Räisälä
Räisälä on entinen Suomen kunta Etelä-Karjalassa Karjalankannaksella Neuvostoliitolle luovutetulla alueella. Räisälän pinta-ala oli 403,1 neliökilometriä ilman vesistöjä, vesistöt lisäsivät pinta-alaa huomattavasti. Vuoksi kulkee Räisälän alueen halki etelä-pohjoissuunnassa.
| Räisälän kunta | |
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Käkisalmen kihlakunta |
| Kuntanumero | 706 |
| Perustettu [1] | 1867 |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala |
492,95 km² [2] (12.3.1940) |
| – maa | 403,14 km² |
| – sisävesi | 89,81 km² |
| Väkiluku |
7 874 [3] (31.12.1939) |
| – väestötiheys | 19,5 as./km² |
Räisälä rajoittui idässä Pyhäjärveen ja Käkisalmen maalaiskuntaan, pohjoisessa Kaukolaan, luoteessa Kirvuun, lännessä Vuoksenrantaan, etelässä Vuokselaan sekä kaakossa Sakkolaan. Räisälässä on säilynyt paljon suomalaista rakennuskantaa.[4]
Pinnanmuodot ja luontoMuokkaa
Räisälän pitäjän alue kuuluu maaperältään osittain eteläisen Karjalankannaksen pehmeäpiirteisiin hiekkamaa-alueisiin, osittain kumpuilevampaan ja kalliomaisempaan pohjoisen Karjalankannaksen alueeseen. Korkeimmat alueet ovat noin 60-75 merenpinnan yläpuolella. Loivapiirteiset hiekkamaa-alueet, savikot ja harjumuodostelmat sekä hiekka- ja soramäet muodostavat eteläosalle tyypillisen maiseman, kun taas pitäjän pohjoisilla alueilla mutkittelevat notkot, laaksot ja pienet tasannealueet vuorottelevat kallioisempien mäkien kanssa. Erityisesti pohjoisosissa kallioiden ja kumpujen välisillä alueilla on monin paikoin myös pieniä järviä ja lampia. Vesistöistä kuitenkin hallitseva on Vuoksi, joka pitäjän länsiosassa laajenee suureksi, saaririkkaaksi Käkisalmenseläksi, joka ulottuu Käkisalmen kaupunkiin asti. Räisälän alueella Vuokseen laskee myös huomattavia jokia, joista luoteesta virtaavan Helisevänjoen vedet laskevat Helisevänjärven kautta kahta reittiä, ja etelän-kaakon suunnalta virtaava Konnitsanjoki toi Vuokseen mm. Pyhäjärven ja Kiimajärven vedet.
Räisälän alueen metsät olivat suurimmaksi osaksi havumetsiä, tosin paikka paikoin joillakin lehtomaisilla alueilla viihtyivät mm. lehmus, vaahtera, metsäomenapuu ja pähkinäpensas. Suoalueita Räisälässä oli verraten vähän. Harvinaisista tai melko harvinaisista kasveista Räisälässä viihtyivät mm. kilpukka, pesäjuuri, sarjatalvikki, lehtomaitikka ja soikkokaksikko.[5]
HistoriaMuokkaa
Kivikaudella Vuoksen vesi oli 21 metriä nykyistä korkeammalla peittäen valtaosan pitäjästä. Tällöin vedet purkautuivat Heinjoen-Viipurin kautta Suomenlahteen. Pitäjän pohjoisosat kuuluivat mantereeseen, muuten vedenpinnan yläpuolella olivat vain korkeimmat mäet ja harjanteet. Pohjoisosissa olikin asutusta jo kivikaudella. Kivikauden lopulla maa kohosi hiljalleen. [1] [6]
Räisälän luterilainen seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1635.[1]
1800-luvun alkuun asti Suvannon vedet laskivat Kiviniemen (ven. Losevo), kautta Vuokseen, vuonna 1818 Suvanto puhkaisi itselleen suoran tien Laatokkaan. Vuonna 1857 avattiin Kiviniemen kannaksen poikki kaivettu uoma. Vuoden 1859 loppuun mennessä Räisälässä vesi aleni 3,5 metriä. [1]
Vuoden 1945 maanhankintalain mukaisen sijoitussuunnitelman mukaan räisäläiset sijoitettiin Satakunnan eteläosaan ja Varsinais-Suomen pohjoisosaan. Räisäläisten sijoituskunnat olivat Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkilahti, Kiukainen, Lappi ja Säkylä.[7] Vuonna 1994 tehdyn tutkinnan mukaan 37 prosenttia oli sijoittunut Satakuntaan, muun muassa Kiukaisiin.
NykytilanneMuokkaa
Nykyisin entisen Räisälän kunnan alue kuuluu Leningradin alueen Käkisalmen piiriin. Räisälän kirkonkylän nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Melnikovo.[8] Entisen kunnan alue jakaantuu pääasiassa Räisälän (Melnikovo), Kaukolan (Sevastjanovo) ja Norsjoen (Larionovo) maalaiskuntiin, jotka kuuluvat Käkisalmen piiriin.
VäestöMuokkaa
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Räisälän väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.
KylätMuokkaa
Alhotoja,1 Humalainen, Humalapelto, Hytinlahti, Härskensaari, Ivaskanmäki (Ivaska), Karkola, Kiisanlahti, Kivipelto, Kynsijärvi,1 Kökkölä, Könninginmäki, Lammasmäki, Lamminautio, Lohikallio, Lokinapelto, Luotsanlahti, Läheniemi, Makkola, Muonola, Myllypelto (asema), Neitsytkallio, Näpinlahti,2 Pataksela, Piiskonmäki, Putoria, Rautakopra, Räisälä (kirkonkylä), Sakkali,2 Sutkenlahti, Särkisalo, Tarhola, Tekemälahti, Tiittola, Timoskala, Tiuri, Tiurinmäki, Unnunkoski, Virtelä.[10] [11] [12]
1 Alhotoja ja Kynsijärvi eivät olleet virallisia kyliä, vaan ne kuuluivat Tiurin, Räisälän ja Näpinlahden kylien alueisiin. [11] [13]
2 Näpinlahti ja Sakkali olivat Käkisalmen maalaiskunnan kyliä, mutta niiden erillisalueita oli myös Räisälän alueella.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 14 koulupiiriin.[14]
Tunnettuja paikkoja ja nähtävyyksiäMuokkaa
- Tiurinlinnan linnavuori
- Räisälän hovi
- Räisälän kirkko (Josef Stenbäck, 1913)
- Räisälän kansanopisto
Tunnettuja räisäläisiäMuokkaa
- Väinö Kaasalainen, kansanedustaja
- Kyllikki Kallas, kirjailija
- Juho Lallukka, liikemies ja kansanedustaja
- Hugo Laukkanen, Mannerheim-ristin ritari
- Matti Paavilainen, kansanedustaja (Maalaisliitto)
- Artur Siegberg, kuoromies
- Adolf V. Streng, latinan kieliopin ja sanakirjan tekijä
- Väinö Viipuri, kirjailija
- Malmi Vilppula, oopperalaulaja
Nimen taivutuksestaMuokkaa
Räisälässä asunut henkilö oli räisäläinen, ei räisäläläinen (vrt. kotiseutulehti Räisäläinen, joka alkoi ilmestyä vuonna 1955).
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Räisälä (Perustietoa) Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät. Lappeenrannan maakuntakirjasto. Viitattu 11.2.2008.
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta sosialististen neuvostotasavaltojen liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Lehtipuu Markus, Karjala Suomalainen Matkaopas 1. p. (2000)
- ↑ Rosberg J.E. ym.: Suomenmaa V Viipurin lääni, s. 305-308. Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1923.
- ↑ Räisälän historia. Piirteitä Räisälän vaiheista 1865–1944. 2. painos.. Jyväskylä: Tiurinlinnan säätiö, 1995.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
- ↑ Suviranta, Sami. Luovutetu alueet, kahtalaiset nimet. Kielikello 2/2001
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Räisälä (Tietoja Suomen seurakunnista) 7.8.2008. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ a b Pekkanen, Risto, Martimo, Pentti & Tiittanen, Jyrki: Kielletyt kartat 2, Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 140, 144, 151, 162–163 ja 158–159. Helsinki: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952-5671-03-2.
- ↑ Räisälä (Kylät) Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät. Lappeenrannan maakuntakirjasto. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ Rapo, Seppo: Räisälä (kartta) luovutettukarjala.fi. 26.2.2001. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Räisäläisten Säätiö r.s.
- Luovutettu Karjala – Räisälä
- Räisälän kartta
- Vaakuna
- Luovutetun Karjalan linkit
- ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
- ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940–1941
- ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944–1956
- ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946