihtelysvaara, Pyhäselkä, Tuupovaara ja Värtsilä. Idässä rajanaapurina on Venäjä.

Tohmajärven Natura-kohteita ovat Värtsilän laakson luontokokonaisuus, Tohmajärven lehdot, Särkijärvi, Peijonniemenlahti ja sen vesialue, valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat Multasärkkä-Likolamminkangas ja Kannusvaara, soiden ympäröimät Kangasvaaran-Kenraalinkylän lammet ja Hirvisuo.[8]

KylätMuokkaa

Asema, Akkala, Jouhkola, Järventaus, Kantosyrjä, Kaurila (Kaurilanvaara), Kaustajärvi, Kemie (kuntakeskus), Kenraalinkylä, Kutsu (Kutsunvaara), Murtoi, Niirala, Onkamo, Patsola, Peijonniemi, Petravaara, Riikola, Ristee, Saario, Tenka, Tikkala, Uusikylä, Vatala, Timola, Vepsä, Uusi-Värtsilä, Värtsilä.

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Tohmajärvellä oli 4 571 asukasta, joista 1 521 asui taajamassa, 2 994 haja-asutusalueilla ja 56:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Tohmajärven taajama-aste on 33,7 %.[9] Kunnassa on vain yksi taajama, Kemie.[10]

HistoriaMuokkaa

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 valtaosa siihenastisen Tohmajärven alueesta pysyi Suomessa, mutta pieni alue Kiteen ja Pälkjärven rajalla sekä Pälkjärven ja Värtsilän rajalla sisältyivät Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin.[11][12] Toisaalta Tohmajärveen liitettiin Pälkjärven alueen Suomessa pysynyt osa, joten Tohmajärvi on Ruokolahden ja Ylämaan ohella ainoa alueitaan menettäneistä Suomen kunnista, jotka itse asiassa laajenivat sodan aiheuttamien aluemenetysten johdosta.

Tohmajärven ja Värtsilän kunta yhdistyivät 2005, seurakunnat yhdistyivät jo kaksi vuotta aiemmin. Yhdistyminen toteutettiin lakkauttamalla molemmat vanhat kunnat ja perustamalla uusi Tohmajärven kunta. Samassa yhteydessä Tohmajärvi luopui 1953 vahvistetusta vaakunastaan ja entisestä Värtsilän kunnanvaakunasta tuli Tohmajärven vaakuna. Tohmajärven väkiluku 31. joulukuuta 2004 ennen liitosta oli 4 897 ja Värtsilän 614[13].

 
Tohmajärven kunnan vaakuna vuosina 1953–2004

HallintoMuokkaa

Tohmajärven kunnanjohtajana vuodesta 2005 toimineen Olli Riikosen lähdettyä virkavapaalle viransijaiseksi valittiin Mikko Löppönen heinäkuun 2022 loppuun saakka.[14]

Kunnanvaltuustossa on 27 paikkaa, joista keskustalla on 10, SDP:llä 7, kokoomuksella 4, Liike Nytillä 3, perussuomalaisilla 2 ja kristillisdemokraateilla 1.[7] Valtuuston puheenjohtajana toimii SDP:n Jouni Martistin.[15] Kunnanhalltuksessa on 7 paikkaa, joista keskustalla on 3, SDP:llä 2, kokoomuksella 1 ja Liike Nytillä 1. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toimii keskustan Helena Pakarinen.[16]

TalousMuokkaa

Vuonna 2015 kunnassa oli 1 374 työpaikkaa. Niistä 18 % oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 70 % palveluissa ja 10 % jalostuksessa. Jalostuksen osuus oli pienempi kuin koko maassa (20 %), ja alkutuotannon osuus suurempi kuin koko maassa (3 %).[17]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Kutsu-Oskolan yhteismetsä, K-Marketia pitävä Taru Tiilikainen Oy ja Metsä-Karvinen.[18] Tiilikaisen suku on pitänyt kauppaa Kemiessä kolmen sukupolven ajan.[19]

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Tohmajärven väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 7 151
1985
  
 7 005
1990
  
 6 666
1995
  
 6 378
2000
  
 5 873
2005
  
 5 446
2010
  
 5 008
2015
  
 4 738
2020
  
 4 364
Lähde: Tilastokeskus.[20]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Tohmajärvellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[21]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Tohmajärvellä toimii Tohmajärven helluntaiseurakunta.[22]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Tohmajärven alueella toimii Joensuun ortodoksinen seurakunta.[23]

Entiset seurakunnatMuokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Tohmajärven kunnan nykyisellä alueella.[21]

KoulutusMuokkaa

[24]

UrheiluseuratMuokkaa

Tapahtumia ja nähtävyyksiäMuokkaa

  • Potsipäivät on kesäjuhla, jota vietetään juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Nimensä tapahtuma on saanut Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -näytelmän sianporsaasta eli potsista.
  • Värtsiläpäivät heinäkuun puolivälissä
  • Hämärätori museoalueella syyskuun lopulla
  • Puun Sielu -taidekartano
  • Tohmajärven museoalue, jossa mm. Nymanin talon koti- ja apteekkimuseo, renkitupa, jossa kesäisin Katri Helena -näyttely, pitäjänmuseo ja Maiju Lassilan kotitalon aitta
  • Saarion voimalaitosmuseo
  • Kaurilan koulumuseo
  • Värtsilän myllymuseo

Kuuluisia tohmajärveläisiäMuokkaa

RuokakulttuuriMuokkaa

Tohmajärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunavelli, sienisalaatti ja hunajaletut.[25]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Rajattomien mahdollisuuksien Tohmajärvi (Historiaa) tohmajarvi.fi. 23.4.2007 Julkaisija = Tohmajärven kunta. Arkistoitu 11.5.2008. Viitattu 5.11.2007.
  2. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  3. ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2022M04* 30.4.2022. Tilastokeskus. Viitattu 19.6.2022.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  6. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  7. ↑ a b Yle - Tulospalvelu - Tohmajärvi - Savo-Karjalan vaalipiiri - Kuntavaalit 2021 vaalit.yle.fi. Viitattu 22.2.2022.
  8. ↑ Natura 2000 -alueet Pohjois-Karjalassa (myös linkitetyt aluekohtaiset sivut) Ympäristö.fi. Viitattu 21.1.2018.
  9. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 8.12.2018.
  10. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
  11. ↑ Rapo Seppo: Pälkjärven kartta luovutettukarjala.fi. 6.12.2001. Viitattu 24.1.2010.
  12. ↑ Karjalan kartat Maanmittauslaitos.fi. 13.6.2009. Maanmittauslaitos. Viitattu 24.1.2010.
  13. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain kunkin tilastovuoden aluejaolla, 2003-2020 PxWeb-tietokanta. Tilastokeskus. Viitattu 22.2.2022.
  14. ↑ Ylönen, Jorma: Mikko Löppönen sijaistaa Olli Riikosta Tohmajärvellä Kuntalehti. 28.4.2021. Viitattu 22.2.2022.
  15. ↑ Kunnanvaltuusto Tohmajärven kunta. Viitattu 22.2.2022.
  16. ↑ Kunnanhallitus Tohmajärven kunta. Viitattu 22.2.2022.
  17. ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.1.2018.
  18. ↑ Katso tästä kuntasi suurimmat yhteisöveronmaksajat Kauppalehti. 1.11.2017. Viitattu 13.1.2018.
  19. ↑ Tiilikaisten taru jatkuu Tohmajärvellä Kesko. 2013. Arkistoitu 14.1.2018. Viitattu 13.1.2018.
  20. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2017 Tilastokeskus. Viitattu 13.7.2018.
  21. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  22. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 7.9.2021.
  23. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/joensuun-ortodoksinen-seurakunta
  24. ↑ Yhteystiedot Tohmajärven kunta, tohmajarvi.fi. Viitattu 1.6.2020.
  25. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 134–135. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet

Ilomantsi | Inari[1] | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko[2]

osin

Bromarv[2] | Degerby[3][4] | Espoo[3] | Inkoo[3] | Kirkkonummi[3] | Siuntio[3]

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

  1. ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
  2. ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940–1941
  3. ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944–1956
  4. ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tohmajärvi&oldid=20621598”